Rakas Joulupukki...

Minulla olisi vain yksi toive tänä Jouluna...

Koskaan ei vaan voi mennä putkeen!!! Nyt kun olemme saaneet Ainon "kuntoon" (joka tietysti kaikkein tärkeintä), niin sitten koira sairastuu ja sitten on taas uusi huolen aihe edellisen tilalla. :( Ainolla siis ruvennut refluksivaiva helpottamaan lääkityksen ja kiinteiden aloituksen myötä.

Mutta Brandyn yleiskunto on jo tovin ollut vähän huono... Masu reistaa vähän väliä ja Helmi on kuitenkin ollut ok. Ruokakaan ei meidän muorille maistu entiseen tapaan; mutustaa naama irvessä nappuloitaan ja joskus jopa jättää osan syömättä. Sama juttu myös herkkujen kanssa. Ennen hänelle upposi IHAN MIKÄ VAAN ja kaikki oli tuhottu nanosekunnissa. Jotenkin tuntuu myös, että Brandy ei enää heiluta häntäänsäkään niin usein, kuin ennen... Leikkimisestä ja Helmin kanssa riehumisesta tosin vielä innostuu!

Meillä oli myös nenäpunkki riesana (siis kummallakin koiralla) tuossa muutama kuukausi(?) sitten... Meikäläisen muisti ja ajantaju ei oikeen pelitä enää entiseen malliin... Anyways, nenäpunkki hoitui strongholdilla ja oireet hävisi. Nyt muutama viikko sitten alkoi taas omituiset "ryystämiset" kummallakin hurtalla, mutta sitten taas hävisi ihan yhtäkkiä. Sitten puskan takaa alkoi Brandyn yskimiset ja kakomiset... Ja ihan tässä viikon sisään Brandyn kaulaan on ilmestynyt kaksi pattia; toinen noin peukalonpään kokoinen, toinen pikkurillin pään kokoinen. Myös päälaelta löysin hieman pikkurillin päätä pienemmän patin. Sitten Brandy oksensi verta... :/ Tässä kun laskee näitä oireiluja 1 + 1, niin mielestäni siinä oli tarpeeksi aihetta lähteä käymään ell-vastaanotolla... Edes hakemaan punkkimömmöt mahdollisen uuden nenäpunkkitartunnan varalta.

Eläinlääkärissä vaaka kertoi karua totuutta... Brandy on laihtunut kilon! :O Viimeksi ollaan varmaan joskus puolisen vuotta sitten käyty vaa'alla. Silloin muori painoi 6,8 kg. Nyt hän painoi 5,75 kg. Okei, Brandy oli kyllä turhan tuhdissa kunnossa, mutta nyt hän on mielestäni jo vähän liian luinen. Brandyn ihannepaino olisi varmaan tuossa 6 kg tuntumissa. Eläinlääkäri tunnusteli Brandyn vatsaa, kuunteli keuhkot ja sydämen sekä mittasi kuumeen. Mistään näistä ei löytynyt mitään häikkää. Koitettiin saada verinäyte muorilta, mutta ei saatu kuin muutama hassu tippa, josta saatiin tulehdusarvot pyöräytettyä. Niissäkään ei ollut mitään häikkää. Lääkäri olisi toivonut, että oltais saatu verta kunnolla, että oltais saatu myös muita tutkimuksia tehtyä... Pateista ell sanoi, että hänen mielestään ei rasvapateilta vaikuta! Oli perjantai-ilta ja vastaanotolla oli aivan järkyttävä ruuhka. Eläinlääkäri pahoitteli, ettei nyt KERKEÄ tekemään enempää. >:( Meitä pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan otattamaan ohutneulanäytteet kaulan pateista. Saimme myös varuiksi advocate-kuurit (mahd. nenäpunkkia varten) kummallekin koiralle. Seuraavana päivänä sitten takaisin lääkäriin... Onneksi meidän ei tarvinnut enää maksaa klinikkamaksua, eikä vastaanottomaksua. Pateista otettiin näytteet ja uutiset eivät tosiaan olleet kovin mukavat; pateista löytyi soluja, eli eivät siis ole rasvapatteja. Nyt sitten alkoi huolettamaan TODELLA PALJON! Näytteet lähetettiin maanantaina patologille tutkittavaksi ja tuloksia joudumme odottamaan ainakin kaksi viikkoa! :( H**vetin Joulu sotkee nyt kaiken... Tällä välin emme voi tehdä muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Tai siis voisimme toki otattaa jo röntgenit ja uät, mutta päätimme nyt odottaa tuloksia ensin.

Joten... Rakas Joulupukki, tämän vuoden hartain toiveeni on, että saisimme meidän rakkaan karvamuorin takaisin kuntoon! :'( Maailmani romahtaa, jos saamme huonot uutiset patologilta. En tiedä, miten semmoiset uutiset kestäisin. Brandy on mun ensimmäinen koira, joten voitte vaan kuvitella, miten tärkeä hän on mulle! <3 Ja hänellä ei ole ikää kuin vaivaiset 5 vuotta! Vielä olisi monia yhteisiä vuosia edessä. Miten Helminkin kävisi, jos yksin jäisi?!?

Hempan sairasloma päättyi

Maanantaina Hemppa sai viimeisen satsin antibioottia ja tiistaina poistettiin tikit... Ne mitä niistä oli jäljellä. :D Haava paranee hienosti, mutta tietysti sitä pitänee seurailla... Varsinki ku hää pääsi itte niitä tikkejä kiskomaan. Neiti on ihan onnesta omena, ku ei oo enää tylsää pukua ja/tai kauluria rajottamassa riekkumista. Hemppa ja Hempan kujeet are back again! :P

Ette kyllä muuten IKINÄ usko... Helmi on "sairaslomansa" aikana (eli kahden viikon sisään) lihonut 600 grammaa! Ennen leikkausta hän painoi 5,7 kg, nyt 6,3 kg. Hemppa ei oo ikuna ollu noin "fläsä"... xD Tajusin vaan tossa muutama päivä sitten, että herranjestas, mihin Hempan kylkiluut on hävinny. Sitten isäntä kävi Hempan kanssa vaa'alla ja yllätyttiin kovasti.

Samalla punnattiin myös meijän "Tankki", eli Brandy. Mude painaa nyt saman verran kuin tytär, eli 6,3 kg.

Kaikkee sekalaista höpönlöpöä

Eilen kotiuduttiin oikein mukavalta risteilyreissulta, oltiin siis Silja Symphonylla. :) Taas jälleen syötiin (ja juotiin) hyvin, käytiin shoppailemassa Tukholmassa ja nautiskeltiin vaan, kun ei ollu kiire minnekään. Joulubuffetruuat oli kyllä aika pettymys; suurin osa safkoista oli kylmiä ja/tai mauttomia. Joulukinkku oli kuitenkin tosi hyvää! Ekana aamuna käytiin syömässä erikoisaamiainen (niin kuin aina). Erikoisaamiainen ei mielestäni ole kertaakaan tuottanut pettymystä ja tälläkin kertaa suurin osa safkoista oli tosi NAMIA! Tuli tankattua kunnon satsit naamaan heti aamusta. :D Toisena iltana käytiin laivan kävelykadulla El Capitán nimisessä ravintolassa syömässä. Ollaan jo pidemmän aikaa himoittu kys. ravintolan "kapteenin miekka" nimistä annosta, joka pitää siis tilata vähintään kahdelle henkilölle. Tällä kertaa päätettiin repäistä ja ottaa se hiton miekka. Ja voi NAM, en kyllä ole pitkään aikaan syöny niin mureita ja maukkaita lihoja! Siihen tuli possun ribsejä, lammasta, härkää ja maissikanaa. Sitten vielä lisukkeeksi sipulirenkaita, grillitomaatteja, uunijuureksia, pekonipapuja, kermapottuja, lohkopottuja, maustevoita ja pippurikastiketta. MMM!!! Ihme kyllä, ton satsin jälkeen oli vielä tilaa jälkkärillekin. Teemu tilasi amerikkalaista leipävanukasta ja mä tilasin appelsiini-suklaatryffeleitä. Kummatkin oli myös aivan mielettömän herrrkullisia! Btw, mulla on hirvee nälkä kun kirjottelen tätä... Sitä ei varmaan huomaa mitenkään?! ;D

Tällä kertaa Siljalla pyöri dragshow't. Ekan illan yöshow missattiin kokonaan, koska nukahdettiin ihan helkutin ajoissa. :D Toisena iltana onneks oltiin paremmassa kondiksessa ja käytiin kattomassa se yöshow... Ja mielestäni oli kyllä tosi hauska ja viihdyttävä show pitkään aikaan! Dragartisti Jukka K imitoi mm. Lady Gagaa, Rihannaa, Amy Winehousea, Tarja Halosta, Shakiraa ja Dolly Partonia. Aivan loistavaa! Nonni, siinä oli vähän löpinää meijän reissusta.

Koiruudet oli hoidossa siskon luona meidän risteilyn aikana. Neitokaiset ovat taas olleet hyvin väsyneitä sen jälkeen, kun kävimme hakemassa ne kotiin. :P Brandy oli muuten eläinlääkärissä perjantaina. Neitokaiselta poistettiin hammaskivet, sitten vielä rokotettiin ja laitettiin lämpösirukin. Niin ja pumppukin kuunneltiin ja todettiin (edelleen) terveeksi. :) Nyt on puhtoset leegot ja raikas hengitys meidän yh-mammalla! Mä en oikeesti "tajunnut" vasta kuin hiljattain, miten paljon sitä hammaskiveä Brandylla olikaan ja että miten tärkeää on pitää huolta niistä leegoista... Varsinkin kun Brandy on nykyään tosi nirso kaikkien puruluiden suhteen. Niin että vasta hiljattain ollaan opeteltu tuota hampaiden harjausta kumpaisenkin neitosen kanssa ja kerran viikossa ollaan niitä jynssätty. Täytynee varmaan jynssätä vähän useammin... Varsinkin nyt kun vaihdetaan neitokaisten ruoka Virbacin allergiapöperöön. Sisko ehdotti ruuan vaihtoa hetkeksi toiseen, josko saatais Helmulaisen turkki kasvamaan! :P Virbacin allergiapöperö on kyllä tosi laadukasta sapuskaa, mutta se on jotenkin rasvasta siitä nappulan pinnasta. Ja nappulan koko on pienempi verrattuna Taste of the Wildiin. Niinpä sisko myös sanoi, että hampukiveäkin kertyy "helpommin" tuon Virbacin kanssa. Siispä harja heilumaan! Unohdin muuten viime postauksessa mainita, että neitokaiset kävi maanantaina puntarilla...

Painot

Helmi 5,7 kg (+ 300 g) JEEE!!! :)
Brandy 5,8 kg (sama)

Hih, sisko muuten kertoi huvittavan jutun Brandysta: neitokainen oli kuulemma käynyt siellä siskoni pihalla kusaisemassa vesilammikkoon (juu mennyt siis suoraan vesilammikkoon kuselle) ja sitten sen jälkeen vielä pokkana joi siitä lammikosta! Mmm, nam... :D OMG, mikä tonttu!

Btw, eipä muuten oo yhtään jouluiset tunnelmat, vaikka yleensä aina fiilistelen joulua ihan kybällä. Ilmat on niin masentavia ja kämppä on vielä osittain muuttokaaoksessa, niin hittoon koko joulu! Päätin, että en lähetä edes joulukortteja tänä vuonna, kun tässä on ihan tarpeeks ollu hommaa muuttolaatikoiden ja koulujuttujen kanssa. Sanoin jo Teemullekin, että tänä vuonna voitais ihan hyvin pysyä neljän seinän sisällä koko hiton joulu. Ärsyttävää kun yksi päivä menee aina siihen, kun pitäis kiertää paikasta A paikkaan B sukuloimaan ja syömään jouluruokia. Aaargh.

Helmi 9 kk!

Hei vaan, eipä mulla mitään erikoista asiaa! Kunhan kirjottelen ajan kuluksi. :) Helmi täytti eilen 9 kk! <3 Ja tiedättekö mitä... Neitiä voisi jopa kutsua sisäsiistiksi, sillä hän ei ole pisutellut/kakitellut sisälle (kahta ripulikertaa lukuunottamatta) yli kuukauteen!!! Voitteko kuvitella?!? Ja mä kirosin ne monet kerrat, että ei toi koira ikinä opi... Ai että on ollut stressittömämpää tää elämä viimesen kuukauden ajan. Aaah. :D Ja nyt koputellaan taas sitä puuta, että en hypi ilosta taas liian ajoissa. Koputi-kop-kop. Helmi on myös saavuttanut mörköiän. Mm. ulkona heiluvat puskat on tosi pelottavia ja öiset kuralammikot, joista heijastuu katuvalot. Niin ja kotona jos vaihtaa jonku tavaran paikkaa, niin se on myös tosi jännää. Mutta Helmi ei onneksi räkytä! Toisin kuin Brandy... Brandy oli ihan hullu mörköiässä. Helmi osaa suhtautua noihin tilanteisiin 150 % rauhallisemmin, kuin äippänsä aikoinaan. Muutenkin Helmi on aivan eri maata mutsiinsa verrattuna... Brandy rakastaa räkyttämistä, kaikki asiat pitää ilmaista haukkumalla. Lisäksi Bridgetti on ihan hirrrveän itsepäinen! Helmi taas räkyttää todella harvoin ja uskoo helposti, jos komentaa. Ihmettelen kovasti, että miksi Helmi ei ole vieläkään imenyt noita huonoja piirteitä mutsistaan. o_O Ja taas KOP-KOP-KOP.

Brandylla alkoi karvanlähtö. Se niistä messarinäytelmistä sitten... Ei tarvii mennä, ku tolla karvantiputusvauhdilla neiti on tod.näk. aikas kalju joulukuussa. Hyvä, että kerkes kuitenkin siellä erkkarissa käydä! Taisin yhdessä postauksessa mainita, että Brandylla on taas joku ihme uhouskausi meneillään. En tajua, miten neiti B:n käytös voi muuttua noin totaalisesti... Taas ihme uhoomista kaikille esineille, lapsille, ihmisille jne. Koko ajan vilisee jotain tonttuja ympärillä. Huoh... Voiko toi karvanlähtökin viitata siihen, että on tosiaan jostain hormonijutuista kyse? Ja itseasiassa Brandylla oli outoa silmien rähmimistä jokin aika sitten. Ei kuitenkaan mtn silmätulehdukseen viittaavaa. Sillä on ennenkin muistaakseni ollut tuota silmien rähmimistä, aina kun alkaa tuo uhoomiskausi. Brandyn juoksut pitäisi alkaa ensi kuussa... En tiiä, alkaako siellä värkissä jotain tapahtumaan jo hyvissä ajoin vai mitä? En tosiaan keksi mtn muuta selitystä. :D

Painot

Helmi 5,4 kg (+ 700 g)
Brandy 5,8 kg (- 400 g)

Eilen oli tosiaan punnauspäivä. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Brandy-raukka on laihtunut, kun on joutunut noista ripuli-ökätaudeista kärsimään. :( Mutta Helmi sentään saanut tosi hyvin massaa, ihan muutamassa kuukaudessa. :) Ollaan lisätty Helmin nappulamäärää ja laitettu ruokaöljyä ruuan sekaan, että neitokainen rupeis lihomaan. Ehkä siitä on jotain hyötyä ollut.

Sitten vähä ihmisjuttuja... Herkkikset, älkää lukeko! :D

Aikani kuluksi surffailin erilaisia blogeja läpi, ja yleensä tykkäänkin lukea eri aihealueisia blogeja. Hirvee ällötys kuitenkin tuli, kun lueskelin muutamia nimeltämainitsemattomia vauvablogeja, joissa jengi hehkuttaa tyyliin, että: "Jee, nyt mulla on ovulaatio. Nyt ****skellaan koko viikko! Toivottavasti nyt siittiö ja munasolu kohtaavat." Siis YÖK! Tottakai jokainen saa päättää, mitä kirjoittaa ja pakko ei ole tuommoista lukea... MUTTA SILTI!!! Siis jotenki niissä vaan ällötti kaikki se vaaleenpunanen hehkutus ihan jokaisesta asiasta, mitä se vauvanteko/odotus/vauva tuo tullessaan. Ihan kaikkea ei mun mielestä tarvitse kertoa ja hehkuttaa. Vauveliinit on ihania, mut kuiteski ne on vaan pieniä ihmisiä ja normaali osa elämää/elämän jatkumista... Ja toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu, tää on vaan mun henk.koht. mielipide. Jotenki vaan teki mieli päästää tämä ulos. :D Varmasti kaikki ei myöskään tykkää mun koirahehkutuksista. Eikä tarviikaan... Niin ja toivottavasti en itse sorru samoihin "virheisiin", kun jonain kauniina päivänä meille tulee karvatonta perheenlisäystä. Ja tämä aihehan tuli mieleen juuri sen takia, kun kaikki koko ajan olettaa, että ollaan jo kovaa vauhtia muksuja vääntämässä! Kerran ollaan menty naimisiinkin. AAARGH!!! Ja Teemuhan on jo pidemmän aikaa toivonu haikaraa visiitille, semmosta minkä nyytistä löytyis tosiaan karvaton vauva. Mun on vaan pakko pistää stoppia Teemulle, vaikka haluankin lapsen/lapsia. Järki sanoo, et hoida koulu- ja työpaikkahommat (ja biletykset) kuntoon ennen sitä beibiä. ;D Lapsi kuitenkin "rajoittaa" ihan hirveesti elämää... Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö lapset toisi myös paljon hyviä asioita elämään! Niihin rajoihin vaan pitää olla valmis. Hirvee saarna.

Ainii, viime viikolla saatiin kuulla aivan mahtavia uutisia: Me saatiin uusi asunto, JEE!!! Harmi vaan, että me joudutaan ottamaan se vastaan ilman näkemistä, kun se nykyinen asukas ei suostunu antamaan yhteystietojaan meille. Käytiin eilen kattomassa sitä kämppää ulkopuolelta ja ihan mukavalta paikalta vaikutti. Pimpotettiin ovikelloakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. :/ Mutta me kyllä ollaan valmiita ottamaan vähä huonokuntosempikin kämppä vastaan, sillä tää missä me nyt asutaan on aivan JÄRKYTTÄVÄN kallis ja PIENI!!! Se meidän uusi kämppä on 11 neliöö isompi ja vuokra laskee melkein 150 eurolla. KELPAA! Lisäksi se kämppä on aivan Teemun työpaikan vieressä, voitais (jos Teemu haluis) jopa luopua autosta kokonaan, kun herra H. pääsis dösällä tosi kätsysti duuniin! :) Päästään muuttamaan sinne jo heti ens kuun alussa! Mii sou veri häpi. <3 Mä oon niin kyllästyny näihin nurkkiin, ku täällä näitä sekoja koiranomistajia riittää (taas viime aikoina jtn rakkeja juoksennellu vapaana kävelyteillä jne.) ja aina jotain homeleipiä puskissa. Aaargh... Niistä homeleivistä yleensä ripuli tuleekin, kun noi ahmatit hotkasee kaikki "herkut" silmänräpäyksessä kitusiinsa. Nyt ei sen Brandyn yrjöepisodin jälkeen oo ollu mtn kummempaa. Yks päivä oltiin pellolla juoksuttamassa koiria ja siellä ne veteli tyytyväisenä ruohoa naamaan. Siitä meni vähän masut löysälle, mutta ainoastaan yhdet kakat oli löysää. Ja TAAAAAS koputtamaan sitä puuta. :D

Helsingin kaikkien rotujen pentunäyttely

Showpäivän aamu (sunnuntai 14.8.) alkoi ei-niin-kivasti, kun herätessä olo oli kuin haudasta nousseella. Mulla meinaan iski viime viikon loppupuolella aivan tajuton lentsu. Kuumettakin oli ihan kiitettävästi, kurkku kipeä, yskitti ja räkä lensi... Lentää itseasiassa vieläkin. Niinpä ei siis ollut mikään mahtavin fiilis tuona aamuna ja unikaan ei oikein meinannut edeltävänä yönä maistua, kun yskitti niin paljon. :/ Noh, nyt tämä näyttäisi onneksi helpottavan. Anyway, kököin olo on aina herätessä, joten onneksi fiilikset oli paremmat päivää kohden. Ja tottakai olin fiilareissa siitä, että näen Helmuskan viikon erossa olon jälkeen. Iiiks. <3 Tais olla Helmuskallakin ikävä mammaa, kun oli niin fiilareissa nähdessään mut. Se oli niin ihquu. Sydän, sydän, sydän.

Näyttely oli siis Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, Helsingissä. Shelttien tuomarina oli Gwen Beaden (Iso-Britannia). Shelttipentuja oli ilmoitettu 12. Olimme näyttelypaikalla joskus kymmenen jälkeen. Shelttien oli määrä alkaa klo 11 jälkeen, mutta kehät oli yllättäen myöhässä ainakin tunnin verran. Ja nyt oli siis koko Brandyn pentue kasassa. Oli kyllä hauska tavata kaikki pentuset isompina... :)

Rocky ja Ansa (Looney Toonie's Devil Wears Prada) ovat kuin kaksi marjaa, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Kummatkin ovat melko rauhallisia tapauksia, jos siis verrataan esim. Helmiin. :D Tosin Rocky osaa välillä olla myös vähän "drama queen". ;) Demi (Looney Toonie's Dare To Dazzle) oli taas aivan kuin Brandy pienenä, siis luonteeltaan. Hyvin vilkas tapaus, mutta ihana. :D Kaikista pennuista löytyi vähän Brandyn näköä. <3 Rocky, Ansa ja Demi ovat kaikki hyvin samannäköisiä keskenään. Helmi on kuin ruma ankanpoikanen siinä joukossa. Kaikilla oli suht. hyvä turkki, paitsi Helmillä. Kaikilla oli söpöt pienet korvat, mutta ei Helmillä. Kaikki oli "hyvässä lihassa", mutta Helmi on skeleton.

Helmi 4,7 kg (pari viikkoa sitten). Oho, + 400 g! :D

Täytyy sanoa, että olin aivan pihalla koko näyttelytouhusta. En edes muista milloin viimeksi olen ollut kehässä oikeassa näyttelyssä?! Ja viime pentunäyttelystä on vierähtänyt ainakin kaksi vuotta. Tuntuu, että jotkut kehän laidalla olevat katsoivat kuin halpaa makkaraa, kun en oikeen tajunnut mistään mtn... En tajua, miksi jotkut ottaa noi näyttelythommat niin vakavissaan. Jopa mätsäreissä törmännyt tämmösiin tapauksiin. Voi hohhoh, sanon minä. :/ Vähän tietysti jänskätti ennen meidän vuoroa, mutta sitten kun sinne kehään piti mennä, niin ei sitä jännitystä kerkeä edes miettimään, kun keskittyy niin kovasti koiraan. Elikkä ensiks kävin esittämässä Rockyn. Kaikki meni suht. hyvin. Rocky voitti kilpailuluokan ja sai kunniapalkinnon. Sitten mentiin kehään Helmin kanssa. 7-9 kk nartuissa oli neljä pentua. Helmi esiintyi suht. mainiosti, tällä kertaa ei vetänyt niin hirveesti ravatessa ja seisoi myös kauniisti. Varmasti teki hyvää tuo kaahausloma siskon luona, että neiti sai enimmät energiat pois ennen show'ta. ;) Pöydällä neiti seisoi to-del-la kauniisti ja antoi tuomarin katsoa hampaatkin ilman mitään kommelluksia... Mutta sitten kun tuomari siirtyi Helmin taakse hiplailemaan, niin sitten oli taas jänskät housussa. :/ Olipa vaikea arvata, Helmi oli tietysti viimeinen eli PEK4, Demi PEK2+KP ja Ansa PEK1+KP. Elikkäs ROP-PENTU kehässä nähtiin kummatkin Brandyn vaaveista. Ei huono. :) Ansa vei voiton ja oli siis ROP ja Rocky näin ollen VSP. Todella hienoa! Kaikki sai hyvät arvostelut, Helmillä tosin huomattavasti lyhyempi lista hyvistä asioista kuin muilla. Siihen täytyy tyytyä. :P Kyllä tietysti vähän harmittaa, ois voinut mennä paremminkin, mutta ihan riittävän hyvä tää nyt oli. Uskotaan kovasti siihen, että jonain päivänä Helmu puhkeaa kukkaan. Vielä semmoinen asia melkeen pääsi unohtumaan, että ystäväni Vilman beauceronpentu oli myös ROP! :)

Turkin kasvua ja seuraavia näytelmiä odotellessa. *Syvä huokaisu* Seuraavaks ois sitten Brandyn vuoro. Ja huomenna ois yks mätsäri, johon aattelin jomman kumman koheltajan kanssa mennä. Katotaan jos myös saisin jostain roposet pierastua Helmin näytelmäkouluun, joka alkaisi ensi maanantaina. Semmosia tällä kertaa.

Helmi 6 kk! Ja ei niin juhlavat tunnelmat...

Huh, hirveet helteet!!! Ei oo paljoo jaksanu hikoilla tässä koneen ääressä. Taas ois vaikka mitä kerrottavaa, mutta niistä postailen joku toinen kerta.

Helmi täytti tiistaina puoli vuotta! <3 Jälleen kerran täytyy todeta, että niin se aika vaan menee. Nyyh. Meillä onkin ollut tosi juhlavat tunnelmat täällä; Helmi ja Brandy ovat parin viikon sisään olleet useamman kerran vatsataudissa. Mä oon niin kypsä tähän!!! :( Tää ripulirumba menee aina saman kaavan mukaan; Helmi tulee ekana kipeeks ja Brandy about päivän viivellä perässä. Brandylla ollaan saatu tuo ripuli tosin hyvin kuriin "kotikonstein", samoin Helmillä myös saatu vähän masua rauhoittumaan paastoamalla ja Canikurilla. Helmillä on silti jo pidemmän aikaa ollut masu löysällä. En edes muista milloin viimeksi Helmiltä olisi tullut kovaa kakkaa!

Tässä ollaan pähkäilty päät puhki, että mikä hitto nyt on ongelmana. Yhdessä vaiheessa syötettiin koiruuksille aika paljon NEU:ta, se voi toki olla yksi syy ripuliin. Sitten lopetettiin NEU:n antaminen ja silti masuvaivat jatkuivat. Tai siis silleen, että välissä oli aina pari OK päivää ja sitten taas jatkui. Neitokaiset eivät ole viime aikoina syöneet pihaltakaan mitään ruohoa tmv. Sitten tuli mieleen, että voisko noilla olla matoja? Helmi silloin yhdessä vaiheessa söi tuolta pihalta ihan hirveesti ruohoa, pupun papanoita jne. Sitten taas mietin, että voisko se sittenkin olla vaan joku todella sitkeä vatsatauti, kun se tulee tommosina aaltoina... Että ensiks Helmi sairastuu ja sitten Brandy perässä. Niin ja jos Brandy on tiineenä, nii sillon on normaalia, että sattaa olla masu löysällä. En tiiä, mutta tosi raivostuttavaa tää on. Tiistaina (just hienosti 6 kk kunniaks) Helmillä alkoi taas ihan kunnolla tulemaan ripulia, eikä se ole yhtään hellittänyt. Brandyllakin on masu löysällä, mutta ei läheskään niin pahasti kuin Helmillä. Tänään aamulla Helmi oksensi joka kerta, kun kävi juomassa. :/ Lisäksi neiti ei ole ollut yhtään oma itsensä, eli ei yhtään semmonen ärsyttävä adhd-tapaus. Niin ja kyllä neidistä näkee, että hänellä on paha olla, kun koko ajan vaihtaa levottomasti paikkaa ja kävelee pitkin kämppää.

Niinpä päätettiin Teemun kanssa varata Helmille aika tohtorin vastaanotolle. Saatiin aika tälle illalle klo 19. Mulla on niin paljon kysymyksiä mielessä, toivottavasti saadaan vastauksia ja selvyyttä tähän asiaan. Tosi kurjaa katsoa, kun toinen on niin kipeä. Ja kohta alkaa varmaan itelläkin terveys pettämään, kun tässä ollaan samoilla silmillä menty jo kaksi yötä. Kattoo, jos huomenna jaksais postailla siitä, mitä tohtori sanoi ja miten Helmi jakselee.

Painot

Helmi 4,3 kg (+ 300 g)
Brandy 6,2 kg

Tätä meidän huolta lisäsi se, kun kävin Helmin kanssa vaa'alla ja huomattiin, ettei painoa ole tullut kovin paljoa lisää (viimeksi toukokuun lopussa punnittu). Helmi on tosi laiha, luut törröttää joka paikasta, vaikka sapuskaa uppoo kuin pieneen armeijaan. :( Rocky sentään painaa kilon enemmän! Brandy on hyvässä "lihassa" just nyt. Mutta saahan tuo meidän yh-mamma lihoa, jos on tiineenä. ;)

Rokotukset ookoo

Laivareissu tuli ja meni. Harmi, kun ne ovat joka kerta liian lyhyitä. Mutta kivaa oli! Syötiin vähän turhankin hyvin ja shoppailtiin kaikkea mukavaa. Oikein leppoisa reissu. :) Hitto, kun botskilla ei ollu paljo yhtään svenssoneita. Meillä meinaan oli Teemun kanssa hienot paidat päällä ja paperituttejakin ois löytyny repusta... ;)





Koirilla oli kuulemma ollut oikein kivaa siskon luona tuon meidän reissun aikana. Olivat "bilettäneet" melkeen ympäri vuorokauden, joka päivä. Hahaa, YLLÄRI! Mä menin siskon luokse kyläilemään botskireissun jälkeen ja heitin talviturkin menemään. :D Lauantaina papski tuli hakemaan ja oli siis koiruuksillakin kotiinlähdön aika. Tosin ajelimme suoraan Temen porukoitten luo kyläilemään. Neitokaisemme olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet riekkua herra Paten kanssa melkeen ollenkaan. Sitten vielä seuraavanakin päivänä neidit potivat doggy hangoveria, olivat siis aivan koomassa.

Nyt on muuten vihdoin rokotukset kunnossa! Käytiin tänään (siis keskiviikkona, vaikka postaus on torjantain puolella) Helmulaisen ja Mr. Paten kanssa hakemassa rabies piikit pyllyyn. :P Helmi sai vihdoin passinkin, mutta eläinlääkäri oli kiireessä unohtanut merkata rokotukset passiin. Huomattiin tämä vasta kotona ja piti lähteä piipahtamaan lääkärissä uudestaan. Asemalla oli kyllä melkoinen härdelli päällä. Yksi ell paikalla ja hirveä ruuhka! Mekin pääsimme piikille puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Asemalla oli kyykäärmeen pureman saanut koiruli, joka ilmeisesti hiukan ruuhkautti tuota menoa. Ell-täti kertoi, että viime päivinä vastaanotolle on tullut monta kyykäärmeen puremaa koiraa. Ja juuri kun olimme lähdössä pois, niin seuraava puremapotilas kiikutettiin paikalle. Ihan kamalaa. Hyi, että mä vihaan käärmeitä yli kaiken! :/

Painot

Helmi 4,0 kg
Pate 4,3 kg

Btw, Helmillä on nyt hieno valkoinen rivi pysyviä hampaita edessä ylhäällä. :) Toisin kuin Patella ne leegot vasta heiluu, eikä ainakaan vielä nähty uusia hampaita puskevan läpi.

Anyway, nyt kun on rokotukset kondiksessa, niin alkaa olla jo kova himo päästä harjoittelemaan mätsäreihin Helmun kanssa. :) Ja koirapuistossakin ois kiva päästä piipahtamaan. Treenii, treenii... Toi tän päivän piikkireissu oli kyllä hyvää harjoitusta, kun pieni odotuskoppi oli täynnä koiria ja ihmisiä. Tällä kertaa kaikki koirat oli vielä isoja. Ei Helmu niitä lämmennyt haistelemaan, mutta toisaalta ei hän niitä pelännytkään. Paitsi silloin, kun ne hauvat kävi vähän "kuumana" siellä. Meillä kun oli siinä aikaa odotella vuoroamme, niin harjoteltiin siinä pienessä odotuskopissa seisomista näyttelyitä varten. Helmi on ihan luonnonlahjakkuus! Tosi hyvä vielä, että neiti on niin ahne herkuille. Hän tekee, mitä vaan, että saa namin. ;) On Helmi reipastunut selvästi, ettei ole kakat housussa enää läheskää niin paljoa, kuin ennen. Mutta vieraita kohtaan (koirat ja ihmiset) on vielä aristeleva. Ja tässä vähän "asiasta poiketen" voin mainita, että Brandynkin raivostuttava käyttäytyminen tuolla ulkona on taas oudosti loppunut?! Jo pari viikkoa mennyt aivan mainiosti, välillä käytetään namuja ulkona ja välillä ei. :)

Meidän neitokaisten masut ovat olleet nyt ihmeen hyvässä kunnossa! *Koputtaa jälleen kerran puuta* Kokeiltiin tosiaan antaa ruokaa ilman piimää, mutta sillä ei ollut mtn positiivista vaikutusta masuongelmiin. Syy tuohon masun löysäilyyn on tainnut olla hyvinkin runsas heinän mutustaminen. Helmi nyt on vielä semmonen imuri, että vetää ihan kaikkea muutakin tuolta maasta, kuin vaan heinää. :/ En edes tiennyt, että heinä aiheuttaa masuvaivoja, ennen kuin sisko siitä mainitsi. Nyt ollaan oltu enemmän kärppänä tuolla ulkona, että eivät mutustele sitä ihan koko ajan. Ennen ei oikein olla siitä välitetty, kun en tiennyt siitä olevan mitään sen kummempaa haittaa... Mutta katellaan. Jos näin hyvänä masut pysyvät, niin sitten ruokaakaan ei tarvii vaihtaa.

P.S. Helmillä oli tänään niin hirvee adhd-kohtaus, että se loikkas meidän sängylle! Ja meidän sänky on oikeesti tosi korkea. :D

Kaikenlaista tilitystä

Tää mamma on ollut yli viikon aivan järkyttävässä flunssassa. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä taas voimat aivan totaalisesti pois. Nyt taas jotenkin hengissä ja voi vähän päivittää blogia. :P Kiitokset Tanjalle kommentista ja lämpimästi tervetuloa seuraamaan näiden kahden terminaattorin elämää!

Eilen oltiin tehosterokotuksessa Helmulaisen ja Paten kanssa. Luulin, että pentusille laitettaisiin samalla myös rabies (Brandylle laitettiin rabies tehosteen yhteydessä), mutta tämä eläinlääkäri oli sitä kovasti vastaan, joten parin viikon päästä sitten taas uudestaan. Eläinlääkäri ujoustutti Helmiä ehkä vähän enemmän, kuin viime kerralla. Mutta ihan hyvin se meni.

Painot

Helmi 3,45 kg

Pate 3,5 kg

Koska sairastuin, niin ei olla yli viikkoon käyty Helmin kanssa kahdestaan lenkillä, eikä ihmettelemässä julkisilla paikoilla. Muutamina päivinä ollaan törmätty about 10-vuotiaisiin lapsiin tuolla pihalla, jotka haluais kovasti Helmiä silittää, mutta Helmi ei lämmennyt edes haistelemaan niiden kättä. Ei vaikka minä tai ne lapset tarjottais namuja. Edelleen myös esim. kovat äänet, rattaat ja vieraat koirat saavat neidin kauhusta kankeaksi. Neiti on suostunut vain kahden koiran kanssa tekemään tuttavuutta, toinen oli tosi kiltti ja vanha mäyräkoira narttu ja toinen 9 vkoa vanha kääpiösnautseripentu. Tuon snautseripennun kanssa Helmillä oli kyllä todella hauskat leikkihetket, vaikka kestikin hetken, ennen kuin neiti uskaltautui edes haistamaan kaveria. Helmi juoksi aivan fiilareissa sen pennun kanssa. :) Niin fiilareissa, että kaahasi suoraan tuoreeseen kakkaläjään. Helmulaisen valkoiset tassut oli aika ruskeat sen jälkeen... Ja niimpä neiti pääsi shampoopesulle ekaa kertaa tuon lenkin jälkeen. Anyway, oon kyllä niin neuvoton tässä arkuusasiassa, kun Brandy oli aivan toista luokkaa vauvana. :/ Hän oli niin rohkea ja ihan kaikkien kaveri. Mikään ei pelottanu... Paitsi sitten, kun tuli mörköikä. Ehkä se siitä, kun vaan jaksaa kuskata neitiä tonne ihmisten ilmoille...

Brandykaan ei mielestäni anna huonoa mallia Helmille, paitsi silloin kun iso koira tulee vastaan. Brandy pelkää isoja koiria, varsinkin mustia sellaisia, koska täällä on niin moni iso koira päässyt sen pelästyttämään. Muuten Brandy on siis reipastunut tosi paljon ja tullut huomattavasti avoimemmaksi. Luulis, että kun mutsinsakin käy moikkaamaassa koiria/ihmisiä tuolla ulkona, niin Helmi tulis perässä... Mut ei se näytä menevän niin. :/ Kerettiin Brandyn kanssa aloittaa ne namutreenit tuolla ulkona ja sit tuli tää perkuleen lentsu. Treenit siis vähän jäi, mutta nyt taas yritetään treenailla. Ja voin jo nyt sanoa, että kaikki sujuu paljon paremmin tuolla ulkona, kun on namupussi mukana. Se on ihan varma juttu.

Pikkasen taas nousi verenpaine eilen illalla, kun oltiin lenkillä... On taas vaihteeks niin urveloita koiran omistajia liikenteessä, että voi hyvää päivää! Oon muutamana päivänä törmännyt samaan koiraan ja omistajaan, joiden kanssa meillä oli ei-niin-kiva episodi joulukuussa. Se iso (karhu?)koira, joka oli vapaana kävelytiellä ja syöksyi kauhealla vauhdilla meitä päin. Omistajat yrittivät huudella koiransa perään, mutta se ei totellut. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta Brandy tietysti pelästyi kun se koira syöksyi niin hirveetä vauhtia meitä kohti ja vastaavanlaisia kokemuksia isoista koirista meillä on enemmänkin... Anyway, tää koira ja omistaja kävelee usein samalla niityllä, jonka läpi me aika usein lenkkeillään. Niityn halki menee selvä polku, mutta me yleensä aina kävellään siellä niityn reunassa. Joka kerta oon nähny sen omistajan kävelevän siinä polulla, kunnes hän näkee meidät... Sitten on aivan pakko poiketa siitä polulta, kävellä aivan suoraa meitä kohti ja ohittaa meidät ihan vierestä. Ja Brandy pelkää sitä koiraa ja tietysti haukkuu. Voi kiesus, saakohan se omistaja jotain sairasta mielihyvää siitä, että näkee kun mun koira pelkää sitä sen koiraa?! Ja en yhtään ihmettele, miksi Brandy pelkää sitä. Eikä se niiden koirakaan mitenkään mallikkaasti käyttäydy remmissä; ei se koskaan oo haukkunu, mutta aina se kiskoo ja riuhtoo hulluna. Huoh.

Sitten toinen koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Aluks kaikki näytti menevän hyvin... Brandy käveli oikein mallikkaasti ja hiljaa, niin myös se toinen koira. Sitten kun oltiin ihan niiden kohdalla, niin se koira päätti syöksyä meitä kohti ja räkytti. Ei siinä muuten mitään, mutta se omistaja ei torunut koiraa tai vetänyt sitä takaisin luokseen. Antoi sen koiran vielä kaiken lisäksi tulla ihan Brandyn perseen taakse räkyttämään ja haistelemaan. Kyllä ois taas tehny mieli sanoa jotain, hohhoh...

Huolia ja murheita

Jäänyt taas kohellukset päivittämättä, mutta päivitellään sitten vähän myöhässä. :)

Sisko kävi kylässä viime viikon torjantaina ja toi Brandylle vähän droppeja, kun vatsa oli neidillä vieläkin ihan vellillä. Heti seuraavana päivänä kakka oli ihan normaalia ja on siis edelleenkin. Huokaisin helpotuksesta, että ihanaa, yksi huoli poissa... Mutta eihän se mee niinku elokuvissa! Helmi on nyt vuorostaan kipeä. Eilisestä illasta lähtien kakannut vuorotellen velliä ja verta. :( Kokeillaan saada samaisilla dropeilla pikku-neidin masu kuntoon.

Toinenkin "huoli" jatkuu, kun tuo Brandy jatkaa raivostuttavaa käyttäytymistään ulkona. Tai siis aina välillä sattuu olemaan yksi tai kaksi hyvää päivää välissä, ja sitten se taas jatkuu... Huoh. Ihan oikeesti alkaa hermot menemään ja keinot loppumaan. Tosin uskon ja toivon, että se nyt johtuisi siitä juoksusta... Kun noita merkkejä on ollut, että se vois myös olla juoksunkin syytä?! Täytyy nyt vielä uudemman kerran alkaa testaamaan namuhoukutuksia tuolla ulkona. Meinaan kieltämisestä ei ole hyötyä, sitruunapannasta ei ole hyötyä, eikä myöskään siitä että yritän olla välittämättä. Itseasiassa vähän jo tossa testailinkin namuja ulkona ja aika hyvin neiti muistaa miten seurataan kiltisti vierellä! Kovaa treeniähän se vaatii, määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä.

Helmillä on välillä huonoja ja hyviä päiviä siinä mielessä, että joskus hän saattaa pistää aika paljonkin hanttiin, jos näkee ulkona jotain pelottavaa ja siitä pitäis mennä ohi. Joku toinen päivä taas neiti on kovinkin utelias kaikkea mahdollista kohtaan. Mä olen nyt päättänyt kuskata Helmiä niin useasti kuin vaan pystyn kaiken maailman julkisille alueille, ilman Brandya. Eilen käytiin Lidlin pihassa pyörähtämässä. :D Yks kiva täti ihasteli Helmulaista ja Helmiä kovasti ujostutti... Mutta sitten uteliaisuus voitti ujouden ja neiti uskaltautui haistelemaan tädin kättä. :) Tällä alueella on niin paljon koiria, että ihmisiä ei oikeesti edes kiinnosta tulla ihastelemaan Helmiä. Ovat kai niin tottuneita näkemään näitä riiviöitä joka nurkassa?! Mulla ei kuitenkaan oo pokkaa mennä sanomaan tyypeille tuolla ulkona, että hei voisitko pliide silittää mun koiraa. :D Siitähän neiti sais niitä kokemuksia, kun ihmiset ihastelis ja silittelis, mutta kun kukaan ei halua... Koirapuistossakin pitää ruveta käymään, kunhan neidillä on kummatkin rokotukset kunnossa. En vielä uskalla viedä neitiä sinne, kun kuulin kaverilta, mitä heidän eläinlääkäri oli sanonut pk-seudun virus- ja tautitilanteesta... :/

Helmin broidi, Mr. Pate, on aivan eri maata systeriinsä verrattuna... Kävästiin moikkaamassa pikku-herraa viime sunnuntaina ja kuultiin taas stooria siitä, kuinka reippaana hän morjestaa kaikkia ihmisiä, koiria jne. Herralla ei kuulemma ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. :D

Painot 15.3.

Helmi 2,8 kg
Brandy 6,0 kg

Semmonen romaani tällä kertaa.

Ensimmäinen rokotus

Tää nyt on jo vanha juttu, mutta tässä vähän stooria siitä, miten meidän eka rokotuskäynti meni.

Eli maanantaina 4.4. kävästiin Helmin ja Paten kanssa ensimmäisessä rokotuksessa. Seuraava rokotus on keskiviikkona 4.5. Anyway, kummatkin riiviöt osasivat käyttäytyä oikein mallikkaasti pöydällä ja eläinlääkärin hiplaukset eivät haitannu yhtään. Eikä kumpikaan huomannu, että vielä piikkikin tökkästiin pyllyyn. :P Eläinlääkäri tosiaan tarkasti vaavien hampaat, silmät, korvat, sydämen ja imusolmukkeet. Kaikki oli kunnossa ja kehuja tuli hyvästä purennasta, varsinkin Patella kuulemma oikein mainio purenta.

Vaavien painot (12 vko)

Helmi 2,3 kg
Pate 2,4 kg

Kävästiin siis puntarillakin siellä lekurissa. Pate on nyt samoissa mitoissa, kuin siskonsa... Aikasemminhan hän oli pienempi. Sisko sanoi, ettei painosta kannata olla huolissaan, jos ruoka maistuu... Ja sehän tosiaan maistuu. :) Rokotuksien jälkeen Pate tuli meille kyläilemään ja olipas melkoiset kemut! :D Brandy, Helmi ja Pate riekkui melkeen tunnin putkeen. Illalla sitten yllättäen väsytti. Tässä vähän kuvia mutsin ja lapsosten menosta.







Ja tässä vielä oikein mainio perhepotretti! Helmi, Brandy The Mom & Rocky (eli Pate) <3

Helmulainen 11 vkoa!

Niin se aika vaan menee. Ensiks hirvee odotus, että nyytti tulee kotiin ja sitten viikot alkaakin vierähtämään kovalla vauhdilla eteen päin. :) Niin ja toistaiseksi ei ole vielä tullut semmoista fiilistä, että hajoisin aivan totaalisesti. Ööö, paitsi eilen aamuna hajotti hetkellisesti aivan suunnattomasti, kun neiti oli kusaissut päiväpeiton reunalle. :D Kun se päiväpeitto on niin järkyttävän kokoinen ja paksu, niin se ei ole mikään maailman helpoin pestä. Jos oikein muistan, niin pahin hajoaminen Brandyn kanssa tuli hänen ollessaan about 5-6 kk ikäinen. Brandy oli tuolloin melkoinen apina luonteeltaan ja tuntui, ettei hän millään opi sisäsiistiksi. Sitten asiat rauhoittui ja neiti oppi sisäsiistiksi melkein kuin sormia napsauttamalla. Näillä mielen tsemppauksilla mennään eteen päin... ;)

Aloitin eilen pikku-neidille matokuurin, sillä ensi viikolla on eka rokotus. Masu taisi mennä lääkkeistä vähän löysälle, mutta muistelisin, että Brandyllakin meni vaavina maha sekaisin kuurin aikana. Helmulainen muuten sairasti ensimmäisen vatsatautinsa, kun olimme siskoni luona viime viikolla. Hän oksenteli yhden yön putkeen ja masu oli ruikulilla muutaman päivän ajan. :( Onneksi se meni ohi!

Helmin paino 2,0 kg

Nyt vasta tuli punnittua neiti ekan kerran, tuon matolääkityksen takia. Punnasin kahdella eri vaa'alla ja kummastakin tuli sama lukema. Brandy painoi 12 vkoa vanhana 3,1 kg. :/

Helmin ruokahalut ovat sen sijaan kasvaneet viime aikoina aivan älyttömästi. Ekoina viikkoina safka upposi neitiin melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Nyt menee ruokaa kuin hevoselle! Ja neiti on aivan hulluna kaikkiin spesiaali nameihin ja kinkkuun. ;D Helmi sekoaa aivan kirjaimellisesti niistä. Helmille on varmasti helppo opettaa "tasajalkahyppy" ja "tassun antaminen", sillä mm. näitä tempauksia neiti tarjoaa kovasti, kun kinkkupaketti alkaa rapisemaan. Helmissä on myös semmoinen piirre, että hän tykkää istumisesta ihan hirveesti... Toisin kuin mutsinsa pentuaikana, hohhoh... :D Helmulainen istua nököttää ja kattelee ympäriinsä, ihan niinku ei ois kiire minnekään. Onhan hänessä se duracell-puolikin, mutta välillä on vaan niin hassun näköinen, kun hän vaan istua töröttää ja ihmettelee maailman menoa. Olemmekin jo vähän harjoitelleet istu-komentoa, kun se luonnistuu neidiltä myös hyvin. ;)

Tällä kertaa en jaksa vielä laittaa niitä kuvatuksia, mutta lupaan laittaa pian...

Synnytys lähestyy

Ihan hirvee ikävä Brandya! Mä en voi katsoa edes neitimme kuvia ilman, että mulla tulee tippa linssiin... :( Edelleen on ihan outo tunne, kun Brandy ei ole täällä. Mun sisäinen kellokin on rytmitetty Brandyn tarpeiden mukaan ja nyt se kello on mennyt ihan sekaisin, kun ei ole tarvetta lähteä ulos tai huolehtia ruokkimisesta. Toisin sanottuna päivä- ja unirytmit ovat menneet ihan sekaisin sen jälkeen, kun Brandy jäi siskoni luo...

Brandyn paino 8,0 kg! (noin viikko sitten)

Tänä aamuna sisko lähetti viestin, että Brandyn lämpötila on lähtenyt laskuun, joka kovasti enteilee synnytyksen olevan lähellä. Neidin lämpötila on tällä hetkellä 36,8 asteen hujakoilla. Siskoni heitti arvion, että pennut syntyy viimestään 24 tunnin sisällä, OMG! Brandylla tulee 58 vrk täyteen keskiviikkona, joka olis niinku virallisesti laskettu aika... Mutta sisko on kertonut semmosii kuulumisii, että Brandy on hirvee tankki ja hän on ollut todella kovilla, joten ei oo ihme, jos pennut putkahtaa maailmaan jo aikasemmin. Alla on muutama uunituore kuva neidistä ja neidin masusta. Huomaa pelkästään Brandyn ilmeestä, että reppanalla on tosiaan tukalat oltavat...

Brandyn äidinvaistotkin ovat hiukan heräilleet tuon lämpötilan laskemisen myötä. Neiti kuulemma makoilee rauhallisena ja välillä sisustaa koppiaan. <3 Toisin kuin omistaja täällä toisessa päässä hikoilee ja panikoi, että meneekö nyt varmasti kaikki hyvin jne... Miten ihmeessä mä saan nukuttua ens yön?! Mulla on huomenna ensimmäinen koulupäivä AMK:ssakin. Huoh...

Brandy on voinut tiineysaikana ihan hyvin, mutta hänellä on kuulemma ollut vähän liiankin usein kakkahätä. :D Tämäkin on siis ihan normaalia tiineellä nartulla. :) Huomasin tuon kakkahädän lisääntyvän jo silloin, kun Brandy oli vielä täällä meillä. Siskon koirilla on ollut pientä köhää viime aikoina ja nyt Brandykin on muutaman päivän ajan köhinyt jonkin verran. Onneksi kyse ei ole mistään pahasta köhästä, mutta suurin harmi tässä on se, että jos pennut tulevat kipeäksi... Sitten voi käydä huonosti. :(

Anyway, nyt ei auta muuta kuin odotella uutisia siskolta päin, että milloin ensimmäinen pienokainen putkahtaa maailmaan. Uutistoimituksia seuraavan kerran, kun pienokaiset ovat maailmassa. Menemme aika varmasti lauantaina katsomaan pentuja, heti kun olemme palanneet Stokiksen risteilyltä. :)

Jouluterveiset

Jonna, Teemu ja Brandy toivoo kaikille oikein ihanaa Joulua

ja mahtavaa Uutta Vuotta 2011! :) <3

Meikäläinen odottaa Joulua joka vuosi ihan innolla. Joulu on mielestäni yksi parhaimmista juhlapäivistä! Saa kokea antamisen ja vastaanottamisen riemun, saa syödä ihania ruokia ja saa vain olla rauhassa ystävien ja perheen kanssa. Eipä sitä muuta tarvita.

Tänään käymme Teemun vanhempien luona syömässä ja huomenna sitten mun vanhempien luokse. Samalla reissulla käydään myös siskon luona. Voi vitsit, että odotan iltaa innolla, ihan ku lapsena! Pääsee syömään kinkkua ja muita herkkuja... Ja josko pukkikin eksyisi kylään?! Ainakin Brandylle on paketteja. :)

Käytiin tosiaan pyörähtämässä Tukholmassa viime viikolla ja lauantaina olin siskoni luona hoitamassa koiruuksia. Siskoni oli tosiaan näyttelyreissussa Liettuassa ja Brandyn veljestä, Eetusta (Looney Toonie's Bachelor), tuli Liettuan muotovalio! Ihan mahtavaa, onnittelut Eetulle ja siskolleni! :) Sunnuntaina tulimme Brandyn kanssa kotiin.

Brandyn paino 7,4 kg!

Brandy on kyllä voinut todella paksusti ja tisut ovat paisuneet aikalailla. Brandysta näkee, että hänellä on vähän tukalat oltavat ja hänen on vaikea löytää mukavaa köllöttelyasentoa. Niin ja Brandy tuhisee ihan hirveesti! :D Voi, voi... Raukka ei tiedä, että olotila tuosta vaan pahenee. Brandyn ruokahalut ovat palanneet ja nyt hän varmaan söisi vaikka kokonaisen hevosen, jos saisi. Heti kun jossain rapisee ja kolisee, niin Brandy on ensimmäisenä paikalla. Brandy on myös ollut todella väsynyt ja hellyydenkipeä; koko ajan pitäisi olla rapsuttelemassa ja hän tulee öisin viereen nukkumaan, mitä hän tekee vain tooodella harvoin. Brandylla on myös ollut vatsa hiukan löysällä. Ei nyt varsinaista ripulia, mutta kakka on hiukan pehmeämpää, kuin normaalisti. Tämäkin varmaan johtuu vauveleista?! Eilen meinas pariin kertaan jäädä mamman monttu auki pahemman kerran; Brandy söi omaa kakkaansa! Ööö, viimeksi neiti on tehnyt tuota pentuna. Kyllä mä tiesin, että odottavilla äideillä on mielihaluja ja kova nälkä, mutta kakka... Hyyyi...

Näillä näkymin Brandy menee siskoni luo "pysyvästi" jo Uutena Vuotena, koska Brandy pelkää raketteja ja pauketta... Niin ja silloin Brandyn laskettuun aikaan on enää pari viikkoa. Pennut pitäisi siis syntyä viikolla 2. Nyt täytyy vaan viettää laatuaikaa rinsessan kanssa ja nauttia yhdessä näistä "viimeisistä" päivistä ennen lähtöä. Tulee kova ikävä! <3

Pahoinvointia ja raskauskiloja?

Tänään Brandy yllätti mamman aivan täysin! Brandylla on aina ollut todella hyvä ruokahalu, kuten varmasti monella muullakin koiralla. Aamulla neiti näytti siltä, kuin olisi syönyt ihan kamalan makuista ruokaa, vaikka mitään uutta ja erikoista en laittanut ruuan sekaan. Brandy pyöritteli nappuloita suussaan ja räki niitä lattialle. Lopulta sitten jäikin puolet ruuasta syömättä. Tällaista on viimeksi tapahtunut about 9 kk sitten, kun Brandylla oli paha vatsatauti. Ihan hetki sitten leikkasin neidiltä kynnet ja kynsienleikkauksen jälkeen Brandy saa aina jonkun herkun palkinnoksi. Tällä kertaa annoin Brandylle pihvitikun, joka on yksi Brandyn lemppariherkuista. Pihvitikku on normaalisti tuhottu muutamassa minuutissa, mutta tällä kertaa neiti vaan kanniskeli sitä ympäriinsä ja nuoleskeli sitä. Vasta kymmenen minuutin kuluttua Brandy oli saanut sen kirjaimellisesti hitaasti mussutettua. Todella outoa! Raskauspahoinvointia? :D Tosin mitään oksentelua ei ole ollut...

Brandyn paino 7,0 kg!

Muutama viikko sitten punnitsimme Brandyn ja neiti oli lihonut aikalailla. Paino oli noussut 6,8 kiloon, kun normaalisti hän painaa suurin piirtein 6,2 kg. Eilen oli puntaripäivä ja paino oli taas noussut 200 g! Mä vähän ihmettelin tossa yks päivä, kun valjaat oli hiukan kireät Brandyn päällä. Emme meinaan ole käyttäneet kyseisiä valjaita Brandyllä moneen kuukauteen. :P Vähän on ihmetyttänyt tämä lihominen, kun meillä herkutellaan vain maltillisesti ja muutenkaan elämäntavoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Ihan noin paljoa ei varmasti koiran paino voi raskauden takia nousta näin lyhyessä ajassa, mutta voisko ees vähän syyttää raskauskiloja? :D