Brandylla alkoi karvanlähtö. Se niistä messarinäytelmistä sitten... Ei tarvii mennä, ku tolla karvantiputusvauhdilla neiti on tod.näk. aikas kalju joulukuussa. Hyvä, että kerkes kuitenkin siellä erkkarissa käydä! Taisin yhdessä postauksessa mainita, että Brandylla on taas joku ihme uhouskausi meneillään. En tajua, miten neiti B:n käytös voi muuttua noin totaalisesti... Taas ihme uhoomista kaikille esineille, lapsille, ihmisille jne. Koko ajan vilisee jotain tonttuja ympärillä. Huoh... Voiko toi karvanlähtökin viitata siihen, että on tosiaan jostain hormonijutuista kyse? Ja itseasiassa Brandylla oli outoa silmien rähmimistä jokin aika sitten. Ei kuitenkaan mtn silmätulehdukseen viittaavaa. Sillä on ennenkin muistaakseni ollut tuota silmien rähmimistä, aina kun alkaa tuo uhoomiskausi. Brandyn juoksut pitäisi alkaa ensi kuussa... En tiiä, alkaako siellä värkissä jotain tapahtumaan jo hyvissä ajoin vai mitä? En tosiaan keksi mtn muuta selitystä. :D
Painot
Helmi 5,4 kg (+ 700 g)
Brandy 5,8 kg (- 400 g)
Eilen oli tosiaan punnauspäivä. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Brandy-raukka on laihtunut, kun on joutunut noista ripuli-ökätaudeista kärsimään. :( Mutta Helmi sentään saanut tosi hyvin massaa, ihan muutamassa kuukaudessa. :) Ollaan lisätty Helmin nappulamäärää ja laitettu ruokaöljyä ruuan sekaan, että neitokainen rupeis lihomaan. Ehkä siitä on jotain hyötyä ollut.
Sitten vähä ihmisjuttuja... Herkkikset, älkää lukeko! :D
Aikani kuluksi surffailin erilaisia blogeja läpi, ja yleensä tykkäänkin lukea eri aihealueisia blogeja. Hirvee ällötys kuitenkin tuli, kun lueskelin muutamia nimeltämainitsemattomia vauvablogeja, joissa jengi hehkuttaa tyyliin, että: "Jee, nyt mulla on ovulaatio. Nyt ****skellaan koko viikko! Toivottavasti nyt siittiö ja munasolu kohtaavat." Siis YÖK! Tottakai jokainen saa päättää, mitä kirjoittaa ja pakko ei ole tuommoista lukea... MUTTA SILTI!!! Siis jotenki niissä vaan ällötti kaikki se vaaleenpunanen hehkutus ihan jokaisesta asiasta, mitä se vauvanteko/odotus/vauva tuo tullessaan. Ihan kaikkea ei mun mielestä tarvitse kertoa ja hehkuttaa. Vauveliinit on ihania, mut kuiteski ne on vaan pieniä ihmisiä ja normaali osa elämää/elämän jatkumista... Ja toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu, tää on vaan mun henk.koht. mielipide. Jotenki vaan teki mieli päästää tämä ulos. :D Varmasti kaikki ei myöskään tykkää mun koirahehkutuksista. Eikä tarviikaan... Niin ja toivottavasti en itse sorru samoihin "virheisiin", kun jonain kauniina päivänä meille tulee karvatonta perheenlisäystä. Ja tämä aihehan tuli mieleen juuri sen takia, kun kaikki koko ajan olettaa, että ollaan jo kovaa vauhtia muksuja vääntämässä! Kerran ollaan menty naimisiinkin. AAARGH!!! Ja Teemuhan on jo pidemmän aikaa toivonu haikaraa visiitille, semmosta minkä nyytistä löytyis tosiaan karvaton vauva. Mun on vaan pakko pistää stoppia Teemulle, vaikka haluankin lapsen/lapsia. Järki sanoo, et hoida koulu- ja työpaikkahommat (ja biletykset) kuntoon ennen sitä beibiä. ;D Lapsi kuitenkin "rajoittaa" ihan hirveesti elämää... Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö lapset toisi myös paljon hyviä asioita elämään! Niihin rajoihin vaan pitää olla valmis. Hirvee saarna.
Ainii, viime viikolla saatiin kuulla aivan mahtavia uutisia: Me saatiin uusi asunto, JEE!!! Harmi vaan, että me joudutaan ottamaan se vastaan ilman näkemistä, kun se nykyinen asukas ei suostunu antamaan yhteystietojaan meille. Käytiin eilen kattomassa sitä kämppää ulkopuolelta ja ihan mukavalta paikalta vaikutti. Pimpotettiin ovikelloakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. :/ Mutta me kyllä ollaan valmiita ottamaan vähä huonokuntosempikin kämppä vastaan, sillä tää missä me nyt asutaan on aivan JÄRKYTTÄVÄN kallis ja PIENI!!! Se meidän uusi kämppä on 11 neliöö isompi ja vuokra laskee melkein 150 eurolla. KELPAA! Lisäksi se kämppä on aivan Teemun työpaikan vieressä, voitais (jos Teemu haluis) jopa luopua autosta kokonaan, kun herra H. pääsis dösällä tosi kätsysti duuniin! :) Päästään muuttamaan sinne jo heti ens kuun alussa! Mii sou veri häpi. <3 Mä oon niin kyllästyny näihin nurkkiin, ku täällä näitä sekoja koiranomistajia riittää (taas viime aikoina jtn rakkeja juoksennellu vapaana kävelyteillä jne.) ja aina jotain homeleipiä puskissa. Aaargh... Niistä homeleivistä yleensä ripuli tuleekin, kun noi ahmatit hotkasee kaikki "herkut" silmänräpäyksessä kitusiinsa. Nyt ei sen Brandyn yrjöepisodin jälkeen oo ollu mtn kummempaa. Yks päivä oltiin pellolla juoksuttamassa koiria ja siellä ne veteli tyytyväisenä ruohoa naamaan. Siitä meni vähän masut löysälle, mutta ainoastaan yhdet kakat oli löysää. Ja TAAAAAS koputtamaan sitä puuta. :D