Brandyn kohtalo

On tullut syystä jos toisesta taukoa tämän blogin päivittämiseen... Viime aikoina tämä blogini on kuitenkin pyörinyt kovasti mielessäni ja nyt päätin palata takaisin näpyttelemään.

Viimeisen postauksen oon tehnyt ennen joulua, vuonna 2013. Silloin vielä oli mysteeri, mikä meidän pientä Brandya vaivasi. No nyt on aika kertoa "tarina" loppuun.

Saimme patologille lähetetyt ohutneulanäytteiden tulokset jo ennen joulua. Tässä suora kopio patologin tekstistä:

"Tutkimustulos: Pyörösoluproliferaatio, suspekti voimakasasteinen imukudoksen reaktiivinen hyperplasia. Kummastakin tuumorista peräisin olevat näytteet ovat runsassoluiset ja sytologisesti arvioiden vaikuttavat olevan samantyyppisestä muutoksesta. Levitteisiin on eksfolioitunut runsaasti pyörösoluja, jotka ovat solukuvaltaan varsin yhtenäisiä. Solut ovat keskikokoisia. Niillä on kohtalaisesti basofiilisesti värjäytyvää sytoplasmaa ja korostuneet multippelit tumajyväset. Muutokseen liittyy alhainen mitoottinen aktiviteetti. Mukana erityisesti leuanalusmuutoksessa on lisäksi lymfosyyttejä ja plasmasoluja. Löydökset yhdistettynä kliiniseen kuvaan viittaavat ensisijaissti imukudoksen reaktiiviseen hyperplasiaan todennäköisesti aksessorisessa imusolmukkeessa. Aksessorista imukudosta esiintyy erityisesti nuorilla koirilla ja tavallisimmin pään alueella. Pyörösolukasvaimen mahdollisuutta ei voida varmuudella sulkea pois ja mikäli uudismuodostumien koko kasvaa seuraavien viikkojen aikana, suosittelen ainakin toisen muutoksen kirurgista poistamista ja histopatologista tutkimusta muuttuneesta kudoksesta."

Tässä vaiheessa meillä oli vielä hitusen toivoa. Hyvän- ja pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuudet olivat fifty-sixty. Kävin keskustelua eläinlääkärin ja tutkimuksen tehneen patologin kanssa, että tilannetta kannattaa nyt vaan seurailla. Eipä kauaa mennyt, kun kasvaimet alkoivat kasvaa... Heti uuden vuoden jälkeen olimme uudestaan eläinlääkärissä. Päätimme poistaa kaikki kasvaimet ja lähettää ne patologille. Eläinlääkäri oli toiveikas Brandyn suhteen, koska hänen mielestään kasvaimet eivät näyttäneet "normi syöpäkasvaimilta". Aika pian kasvainten poistamisen jälkeen rupesi ilmaantumaan uusia kasvaimia pään ja kaulan alueelle... Joka oli aika huono merkki tietysti. Kaksi viikkoa pattien poistamisen jälkeen saimme patologin lausunnon...

"Näytteenä on neljä uudismuodostumaa. Kaikissa näytteissä todettiin syvällä ihossa, kohtalaisen hyvin rajoittunut pahanlaatuinen rauhaskasvain, joka muodostaa paikoin tubulaarisia rakenteita, mutta pääosin kasvu on diffuusia. Pleomorfisuus ja mitoottinen aktiivisuus on kohtalaista. Yksi kasvain on kuolioitunut. Löydökset viittaavat karsinooman etäpesäkkeisiin. Primääri kasvain voi olla esimerkiksi maitorauhasessa, ihossa, munasarjassa tai anaalirauhasessa. Ihoon levinneen karsinooman ennuste on yleensä huono." :'(

Sitten alkoi kova pohtiminen, mitä seuraavaksi... Meidän hoitava eläinlääkäri ehdotti, että voisimme röntgenillä/ultraäänellä yrittää etsiä pääkasvainta ja mahdollisia muita etäpesäkkeitä ja sitten mahdollisesti leikkaus. Siskollani on muutama eläinlääkäri tuttava... Heidän mielipiteensä poikkesi hiukan... He eivät elätelleet kovinkaan paljoa toiveita, koska ennuste on jo patologin mukaan huono ja Brandyn oireet viittasivat siihen, että kasvaimia on suolistossa (painon putoaminen) ja keuhkoissa (yskiminen). Sisäelimiin levinneille kasvaimille ei pääsääntöisesti voida tehdä mitään. Meillä oli elämämme vaikein päätös edessä... Ryhdymmekö taisteluun syöpää vastaan, vai emme. Asiaa piti pohtia kaikelta kannalta, valitettavasti myös lompakon sisältö piti ottaa huomioon. Meillä ei ollut vakuutusta Brandylle. :( Ystävien, perheen ja läheisten tuella teimme päätöksen, että annamme Brandyn viettää leppoisia koiranpäiviä, niin kauan kuin niitä riittää. Päätökseen vaikutti se, että Brandyn sairaudelle oli jo annettu huono ennuste ja riittävän hyvää taetta ei ollut, että leikkaus pelastaisi hänet. Minun mielestäni olisi ollut kauheaa, jos Brandyn olisi pitänyt kärsiä viimeiset päivänsä leikkauksesta toipuen ja sitten kuitenkin joutua lopetettavaksi.

Brandylla oli paljon elinvoimaisia päiviä aina tuonne huhtikuun (2014) alkuun asti. Hän jaksoi leikkiä ja riehua minun ja Helmin kanssa. Ja oli muutenkin suht. normaalin oloinen. Välillä söi todella hyvällä ruokahalulla, toisinaan ei maistunut ruoka ollenkaan. Paino tippui kyllä koko ajan hurjaa vauhtia alaspäin ja siitä syystä myös lihakset alkoi surkastumaan... Brandyllahan oli todettu toisessa takajalassa nivelrikkoa, niin välillä reppana sitten ontui takajalkaansa, jos oli "revitellyt" liikaa. Ihan loppuajasta meidän pitikin hidastaa vauhtia huomattavasti. Muutaman kerran jouduimme turvautumaan tulehduskipulääkkeeseen tuon jalkavaivan takia, mutta toisella kerralla Brandyn maha ei sietänyt sitä ollenkaan, vaan reppana alkoi kakkimaan verta. Olin jo kahteen kertaan varannut Brandylle eutanasia-ajan, mutta en vaan pystynyt siihen... Veriripuli meni onneksi ohi ja Brandy vietti vielä iloisia päiviä. Sitten alkoikin muori olemaan yleisesti ottaen aika apaattinen... Ei enää syönyt, ei leikkinyt, nukkui vaan. Ja ulkonakaan ei enää innostunut samalla tavalla kuin ennen, käveli perässä pää painuksissa. 14.4. illalla ihmettelin, että mitä muori oikein nuolee kauluksiaan... Oli kyllä hurja näky, kun valkoinen kaulus oli aivan veressä! :( Yksi kaulan kasvaimista oli jotenkin puhjennut ja sieltä lorotteli verta ihan kunnolla. Samoin päälaella olevasta kasvaimesta tihkusi verta. Sinä iltana katsoin karvaista kaveriani ja en voinut enää varmempi olla päätöksestäni... Nyt oli Brandyn aika tullut lähteä. Kyhäsin yöksi siteen Brandyn kaulalle ja aamulla Teemu soitti eläinlääkärille.

Brandy lähti viimeiselle matkalleen aivan innoissaan... Autossa matkustaminen oli aina ollut hänelle mieluisaa, koska päämääränä oli aina joku kiva paikka... Esim. siskon luokse kyläilemään tai harrastuksiin. Oli kyllä kurjaa, kun päämääränä olikin eläinlääkäri. :(

Brandy nukkui rauhallisesti pois mamman silittäessä turkkia. Myös pappa ja Aino olivat läsnä, ja saivat hyvästellä Brandyn. Vielä olisi voinut olla monen monta vuotta edessä, mutta olemme syvästi kiitollisia myös tästä ajasta, joka meille Brandyn kanssa suotiin. Onneksi Brandy elää ihanien lapsukaistensa kautta, jotka hän pyöräytti tähän maailmaan.

Brandy s. 1.1.2009 - k. 15.4.2014

Pieni Brandy pehmoinen,

juoksee yli niittyjen.
Kuulee kuiskeen tuulen hennon,
näkee pienen enkelin lennon.
Ajattelee et tää on tässä,
elämä ois päättymässä.
Nukkuu siellä rauhassa,
ilman murheen hiukkasta.
Hän on siellä onnellinen,
minä täällä murheellinen. :(

Jälleennäkemisiin pieni rakkaamme. On kova ikävä. <3

Rakas Joulupukki...

Minulla olisi vain yksi toive tänä Jouluna...

Koskaan ei vaan voi mennä putkeen!!! Nyt kun olemme saaneet Ainon "kuntoon" (joka tietysti kaikkein tärkeintä), niin sitten koira sairastuu ja sitten on taas uusi huolen aihe edellisen tilalla. :( Ainolla siis ruvennut refluksivaiva helpottamaan lääkityksen ja kiinteiden aloituksen myötä.

Mutta Brandyn yleiskunto on jo tovin ollut vähän huono... Masu reistaa vähän väliä ja Helmi on kuitenkin ollut ok. Ruokakaan ei meidän muorille maistu entiseen tapaan; mutustaa naama irvessä nappuloitaan ja joskus jopa jättää osan syömättä. Sama juttu myös herkkujen kanssa. Ennen hänelle upposi IHAN MIKÄ VAAN ja kaikki oli tuhottu nanosekunnissa. Jotenkin tuntuu myös, että Brandy ei enää heiluta häntäänsäkään niin usein, kuin ennen... Leikkimisestä ja Helmin kanssa riehumisesta tosin vielä innostuu!

Meillä oli myös nenäpunkki riesana (siis kummallakin koiralla) tuossa muutama kuukausi(?) sitten... Meikäläisen muisti ja ajantaju ei oikeen pelitä enää entiseen malliin... Anyways, nenäpunkki hoitui strongholdilla ja oireet hävisi. Nyt muutama viikko sitten alkoi taas omituiset "ryystämiset" kummallakin hurtalla, mutta sitten taas hävisi ihan yhtäkkiä. Sitten puskan takaa alkoi Brandyn yskimiset ja kakomiset... Ja ihan tässä viikon sisään Brandyn kaulaan on ilmestynyt kaksi pattia; toinen noin peukalonpään kokoinen, toinen pikkurillin pään kokoinen. Myös päälaelta löysin hieman pikkurillin päätä pienemmän patin. Sitten Brandy oksensi verta... :/ Tässä kun laskee näitä oireiluja 1 + 1, niin mielestäni siinä oli tarpeeksi aihetta lähteä käymään ell-vastaanotolla... Edes hakemaan punkkimömmöt mahdollisen uuden nenäpunkkitartunnan varalta.

Eläinlääkärissä vaaka kertoi karua totuutta... Brandy on laihtunut kilon! :O Viimeksi ollaan varmaan joskus puolisen vuotta sitten käyty vaa'alla. Silloin muori painoi 6,8 kg. Nyt hän painoi 5,75 kg. Okei, Brandy oli kyllä turhan tuhdissa kunnossa, mutta nyt hän on mielestäni jo vähän liian luinen. Brandyn ihannepaino olisi varmaan tuossa 6 kg tuntumissa. Eläinlääkäri tunnusteli Brandyn vatsaa, kuunteli keuhkot ja sydämen sekä mittasi kuumeen. Mistään näistä ei löytynyt mitään häikkää. Koitettiin saada verinäyte muorilta, mutta ei saatu kuin muutama hassu tippa, josta saatiin tulehdusarvot pyöräytettyä. Niissäkään ei ollut mitään häikkää. Lääkäri olisi toivonut, että oltais saatu verta kunnolla, että oltais saatu myös muita tutkimuksia tehtyä... Pateista ell sanoi, että hänen mielestään ei rasvapateilta vaikuta! Oli perjantai-ilta ja vastaanotolla oli aivan järkyttävä ruuhka. Eläinlääkäri pahoitteli, ettei nyt KERKEÄ tekemään enempää. >:( Meitä pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan otattamaan ohutneulanäytteet kaulan pateista. Saimme myös varuiksi advocate-kuurit (mahd. nenäpunkkia varten) kummallekin koiralle. Seuraavana päivänä sitten takaisin lääkäriin... Onneksi meidän ei tarvinnut enää maksaa klinikkamaksua, eikä vastaanottomaksua. Pateista otettiin näytteet ja uutiset eivät tosiaan olleet kovin mukavat; pateista löytyi soluja, eli eivät siis ole rasvapatteja. Nyt sitten alkoi huolettamaan TODELLA PALJON! Näytteet lähetettiin maanantaina patologille tutkittavaksi ja tuloksia joudumme odottamaan ainakin kaksi viikkoa! :( H**vetin Joulu sotkee nyt kaiken... Tällä välin emme voi tehdä muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Tai siis voisimme toki otattaa jo röntgenit ja uät, mutta päätimme nyt odottaa tuloksia ensin.

Joten... Rakas Joulupukki, tämän vuoden hartain toiveeni on, että saisimme meidän rakkaan karvamuorin takaisin kuntoon! :'( Maailmani romahtaa, jos saamme huonot uutiset patologilta. En tiedä, miten semmoiset uutiset kestäisin. Brandy on mun ensimmäinen koira, joten voitte vaan kuvitella, miten tärkeä hän on mulle! <3 Ja hänellä ei ole ikää kuin vaivaiset 5 vuotta! Vielä olisi monia yhteisiä vuosia edessä. Miten Helminkin kävisi, jos yksin jäisi?!?

Laumahierarkiamme on muuttunut

Täällä taas! :) Emme ole kuolleita, mutta elämämme on mullistunut täysin ja tietokone on jäänyt aivan taka-alalle.

Meidän laumamme on saanut uuden pomon... ;) Hän määrää ihan kaiken; mitä tehdään ja milloin tehdään ja mitä jätetään tekemättä.

Elikkäs masu-asukki poistui yksiöstään noin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, rv 37+2. Silloin oli siis kesäkuun 24. pvä ja kello näytti 5:03. Synnytys kesti 22 tuntia. Terve tyttömme painoi 2715 g ja oli 48 cm pitkä. 3. elokuuta hän sai nimekseen Aino Jadessa. Nyt pikku-pomo on jo 3,5 kk vanha, painaa 5360 g ja on 59 cm pitkä. Meidän vaaleanpunainen vauva-arki ei ole ollut niin vaaleanpunaista kuin kuvittelin... Synnytys itsessään oli jo draamanäytelmä ja sen jälkeen olemme taistelleet Ainon ja oman terveyteni kanssa. Ensinnäkin minä pääsin istukasta eroon vasta elokuun lopussa... Istukka ei meinannut synnytyksen jälkeen irrota millään ja sitten kun se saatiin ulos, niin kätilö epäili, että se ei ollut kokonainen. Ja niinhän siinä kävi, että kaksi kertaa jouduin kaavintaan, kun se pirun istukka ei vaan halunnut lähteä pois. Lisäksi olen joutunut kirjaimellisesti taistelemaan hemoglobiinini takaisin normaaliksi ja olin pari kuukautta aivan zombi. Mutta nyt näyttäisi siltä, että istukka on historiaa ja hemoglobiinikin on kohonnut 76 -> 126. Koputtelen puuta! Olemme tosiaan Ainon kanssa kummatkin sairaalan vakioasiakkaita... Aino sen sijaan kärsii rajusta refluksista, eli selkokielellä vatsalaukun sisällön takaisinvirtauksesta. Nyt kun olen kelannut asioita taakse päin, niin neiti on kärsinyt jo ensimmäisinä elintunteinaan refluksista. En vain sitä silloin tajunnut. Kyse ei siis ole mistään vauvan normaali pulauttelusta, vaan PALJON rajummista oireista. Aino on saanut pienen kokonsa vuoksi heti synnärillä korviketta. Lukuisien sairaalareissujen ja korvikekokeilujen jälkeen olemme tässä laskeneet 1 + 1 ja villi vaikkaus olisi, että neidin vaivat voisi olla allergiaperäisiä tai yliherkkyyttä... Maitoallergiaa?!? Tai jollekin korvikkeen ainesosalle allerginen?!? Mutta se jää nähtäväksi. Kohta meillä onkin taas neuvolalääkärin vastaanotto... Jos sieltä emme apua saa, niin sitten vaan asiansa osaavalle yksityiselle lääkärille. Mutta on meillä ollut hyviäkin jaksoja, niitä ihania vaaleanpunaisia pilviä ja päiviä. :) Ja olemme kaikki aivan pikku-pomon pyörteissä, siis sillai hyvällä tavalla.

Koirat muuten otti Ainon todella hyvin vastaan! Brandy ja Helmi olivat synnytyksen ja sairaalassa olomme ajan Teemun vanhemmilla hoidossa. Kotiuduimme koko perhe samana päivänä. Muistan kuinka ikävä minulla oli ollut meidän karvahanureita. <3 Ja jännitti, miten koirat ottaisivat Ainon vastaan... Teemun vanhemmat toivat Brandyn ja Helmin kotiin muutama tunti sen jälkeen, kun olimme kotiutuneet sairaalasta. Voi sitä nenän vipatusta, kun eivät vielä tajunneet, että mikä se ihmeen tuoksu on, mikä ilmassa leijaili. Koirat haisteli ihan kaikki tavarat, mihin Aino oli ollut kosketuksissa. Ja pyörivät ympäri kämppää kuonot ilmassa, nenät vipattaen. Sitten kun sängyltämme kuului tuhinaaa, niin juoksivat kauheeta vauhtia katsomaan, että mikä ihme siellä on. Ja koko ilta meni siinä, kun koirat olisivat vaan halunneet haistella ja maistella ja vielä kerran haistella Ainoa. Sitten muutama päivä meni niin, että koirat reagoi jokaiseen Ainon inahdukseen juoksemalla pinnasängyn viereen ihmettelemään ja Brandy myös haukkui. Viikon kuluttua koirat olivat jo täysin tottuneet Ainoon. Paitsi että Aino huusi aikalailla noin parin - kolmen viikon ikäisenä ja silloin Helmi oli aika stressaantunut. :P Mutta sekin hellitti muutamassa päivässä. Nykyään Brandy ei välitä Ainosta juur olleskaan... Välillä käy vähän nuuskasemassa ja maistelemassa Ainon kuolasia nyrkkejä. :D Helmi sen sijaan haluaisi kovastikin pusutella Ainoa ja aina tuppaa Ainon viereen köllimään. Pitää välillä ihan rajottaa hänen hoivaviettiään. :>

Täytyy kyllä myöntää, että välillä on ollut aika haastavaa vauva-arjen ja koira-arjen yhdistäminen. Karvaturreille ei vaan millään liikene samalla tavalla aikaa, kuin ennen. Mutta onneksi heillä on toisensa, joten eivät aivan totaalisesti tylsisty. Koirilla oli tosi pitkään masut hyvinä, mutta melkeen heti, kun Aino tuli, niin mahat on ollu ihan vähän väliä sekaisin. En vaan tajua miksi... Ja se on muuten ollu aikas rasittavaa, kun sillä hetkellä kun koirille iskee hätä, niin olen tietysti Ainoa syöttämässä tai Aino kiukuttelee ja en siis pääse viemään raukkoja ulos. Sitten on pommi räjähtäny ympäri kämppää. Tosi kivaa. :( Nyt on taas mennyt vähän mukavemmin... Koputtelen taas puuta.

Nyt vähän kuvatuksia...

Tässä minä rv 30. Tosi hehkeänä tietenkin. :P

Aino on tulossa, noin 7 h ennen syntymää.

Vielä hehkeämpänä, kuin äskeinen kuva. :D

Uunituore pullamme! <3 VÄHÄN turvoksissa... :P

Helmi vahtii Ainon unta <3

Koko perhe ulkoilemassa :)

Ainon ihku rinsessamekko <3

Aino 3 kk. Vähän erinäkönen kuin vastasyntyneenä, eikös?!? ;)

Tässä nyt tämmöiset välikuulumiset. Täytyy yrittää palailla tänne vähän useammin. :)

Brandyn 2. pentue!

Ensinnäkin nämä samat vanhat jauhamiset siitä, kuinka oon taas ollut niin laiska/kiireinen/huonomuistinen päivittämään tätä blogia... Paljon on taas kaikkea kerennyt tapahtumaan! :) Mutta pistetään nyt pääuutiset kehiin...

Elikkäs Brandy oli kuin olikin tiineenä! Noin puolessa välissä tiineyttä kävimme ultrassa hänen kanssaan ja masusta löytyi neljä pientä rypälettä. <3 Olimme melkein täysin varmoja siitä, että Brandy on tyhjä, sillä hänellä ei ollut lähes mitään tiineyden oireita... Nisät eivät olleet kovinkaan turvoksissa ja vain muutamana hassuna päivänä hän oli hiukan huonovointinen. Ihan hyvin olisi voinut olla pelkkää valeraskautta! Viime tiineydessä hänen oireet olivat aivan selkeät; ruoka/herkut eivät maistuneet, hän oksenteli kovasti, nisät olivat todella pinkeät ja hänen alapäästään tuli limaista rusehtavaa vuotoa. No okei, Brandy oli tavallista uneliaampi ja todella hellyydenkipeä (niin kuin myös edellisessä tiineydessä), mutta nämäkin olisivat voineet olla valeraskauden oireita.

Anyways, maaliskuun 19. päivänä Brandylle syntyi sektioleikkauksella 2 pientä palleroista; tricolor-narttu (Looney Toonie's Ice Princess) 200 g ja tricolor-uros (Looney Toonie's Indiana Jones) 200 g. <3 Masussa ei ollutkaan enempää vauvoja! :O Joko ultratutkimuksen tehnyt eläinlääkäri oli väärässä tai sitten 2 rypälettä imeytyi pois.

Brandyn synnytys oli käynnistynyt tuona päivänä ihan normaalisti, mutta kahden tunnin ponnistelut eivät tuottaneet tulosta ja hänen synnytyspoltot olivat koko ajan heikkenemään päin. Niimpä siskoni kiidätti Brandyn eläinlääkärille, jossa hänet ultrattiin ja masussa näkyi 2 pentua elossa, mutta niiden sydänäänet olivat jo heikentyneet. Brandy ei reagoinut synnytyskanavan paineluun ponnistamalla, joten eläinlääkäri päätyi sektioon. Leikkaus meni hienosti; Brandylla ja palleroisilla oli kaikki hyvin. Brandy oli herätessään ollut vähän ihmeissään, että mitä ihmeen otuksia hänen vieressään köllöttää, mutta hyvin äkkiä hänen äidin vaistot heräsivät ja palleroiset pääsivät hellään hoitoon ja juomaan maitoa. <3

Kävimme pääsiäisenä katsomassa Brandya ja pentuja ensimmäistä kertaa. Leikkaushaava oli parantunut älyttömän hienosti ja Brandy paineli sata lasissa muiden koirakavereiden kanssa. Ihan uskomattomia nuo elukat selviytymään kaikesta; ei taida ihmiseltä juoksuspurtit onnistua noin viikko hätäsektion jälkeen! ;) Brandy on kuulemma päivisin vähän laiskan puoleinen äiti... Hän haluaisi mielummin bilettää kavereiden kanssa, kuin hoitaa lapsosiaan. :P Sisko onneksi pitää huolen siitä, että Brandy hoitaa velvollisuutensa. Öisin Brandy sentään malttaa olla vaavien kanssa, ilman että täytyy pakottaa. :D

Sen narttupennun, eli jääprinsessan, elämän alku ei ole ollut ihan helppo... Hän on kova juomaan maitoa, mutta paino ei vaan ole noussut niin kuin pitäisi. Veikka on jo puolet isompi. :/ Sisko joutui käymään prinsessan kanssa eläinlääkärissä... Prinsessan keuhkot ja sydän olivat ok. Eläinlääkäri epäili prinsessan imutekniikan olevan heikko, joten nyt neiti saa lisämaitoa ja paino on alkanut nousemaan kovaa vauhtia! Pidetään peukkuja pienelle prinsessalle! <3

Laitan kuvia Brandysta ja pentusista, kunhan käydään niitä taas joku päivä uudestaan pällistelemässä. :)

Ja lopuksi vielä tämmöisiäkin uutisia, että Brandysta tuli VIRALLISESTI mummo! :D Brandyn lapsukainen, Looney Toonie's Devil Wears Prada, "Ansa", pyöräytti yhden suloisen rinsessan tähän maailmaan! <3 Tästäkin on jo tosin MOOONTA viikkoa aikaa, mutta pakkohan tämäkin oli nyt samalla kertoa. :)

Pieniä shetlantilaisia aluillaan?

Niin elikkäs Brandy astutettiin viime torstaina ja perjantaina. Neidin juoksut alkoivat 3.1. Unohdinkin siitä mainita viime postauksessa. Brandyn sulhona toimi erittäin komea Zorro-herra (Zarvo's Silverblue Sensation) ja parin kemiat kohtasivat todella hyvin. :) Voi vitsit, nyt jännitetään onko talossa kohta kaksi raskaana olevaa narttua. ;D Jos niin hyvä tuuri käy, niin tuosta yhdistelmästä tulee varmasti komeita lapsosia. <3

Helmi täytti viikko sitten 2 vee! <3 Samana päivänä (12.1.) meillä alkoi koiratanssikurssi. Helmi sai kyllä todella mieluisan synttärilahjan; hän oli aivan liekeissä ja nautti aivan täpönä kaikesta, mitä tuolla kurssilla harjoteltiin. Tuo koira kyllä osaa antaa itsestään 150 % joka kerta! Itsekin tykkään kovasti tuosta koiratanssista. Näissä vauhdikkaissa koiraharrastuksissa pääsee "nollaamaan" omatkin aivonsa. :) Eilen meillä oli toinen kerta tuota kurssia ja yksi kerta on vielä jäljellä. Normaalisti tuota kurssia on neljä kertaa, mutta ensi viikon kerran joudumme skippaamaan hautajaisten takia... :/ Menemme korvaamaan tuon yhden kerran helmikuun puolessa välissä rallytokon tutustumistunnille. Siinä on myös yksi harrastus, jota olen halunnut päästä kokeilemaan.

Hemppa lentoon lähdössä...

"I'm flying!"

Seuraamista ja käännöksiä harjoteltiin...

Pyörähdyksiä...

Houkuttelua...

Ja pujottelua!

Elikkäs nyt ollaan harjoiteltu mm. jalkojen välistä pujottelua, esineen kiertämistä, etuosakäännöstä, peruuttamista, erilaisia pyörähdyksiä, seuraamista ja käännöksiä.

Tultiin muuten isännän kanssa siihen tulokseen, että meidän koirien ruoka tulee olemaan Virbacin Dermal. Piste. Ei jaksettu enää pelleillä sen TOTWildin kanssa, kun kakkapäiväkirjan pitäminenkään ei tuottanut minkäänmoista tulosta... Koirat eivät saaneet kahteen viikkoon mitään extraa, ei edes luita, pelkkää nappulaa ja vettä. Silti masut olivat vähän väliä löysällä ja hirveitä leijoja päästelivät ilmoille. Käytiin viikko sitten ostamassa se Virbacin säkki Mevetistä ja kyllähän se kirpasee, kun lähemmäs 100 eskoa 13,5 kg säkki maksaa. Vaihdettiin ruoka aivan lennossa, eikä sen jälkeen ole ripuleita ym. vatsavaivoja näkynyt! Periaatteessa se 100 eskoa ei tunnu enää missään, kun nyt tietää, ettei tarvitse herätä öisin kuskaamaan koiria sonnalle ja pesemään niitten pyllyjä. :) Mutta on se vaan kumma, kun se TOTWild ei sopinutkaan, vaikka ennen sopi... Todella, todella outoa.