Silmätarkissa

Vähän ollut taas hiljaista täällä blogissa, mutta eipä tässä kovin kummosia ole tapahtunutkaan.

Kävimme tänään Brandyn kanssa silmätarkissa Ahma eläinklinikalla, Viikissä. Silmät olivat "ennallaan", eli crd ja muutama ylimääräinen ripsi. Sisko pyysi käyttämään tuolla tarkissa, josko tuossa ensi kuussa päästäis laittamaan sheltti-vaaveja aluille... ;) Tuitui. <3

Vaihdoimme neitokaisten ruuan Virbacin Dermasta takaisin Taste Of The Wild Wetlands Canineen. Syynä vaihtoon oli tuo Virbacin hinta ja saatavuus... :/ Virbacia saa siis vain eläinlääkäriltä. Onhan tuo TOTWildkin aika hintava, mutta ei kuiteskaan niin kallista, kuin Virbacin Derma. TOTWild on kuitenkin todella laadukas ruoka, että periaatteessa ihan turhaan tässä harmitellaan. Syötimme tosiaan ennen Virbacia TOTWildia ja ainakin silloin se sopi meidän neitokaisille hyvin. Vähän meinasi masut oikkuilla tuossa viikko sitten, mutta nyt näyttää taas masut toimivan hyvin. Jätökset ovat pieniä ja kiinteitä. Koputellaan puuta, ettei masuvaivat palaa enää.

Ainii, semmoista vielä, että ilmoitin Helmin tammikuussa alkavalle koiratanssi-kurssille. :) Ja helmi-maaliskuussa jatketaan taas agilitya. Voi vitsit, meikäläinen on ihan kikseissä, kun saa taas viikottaisen harrastuksen. Tätä mä oon niin kaivannut! Ja luulen, että Helmikin on tekemistä kaivannut. ;) Jee, jee... Oisin Brandyn kanssa mennyt tuonne koiratanssiin, mutta hänellä pitäisi tosiaan alkaa juoksut tammikuussa ja sitten on astutushommat tiedossa, niin ehkä parempi mennä sitten mahdollisten pentusien jälkeen.

Kuulumiset taas vähän jäljessä

Taas jäänyt blogi päivittämättä. No mutta, korjataas asia nyt.

17. lokakuuta oltiin tytsyjen kanssa tutustumassa koirakoulu Heiluvan Hännän virikeluolastoon. Yhteen huoneeseen on rakennettu useita tunneleita, joista löytyy kaikkea kivaa haisteltavaa. Ideana on siis se, että koirat päästetään vapaaksi ja saavat työskennellä itsenäisesti. Omistajan tehtävänä on vain katsoa vierestä ja nauttia koiran puuhasteluista. Ohjaajamme sanoi, että on täysin normaalia, että koira ei ensimmäisellä kerralla mene ollenkaan tunneliin ja tekeekin jotain itsellensä tuttua, esim. pyytää leikkimään. Huone on meinaan täynnä kaikenmoisia uusia hajuja, joista koirat saattavat mennä aivan "sekaisin" ja käyttäytyä hyvin yllättävästi. Noh, Helmihän tosiaan oli aivan päästänsä pyörällä... Hän oli todella jännittynyt, pyöri hermostuneesti ympäriinsä ja repi Brandya korvasta jne. Brandy sen sijaan oli aiiivan fiiliksissä; heti ensimmäisenä huoneeseen päästyämme alkoi neidin nenä vipattaa ja reippaasti paineli haistelemaan tunnelin aukkoa. Tiesin, että tämä olisi Brandylle mieluinen kokemus, sillä lenkkipoluillakin neidin pitää pysähtyä joka hiton puskaan haistelemaan. Niin ja arvatkaas mitä; meni muutama minuutti, niin neiti paineli nenä kiinni maassa yhden tunnelin päästä päähän. Ja sama homma vielä uudestaan. Ohjaajamme sanoi, että Brandy oli hänen urallaan ensimmäinen koira, joka meni ensimmäisellä kerralla alle 10 minuutissa koko tunnelin läpi! Jee, hyvä Brandyyy. :) Mä luulen, että Brandy meni tyyliin "vahingossa" sen tunnelin läpi, koska on varmasti vaan antanut nenänsä viedä. :P Tunnelireissujen jälkeen ohjaajamme antoi neitokaistemme haistella mm. peuran jalkaa ja supikoiran taljaa. Voi vitsit, Brandy kyllä oli niin fiiliksissä. Nenä vipatti aivan vimmatusti. Helmiä ei kyllä ihan hetkeen tarvitse tuonne enää viedä, mutta Brandyn kanssa käytiin heti seuraavalla viikolla uudestaan! Brandyn äippä, Selma, oli myös mukana. Brandy oli vähän tyyliin semmosilla fiiliksillä, että: "Mä oon jo nähnyt tän paikan." Ja oli enemmän kiinnostunut siskoni rapsutuksista. ;) Siskollani oli myös kovat odotukset, että paikka olisi kovin mieluisa Selmalle, sillä Selma on myös innokas kaikenmoisten hajujen perään... Mutta ihme ja kumma, Selma ei ollutkaan kovin innoissaan virikeluolaston tuoksuista. Kyllä hän juu haisteli, mutta aika nopeasti kyllästyikin. Brandyn kanssa mennään vielä joskus uudestaan tuonne, mutta nyt pidetään pieni muistitauko, niin sitten on taas tuplaten hauskempaa.

Täältä voit lukea lisää tuosta virikeluolastosta: http://www.heiluvahanta.fi/virikeluolasto.php

Selma haistelemassa virikeluolaston tuoksuja...

Brandy ihmettelee minkin taljaa...

Mitäs muuta... Helmin haava on parantunut todella hienosti. Ihan hailakasti näkyy semmonen vaalea viiva masussa. Eli kaikki hyvin. :) Hitsit, kummatkin neitokaiset tiputtavat turkkiansa kovaa vauhtia tällä hetkellä. Kämppä on aiiivan täynnä pohjavillatupsuja ja irtokarvaa. Huoh... Noh, josko tää karvanlähtö rauhottuis ainakin Hempalla vähäksi aikaa. ;)

Ainii... Siskoni koira, Kerttu, oli täällä kylässä lokakuussa! Kerttuhan on meillä aikaisemmin visiitillä olleen Siirin tytär, eli näin ollen Brandyn siskon tyttö ja Helmin serkku. Kertulla oli juoksut, joten tehtiin taas vaihtokauppa, eli Helmi meni vaihtariksi siskolle. Kerttu oli kyllä vallan ihana tapaus! <3 Niin kiltti ja rauhallinen koira kuin vaan olla ja voi. :) Muutaman viikon Kerttu-neiti täällä kyläili ja sitten lähdimme viemään sekä Kerttua että Brandya siskolleni, sillä lähdimme isännän kanssa viikoksi Tunisiaan häämatkalle! <3 Häämatka jäi tosiaan reilu vuosi sitten turhan lyhyeksi, kun kyseessä oli Ruotsin risteily. ;) Olimme varanneet tammikuulle AirFinlandilta matkan Egyptiin, mutta kuten varmasti kaikki tietää, niin koko AirFinlandin pulju meni nurin... Rahoja emme ole vielä saaneet takaisin, mutta meille onneksi sattui rahallisesti ja ajallisesti sopiva rako karata etelään. Palasimme viikko sitten reissusta. Oli kyllä mukava matka! Aurinkoa ja lämpöä riitti, saimme uusia ystäviä, kävimme eläintarhassa ja minä pääsin kokeilemaan parasailingia. Siinä loman kohokohdat. :)

Brandy ja Kerttu... Brandy piti huolen romuistaan. :P

Kerttua ei nyt muutenkaan oikeen kiinnostanut. :D

Sitten muutama lomakuva... Meidän hotelli.

Näkymä meidän partsilta...

Isäntä allasalueen liukumäessä! :D

Meidän biitsiä...

Parasailingia... Minä en oo tuossa kyydissä, mutta tuollasella jokatapauksessa menin. :)

Hempan sairasloma päättyi

Maanantaina Hemppa sai viimeisen satsin antibioottia ja tiistaina poistettiin tikit... Ne mitä niistä oli jäljellä. :D Haava paranee hienosti, mutta tietysti sitä pitänee seurailla... Varsinki ku hää pääsi itte niitä tikkejä kiskomaan. Neiti on ihan onnesta omena, ku ei oo enää tylsää pukua ja/tai kauluria rajottamassa riekkumista. Hemppa ja Hempan kujeet are back again! :P

Ette kyllä muuten IKINÄ usko... Helmi on "sairaslomansa" aikana (eli kahden viikon sisään) lihonut 600 grammaa! Ennen leikkausta hän painoi 5,7 kg, nyt 6,3 kg. Hemppa ei oo ikuna ollu noin "fläsä"... xD Tajusin vaan tossa muutama päivä sitten, että herranjestas, mihin Hempan kylkiluut on hävinny. Sitten isäntä kävi Hempan kanssa vaa'alla ja yllätyttiin kovasti.

Samalla punnattiin myös meijän "Tankki", eli Brandy. Mude painaa nyt saman verran kuin tytär, eli 6,3 kg.

Brandyn näyttelyarvostelu 22.9.2012

Ryhmänäyttely, 22.9.2012 Turku. Brandy AVO EH. Tuomari Skallman Gunilla, Ruotsi:

"Mkt feminin vänligt uttr. Fina ögon men kunde vara betydligt mer parallel i sina linjer. Välkroppad. Kunde vara längre linjer. Tillr. vinklar och pals. Ngt korta steg. Mkt bredställd i fonten. Behagligt temp."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Eli se mitä tuosta ymmärrän, niin hyvin feminiininen ja ystävällinen ilme. Kauniit silmät, mutta jotain? Ja välkroppad google kääntäjän mukaan ois niinku hyvä runko? Voisi olla pidempi linjainen? Riittävät kulmaukset ja turkki. Jokseenkin lyhyt askel. Hyvin rodunomainen edestä tai etuosa? Miellyttävä käytös.

Vika lause oli positiivinen yllätys. :D Ja korjatkaa mua, jos tuossa on jotain väärin.

Brandy Turun ryhmiksessä

Kuva: Sari Sainio

Brandyn näytelmiä ja Hempan vointeja

Oltiin Brandyn kanssa eilen Vantaan Petikon match show'ssa. Neiti esiintyi mielestäni oikein mainiosti, mutta sai kuitenkin sinisen nauhan. Sinisten kehässä menikin sitten todella nappiin, sillä Brandy sijoittui ykköseksi! Jeiii. :) Palkinnoksi saimme ison laatikon Pedigree-koirankeksejä ja ruusukkeen. Lisäksi mätsärissä jaettiin Pedigree DentaStixejä ja Schmackoseja. Ei tarvinnut ihan takki tyhjänä kotiin lähteä. BIS-kehässä emme siis sijoittuneet. Mätsäripaikka oli pystytetty mutaiselle nurmikentälle, joka kuhisi pieniä hämähäkkejä, YYYH... Koira ja omistaja olivat kotiin tullessa niin mudan ja kuran peitossa, kuin vaan mahdollista. Hyhhyh. Tulipahan vihdoin ja viimein hyvä syy pestä tuo neiti B... Eli koira kainaloon ja suihkuun. Voi vitsit, että on ihanaa kun on puhdas koira! Brandyn turkki on todella upean näkönen, siis niin mahtava kiilto ja tuuheus... Ja ah, mikä raikas tuoksu! Kauluksen ja tassut jynssäsin Super White -shampoolla ja kyllä on nyt niin valkoset, että ihan silmiä häikäsee. :>

Unohdin muuten viime postauksessa mainita, että olimme Brandyn kanssa viime viikonloppuna Turun ryhmänäyttelyssä. Paikan päällä oli myös Brandyn veli ja äiti, Eetu ja Selma. Lisäksi Brandyn siskopuoli Vilma ja toisen siskopuolen, Siirin, tytär Koru. Kunnon sukukokous siis. :) Ruotsalainen tuomari-täti oli tiukka ja päivän väri oli pääosin sininen. Tässäpä Looney Toonie's shelttien tulokset: Vilma JUN EH, Koru JUN EH, Brandy AVO EH, Selma VAL ERI3 ja Eetu VAL ERI2. Brandy muuten esiintyi pöydällä yllättävän hyvin! :) Jokohan me pikkuhiljaa päästäis pöytäjänskätyksestä eroon? Luulen, että Brandy sai aikoinaan pöytäkammon eläinlääkärin pöydästä, kun joutui yhtenä keväänä useampaan kertaan käydä eläinlääkärissä jatkuvien ripuli-yrjötautiensa takia. Sitä ennenhän Brandy seisoi pöydällä vallan mainiosti! Anyway, muuten en sitten ollutkaan kauhean tyytyväinen neidin esiintymiseen... Koko ajan jalat sojotti minne sattuu ja ravi oli kaikkea muuta kuin ravia: Neiti kaahasi kehässä kuin viimestä päivää ja haisteli kaiken maailman hajuja. Ei ole kyllä yhtään Brandyn tapaista tuommoinen. :P

Äippä ja tytär matkalla näyttelyyn :)

Brandyn upea Eetu-veikka <3

Helmi paranee kovaa vauhtia leikkauksestaan... Neiti on löytänyt elämänilonsa takaisin ja riehuu lelujen kanssa, sekä peuhaa Brandyn kanssa. Välillä pitää ihan toppuutella, kun näyttää niin melkoiselta tuo meno. Jalkojen hiertymät ovat myös paranemaan päin, kun olen niitä kortisonivoiteella säännöllisesti rasvaillut. Huomenna muuten menee viimeinen satsi antibioottia ja menemme poistattamaan tikit. :) Ne mitä niistä on jäljellä, huoh... Keskiviikko-aamuna meinaan huomasin, että osa Helmin tikeistä oli jotenkin päässyt löystymään, ihan siitä haavan keskeltä siis. Sisko rauhotteli, että ei hätää, kun haava on muuten niin siistin näkönen. Seuraavana päivänä tikit olivat purkautuneet kokonaan, keskeltä melkein alas asti. :< Noh, ei siinä mitään... MUTTA lauantai-aamuna oli vähän kiire sinne mätsäriin ja koirat lenkitettyämme jäi Helmi muutamaksi minuutiksi ilman suojapukuaan. Aivan siis ajatusmoka kävi. Siinä ajassa Helmi oli kerennyt repimään tikkien "päättelyosan" irti ja se haavan toinen pää oli aivan punainen. :( Pahimmassa tapauksessa haavan sisään on jäänyt tikkejä ja haava tulehtuu jossain vaiheessa. Voi elämän kevät, että harmittaa. Mutta eipä tässä itkut ja harmitukset auta... Ei tässä oikeen muuta voi kuin jynssätä haavaa useammin betadinella, seurata tilannetta ja toivoa, että sinne haavan sisään ei ole mitään jäänyt. Tää on kyllä just niin meijän tuuria, hohhoh...

Keskiviikko-iltana haava näytti tältä...

Torstaina tältä...

Ja tänään tältä. Tohtori Helmi nyppinyt loppuosan irti

ja haava punoittaa alhaalta... :<

AINII, tässä on ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa viime aikoina, että unohdin ihan hehkuttaa, että sain sen hemmetin ajokortin VII-MEIN-KIN! Teoriakoe meni ekalla kerralla läpi pistein 1+4, kun suurin sallittu virhemäärä on 3+8. Että ihan kivasti. :) Inssi meni myös ekalla kerralla läpi, mutta se oli kyllä vähän siinä ja siinä. :D Eli 2,5 vkoa tässä ollaan jo körötelty itsenäisesti. Ihanaa, kun pääsee kulkemaan iha itte, eikä tarvii aina pummia kyytejä tai mennä dösällä!

Huhhuh...

Meillä kävi yksi pahimmista koiranomistajan painajaisista toteen: Helmi joutui kiireelliseen leikkaukseen viime perjantaina!!! :(

Noh, alotetaan siitä kun Siiri oli muutama viikko sitten juoksujensa takia meillä kylässä... Brandy lähti vaihtarina siskoni luokse kyläilemään ja myös Hemppa meni muutamaksi päiväksi visiitille. Oikeastaan kaikki lähtikin siitä, kun sisko sanoi, että hänen pojat olivat haistelleet Helmin alapäätä kovasti ja koittaneet jopa astua. Noh, Hempan alapäässä ei mitään ihmeempiä näkynyt, joten ajattelimme poikien olevan vielä sekaisin Siirin juoksuhajuista tmv.

Siiri kylässä

Sitten koitti aika, että Siiri lähti takaisin omaan kotiinsa ja meidän tytöt tuli takas. Sisko sanoi, että kannattaa seurata Hemppaa varmuuden vuoksi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut viikkoon. Viime torstaina ihmettelin, kun Helmi nuolee alapäätänsä todella tiuhaan tahtiin... Hempan pimpska oli ihan tulipunainen ja sieltä tuli harmaata limaa. Sama jatkui perjantaina, plus että se lima haisi aivan järkyttävän pahalle! Ei muuta kuin koira kainaloon ja eläinlääkärin vastaanotolle.

Eläinlääkäri ultrasi Helmin, kaikki oli samointein selvää ja sain kuulla hyvin ikäviä uutisia: Helmillä on märkäkohtu, joka on edennyt siihen pisteeseen, että koira on leikattava mahdollisimman pian. Antibioottikuuri ei olisi Helmiä enää pelastanut.

Lue lisää koiran kohtutulehduksesta, eli "märkäkohdusta", täältä: http://www.elainlaakariin.fi/koiran-kohtutulehdus/

Seuraavana aamuna Helmi sitten leikattiin ja leikkaus meni onneksi hyvin. Kävimme puoli kahden aikaan hakemassa Helmin kotiin ja ihmettelin monttu auki, kun toinen oli niin reippaana vastassa! Ajattelin, että eihän neiti varmaan jaksa edes nousta, mutta meidän duracell-elukka vaan jaksaa, jaksaa ja jaksaa. :> Kotihoito-ohjeemme olivat seuraavanlaiset: Antibiootti (Floxabactin) 2 tablettia kerran päivässä ja tulehduskipulääke (Loxicom) 0,57 mg kerran päivässä. Lääkkeitä annetaan siis 10 päivän ajan, tosin tuon kipulääkkeen antamisen voi lopettaa aikasemminkin. Haavateippi pitää poistaa kahden päivän kuluttua leikkauksesta, tai aikaisemmin jos se kastuu. Teipin poiston jälkeen haavaa puhdistetaan laimennetulla Betadine-paikallisantiseptillä päivittäin. Tikit poistetaan 10-12 pv leikkauksen jälkeen ja siihen asti Helmillä tulee käyttää haavapukua ja/tai kauluria. Helmin tulee ottaa rauhallisesti ainakin parin viikon ajan, eli kaikenmaailman riekkumiset kuriin. Ulkoilut ainoastaan kytkettynä.

Helmin kohtua poistetaan, joka btw pitäisi Helmin kokoisella koiralla

olla noin pikkurillin paksuinen... :< Kuva: Anne Rautelin

Kotimatkalla

Haavapuku

Helmin tukijoukko! <3 Brandy oli ihan onnesta soikeana, kun näki Helmin leikkauksen jälkeen... Ihan kuin olisi vaistonnut, että jotain on pielessä...

Kotiin päästyämme Helmistä kyllä huomasi, että on hän kipeä. :< Rassukka pyöri ympäriinsä ja ulisi... Ja TAAS näki, että neitiä väsyttää, kun jalat meinasi mennä alta, mutta ei sitten millään malttanut mennä maate! Ihan niinku niitten lonkkakuvausten jälkeen. Illalla Helmi kuitenkin yllätti positiivisesti, kun yritti vähän leikkiä kettu-lelulla. Ruokakin maistui todella hyvin.

Lauantaina Helmi alkoi jo virkistymään: Jaksoi jo häntäänsä heiluttaa ja vähän leikkiäkin. Sunnuntaina Helmi oli jo ihan "normaali" ja poistimme myös sen haavateipin. Ai kamala, taisi neitiä vähän kirpaista, vaikka varovasti sen irroitimmekin... Mutta sen verran liimassa se oli siinä ihossa ja muutama nännikin oli kiinni siinä teipissä, aaauts!!! Ihan kylmät väreet meni myötätunnosta. :S Iho punoitti vähän sen teipin poiston jälkeen, mutta se onkin ihan normaalia, kun tolleen joutuu ihoa kiskomaan. Haava näytti hurjalta, mutta siistiltä. Eli ei ainakaan ollut tulehtunut. Huomasin, että haavan vieressä on pieni mustelma, joka on myös vähän turvoksissa... Tämäkin on kuulemma ihan normaalia.

Haavateipin poiston jälkeen... Hih, huomattiin että Helmillä nuo nännit menee vähän epäsymmetrisesti ja toiselta puolelta puuttuu kokonaan nänni! Ei olla ennen huomattu tuota, kun karvat ovat peittäneet neidin masun. :P

Eilisestä asti Helmi on taas ollut vähän kipeän oloinen... Pyörii vaan levottomasti ympäriinsä tai menee johonki nurkkaan seisomaan korvat luimussa. Hän nukkuu ja juo aika paljon. Ruokahalut ovat kuitenkin tallella. Helmi ei vaan yhtään ole itsensälainen, kun sunnuntaina oli jo niin reippaana! Ihanku oltais otettu yksi askel taaksepäin tässä paranemisprosessissa. On sydäntä raastavaa katsella, kun toinen on kipeä. :((( Helmi ravistelee itseänsä todella usein, hinkkaa itseänsä tuolin jalkoihin ja vaatii rapsutuksia... Tikit ja turkki kutisee varmasti kovasti tuon haavapuvun alla. Eilen vaihdoin haavapuvun vauvan bodyyn ja huomasin, että Helmin turkissa oli jonnin verran hilsettä... Ei varmaan tee hyvää tuo puvun hautominen, mutta sitä on vähän pakko pitää, kun Brandykin on niin kovin kiinnostunut tuosta Hempan haavasta. Huomasin myös, että haavapuvun hihojen saumat ovat hinkanneet Helmin jalkoihin melkoiset nirhaumat ja nyt Helmi on lutkuttamassa niitä nirhaumia koko ajan. :S Täytyy varmaan jotku sidetaitokset niihin laittaa, ettei pääse nuolemaan niitä... Olen myös rasvaillut nirhaumia kortisonivoiteella.

Hempan uusi haavapuku! <3 Neiti ei oikeen tainnu tykätä

mamman valkkaamasta pinkistä "ugly duckling" -teemasta. :>

Hellyyttäviä kuvasarja, kun Brandy hoitaa kipeetä Hemppaa. Aaaws. <3

Brandy The Proud Mama!

Että semmoista meille kuuluu. :( Kyllä harmittaa kaikin puolin niin paljon! Tärkeintä kuitenkin, että Helmi selvisi hengissä ja voi nyt parantua. <3 On tässä ehkä jotain positiivistakin: Enää ei tarvitse elää pelko perseessä, että millon se kohtutulehdus iskee! Helmi toivon mukaan rahottuu mukavasti ja kasvattaa kivan turkin. :> Harmi vaan, että meijän rakas-Hemppa ei voikaan tehdä kauniita lapsosia tähän maailmaan... Niinku oli tarkoituskin. Tosin ne pennut on hyvin vähäpätöinen asia verrattuna siihen, että rakas perheenjäsenemme selvisi edes hengissä noinkin vakavasta sairaudesta! Täytyy kiitellä korkeampaa voimaa tästä hyvästä ja siitä, että tajusin viedä koiran ajoissa eläinlääkäriin! Pöydällä odottaa kiva lasku tuosta leikkauksesta, mutta O-N-N-E-K-S-I Helmillä on vakuutus Tapiolasta! Muuten lasku olisi ollut 1000 euron luokkaa, huhhuh... Kyllä maksoi vakuutusmaksut itsensä takaisin nyt. Lisäksi Helmillä on käyttökoiran vakuutus, että sieltä toivon mukaan tulee jotain roposia Helmin arvosta takaisin.

Päivittelen Helmin vointeja taas lähiaikoina!

Tämän vuoden viimeinen mökkireissu

Olimme viime viikonloppuna mökillä ja jäi kyllä vähän haikea fiilis, kun siellä oli ihan selkeet merkit syksyn tulosta. Se oli vissiin viimeinen reissu mökille tänä vuonna. :< Tai eihän sitä tiedä, jos syksyllä innostuu lähteä ihastelemaan pimeneviä iltoja ja puiden ruskaa...

Mökkeilemässä olivat myös Teemun vanhemmat, pikkusisko ja siskon poika. Ja tietysti myös Rocky! :) Hempalla ja Rockylla oli hauskaa, mitä nyt Rocky välillä uhosi Helmille, että hän on niinku paikan pomo. Brandyn käytös oli TODELLA omituista... Brandyn mökkielämä on yleensä pelkkää räkyttämistä, juoksemista ja valvomista, mutta nyt hän vaan kiersi jokaisen ihmisen läpi heiluttaen häntää, tyyliin että: "Rapsuta mua, rapsuta nyt vähän, rapsuta ku oon niin ihana!" Ja sitten vaan köllötteli ihmisten jalkojen juuressa tai sylissä. TOSI OUTOA. :D Kotonakin neiti B on ollut ihan yli-hellyydenkipeä ja ulkona puolestaan ihan skitsopelle... Näkee taas kaikenmaailman tonttuja puskissa. Noh, mitäs tästä nyt voi muuta päätellä, kuin että HORMONIT!?! Raukka taitaa olla valeraskaana tai jotain. :D

Mökille menossa. Hemppa haluaa aina matkustaa etupenkillä,

joko pelkääjän paikalla tai kuskin sylissä...

Hemppa haalii aina kaikenmaailman aarteet ja risut...

Teemun siskonpoika, Pyry, kävi varastamassa Hempan kepin! :D

Siinä on poitsu ja äippä! <3

Brandy räkyttää...

Kukkulan kuningatar!

Hemppa räkytti Pyrylle, joka yritti päästä sorakasan päälle... :P

Ja siinä toinen kukkulan kuningatar...

Brandyn lempipaikka koko mökkireissun aikana...

Ja sitten vähän tulevista jutuista: Siskoni koiran, Siirin, juoksut alkoivat ja sisko kysyi, josko huolisin Siirin meille hoitoon, kun hänellä alkaa tärppipäivät lähestymään... Ettei pojille nääs olis kauheeta kiusausta nenän edessä ja emäntäkin saisi ottaa iisimmin. Niimpä Siiri-neitokainen on ilmeisesti tänään tulossa meille hoitoon. :) Siirihän on Brandyn siskopuoli. Helmi taitaa mennä vaihdossa siskoni luokse kyläilemään, kun toi meijän isäntä on niin stressaavaa sorttia, jos on yksikin koira enempi talutettavana. :D Lauantaina olisi ESS Ry:n järkkäämä shelttien ulkoilupäivä Luukissa. Täytyy katsoa, jos jaksaisi lähteä sinne. Flunssa on meinaan vähän vaivannut ja on semmonen puolikuntoinen olo koko ajan. :/

Ainiin, tää emäntä on muuten kohta valmis autokoulunsa kanssa! Tai no, kaikkihan riippuu siitä meneekö teoriakoe ja inssi läpi. :P Eilen istuin viimeisen teoriatunnin ja tänään varasin ajan teoriakokeeseen. Iiik, jännää! :> Olen niin ahkerasti harjoitellutkin siihen kokeeseen ja joka kerta olen päässyt harjoituskokeen läpi. :> Huomenna pitää antaa ajo-opelle taidonnäyte, eli ajaa Kampista Korkeasaareen ja sieltä sitten Viikkiin... Ilman apua/ohjeita. Iiik. Olen kyllä katsonut jo reitin moneen kertaan, mutta silti iiik. :D Ei se kuiteskaan ole sama asia, kun tuolla oikeessa liikenteessä. Ensi tiistaina vielä pimeänajosimulaattoriin ja siinä pitäis sitten olla kaikki. Jos teoria menee maanantaina läpi, niin tiistaina simulaattorin jälkeen voisin varata jo inssinkin. Apuvaaa... Hitsit, en kyllä malttais enää ollenkaan oottaa sitä hiton ajokorttia. Kyllä mahtaa harmittaa, jos kämmään teoriassa ja/tai inssissä. Blaaah.

Ensi viikolla on muuten herrasväki Hakalan ensimmäinen hääpäivä. :> Lähdemme hääpäivänämme (7.9.) "tosi romanttiselle" päiväristeilylle Tallinnaan. :D Ja seuraavana päivänähän on myös merkkipäivä, meinaan meikäläisen 1/4 vuosisatasynttärit! Siis omg... Syyskuun lopussa vedämme kaason ja bestmanin kanssa hääristeily reunionin Tukholmaan. Mikäli se nyt kaasolleni passaa.

Semmosia löpinöitä tällä kertaa.

Mätsärimenestystä: SIN2! :)

Perjantaina pakkasin kamat reppuun ja lähdin viettämään vkonloppua siskon luokse. Lauantai-aamuna lähdimme Lohjalle mätsäriin. Jee, tämän vuoden ensimmäinen mätsäri ja ylipäätänsä näyttely. :) Päätimme siskon kanssa, että otamme ainoastaan Zorron ja Brandyn mätsäriin, sillä kieltämättä noissa näyttelyissä on hiukan hankalaa olla, mitä useamman koiran hihnoja joutuu pitelemään. :P Hemppa on niin kalkkunan näkönen (eli karvaton) tällä hetkellä ja Brandy puolestaan aikas hyvässä turkissa, niin ajattelin että Brandy saattaisi ulkonäön puolesta pärjätä. Ehkä. :> Ja siks toisekseen Brandy on menossa ensi kuussa ryhmänäyttelyyn Turkuun, joten Brandy kaipaa tällä hetkellä enempi näyttelytreeniä.

Zorro meni pentuluokkaan ja Brandy tietysti pieniin aikuisiin. Pentuja oli 27 ja pieniä aikuisia yli 20... En muista tarkkaa lukemaa. Ystäväni Vilma tuli myös mätsäilemään Hulk-poitsunsa kanssa. Hulk on rodultaan beauceron ja meni isojen aikuisten luokkaan.

Meidän parina kehässä oli vissiin joku spanieli. Brandy seisoi ja liikkui tosi hienosti, ainakin mun mielestä. Pöydällä neitiä jännitti hiukan... Mutta sitä osasinkin odottaa. Meidän tuomari oli kyllä super-mukava! Hän näki todella paljon vaivaa tuossa pöydällä, kun näki että koiraa jännittää. Hän sanoi, että ollaan tässä sitten hetki pidempään, että pahin jännitys häviää... Hän silitti, syötti nameja ja höpötteli rauhallisesti Brandylle. Ihan sikahyvää treeniä, oon niin tyytyväinen! Tuomari sanoi, että olimme tosi tasavertainen pari sen spanielin kanssa ja päätös oli kuulemma vaikea... Olimme Brandyn kanssa sinisiä. Mutta olin todella tyytyväinen Brandyn esiintymiseen, jeiii. :) Zorro oli myös saanut pentujen kehässä todella hyvää pöytätreeniä, vaikka hän osaakin jo siinä niin reippaasti seistä. Zorro oli punainen.

Oli muuten ihan pirun kuuma päivä! Sinisten kehässä huomasin, että Brandy oli aiiivan naatti. Yritin ihan hirmuisasti tsempata Brandya ja kyllä hän vaan jaksoi niin hienosti siellä törpöttää. Piti vielä pyörähtää kehän ympärikin muitten osallistujoitten kanssa... Ja me päästiin neljän parhaan joukkoon Brandyskän kanssa! JEEES! Sitten piti vielä seistä tovi, kun tuomari teki päätöksiään ja lopulta siinä oli enään Brandy ja mäyräkoira. Tuomari pisti meidät pyörähtämään vielä kerran kehän ympäri ja sitten tuli päätös, että olimme kakkosia. Ai vitsit, että olin ylpeä Brandysta!!! 10 kk kehätaukoa (viimeksi ollaan siis käyty erkkarissa) ja näin hyvin neiti B vetäsi. Jee, jee, jee. :) Saatiin taas yksi pysti ja ruusuke lisää vitriinikaappiin. Lisäksi saatiin puruluu, koiranameja, ihmisnameja ja 5 euron lahjakortti eläinkauppaan. Zorro ei sijoittunut punaisten kehässä... Mutta ihan parhaiten meni ystäväni Hulk-poitsulla: Hän oli PUN1 ja BIS2! Onnea Vilma & Hulk! Todella hienoa. :)

Ainii, Brandy kävi kokeilemassa myös nakinsyöntikisaa... Brandyn aika oli 18,6 sekuntia. Ei ihan päästy niin hyviin aikoihin, kuin mitä nuo isommat koiruudet veti, mutta musta toi oli ihan ookoo aika. ;) Hulk taisi vetää sen nakkiradan jossain 9 sekunnissa, Zorrolla meni 42 sekuntia. Zorro oli ihan pihalla siellä nakkiradalla, vaikka yleensä se koira on aivan hirrrveä ahmatti-possu. :D Todella outoa...

Illalla "juhlistettiin" Brandyn voittoa ja hienoa ilmaa grillailemalla ja saunomalla. Uimassakin kävin pari kertaa. Vielä on kesää jäljellä... ;)

Kuvat: Vilma Lehtinen-Lindström

Paimennuspäivä

Viime lauantaina (11.8.) olimme Etelä-Suomen Sheltit Ry:n järjestämässä paimennustapahtumassa Somerolla. Paikalla oli about kymmenkunta shelttiä. Suurimmalle osalle tämä oli ensimmäinen kerta, jotkut olivat kokeilleet ennenkin. Yksi oli ilmeisesti harrastanut pidempäänkin, kun oli niin stara. Paimennusta sai siis kokeilla useemman kerran tuon päivän aikana. Me kokeiltiin Helmin kanssa kolme kertaa. Ekalla kerralla mentiin aitaukseen koira kytkettynä liinaan. Niin kuin vähän arvelinkin, Helmi oli VÄHÄN turhan innokas. :D Hän syöksähteli lampaita kohden ihan hirmuisaa vauhtia. Ohjaajamme sanoi, että siinä oli enemmän saalisviettiä kuin paimennusviettiä. :P Mutta koska intoa ei puutu, niin harjoittelemalla Hempasta voisi tulla ihan kelpo lammaskoira. Hän tarvitsee vain malttia. :)

Aamu alkoi kääntymään päivän puolelle ja aloin huomaamaan koirissamme pieniä väsymyksen merkkejä. Brandykin oli siis "turistina" tuolla tapahtumassa. Eikä mikään ihme, että uupumus alkoi iskemään, sillä päivä oli tooodella pitkä. Herätys oli jo puoli kuudelta ja lähtö puoli seitsemän paikkeilla. Anyway, toisella kerralla aitauksessa kokeiltiin hetki liinassa ja sitten ilman liinaa. Hemppa oli tosiaan jo sen verran uupunut, että enää ei nähty semmosia hirmusyöksymisä lampaita kohden. Muutamat melko hyvät kierrokset hän veti ja ajoi laumasta erkaantuneet kasaan (mun avustuksella tietysti) ja siihen lopetettiin.

Kolmannella kerralla Helmi jolkotteli muutaman kerran lammaslauman perässä ja taisi yhden kerran pyörähtää katraan ympäri. Muuten hän keskittyi vaan haistelemaan kaikkia mukavia hajuja siellä aitauksessa ja syömään lampaiden jätöksiä. Siinä oli neidin effortit siltä kerralta. Hemppa oli ihaaan väsy. :D Niimpä ajattelimme päättää paimennuspäivän siihen ja lähteä ajelemaan mökkiä kohden.

Ilman liinaa kuvia

Keppi pitää olla, että koira tottuu siihen alusta lähtien,

jos haluaa jatkaa harrastusmielessä tuota paimennusta. :)

Lampaat olivat ERITTÄIN tuttavallisia. Ne liimaantui ihan kiinni ihmiseen

ja seurasi joka puolelle kuin hai laivaa.

Mutta oli kyllä tosi mielenkiintoinen päivä! Jotkut oli ihan staroja siinä paimentamisessa ja muut sitten veti ns. "hyviä alkeita"... Niinkuin Hemppa. Oli kyllä todella jännä nähdä, kuinka ne koirien paimennusvietit heräsi sieltä jostain sisimmästä. Ihan mieletöntä! Voin kyllä suositella kaikkia paimenkoiran omistajia kokeilemaan "just 4 fun" tuota paimennusta. Ja siinä muuten saa koiran todella uuvuksiin. En ollut ainoa joka kertoi, että koira oli aivan naatti tuon päivän jälkeen. ;) Ja ehdottomasti suosittelen paikkana tuota Someron paimennuskoulua. Siellä oli todella mukava henkilökunta ja saimme myös nauttia ihan mielettömän hyvistä tarjoiluista! Hintaan sisätyi siis aamupala, lounas ja kahvitukset. Ihan ku ois laivan buffetissa ollut syömässä, todella hyvät ruuat. :>

Tässä vielä linkki sen paimennuskoulun sivuille: http://www.paimennuskoulu.fi/paimennuskoulu.htm

Mun kaverin porukoilla on muuten mökki tuolla Somerolla ja hän sattui juuri samana viikonloppuna olemaan mökkireissulla. Heidän mökiltä tuonne paimennuskoululle oli noin 5 km matka ja hän tuli moikkaamaan meitä sinne. Kaverini on meinaan hiljattain saanut perheenlisäystä... Semmoisen 14 vkoa (muistaakseni) vanhan italianvinttikoira poitsun, jonka nimi on Vili. Ihan pakkohan se pikku-miäs oli nähdä. <3 Ja ai vitsit, että oli muuten ihmisrakastapaus! Ja muutenkin pienten alkujänskätysten jälkeen todella reipas. :) Meijän tytsit ja Vili tulee varmaan treffaamaan aika usein, kun kaveri asuu aika lähellä meitä. Kivaa saada meidän tytseille koirakavereita ja lenkkiseuraa!

Vili ja tytöt treffaa ekaa kertaa

Yhteispotretti

Meijän gimmat

Papan namipussi rapisee

Noh, mutta matkamme tosiaan jatkui mökille tuon paimennuspäivän päätteeksi. Hemppa ja Brandy makasivat ihan lahnoina takapenkillä koko matkan, joten ajattelin että heillä olisi energiaa sitten mökillä riehua Neran ja Rockyn kanssa... Mutta ei. Tytöt olivat aivan totaalisen poikki-katki ja eivät jaksaneet riekkua normaaliin tapaan. Todella outoa! :D Sunnuntaina jouduttiinkin jo lähteä ajelemaan kotia kohti, sillä aviomiähellä oli töitä ma-aamuna. Että semmonen viikonloppu. Toivottavasti päästäis vielä yhden kerran tälle kesälle mökille. Kesä alkaa meinaan kohta kääntyä syksyksi. Nyyh. Ensi lauantaina olisi tarkoitus lähteä mätsäilemään ekaa kertaa tälle kesälle. Vai onko se jo syksy? No mutta toivottavasti saisin järkättyä itseni ja koirat Lohjalle jotenkin. Ajokortti on vielä vaiheessa, mutta loppusuoralla. Damn. Semmosta tällä kertaa.

Koomassa takapenkillä

Väsynyt matkustaja ja väsynyt kuski