Brandyn näyttelyarvostelu 22.9.2012

Ryhmänäyttely, 22.9.2012 Turku. Brandy AVO EH. Tuomari Skallman Gunilla, Ruotsi:

"Mkt feminin vänligt uttr. Fina ögon men kunde vara betydligt mer parallel i sina linjer. Välkroppad. Kunde vara längre linjer. Tillr. vinklar och pals. Ngt korta steg. Mkt bredställd i fonten. Behagligt temp."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Eli se mitä tuosta ymmärrän, niin hyvin feminiininen ja ystävällinen ilme. Kauniit silmät, mutta jotain? Ja välkroppad google kääntäjän mukaan ois niinku hyvä runko? Voisi olla pidempi linjainen? Riittävät kulmaukset ja turkki. Jokseenkin lyhyt askel. Hyvin rodunomainen edestä tai etuosa? Miellyttävä käytös.

Vika lause oli positiivinen yllätys. :D Ja korjatkaa mua, jos tuossa on jotain väärin.

Brandy Turun ryhmiksessä

Kuva: Sari Sainio

Brandyn näytelmiä ja Hempan vointeja

Oltiin Brandyn kanssa eilen Vantaan Petikon match show'ssa. Neiti esiintyi mielestäni oikein mainiosti, mutta sai kuitenkin sinisen nauhan. Sinisten kehässä menikin sitten todella nappiin, sillä Brandy sijoittui ykköseksi! Jeiii. :) Palkinnoksi saimme ison laatikon Pedigree-koirankeksejä ja ruusukkeen. Lisäksi mätsärissä jaettiin Pedigree DentaStixejä ja Schmackoseja. Ei tarvinnut ihan takki tyhjänä kotiin lähteä. BIS-kehässä emme siis sijoittuneet. Mätsäripaikka oli pystytetty mutaiselle nurmikentälle, joka kuhisi pieniä hämähäkkejä, YYYH... Koira ja omistaja olivat kotiin tullessa niin mudan ja kuran peitossa, kuin vaan mahdollista. Hyhhyh. Tulipahan vihdoin ja viimein hyvä syy pestä tuo neiti B... Eli koira kainaloon ja suihkuun. Voi vitsit, että on ihanaa kun on puhdas koira! Brandyn turkki on todella upean näkönen, siis niin mahtava kiilto ja tuuheus... Ja ah, mikä raikas tuoksu! Kauluksen ja tassut jynssäsin Super White -shampoolla ja kyllä on nyt niin valkoset, että ihan silmiä häikäsee. :>

Unohdin muuten viime postauksessa mainita, että olimme Brandyn kanssa viime viikonloppuna Turun ryhmänäyttelyssä. Paikan päällä oli myös Brandyn veli ja äiti, Eetu ja Selma. Lisäksi Brandyn siskopuoli Vilma ja toisen siskopuolen, Siirin, tytär Koru. Kunnon sukukokous siis. :) Ruotsalainen tuomari-täti oli tiukka ja päivän väri oli pääosin sininen. Tässäpä Looney Toonie's shelttien tulokset: Vilma JUN EH, Koru JUN EH, Brandy AVO EH, Selma VAL ERI3 ja Eetu VAL ERI2. Brandy muuten esiintyi pöydällä yllättävän hyvin! :) Jokohan me pikkuhiljaa päästäis pöytäjänskätyksestä eroon? Luulen, että Brandy sai aikoinaan pöytäkammon eläinlääkärin pöydästä, kun joutui yhtenä keväänä useampaan kertaan käydä eläinlääkärissä jatkuvien ripuli-yrjötautiensa takia. Sitä ennenhän Brandy seisoi pöydällä vallan mainiosti! Anyway, muuten en sitten ollutkaan kauhean tyytyväinen neidin esiintymiseen... Koko ajan jalat sojotti minne sattuu ja ravi oli kaikkea muuta kuin ravia: Neiti kaahasi kehässä kuin viimestä päivää ja haisteli kaiken maailman hajuja. Ei ole kyllä yhtään Brandyn tapaista tuommoinen. :P

Äippä ja tytär matkalla näyttelyyn :)

Brandyn upea Eetu-veikka <3

Helmi paranee kovaa vauhtia leikkauksestaan... Neiti on löytänyt elämänilonsa takaisin ja riehuu lelujen kanssa, sekä peuhaa Brandyn kanssa. Välillä pitää ihan toppuutella, kun näyttää niin melkoiselta tuo meno. Jalkojen hiertymät ovat myös paranemaan päin, kun olen niitä kortisonivoiteella säännöllisesti rasvaillut. Huomenna muuten menee viimeinen satsi antibioottia ja menemme poistattamaan tikit. :) Ne mitä niistä on jäljellä, huoh... Keskiviikko-aamuna meinaan huomasin, että osa Helmin tikeistä oli jotenkin päässyt löystymään, ihan siitä haavan keskeltä siis. Sisko rauhotteli, että ei hätää, kun haava on muuten niin siistin näkönen. Seuraavana päivänä tikit olivat purkautuneet kokonaan, keskeltä melkein alas asti. :< Noh, ei siinä mitään... MUTTA lauantai-aamuna oli vähän kiire sinne mätsäriin ja koirat lenkitettyämme jäi Helmi muutamaksi minuutiksi ilman suojapukuaan. Aivan siis ajatusmoka kävi. Siinä ajassa Helmi oli kerennyt repimään tikkien "päättelyosan" irti ja se haavan toinen pää oli aivan punainen. :( Pahimmassa tapauksessa haavan sisään on jäänyt tikkejä ja haava tulehtuu jossain vaiheessa. Voi elämän kevät, että harmittaa. Mutta eipä tässä itkut ja harmitukset auta... Ei tässä oikeen muuta voi kuin jynssätä haavaa useammin betadinella, seurata tilannetta ja toivoa, että sinne haavan sisään ei ole mitään jäänyt. Tää on kyllä just niin meijän tuuria, hohhoh...

Keskiviikko-iltana haava näytti tältä...

Torstaina tältä...

Ja tänään tältä. Tohtori Helmi nyppinyt loppuosan irti

ja haava punoittaa alhaalta... :<

AINII, tässä on ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa viime aikoina, että unohdin ihan hehkuttaa, että sain sen hemmetin ajokortin VII-MEIN-KIN! Teoriakoe meni ekalla kerralla läpi pistein 1+4, kun suurin sallittu virhemäärä on 3+8. Että ihan kivasti. :) Inssi meni myös ekalla kerralla läpi, mutta se oli kyllä vähän siinä ja siinä. :D Eli 2,5 vkoa tässä ollaan jo körötelty itsenäisesti. Ihanaa, kun pääsee kulkemaan iha itte, eikä tarvii aina pummia kyytejä tai mennä dösällä!

Huhhuh...

Meillä kävi yksi pahimmista koiranomistajan painajaisista toteen: Helmi joutui kiireelliseen leikkaukseen viime perjantaina!!! :(

Noh, alotetaan siitä kun Siiri oli muutama viikko sitten juoksujensa takia meillä kylässä... Brandy lähti vaihtarina siskoni luokse kyläilemään ja myös Hemppa meni muutamaksi päiväksi visiitille. Oikeastaan kaikki lähtikin siitä, kun sisko sanoi, että hänen pojat olivat haistelleet Helmin alapäätä kovasti ja koittaneet jopa astua. Noh, Hempan alapäässä ei mitään ihmeempiä näkynyt, joten ajattelimme poikien olevan vielä sekaisin Siirin juoksuhajuista tmv.

Siiri kylässä

Sitten koitti aika, että Siiri lähti takaisin omaan kotiinsa ja meidän tytöt tuli takas. Sisko sanoi, että kannattaa seurata Hemppaa varmuuden vuoksi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut viikkoon. Viime torstaina ihmettelin, kun Helmi nuolee alapäätänsä todella tiuhaan tahtiin... Hempan pimpska oli ihan tulipunainen ja sieltä tuli harmaata limaa. Sama jatkui perjantaina, plus että se lima haisi aivan järkyttävän pahalle! Ei muuta kuin koira kainaloon ja eläinlääkärin vastaanotolle.

Eläinlääkäri ultrasi Helmin, kaikki oli samointein selvää ja sain kuulla hyvin ikäviä uutisia: Helmillä on märkäkohtu, joka on edennyt siihen pisteeseen, että koira on leikattava mahdollisimman pian. Antibioottikuuri ei olisi Helmiä enää pelastanut.

Lue lisää koiran kohtutulehduksesta, eli "märkäkohdusta", täältä: http://www.elainlaakariin.fi/koiran-kohtutulehdus/

Seuraavana aamuna Helmi sitten leikattiin ja leikkaus meni onneksi hyvin. Kävimme puoli kahden aikaan hakemassa Helmin kotiin ja ihmettelin monttu auki, kun toinen oli niin reippaana vastassa! Ajattelin, että eihän neiti varmaan jaksa edes nousta, mutta meidän duracell-elukka vaan jaksaa, jaksaa ja jaksaa. :> Kotihoito-ohjeemme olivat seuraavanlaiset: Antibiootti (Floxabactin) 2 tablettia kerran päivässä ja tulehduskipulääke (Loxicom) 0,57 mg kerran päivässä. Lääkkeitä annetaan siis 10 päivän ajan, tosin tuon kipulääkkeen antamisen voi lopettaa aikasemminkin. Haavateippi pitää poistaa kahden päivän kuluttua leikkauksesta, tai aikaisemmin jos se kastuu. Teipin poiston jälkeen haavaa puhdistetaan laimennetulla Betadine-paikallisantiseptillä päivittäin. Tikit poistetaan 10-12 pv leikkauksen jälkeen ja siihen asti Helmillä tulee käyttää haavapukua ja/tai kauluria. Helmin tulee ottaa rauhallisesti ainakin parin viikon ajan, eli kaikenmaailman riekkumiset kuriin. Ulkoilut ainoastaan kytkettynä.

Helmin kohtua poistetaan, joka btw pitäisi Helmin kokoisella koiralla

olla noin pikkurillin paksuinen... :< Kuva: Anne Rautelin

Kotimatkalla

Haavapuku

Helmin tukijoukko! <3 Brandy oli ihan onnesta soikeana, kun näki Helmin leikkauksen jälkeen... Ihan kuin olisi vaistonnut, että jotain on pielessä...

Kotiin päästyämme Helmistä kyllä huomasi, että on hän kipeä. :< Rassukka pyöri ympäriinsä ja ulisi... Ja TAAS näki, että neitiä väsyttää, kun jalat meinasi mennä alta, mutta ei sitten millään malttanut mennä maate! Ihan niinku niitten lonkkakuvausten jälkeen. Illalla Helmi kuitenkin yllätti positiivisesti, kun yritti vähän leikkiä kettu-lelulla. Ruokakin maistui todella hyvin.

Lauantaina Helmi alkoi jo virkistymään: Jaksoi jo häntäänsä heiluttaa ja vähän leikkiäkin. Sunnuntaina Helmi oli jo ihan "normaali" ja poistimme myös sen haavateipin. Ai kamala, taisi neitiä vähän kirpaista, vaikka varovasti sen irroitimmekin... Mutta sen verran liimassa se oli siinä ihossa ja muutama nännikin oli kiinni siinä teipissä, aaauts!!! Ihan kylmät väreet meni myötätunnosta. :S Iho punoitti vähän sen teipin poiston jälkeen, mutta se onkin ihan normaalia, kun tolleen joutuu ihoa kiskomaan. Haava näytti hurjalta, mutta siistiltä. Eli ei ainakaan ollut tulehtunut. Huomasin, että haavan vieressä on pieni mustelma, joka on myös vähän turvoksissa... Tämäkin on kuulemma ihan normaalia.

Haavateipin poiston jälkeen... Hih, huomattiin että Helmillä nuo nännit menee vähän epäsymmetrisesti ja toiselta puolelta puuttuu kokonaan nänni! Ei olla ennen huomattu tuota, kun karvat ovat peittäneet neidin masun. :P

Eilisestä asti Helmi on taas ollut vähän kipeän oloinen... Pyörii vaan levottomasti ympäriinsä tai menee johonki nurkkaan seisomaan korvat luimussa. Hän nukkuu ja juo aika paljon. Ruokahalut ovat kuitenkin tallella. Helmi ei vaan yhtään ole itsensälainen, kun sunnuntaina oli jo niin reippaana! Ihanku oltais otettu yksi askel taaksepäin tässä paranemisprosessissa. On sydäntä raastavaa katsella, kun toinen on kipeä. :((( Helmi ravistelee itseänsä todella usein, hinkkaa itseänsä tuolin jalkoihin ja vaatii rapsutuksia... Tikit ja turkki kutisee varmasti kovasti tuon haavapuvun alla. Eilen vaihdoin haavapuvun vauvan bodyyn ja huomasin, että Helmin turkissa oli jonnin verran hilsettä... Ei varmaan tee hyvää tuo puvun hautominen, mutta sitä on vähän pakko pitää, kun Brandykin on niin kovin kiinnostunut tuosta Hempan haavasta. Huomasin myös, että haavapuvun hihojen saumat ovat hinkanneet Helmin jalkoihin melkoiset nirhaumat ja nyt Helmi on lutkuttamassa niitä nirhaumia koko ajan. :S Täytyy varmaan jotku sidetaitokset niihin laittaa, ettei pääse nuolemaan niitä... Olen myös rasvaillut nirhaumia kortisonivoiteella.

Hempan uusi haavapuku! <3 Neiti ei oikeen tainnu tykätä

mamman valkkaamasta pinkistä "ugly duckling" -teemasta. :>

Hellyyttäviä kuvasarja, kun Brandy hoitaa kipeetä Hemppaa. Aaaws. <3

Brandy The Proud Mama!

Että semmoista meille kuuluu. :( Kyllä harmittaa kaikin puolin niin paljon! Tärkeintä kuitenkin, että Helmi selvisi hengissä ja voi nyt parantua. <3 On tässä ehkä jotain positiivistakin: Enää ei tarvitse elää pelko perseessä, että millon se kohtutulehdus iskee! Helmi toivon mukaan rahottuu mukavasti ja kasvattaa kivan turkin. :> Harmi vaan, että meijän rakas-Hemppa ei voikaan tehdä kauniita lapsosia tähän maailmaan... Niinku oli tarkoituskin. Tosin ne pennut on hyvin vähäpätöinen asia verrattuna siihen, että rakas perheenjäsenemme selvisi edes hengissä noinkin vakavasta sairaudesta! Täytyy kiitellä korkeampaa voimaa tästä hyvästä ja siitä, että tajusin viedä koiran ajoissa eläinlääkäriin! Pöydällä odottaa kiva lasku tuosta leikkauksesta, mutta O-N-N-E-K-S-I Helmillä on vakuutus Tapiolasta! Muuten lasku olisi ollut 1000 euron luokkaa, huhhuh... Kyllä maksoi vakuutusmaksut itsensä takaisin nyt. Lisäksi Helmillä on käyttökoiran vakuutus, että sieltä toivon mukaan tulee jotain roposia Helmin arvosta takaisin.

Päivittelen Helmin vointeja taas lähiaikoina!