Karvoja, karvoja, agilitya...

Just kun kerkesin innoita, että Brandyn karvanlähtö loppui, niin tietysti Helmi alkoi tiputtamaan (olematonta) turkkiaan ja kämppä on täynnä pumpulin näköisiä tupsuja. Niin ja huomasin myös, että Brandynkin persauksista irtoaa pohjavillatupsuja. Ei kiva. :( Varsinkin, jos johonki näytelmiin haluaisi osallistua...

Meillä oli lauantaina vika kerta agi B-kurssia. Nyt on tullut tutuiksi termit "edestä-, takaa- ja sokkoleikkaus". Eli tämmöisiä ollaan harjoiteltu. Päätinpä muuten repäistä ja otin meille vakkarivuoron yhdestä agihallista. Ollaan nyt käyty siellä muutaman kerran sähläämässä. Eka kerta oli vähän semmonen "just 4 fun", kun Brandykin oli mukana! Voi vitsit, kyllä toi muorikin olis varmaan aikas hyvä agilityssa; jaksaa meinaan enempi keskittyä kaikkeen ja tosi nopeasti oppi eri esteitä (jopa nopeammin kuin Helmi). Niin ja näki, että Brandy nautti siitä puuhailusta! Eipä siinä mtn, päästiin Brandyn kanssa jopa kokeilemaan pientä radantynkääkin ja oikein hienosti meni. Eipä voi muuta kuin kehua. <3 Ehkäpä otan Brandyn vielä joskus toistekin aksailee meijän kaa. ;)

Tuolla hallilla treenatessa otettiin Helmin kanssa edistysaskel pussissa... Neiti meinana suhahtaa siitä läpi, ilman että pussia pidetään enää raollaan! Silloin ekalla kerralla otettiin myös vähän takapakkia... :S Meinaan keinussa. Helmihän on ihan alusta asti tosi itsevarmana mennyt keinuun. Niinpä ajattelin hiukan lisätä "vaikeustasoa" ja antaa keinun mennä hiukan nopeampaa vauhtia maahan ja niin, että siitä pääsee myös pieni kolahdus. En tiedä oliko toi nyt ymmärrettävästi selitetty, eli siis olen aina avustanut keinussa ja avustin vielä nytkin, mutta en ihan niin paljoa. :D Anyway, neiti ei aluksi näyttänyt säikähtäneen mitenkään vauhtia/ääntä, sillä niin keskittyneesti söi namipalaa siinä keinussa. Noh, kuitenkin kävi niin, että Helmi ei sitten enää kauheen mielellään mennyt sinne keinuun. :S Tosi harmillista...

Kun päästiin kotiin, otin ystäväni juutuubin avuksi ja selasin erilaisia neuvoja, miten opettaa koiralle askel askeleelta se keinu. Ja aika monessa videossa oli ensiks opetettu koira menemään semmoselle tasapainolaudalle. Ihan sika hyvä idea! Niimpä pöllin Ikean Lack -sohvapöytämme alatason, jonka alle laitoin muovisen pakastepurkin. TA-DAA, tasapainolauta värkätty! Aluksi treenailtiin matolla, että ei pääse pelästymään ääntä, mutta oppii kuiteski sen tasapainoilun. Meillä on meinaan laminaattilattia, elikkäs voitte vaan kuvitella mikä mekkala käy, kun puu kolisee puuta vasten. Itseasiassa siinä meni aika kauan (alle viikko, onko se kauan???), että Helmi kipitteli siinä laudalla itsevarmasti. Mutta siis joo, kyllä me siinä onnistuttiin, jes! Sitten lisäsin vaikeustasoa, eli pistin laudan laminaattilattiallle... Pelkäsin jo pahinta, mutta Helmiä ei haitannutkaan yhtään se ääni. Tosi hienoa! Nyt neiti siis kipittelee/tasapainoilee tuolla kovaa meteliä pitävällä ja huojuvalla lankulla tosi itsevarmasti. :) Tuo tasapainoiluhan on mahtavaa treeniä koiralle muutenkin! Vähän sama idea kuin dobo-palloilussa (ei nyt ehkä ihan niin tehokas), eli koira joutuu keskittymään ja samalla käyttämään syvää lihaksistoa. Tosi hyvää mieli- ja kehojumppaa siis! Neiti H oli ainakin IHAN VÄSY (todella harvinaista!!!) 10 minuutin treenaamisen jälkeen. ;)

Eilen oltiin taas tuolla agihallilla ja ajattelin, että parempi unohtaa keinu kokonaan vähäksi aikaa... Mutta hetken aikaa siinä sählätessä, Helmi meni innoissaan haistelemaan nurkassa seisovaa keinua ja muutenkin kovasti halusi sinne kiivetä. Niimpä mietin, että: "Josko nyt kuiteski ihan vähän..." Ja en tiedä oliko siitä tasopainolaudasta oikeesti jtn hyötyä vai oliko Helmi vaan unohtanut sen keinusäikähdyksen, mutta päästiin takaisin siihen pisteeseen, missä oltiinkin: Eli neiti kipittää keinun läpi ihan mielellään, kunhan minä vaan varmistan ettei keinu pääse yllättämään liian kovalla vauhdilla ja äänellä. Oon T-O-S-I iloinen, että keinusta ei tullutkaan kammoa. Ja pidän jatkossa huolen, ettei niin käykään... Eli pienen pienin vauvanaskelin edetään keinun kanssa, itsevarmuutta hiljaa kasvattaen. ;)

Tuolla hallilla treenatessa oon huomannut, että Helmi hirveen mielellään fuskaa noissa kontakteissa. :( Eli joko ylös- tai alastulossa jää se kontakti kokonaan, useimmin kuitenkin alastulossa. Ollaan sitä hiirimattotargettia hiottu ja se on nyt siinä pisteessä, että neiti kyllä tajuaa 100 % mistä on kyse. Tuolla meidän koirapuistossa on puinen taso, johon menee semmoinen kävelyramppi. Siellä ollaan käyty harjottelemassa hiirimaton kanssa "koske" käskyä ja tosi hyvin on mennyt! Jopa niin hyvin, että ilman mattoa ollaan sitä "koske" käskyä hiottu ja senkin neiti jo osaa... Mutta tietysti unohdin sen hiton hiirimaton himaan ja eipä se kontakti onnistunutkaan pelkällä käskyllä tuolla hallissa! Tai sitten neiti tarvii vaan lisää toistoja. Niin ja muutenkin neiti H oli eilen tosi levoton, aivan kauhea meno&meininki päällä ja sähelsi kaikkea omaa... Ei paras päivä siis tommoselle aivojumpalle. Noh, ens kerralla paremmin sit. Ainakin toivottavasti. :P

Ainii, mulla näyttää olevan ensimmäinen virallinen lukija. Hih, tervetuloa Rauhaisa! :) Kyllähän tuo kävijälaskuri on tuossa ihan kivasti raksuttanut, mutta todella harvoin kukaan mitään kommentoi. Tosi harmillista, olis kiva jos joku viittis sanoa edes "moi". :D Niin ja hei, aina voi (pliiis) laittaa palautetta; oli se sitten risuja tai ruusuja... Tai postausehdotuksia, MITÄ HALUATTE LUKEA?!?!?

Aurinkoista maaliskuun loppua kaikille!

Kaikkee vanhaa juttuu

Hei, mukavaa ja keväistä maaliskuun alkua kaikille! Eilen oli ihanan aurinkoinen ja "lämmin" sää. Ja tänään myös "lämmintä". :)

Noista agipostauksista tulee aina hirmuisen pitkiä, niin en oikeen muita juttuja ole niitten yhteydessä viittiny sepostaa. No, nyt sitten niitä muita sepostuksia:

Oltiin viime viikolla siskon luona kyläilemässä kolme päivää (mulla oli siis talviloma). B & H viipotti taas ku viimestä päivää! Niin ja sisko trimmasi Helmin korvat. Son niin kaunis nyt. <3 Ja tosi nätisti antoi trimmata, mutta sitten jos mä trimmaan, niin hän tekee kuolemaa siinä trimmipöydällä. OMG. :D Brandy oli kotona taas aikas väsynyt (haha ylläri), mutta Helmi ei! Ajattelin, että olis ollut agissakin rauhallisempi, mutta ei... Ihan mahoton duracell-elukka! Mutta joo, kotiuduttuamme Brandy kävi kyllä aina ulkona ollessaan melkosen kierroksilla. Siis ihan bimbo, kaikelle mahdolliselle haukkui ja koko ajan oli näkevinään tonttuja puskissa. Voi jumpe, piti kyllä laskea aika moneen kertaan kymmeneen. Nyt neiti B on taas rauhallisempi, mutta jotain tonttuja se vielä näkee/kuulee. Sisko sanoi, että B saattaa olla valeraskaana, sillä Otto-herra kuiteski niin kovasti yritti astua. Eipä muuten juolahtanut mieleen! Niinpä katoin B:n masun alle ja onhan ne tissit punaisemmat ja semmoset pinkeet. Ja sehän selittää myös sen, kun neiti on sisällä niin väsynyt ja huomionkipeä, että voi sentäs... Hohhoh. Ei oo helppoo olla nainen nääs. :>

Ainii, siskoni on nyt rakastunut chihuihin... Ja nyt myös mä. <3 Kiitti vaan Anne. :D Anyway, siskolle tuli Martta-Justiina eli "Martsa" niminen chihu pari viikkoa sitten. Mä oon niin lovessa siihen pikku-neitiin! Ja mä oon sen kummitäti. Jee, mä oon ekaa kertaa elämässäni kummitäti. :D <3 Alla olevassa kuvassa siis Martsa. Martsa on todella ihmisrakas, rakastaa sylissä istumista/nukkumista ja nauttii rapsutuksista.

En tiedä olenko jo maininnut, mutta Brandyn karvanlähtö loppui jo jokin aika sitten. Silloin kun Brandy alkoi sitä karvaa tiputtamaan, niin vaihdoimme siihen Virbac Dermal -sapuskaan ja samalla rupesin antamaan taas tovin tauon jälkeen Mirra Coat -jauhetta kummallekin. En tiedä johtuuko Mirra Coatista vai ruuasta, mutta B:n turkki ei mielestäni päässyt läheskään niin pahaan kuntoon, kuin yleensä karvanlähdön aikana. Ja turkissa on ihan mieletön kiilto! Todella kaunis Brandy. <3

Nää kuvat oli niin AAAW! <3

Tämäkin on jo aika vanha juttu, mutta saatiin muuttohommat vihdoin ja viimein päätökseen. Eli muutamat muuttolootat oli vielä purkamatta ja matot laittamatta lattialle, mutta nyt on nämäkin operaatiot suoritettu. Nyt on ihana koti. <3 Paitsi, että verhot puuttuu keittiön ikkunasta, ku en oo oikeen mieluisia ja kohtuuhintaisia mistään löytänyt... No mutta arvatkaapa minkä riemun mattojen laittaminen lattialle noissa karvakasoissa aiheutti: Piehtarointia, tuoksuttelua, raaputtamista ja painia kaikilla matoilla. Niin ja juoksivat ympäri kämppää. Ja tämä kaikki riemu/riehu pelkistä matoista. :D

Brandyn piehtarointia/päiväunia ihanan pehmoisella matolla. <3

Helmi fiilareissa matosta! :D

Ja on siinä hyvä nukkuakin. <3

Ja näin lopuksi mainostan tuota oikealla olevaa sivupalkkia, jonka sisältöä olen päivitellyt. Eräänä kauniina päivänä ehdin tutustua kunnolla muiden shetlantilaisten/koirien blogeihin, joista muutamat olivat minusta oikein mukavaa luettavaa. Eli käykääpä kurkkaamassa tuonne blogilistaani! ;)