Tytsit lähtee kyläilemään

Pari seuraavaa päivää on buukattu "kotimaan matkailua" varten. Huomenna hyppäämme Brandyn kanssa junaan ja lähdemme tapaamaan ystävääni ja siskoani. Keskiviikkona matka jatkuu äipän luo. Brandy onkin opetettu kulkemaan julkisissa ja autossa ihan vauvasta lähtien. Harjoittelu varmasti tuotti tulosta, sillä Brandy on aivan mainio matkakaveri. Hän ei ole moksiskaan matkustelusta eri kulkuneuvoilla. Pientä koiraa on muutenkin mukavempi kuljettaa paikasta A paikkaan B, kun Brandykin mahtuu tarvittaessa kainaloon tai syliin.

Odotan innolla siskoni perheen uuden karvaisen tulokkaan tapaamista; pikkuinen Otto-herra (Star Of Life Antoria) lensi tänne Puolasta saakka ja on syntynyt heinäkuun lopussa. Niin ja huomenna katsotaan osaiskos sisko antaa yhtään kommenttia siitä, että voiskos neitimme olla mahdollisesti paksuna. Minkäänlaisia "oireita" ei toistaiseksi ole ollut, mutta tisukat ovat saattaneet ehkä hitusen muuttua punaisemmaksi ja isommiksi. Tosin Teemu oli tästä asiasta aivan eri mieltä.

Ainii... Voin tässä vähän myös fiilistellä silleen, että jeejeejee! Sain tänään tietää, että pääsin Haaga-Heliaan opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Opinnot alkaa tammikuussa. Tää on mulle tosi tärkeä juttu ja olen niin happy. :)

Talviterveiset

Viikko on taas vierähtänyt ja näyttäisi siltä, että talvi on tullut pysyäkseen?! Eilen kävimme Brandyn kanssa metsässä lenkkeilemässä ja nappasin muutamia kuvia neidistämme. Brandyssa taitaa asua pieni diiva, sillä jos ulkona vähänkin tuiskuttaa tai jos maassa on "liikaa" lunta, niin Brandy kirjaimellisesti näyttää kovin kärsivältä ja katsoo silmiini kysyvän näköisenä: "Onko mun ihan pakko olla täällä ulkona?" Hyvin kummallista, mutta kärsimykset unohtuvat hetkessä, jos koirakaverit temmeltävät lumihangessa. Silloin lumi ei haittaa ollenkaan ja on pakko päästä mukaan riehumaan.

Brandy tykkää olla melkoinen riehu-peikko aina kun olemme siskoni luona kylässä. Eipä ihme, että neitimme aina nukkuu muutaman päivän putkeen kyläilyn jälkeen. Olen viime aikoina huomannut myös sellaisen asian, että se Brandyn sisäinen riehu-peikko ei millään meinaa jäädä siskoni luo, vaan se tulee mukaamme kotiin. Eli aina silloin kun olemme kotiutuneet siskoni luota, Brandy käyttäytyy muutaman päivän ajan ulkona kuin mörköikäinen junnu. Toisin sanottuna kaikelle mahdolliselle pitää räkyttää kuin mielipuoli. Nyt kun olen tiedostanut tämän asian, olen yrittänyt ottaa asian mahdollisimman rennosti ja kehun neitiä kovasti, jos hän osaa pitää kuononsa kiinni. Olen huomannut hyvin positiivisia tuloksia lyhyessä ajassa; riehu-peikko ei viihdy enää niin kauaa luonamme, kun olen itse rentona lenkillä. Muiden koirien ja "mörköjen" ohitukset menevät paljon hienommin ja räkytyskohtauksia tulee enää vain harvoin. Yleensä vain silloin, jos tulee jokin todella yllättävä tilanne tai jos toinen koira riehuu remmissä. Oikein ihanaa talven alkua kaikille ja muistakaa nauttia lumesta! :)

Elämä voittaa!

Brandylla alkaa elämä voittamaan! Neiti jaksaa taas riehua entiseen malliin ja on muutenkin paljon pirteämpi. Alkuviikosta podin ihan kaameaa syysmasista, eikä Brandyn koomafiilikset paljoa auttanut omiin fiiliksiin. Heti kun Brandy alkoi taas olemaan oma "ihana" itsensä, niin omatkin fiilikset nousivat kattoon. On se kumma, miten lemmikit pystyvät piristämään mieltä niin helposti! Unohdin muuten mainita viime postauksessa, että Brandy tutustettiin siskoni luona ekaa kertaa hammaskivirautaan ja hammasharjaan. Neitimme ei ihan hirveesti tykännyt hampuhoidoista, mutta toimenpiteet oli pakko suorittaa, sillä hammaskiveä oli kertynyt yläkulmiksiin. Onneksi Brandy tykkää syödä luita päivittäin, joka pikkaisen ehkäisee hammaskiven muodostumista. Joulupukki voisi tuoda Brandylle lahjaksi hammasharjan ja -tahnaa. Niin ja sitten joulupukki voisi tuoda Brandylle myös uudet valjaat ja uuden kaulapannan. Stockmannilla oli aivan ihania Paul Frank -aiheisia pantoja, taluttimia ja muuta krääsää. Itse fanitan Paul Frankia, joten on ihan pakko saada jotain sellasta krääsää myös Brandylle! Brandy kertoi myös, että haluaisi uusia leluja ja joku semmonen Nina Ottossonin aktivointilelukin ois mukava. Mitähän vielä? :)

Hampaisiin liittyen vielä, että olin eilen poistattamassa kaksi viisaudenhammasta. Olen ehkä nössö, mutta voin rehellisesti sanoa, että se oli yksi elämäni kauheimmista kokemuksista, vaikka kipua en onneksi tuntenut ja hammaslääkäri oli todella mukava. Fiilikset ovat tällä hetkellä kaikin puolin aika kauheat. Ja taidan olla taas entistä tyhmempi, kun menivät repimään viimeiset viisauden rippeet pois.

Brandy astutettu

Brandyn tärppipäivät ajoittuivat viime viikonlopulle, joten suuntasimme perjantaina kylään siskoni luo. Siskoni tarjoamat sulhas-ehdokkaat eivät kovasta yrityksestä huolimatta onnistuneet astumaan Brandya. Suuntasimme eilen Porvooseen, jossa Brandy astutettiin onnistuneesti Robinilla (Blomlane’s True Blue). Itseäni henkilökohtaisesti harmittaa, sillä toivoin kovasti, että astutus onnistuisi siskoni uroksilla. Brandy on ollut kovin väsynyt viikonlopun kosiopuuhista. Toivotaan, että neitimme piristyisi pian! :/

Sitten muita juttuja... Brandyn viime viikon suuri älynväläys oli, että mamman kanssa saunominen on kivaa! Brandy tuli mukaani kylppäriin, kun olin valmistautumassa saunaan. Kun olin menossa suihkuun, avasin kylppärin oven ja pyysin Brandya poistumaan. Brandy töllisteli hassun näköisenä ja varmasti mietti, että: "Miksi ihmeessä mun pitäisi poistua?" Ajattelin, että olkoon sitten siinä, vaikka kuitenkin haluaa kohta pois, koska Brandy ei ole koskaan erityisemmin pitänyt kylpemisestä. Ihme kyllä neiti ei halunnut pois, vaan jostain kumman syystä suihku olikin kovin kiinnostava asia, kun mammakin oli siellä. Sitten menin saunaan ja Brandy jäi vinkumaan saunan oven taakse. Nostin Brandyn lauteille ja siellä me saunottiin. Aluksi Brandy ihmetteli kiukaasta tulevia ääniä, mutta muuten istui siellä niin hienosti, kuin olisi saunonut ennenkin. Jonkin ajan kuluttua nostin Brandyn lauteilta pois, mutta edelleen neiti halusi tulla saunaan. :)

Brandyn juoksu alkoi!

Brandy on tämän viikon ajan ollut kovasti kiinnostunut villahousujensa helmoista. Eilen sitten huomasinkin, että villahousuissa oli tapahtunut muutoksia; Brandyn juoksu alkoi! Ihan oikein arvelin, että juoksu on tosi lähellä, koska Brandyn käytös on ollut todella outoa viime aikoina. Brandy ei yleensä ole kovin kiinnostunut hajuista, mutta nyt mennään nenä kiinni massa koko ajan. Niin ja vihreitä pikku-ukkoja pomppii joka puskassa, kun kaikelle mahdolliselle pitää öristä ja räkyttää.

Brandy menee ilmeisesti ensi viikon viikonloppuna siskoni luo astutettavaksi. Brandyn sulho on toivon mukaan Tomppa (Mei Dan Ying). Vara-sulhon paikka on vielä auki. Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin. Kovasti toivomme haikaraa vierailulle ensi vuoden alkuun. :)