Helmi 9 kk!

Hei vaan, eipä mulla mitään erikoista asiaa! Kunhan kirjottelen ajan kuluksi. :) Helmi täytti eilen 9 kk! <3 Ja tiedättekö mitä... Neitiä voisi jopa kutsua sisäsiistiksi, sillä hän ei ole pisutellut/kakitellut sisälle (kahta ripulikertaa lukuunottamatta) yli kuukauteen!!! Voitteko kuvitella?!? Ja mä kirosin ne monet kerrat, että ei toi koira ikinä opi... Ai että on ollut stressittömämpää tää elämä viimesen kuukauden ajan. Aaah. :D Ja nyt koputellaan taas sitä puuta, että en hypi ilosta taas liian ajoissa. Koputi-kop-kop. Helmi on myös saavuttanut mörköiän. Mm. ulkona heiluvat puskat on tosi pelottavia ja öiset kuralammikot, joista heijastuu katuvalot. Niin ja kotona jos vaihtaa jonku tavaran paikkaa, niin se on myös tosi jännää. Mutta Helmi ei onneksi räkytä! Toisin kuin Brandy... Brandy oli ihan hullu mörköiässä. Helmi osaa suhtautua noihin tilanteisiin 150 % rauhallisemmin, kuin äippänsä aikoinaan. Muutenkin Helmi on aivan eri maata mutsiinsa verrattuna... Brandy rakastaa räkyttämistä, kaikki asiat pitää ilmaista haukkumalla. Lisäksi Bridgetti on ihan hirrrveän itsepäinen! Helmi taas räkyttää todella harvoin ja uskoo helposti, jos komentaa. Ihmettelen kovasti, että miksi Helmi ei ole vieläkään imenyt noita huonoja piirteitä mutsistaan. o_O Ja taas KOP-KOP-KOP.

Brandylla alkoi karvanlähtö. Se niistä messarinäytelmistä sitten... Ei tarvii mennä, ku tolla karvantiputusvauhdilla neiti on tod.näk. aikas kalju joulukuussa. Hyvä, että kerkes kuitenkin siellä erkkarissa käydä! Taisin yhdessä postauksessa mainita, että Brandylla on taas joku ihme uhouskausi meneillään. En tajua, miten neiti B:n käytös voi muuttua noin totaalisesti... Taas ihme uhoomista kaikille esineille, lapsille, ihmisille jne. Koko ajan vilisee jotain tonttuja ympärillä. Huoh... Voiko toi karvanlähtökin viitata siihen, että on tosiaan jostain hormonijutuista kyse? Ja itseasiassa Brandylla oli outoa silmien rähmimistä jokin aika sitten. Ei kuitenkaan mtn silmätulehdukseen viittaavaa. Sillä on ennenkin muistaakseni ollut tuota silmien rähmimistä, aina kun alkaa tuo uhoomiskausi. Brandyn juoksut pitäisi alkaa ensi kuussa... En tiiä, alkaako siellä värkissä jotain tapahtumaan jo hyvissä ajoin vai mitä? En tosiaan keksi mtn muuta selitystä. :D

Painot

Helmi 5,4 kg (+ 700 g)
Brandy 5,8 kg (- 400 g)

Eilen oli tosiaan punnauspäivä. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Brandy-raukka on laihtunut, kun on joutunut noista ripuli-ökätaudeista kärsimään. :( Mutta Helmi sentään saanut tosi hyvin massaa, ihan muutamassa kuukaudessa. :) Ollaan lisätty Helmin nappulamäärää ja laitettu ruokaöljyä ruuan sekaan, että neitokainen rupeis lihomaan. Ehkä siitä on jotain hyötyä ollut.

Sitten vähä ihmisjuttuja... Herkkikset, älkää lukeko! :D

Aikani kuluksi surffailin erilaisia blogeja läpi, ja yleensä tykkäänkin lukea eri aihealueisia blogeja. Hirvee ällötys kuitenkin tuli, kun lueskelin muutamia nimeltämainitsemattomia vauvablogeja, joissa jengi hehkuttaa tyyliin, että: "Jee, nyt mulla on ovulaatio. Nyt ****skellaan koko viikko! Toivottavasti nyt siittiö ja munasolu kohtaavat." Siis YÖK! Tottakai jokainen saa päättää, mitä kirjoittaa ja pakko ei ole tuommoista lukea... MUTTA SILTI!!! Siis jotenki niissä vaan ällötti kaikki se vaaleenpunanen hehkutus ihan jokaisesta asiasta, mitä se vauvanteko/odotus/vauva tuo tullessaan. Ihan kaikkea ei mun mielestä tarvitse kertoa ja hehkuttaa. Vauveliinit on ihania, mut kuiteski ne on vaan pieniä ihmisiä ja normaali osa elämää/elämän jatkumista... Ja toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu, tää on vaan mun henk.koht. mielipide. Jotenki vaan teki mieli päästää tämä ulos. :D Varmasti kaikki ei myöskään tykkää mun koirahehkutuksista. Eikä tarviikaan... Niin ja toivottavasti en itse sorru samoihin "virheisiin", kun jonain kauniina päivänä meille tulee karvatonta perheenlisäystä. Ja tämä aihehan tuli mieleen juuri sen takia, kun kaikki koko ajan olettaa, että ollaan jo kovaa vauhtia muksuja vääntämässä! Kerran ollaan menty naimisiinkin. AAARGH!!! Ja Teemuhan on jo pidemmän aikaa toivonu haikaraa visiitille, semmosta minkä nyytistä löytyis tosiaan karvaton vauva. Mun on vaan pakko pistää stoppia Teemulle, vaikka haluankin lapsen/lapsia. Järki sanoo, et hoida koulu- ja työpaikkahommat (ja biletykset) kuntoon ennen sitä beibiä. ;D Lapsi kuitenkin "rajoittaa" ihan hirveesti elämää... Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö lapset toisi myös paljon hyviä asioita elämään! Niihin rajoihin vaan pitää olla valmis. Hirvee saarna.

Ainii, viime viikolla saatiin kuulla aivan mahtavia uutisia: Me saatiin uusi asunto, JEE!!! Harmi vaan, että me joudutaan ottamaan se vastaan ilman näkemistä, kun se nykyinen asukas ei suostunu antamaan yhteystietojaan meille. Käytiin eilen kattomassa sitä kämppää ulkopuolelta ja ihan mukavalta paikalta vaikutti. Pimpotettiin ovikelloakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. :/ Mutta me kyllä ollaan valmiita ottamaan vähä huonokuntosempikin kämppä vastaan, sillä tää missä me nyt asutaan on aivan JÄRKYTTÄVÄN kallis ja PIENI!!! Se meidän uusi kämppä on 11 neliöö isompi ja vuokra laskee melkein 150 eurolla. KELPAA! Lisäksi se kämppä on aivan Teemun työpaikan vieressä, voitais (jos Teemu haluis) jopa luopua autosta kokonaan, kun herra H. pääsis dösällä tosi kätsysti duuniin! :) Päästään muuttamaan sinne jo heti ens kuun alussa! Mii sou veri häpi. <3 Mä oon niin kyllästyny näihin nurkkiin, ku täällä näitä sekoja koiranomistajia riittää (taas viime aikoina jtn rakkeja juoksennellu vapaana kävelyteillä jne.) ja aina jotain homeleipiä puskissa. Aaargh... Niistä homeleivistä yleensä ripuli tuleekin, kun noi ahmatit hotkasee kaikki "herkut" silmänräpäyksessä kitusiinsa. Nyt ei sen Brandyn yrjöepisodin jälkeen oo ollu mtn kummempaa. Yks päivä oltiin pellolla juoksuttamassa koiria ja siellä ne veteli tyytyväisenä ruohoa naamaan. Siitä meni vähän masut löysälle, mutta ainoastaan yhdet kakat oli löysää. Ja TAAAAAS koputtamaan sitä puuta. :D

Erkkari häämöttää

Eli huomenna ois erkkari ja EVVK!!! Hirvee syysmasis/väsy, kiire, tekemättömiä hommia jne... Brandylla on taas viime viikkoina ollu hirvee peikkoilukausi meneillään (pakko olla jtn hormoneihin liittyvää?!?) ja sit koko ajan jotain ripulirumbaa... Aaargh!!! Tekis mieli vaan vetää peitto korville ja nukkua ens kesään. :(

Ainii, oltiin viime sunnuntaina taas mätsärissä, harjottelemassa erkkaria varten. Helmi vetäs oikeen hienot esiintymiset, en tiiä oliko siitä näyttelykurssista sit olevinaan jtn hyötyä?!? Pöydälläkään ei paljo yhtään aristellut ja kierrokset meni ilman kaahaamista. Helmi sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut huimasta YLI 60 PENNUN joukosta. Huh, olipahan taas muutamat osallistujat! Brandy osallistui myös ja meni Teemun kanssa kehään. Meidän supermamma esiintyi paremmin Teemun kanssa, kuin meikäläisen kanssa! Olin ihan varma, että Brandy näyttäis jotain arkuuden merkkejä pöydällä, mutta Teemun kanssa EI MTN. En tajuu, ehkä se imee musta jotain huonoa energiaa siinä pöydällä ollessaan. Pieniä aikuisia oli lähemmäs 50 ja Brandy sijoittui SIN3! On se hianooo... :) Saatiin ruusuke, pokaali ja läjä kaikkii enemmän ja vähemmän ihquja palkintoja.

Ei juma, kait se pitäis ruveta saksimaan noilta bimboilta kynnet ja tassukarvat... Ei jaksais... Kiva lähtee tämmösillä fiiliksillä näyttelyyn, pitää vielä herätäkin johonki kukonlaulun aikaan, prkl. Koirilla menee varmaan tooosi hyvin, ku mamma on näin hyvällä tuulella! Mistäköhän vois ostaa parempia fiiliksiä, voihan kilin kikkeli... :(

Kaikenlaista tilitystä

Tää mamma on ollut yli viikon aivan järkyttävässä flunssassa. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä taas voimat aivan totaalisesti pois. Nyt taas jotenkin hengissä ja voi vähän päivittää blogia. :P Kiitokset Tanjalle kommentista ja lämpimästi tervetuloa seuraamaan näiden kahden terminaattorin elämää!

Eilen oltiin tehosterokotuksessa Helmulaisen ja Paten kanssa. Luulin, että pentusille laitettaisiin samalla myös rabies (Brandylle laitettiin rabies tehosteen yhteydessä), mutta tämä eläinlääkäri oli sitä kovasti vastaan, joten parin viikon päästä sitten taas uudestaan. Eläinlääkäri ujoustutti Helmiä ehkä vähän enemmän, kuin viime kerralla. Mutta ihan hyvin se meni.

Painot

Helmi 3,45 kg

Pate 3,5 kg

Koska sairastuin, niin ei olla yli viikkoon käyty Helmin kanssa kahdestaan lenkillä, eikä ihmettelemässä julkisilla paikoilla. Muutamina päivinä ollaan törmätty about 10-vuotiaisiin lapsiin tuolla pihalla, jotka haluais kovasti Helmiä silittää, mutta Helmi ei lämmennyt edes haistelemaan niiden kättä. Ei vaikka minä tai ne lapset tarjottais namuja. Edelleen myös esim. kovat äänet, rattaat ja vieraat koirat saavat neidin kauhusta kankeaksi. Neiti on suostunut vain kahden koiran kanssa tekemään tuttavuutta, toinen oli tosi kiltti ja vanha mäyräkoira narttu ja toinen 9 vkoa vanha kääpiösnautseripentu. Tuon snautseripennun kanssa Helmillä oli kyllä todella hauskat leikkihetket, vaikka kestikin hetken, ennen kuin neiti uskaltautui edes haistamaan kaveria. Helmi juoksi aivan fiilareissa sen pennun kanssa. :) Niin fiilareissa, että kaahasi suoraan tuoreeseen kakkaläjään. Helmulaisen valkoiset tassut oli aika ruskeat sen jälkeen... Ja niimpä neiti pääsi shampoopesulle ekaa kertaa tuon lenkin jälkeen. Anyway, oon kyllä niin neuvoton tässä arkuusasiassa, kun Brandy oli aivan toista luokkaa vauvana. :/ Hän oli niin rohkea ja ihan kaikkien kaveri. Mikään ei pelottanu... Paitsi sitten, kun tuli mörköikä. Ehkä se siitä, kun vaan jaksaa kuskata neitiä tonne ihmisten ilmoille...

Brandykaan ei mielestäni anna huonoa mallia Helmille, paitsi silloin kun iso koira tulee vastaan. Brandy pelkää isoja koiria, varsinkin mustia sellaisia, koska täällä on niin moni iso koira päässyt sen pelästyttämään. Muuten Brandy on siis reipastunut tosi paljon ja tullut huomattavasti avoimemmaksi. Luulis, että kun mutsinsakin käy moikkaamaassa koiria/ihmisiä tuolla ulkona, niin Helmi tulis perässä... Mut ei se näytä menevän niin. :/ Kerettiin Brandyn kanssa aloittaa ne namutreenit tuolla ulkona ja sit tuli tää perkuleen lentsu. Treenit siis vähän jäi, mutta nyt taas yritetään treenailla. Ja voin jo nyt sanoa, että kaikki sujuu paljon paremmin tuolla ulkona, kun on namupussi mukana. Se on ihan varma juttu.

Pikkasen taas nousi verenpaine eilen illalla, kun oltiin lenkillä... On taas vaihteeks niin urveloita koiran omistajia liikenteessä, että voi hyvää päivää! Oon muutamana päivänä törmännyt samaan koiraan ja omistajaan, joiden kanssa meillä oli ei-niin-kiva episodi joulukuussa. Se iso (karhu?)koira, joka oli vapaana kävelytiellä ja syöksyi kauhealla vauhdilla meitä päin. Omistajat yrittivät huudella koiransa perään, mutta se ei totellut. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta Brandy tietysti pelästyi kun se koira syöksyi niin hirveetä vauhtia meitä kohti ja vastaavanlaisia kokemuksia isoista koirista meillä on enemmänkin... Anyway, tää koira ja omistaja kävelee usein samalla niityllä, jonka läpi me aika usein lenkkeillään. Niityn halki menee selvä polku, mutta me yleensä aina kävellään siellä niityn reunassa. Joka kerta oon nähny sen omistajan kävelevän siinä polulla, kunnes hän näkee meidät... Sitten on aivan pakko poiketa siitä polulta, kävellä aivan suoraa meitä kohti ja ohittaa meidät ihan vierestä. Ja Brandy pelkää sitä koiraa ja tietysti haukkuu. Voi kiesus, saakohan se omistaja jotain sairasta mielihyvää siitä, että näkee kun mun koira pelkää sitä sen koiraa?! Ja en yhtään ihmettele, miksi Brandy pelkää sitä. Eikä se niiden koirakaan mitenkään mallikkaasti käyttäydy remmissä; ei se koskaan oo haukkunu, mutta aina se kiskoo ja riuhtoo hulluna. Huoh.

Sitten toinen koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Aluks kaikki näytti menevän hyvin... Brandy käveli oikein mallikkaasti ja hiljaa, niin myös se toinen koira. Sitten kun oltiin ihan niiden kohdalla, niin se koira päätti syöksyä meitä kohti ja räkytti. Ei siinä muuten mitään, mutta se omistaja ei torunut koiraa tai vetänyt sitä takaisin luokseen. Antoi sen koiran vielä kaiken lisäksi tulla ihan Brandyn perseen taakse räkyttämään ja haistelemaan. Kyllä ois taas tehny mieli sanoa jotain, hohhoh...

Pennut 2 vko

Alempaa löytyy taas linkki Brandyn pentukuviin. Palleroiset ovat nyt yli 2 viikkoa vanhoja. Aattelin myös postata kuvan tuosta Brandyn sulhosta. Aika komea tapaus. :)

http://looneytoonies.kuvat.fi/kuvat/D-pennut+s.12.1.11/2+weeks/

Maanantaina tuli ihan hirvee dokkari telkusta, joka käsitteli pentutehtailua. Siis ihan kamalaa, että maailmasta löytyy niin sydämettömiä ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiä niin julmasti! Eniten painui mieleen tuosta dokkarista se, kun niissä pentutehtaissa nartut elivät pienissä häkeissä ulosteiden seassa ja niillä teetettiin pentuja tyyliin jokaisesta juoksusta. Pennut vieroitettiin äipästä jo neliviikkoisina ja ne olivat saastaisia ja kaikinpuolin sairaita. :( Teemukin katsoi tuota dokkaria ihan kauhuissaan. Ennen Teemu ei ollut juuri moksiskaan tuommoisesta, mutta asiat ovat aika paljon muuttuneet Brandyn tultua perheeseemme. Nykyään Teemua suututtaa tuollainen eläinrääkkäys ja pienet säälittävät pennut sulattivat Teemu-köriläänkin sydämen. Teemu on viime päivinä useamman kerran maininnut ikävöivänsä Brandya paljon. Awww. <3 Vitsit, että tää aika menee hitaasti, huoh...

Järki jäässä?

Tytsit kävi kyläilemässä tuolla kehä kolmosen ulkopuolella ja reissu meni ihan hyvin. Mitä nyt Brandy päätti nolata mamman juna-asemalla vääntämällä jöötit keskelle laituria. Onneksi oli kakkapusseja mukana!

Brandy menee 13.12. ultraäänitutkimukseen. Sitten selviää, onko rinsessa paksuna ja ei tartte enää pohdiskella sitäkään asiaa. Koko ajan yritän löytää rinsessasta uusia merkkejä, jotka saattaa viitata tiineyteen.

Ihan pakko listata kaikki ne asiat, joita olemme siskoni kanssa huomanneet:

- En tarvitse silmälaseja, sillä siskoltakin tuli kommenttia, että Brandyn tisut on hiukan tavallista punaisemmat.
- Siskoni urokset yritti astua Brandya useaan kertaan. Sisko sanoi, että tiineät nartut tuoksuu poikien mielestä ihanalle.
- Brandylla oli pari päivää maha aika löysällä, joka myöskin voi olla merkki tiineydestä. Niin ja aikas paljon on rinsessamme kärsinyt myös ilmavaivoista, vaikka ei ole saanut mitään erikoisia ruokia. :D
- Rinsessamme on ollut muutaman päivän ajan todella väsynyt. Ei jaksa innostua edes leikkimisestä entiseen malliin. En tiedä, voiko sitten tämäkin olla yksi merkki?!

Mulla alkaa vähitellen kasvamaan aika iso uloke tossa otsassa, kun olen muutaman päivän aikana taas jälleen kerran törmännyt harvinaisen urpoihin koiranomistajiin. Tällä seudulla on todella paljon koiria, joten tänne mahtuu myös muutamia idiootteja, jotka pitävät koiriaan parkkipaikoilla ja kävelykaduilla vapaina, vaikka koirat eivät tottele omistajiaan ollenkaan. Toissapäivänä iso koira syöksyi Brandya kohden kävelykadulla ja omistajat huusivat hädissään perään. Eihän se totellut. Brandylle on meinannut muutaman kerran käydä huonosti vastaavissa tilanteissa, kun vapaana olleet koirat ovat syöksyneet hampaat irvessä Brandya kohden. Ei ihme, että Brandy pelkää isoja ja "villejä" koiria. Tämä koira oli sentään ihan kiltti, mutta tottakai tilanne oli meille kummallekin aika hurja. Kun omistajat tulivat hakemaan koiraansa luotamme, niin sanoin heille suorat sanat. Anteeksipyyntö olisi ollut ihan kiva, mutta eniten toivon, että jatkossa ottaisivat pikkasen enemmän muita huomioon.

Tänään aamulenkille lähtiessä ulkona odotti aika yllätys; lunta oli tullut ihan hirveesti yön aikana. Kävelykadut olivat tietty auraamatta, joten oli pakko tarpoa jonkun muun tekemiä kengänjälkiä pitkin. Joku tosi fiksu tyyppi seisoi puudelinsa kanssa keskellä sitä "polkua", eikä suostunut yhtään väistämään, vaikka näki meidän lähestyvän. Vähän ihmetytti, että mitä helvataa se siinä seisoo ja odottaa... Ilmeisesti luuli, että meidän neiti menisi sitä puudelia moikkaamaan. Se tyyppi meinaan lähti kävelemään heti, kun olimme päässeet ohi. En tiedä, kuinka moni koira hirveen mielellään menee moikkaamaan sellaista koiraa, joka riuhtoo remmissä, on hampaat irvessä ja hirvee räkytys päällä. Hohhoijaa!

Ja niin kauan kuin vaan muistan, niin täällä on yks koiranomistaja, joka on ihan kuutamolla. Muutaman kerran oon sen kanssa jutellu ja joo... Hitusen outo tapaus kaikin puolin. Eikä se varmaan tiedä, mitä sen pitäis tehdä koiransa kanssa. Joka kerta, kun se koira näkee toisen koiran lähestyvän, se joko alkaa vaanimaan jossain puskassa tai sitten saa hirveen räkytyskohtauksen. Räkyttämisen mä vielä ymmärrän, mutta sitä omistajaa ei näytä yhtään haittaavan, että se koira vaanii muita koiria maassa tai puskassa ja sitten hyökkää sieltä esiin, kun "uhrit" sattuvat kohdalle. Tää omistaja vaan kattelee maisemia ja antaa tän kaiken tapahtua. Nyt viime aikoina olen nähnyt, että se yrittää saada koiransa huomion nameilla ohitustilanteessa. Ihan jees, mutta aika usein ja viimeks tänäänkin tämä täti palkitsi koiransa heti sen jälkeen, kun se räkytti Brandylle ja kiskoi hihnassa. Tekis mieli sanoa jotain, mutta ei oo tarpeeks pokkaa.

Että sitä punaista tupaa ja perunamaata odotellessa! Menee varmaan ainakin 10 vuotta. Huoh...