On tullut syystä jos toisesta taukoa tämän blogin päivittämiseen... Viime aikoina tämä blogini on kuitenkin pyörinyt kovasti mielessäni ja nyt päätin palata takaisin näpyttelemään.
Viimeisen postauksen oon tehnyt ennen joulua, vuonna 2013. Silloin vielä oli mysteeri, mikä meidän pientä Brandya vaivasi. No nyt on aika kertoa "tarina" loppuun.
Saimme patologille lähetetyt ohutneulanäytteiden tulokset jo ennen joulua. Tässä suora kopio patologin tekstistä:
"Tutkimustulos: Pyörösoluproliferaatio, suspekti voimakasasteinen imukudoksen reaktiivinen hyperplasia. Kummastakin tuumorista peräisin olevat näytteet ovat runsassoluiset ja sytologisesti arvioiden vaikuttavat olevan samantyyppisestä muutoksesta. Levitteisiin on eksfolioitunut runsaasti pyörösoluja, jotka ovat solukuvaltaan varsin yhtenäisiä. Solut ovat keskikokoisia. Niillä on kohtalaisesti basofiilisesti värjäytyvää sytoplasmaa ja korostuneet multippelit tumajyväset. Muutokseen liittyy alhainen mitoottinen aktiviteetti. Mukana erityisesti leuanalusmuutoksessa on lisäksi lymfosyyttejä ja plasmasoluja. Löydökset yhdistettynä kliiniseen kuvaan viittaavat ensisijaissti imukudoksen reaktiiviseen hyperplasiaan todennäköisesti aksessorisessa imusolmukkeessa. Aksessorista imukudosta esiintyy erityisesti nuorilla koirilla ja tavallisimmin pään alueella. Pyörösolukasvaimen mahdollisuutta ei voida varmuudella sulkea pois ja mikäli uudismuodostumien koko kasvaa seuraavien viikkojen aikana, suosittelen ainakin toisen muutoksen kirurgista poistamista ja histopatologista tutkimusta muuttuneesta kudoksesta."
Tässä vaiheessa meillä oli vielä hitusen toivoa. Hyvän- ja pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuudet olivat fifty-sixty. Kävin keskustelua eläinlääkärin ja tutkimuksen tehneen patologin kanssa, että tilannetta kannattaa nyt vaan seurailla. Eipä kauaa mennyt, kun kasvaimet alkoivat kasvaa... Heti uuden vuoden jälkeen olimme uudestaan eläinlääkärissä. Päätimme poistaa kaikki kasvaimet ja lähettää ne patologille. Eläinlääkäri oli toiveikas Brandyn suhteen, koska hänen mielestään kasvaimet eivät näyttäneet "normi syöpäkasvaimilta". Aika pian kasvainten poistamisen jälkeen rupesi ilmaantumaan uusia kasvaimia pään ja kaulan alueelle... Joka oli aika huono merkki tietysti. Kaksi viikkoa pattien poistamisen jälkeen saimme patologin lausunnon...
"Näytteenä on neljä uudismuodostumaa. Kaikissa näytteissä todettiin syvällä ihossa, kohtalaisen hyvin rajoittunut pahanlaatuinen rauhaskasvain, joka muodostaa paikoin tubulaarisia rakenteita, mutta pääosin kasvu on diffuusia. Pleomorfisuus ja mitoottinen aktiivisuus on kohtalaista. Yksi kasvain on kuolioitunut. Löydökset viittaavat karsinooman etäpesäkkeisiin. Primääri kasvain voi olla esimerkiksi maitorauhasessa, ihossa, munasarjassa tai anaalirauhasessa. Ihoon levinneen karsinooman ennuste on yleensä huono." :'(
Sitten alkoi kova pohtiminen, mitä seuraavaksi... Meidän hoitava eläinlääkäri ehdotti, että voisimme röntgenillä/ultraäänellä yrittää etsiä pääkasvainta ja mahdollisia muita etäpesäkkeitä ja sitten mahdollisesti leikkaus. Siskollani on muutama eläinlääkäri tuttava... Heidän mielipiteensä poikkesi hiukan... He eivät elätelleet kovinkaan paljoa toiveita, koska ennuste on jo patologin mukaan huono ja Brandyn oireet viittasivat siihen, että kasvaimia on suolistossa (painon putoaminen) ja keuhkoissa (yskiminen). Sisäelimiin levinneille kasvaimille ei pääsääntöisesti voida tehdä mitään. Meillä oli elämämme vaikein päätös edessä... Ryhdymmekö taisteluun syöpää vastaan, vai emme. Asiaa piti pohtia kaikelta kannalta, valitettavasti myös lompakon sisältö piti ottaa huomioon. Meillä ei ollut vakuutusta Brandylle. :( Ystävien, perheen ja läheisten tuella teimme päätöksen, että annamme Brandyn viettää leppoisia koiranpäiviä, niin kauan kuin niitä riittää. Päätökseen vaikutti se, että Brandyn sairaudelle oli jo annettu huono ennuste ja riittävän hyvää taetta ei ollut, että leikkaus pelastaisi hänet. Minun mielestäni olisi ollut kauheaa, jos Brandyn olisi pitänyt kärsiä viimeiset päivänsä leikkauksesta toipuen ja sitten kuitenkin joutua lopetettavaksi.
Brandylla oli paljon elinvoimaisia päiviä aina tuonne huhtikuun (2014) alkuun asti. Hän jaksoi leikkiä ja riehua minun ja Helmin kanssa. Ja oli muutenkin suht. normaalin oloinen. Välillä söi todella hyvällä ruokahalulla, toisinaan ei maistunut ruoka ollenkaan. Paino tippui kyllä koko ajan hurjaa vauhtia alaspäin ja siitä syystä myös lihakset alkoi surkastumaan... Brandyllahan oli todettu toisessa takajalassa nivelrikkoa, niin välillä reppana sitten ontui takajalkaansa, jos oli "revitellyt" liikaa. Ihan loppuajasta meidän pitikin hidastaa vauhtia huomattavasti. Muutaman kerran jouduimme turvautumaan tulehduskipulääkkeeseen tuon jalkavaivan takia, mutta toisella kerralla Brandyn maha ei sietänyt sitä ollenkaan, vaan reppana alkoi kakkimaan verta. Olin jo kahteen kertaan varannut Brandylle eutanasia-ajan, mutta en vaan pystynyt siihen... Veriripuli meni onneksi ohi ja Brandy vietti vielä iloisia päiviä. Sitten alkoikin muori olemaan yleisesti ottaen aika apaattinen... Ei enää syönyt, ei leikkinyt, nukkui vaan. Ja ulkonakaan ei enää innostunut samalla tavalla kuin ennen, käveli perässä pää painuksissa. 14.4. illalla ihmettelin, että mitä muori oikein nuolee kauluksiaan... Oli kyllä hurja näky, kun valkoinen kaulus oli aivan veressä! :( Yksi kaulan kasvaimista oli jotenkin puhjennut ja sieltä lorotteli verta ihan kunnolla. Samoin päälaella olevasta kasvaimesta tihkusi verta. Sinä iltana katsoin karvaista kaveriani ja en voinut enää varmempi olla päätöksestäni... Nyt oli Brandyn aika tullut lähteä. Kyhäsin yöksi siteen Brandyn kaulalle ja aamulla Teemu soitti eläinlääkärille.
Brandy lähti viimeiselle matkalleen aivan innoissaan... Autossa matkustaminen oli aina ollut hänelle mieluisaa, koska päämääränä oli aina joku kiva paikka... Esim. siskon luokse kyläilemään tai harrastuksiin. Oli kyllä kurjaa, kun päämääränä olikin eläinlääkäri. :(
Brandy nukkui rauhallisesti pois mamman silittäessä turkkia. Myös pappa ja Aino olivat läsnä, ja saivat hyvästellä Brandyn. Vielä olisi voinut olla monen monta vuotta edessä, mutta olemme syvästi kiitollisia myös tästä ajasta, joka meille Brandyn kanssa suotiin. Onneksi Brandy elää ihanien lapsukaistensa kautta, jotka hän pyöräytti tähän maailmaan.
Brandy s. 1.1.2009 - k. 15.4.2014
Pieni Brandy pehmoinen,
Viimeisen postauksen oon tehnyt ennen joulua, vuonna 2013. Silloin vielä oli mysteeri, mikä meidän pientä Brandya vaivasi. No nyt on aika kertoa "tarina" loppuun.
Saimme patologille lähetetyt ohutneulanäytteiden tulokset jo ennen joulua. Tässä suora kopio patologin tekstistä:
"Tutkimustulos: Pyörösoluproliferaatio, suspekti voimakasasteinen imukudoksen reaktiivinen hyperplasia. Kummastakin tuumorista peräisin olevat näytteet ovat runsassoluiset ja sytologisesti arvioiden vaikuttavat olevan samantyyppisestä muutoksesta. Levitteisiin on eksfolioitunut runsaasti pyörösoluja, jotka ovat solukuvaltaan varsin yhtenäisiä. Solut ovat keskikokoisia. Niillä on kohtalaisesti basofiilisesti värjäytyvää sytoplasmaa ja korostuneet multippelit tumajyväset. Muutokseen liittyy alhainen mitoottinen aktiviteetti. Mukana erityisesti leuanalusmuutoksessa on lisäksi lymfosyyttejä ja plasmasoluja. Löydökset yhdistettynä kliiniseen kuvaan viittaavat ensisijaissti imukudoksen reaktiiviseen hyperplasiaan todennäköisesti aksessorisessa imusolmukkeessa. Aksessorista imukudosta esiintyy erityisesti nuorilla koirilla ja tavallisimmin pään alueella. Pyörösolukasvaimen mahdollisuutta ei voida varmuudella sulkea pois ja mikäli uudismuodostumien koko kasvaa seuraavien viikkojen aikana, suosittelen ainakin toisen muutoksen kirurgista poistamista ja histopatologista tutkimusta muuttuneesta kudoksesta."
Tässä vaiheessa meillä oli vielä hitusen toivoa. Hyvän- ja pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuudet olivat fifty-sixty. Kävin keskustelua eläinlääkärin ja tutkimuksen tehneen patologin kanssa, että tilannetta kannattaa nyt vaan seurailla. Eipä kauaa mennyt, kun kasvaimet alkoivat kasvaa... Heti uuden vuoden jälkeen olimme uudestaan eläinlääkärissä. Päätimme poistaa kaikki kasvaimet ja lähettää ne patologille. Eläinlääkäri oli toiveikas Brandyn suhteen, koska hänen mielestään kasvaimet eivät näyttäneet "normi syöpäkasvaimilta". Aika pian kasvainten poistamisen jälkeen rupesi ilmaantumaan uusia kasvaimia pään ja kaulan alueelle... Joka oli aika huono merkki tietysti. Kaksi viikkoa pattien poistamisen jälkeen saimme patologin lausunnon...
"Näytteenä on neljä uudismuodostumaa. Kaikissa näytteissä todettiin syvällä ihossa, kohtalaisen hyvin rajoittunut pahanlaatuinen rauhaskasvain, joka muodostaa paikoin tubulaarisia rakenteita, mutta pääosin kasvu on diffuusia. Pleomorfisuus ja mitoottinen aktiivisuus on kohtalaista. Yksi kasvain on kuolioitunut. Löydökset viittaavat karsinooman etäpesäkkeisiin. Primääri kasvain voi olla esimerkiksi maitorauhasessa, ihossa, munasarjassa tai anaalirauhasessa. Ihoon levinneen karsinooman ennuste on yleensä huono." :'(
Sitten alkoi kova pohtiminen, mitä seuraavaksi... Meidän hoitava eläinlääkäri ehdotti, että voisimme röntgenillä/ultraäänellä yrittää etsiä pääkasvainta ja mahdollisia muita etäpesäkkeitä ja sitten mahdollisesti leikkaus. Siskollani on muutama eläinlääkäri tuttava... Heidän mielipiteensä poikkesi hiukan... He eivät elätelleet kovinkaan paljoa toiveita, koska ennuste on jo patologin mukaan huono ja Brandyn oireet viittasivat siihen, että kasvaimia on suolistossa (painon putoaminen) ja keuhkoissa (yskiminen). Sisäelimiin levinneille kasvaimille ei pääsääntöisesti voida tehdä mitään. Meillä oli elämämme vaikein päätös edessä... Ryhdymmekö taisteluun syöpää vastaan, vai emme. Asiaa piti pohtia kaikelta kannalta, valitettavasti myös lompakon sisältö piti ottaa huomioon. Meillä ei ollut vakuutusta Brandylle. :( Ystävien, perheen ja läheisten tuella teimme päätöksen, että annamme Brandyn viettää leppoisia koiranpäiviä, niin kauan kuin niitä riittää. Päätökseen vaikutti se, että Brandyn sairaudelle oli jo annettu huono ennuste ja riittävän hyvää taetta ei ollut, että leikkaus pelastaisi hänet. Minun mielestäni olisi ollut kauheaa, jos Brandyn olisi pitänyt kärsiä viimeiset päivänsä leikkauksesta toipuen ja sitten kuitenkin joutua lopetettavaksi.
Brandylla oli paljon elinvoimaisia päiviä aina tuonne huhtikuun (2014) alkuun asti. Hän jaksoi leikkiä ja riehua minun ja Helmin kanssa. Ja oli muutenkin suht. normaalin oloinen. Välillä söi todella hyvällä ruokahalulla, toisinaan ei maistunut ruoka ollenkaan. Paino tippui kyllä koko ajan hurjaa vauhtia alaspäin ja siitä syystä myös lihakset alkoi surkastumaan... Brandyllahan oli todettu toisessa takajalassa nivelrikkoa, niin välillä reppana sitten ontui takajalkaansa, jos oli "revitellyt" liikaa. Ihan loppuajasta meidän pitikin hidastaa vauhtia huomattavasti. Muutaman kerran jouduimme turvautumaan tulehduskipulääkkeeseen tuon jalkavaivan takia, mutta toisella kerralla Brandyn maha ei sietänyt sitä ollenkaan, vaan reppana alkoi kakkimaan verta. Olin jo kahteen kertaan varannut Brandylle eutanasia-ajan, mutta en vaan pystynyt siihen... Veriripuli meni onneksi ohi ja Brandy vietti vielä iloisia päiviä. Sitten alkoikin muori olemaan yleisesti ottaen aika apaattinen... Ei enää syönyt, ei leikkinyt, nukkui vaan. Ja ulkonakaan ei enää innostunut samalla tavalla kuin ennen, käveli perässä pää painuksissa. 14.4. illalla ihmettelin, että mitä muori oikein nuolee kauluksiaan... Oli kyllä hurja näky, kun valkoinen kaulus oli aivan veressä! :( Yksi kaulan kasvaimista oli jotenkin puhjennut ja sieltä lorotteli verta ihan kunnolla. Samoin päälaella olevasta kasvaimesta tihkusi verta. Sinä iltana katsoin karvaista kaveriani ja en voinut enää varmempi olla päätöksestäni... Nyt oli Brandyn aika tullut lähteä. Kyhäsin yöksi siteen Brandyn kaulalle ja aamulla Teemu soitti eläinlääkärille.
Brandy lähti viimeiselle matkalleen aivan innoissaan... Autossa matkustaminen oli aina ollut hänelle mieluisaa, koska päämääränä oli aina joku kiva paikka... Esim. siskon luokse kyläilemään tai harrastuksiin. Oli kyllä kurjaa, kun päämääränä olikin eläinlääkäri. :(
Brandy nukkui rauhallisesti pois mamman silittäessä turkkia. Myös pappa ja Aino olivat läsnä, ja saivat hyvästellä Brandyn. Vielä olisi voinut olla monen monta vuotta edessä, mutta olemme syvästi kiitollisia myös tästä ajasta, joka meille Brandyn kanssa suotiin. Onneksi Brandy elää ihanien lapsukaistensa kautta, jotka hän pyöräytti tähän maailmaan.
Brandy s. 1.1.2009 - k. 15.4.2014
Pieni Brandy pehmoinen,
juoksee yli niittyjen.
Kuulee kuiskeen tuulen hennon,
näkee pienen enkelin lennon.
Ajattelee et tää on tässä,
elämä ois päättymässä.
Nukkuu siellä rauhassa,
ilman murheen hiukkasta.
Hän on siellä onnellinen,
minä täällä murheellinen. :(
Jälleennäkemisiin pieni rakkaamme. On kova ikävä. <3
Kuulee kuiskeen tuulen hennon,
näkee pienen enkelin lennon.
Ajattelee et tää on tässä,
elämä ois päättymässä.
Nukkuu siellä rauhassa,
ilman murheen hiukkasta.
Hän on siellä onnellinen,
minä täällä murheellinen. :(
Jälleennäkemisiin pieni rakkaamme. On kova ikävä. <3
