Rakas Joulupukki...

Minulla olisi vain yksi toive tänä Jouluna...

Koskaan ei vaan voi mennä putkeen!!! Nyt kun olemme saaneet Ainon "kuntoon" (joka tietysti kaikkein tärkeintä), niin sitten koira sairastuu ja sitten on taas uusi huolen aihe edellisen tilalla. :( Ainolla siis ruvennut refluksivaiva helpottamaan lääkityksen ja kiinteiden aloituksen myötä.

Mutta Brandyn yleiskunto on jo tovin ollut vähän huono... Masu reistaa vähän väliä ja Helmi on kuitenkin ollut ok. Ruokakaan ei meidän muorille maistu entiseen tapaan; mutustaa naama irvessä nappuloitaan ja joskus jopa jättää osan syömättä. Sama juttu myös herkkujen kanssa. Ennen hänelle upposi IHAN MIKÄ VAAN ja kaikki oli tuhottu nanosekunnissa. Jotenkin tuntuu myös, että Brandy ei enää heiluta häntäänsäkään niin usein, kuin ennen... Leikkimisestä ja Helmin kanssa riehumisesta tosin vielä innostuu!

Meillä oli myös nenäpunkki riesana (siis kummallakin koiralla) tuossa muutama kuukausi(?) sitten... Meikäläisen muisti ja ajantaju ei oikeen pelitä enää entiseen malliin... Anyways, nenäpunkki hoitui strongholdilla ja oireet hävisi. Nyt muutama viikko sitten alkoi taas omituiset "ryystämiset" kummallakin hurtalla, mutta sitten taas hävisi ihan yhtäkkiä. Sitten puskan takaa alkoi Brandyn yskimiset ja kakomiset... Ja ihan tässä viikon sisään Brandyn kaulaan on ilmestynyt kaksi pattia; toinen noin peukalonpään kokoinen, toinen pikkurillin pään kokoinen. Myös päälaelta löysin hieman pikkurillin päätä pienemmän patin. Sitten Brandy oksensi verta... :/ Tässä kun laskee näitä oireiluja 1 + 1, niin mielestäni siinä oli tarpeeksi aihetta lähteä käymään ell-vastaanotolla... Edes hakemaan punkkimömmöt mahdollisen uuden nenäpunkkitartunnan varalta.

Eläinlääkärissä vaaka kertoi karua totuutta... Brandy on laihtunut kilon! :O Viimeksi ollaan varmaan joskus puolisen vuotta sitten käyty vaa'alla. Silloin muori painoi 6,8 kg. Nyt hän painoi 5,75 kg. Okei, Brandy oli kyllä turhan tuhdissa kunnossa, mutta nyt hän on mielestäni jo vähän liian luinen. Brandyn ihannepaino olisi varmaan tuossa 6 kg tuntumissa. Eläinlääkäri tunnusteli Brandyn vatsaa, kuunteli keuhkot ja sydämen sekä mittasi kuumeen. Mistään näistä ei löytynyt mitään häikkää. Koitettiin saada verinäyte muorilta, mutta ei saatu kuin muutama hassu tippa, josta saatiin tulehdusarvot pyöräytettyä. Niissäkään ei ollut mitään häikkää. Lääkäri olisi toivonut, että oltais saatu verta kunnolla, että oltais saatu myös muita tutkimuksia tehtyä... Pateista ell sanoi, että hänen mielestään ei rasvapateilta vaikuta! Oli perjantai-ilta ja vastaanotolla oli aivan järkyttävä ruuhka. Eläinlääkäri pahoitteli, ettei nyt KERKEÄ tekemään enempää. >:( Meitä pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan otattamaan ohutneulanäytteet kaulan pateista. Saimme myös varuiksi advocate-kuurit (mahd. nenäpunkkia varten) kummallekin koiralle. Seuraavana päivänä sitten takaisin lääkäriin... Onneksi meidän ei tarvinnut enää maksaa klinikkamaksua, eikä vastaanottomaksua. Pateista otettiin näytteet ja uutiset eivät tosiaan olleet kovin mukavat; pateista löytyi soluja, eli eivät siis ole rasvapatteja. Nyt sitten alkoi huolettamaan TODELLA PALJON! Näytteet lähetettiin maanantaina patologille tutkittavaksi ja tuloksia joudumme odottamaan ainakin kaksi viikkoa! :( H**vetin Joulu sotkee nyt kaiken... Tällä välin emme voi tehdä muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Tai siis voisimme toki otattaa jo röntgenit ja uät, mutta päätimme nyt odottaa tuloksia ensin.

Joten... Rakas Joulupukki, tämän vuoden hartain toiveeni on, että saisimme meidän rakkaan karvamuorin takaisin kuntoon! :'( Maailmani romahtaa, jos saamme huonot uutiset patologilta. En tiedä, miten semmoiset uutiset kestäisin. Brandy on mun ensimmäinen koira, joten voitte vaan kuvitella, miten tärkeä hän on mulle! <3 Ja hänellä ei ole ikää kuin vaivaiset 5 vuotta! Vielä olisi monia yhteisiä vuosia edessä. Miten Helminkin kävisi, jos yksin jäisi?!?

Pieniä shetlantilaisia aluillaan?

Niin elikkäs Brandy astutettiin viime torstaina ja perjantaina. Neidin juoksut alkoivat 3.1. Unohdinkin siitä mainita viime postauksessa. Brandyn sulhona toimi erittäin komea Zorro-herra (Zarvo's Silverblue Sensation) ja parin kemiat kohtasivat todella hyvin. :) Voi vitsit, nyt jännitetään onko talossa kohta kaksi raskaana olevaa narttua. ;D Jos niin hyvä tuuri käy, niin tuosta yhdistelmästä tulee varmasti komeita lapsosia. <3

Helmi täytti viikko sitten 2 vee! <3 Samana päivänä (12.1.) meillä alkoi koiratanssikurssi. Helmi sai kyllä todella mieluisan synttärilahjan; hän oli aivan liekeissä ja nautti aivan täpönä kaikesta, mitä tuolla kurssilla harjoteltiin. Tuo koira kyllä osaa antaa itsestään 150 % joka kerta! Itsekin tykkään kovasti tuosta koiratanssista. Näissä vauhdikkaissa koiraharrastuksissa pääsee "nollaamaan" omatkin aivonsa. :) Eilen meillä oli toinen kerta tuota kurssia ja yksi kerta on vielä jäljellä. Normaalisti tuota kurssia on neljä kertaa, mutta ensi viikon kerran joudumme skippaamaan hautajaisten takia... :/ Menemme korvaamaan tuon yhden kerran helmikuun puolessa välissä rallytokon tutustumistunnille. Siinä on myös yksi harrastus, jota olen halunnut päästä kokeilemaan.

Hemppa lentoon lähdössä...

"I'm flying!"

Seuraamista ja käännöksiä harjoteltiin...

Pyörähdyksiä...

Houkuttelua...

Ja pujottelua!

Elikkäs nyt ollaan harjoiteltu mm. jalkojen välistä pujottelua, esineen kiertämistä, etuosakäännöstä, peruuttamista, erilaisia pyörähdyksiä, seuraamista ja käännöksiä.

Tultiin muuten isännän kanssa siihen tulokseen, että meidän koirien ruoka tulee olemaan Virbacin Dermal. Piste. Ei jaksettu enää pelleillä sen TOTWildin kanssa, kun kakkapäiväkirjan pitäminenkään ei tuottanut minkäänmoista tulosta... Koirat eivät saaneet kahteen viikkoon mitään extraa, ei edes luita, pelkkää nappulaa ja vettä. Silti masut olivat vähän väliä löysällä ja hirveitä leijoja päästelivät ilmoille. Käytiin viikko sitten ostamassa se Virbacin säkki Mevetistä ja kyllähän se kirpasee, kun lähemmäs 100 eskoa 13,5 kg säkki maksaa. Vaihdettiin ruoka aivan lennossa, eikä sen jälkeen ole ripuleita ym. vatsavaivoja näkynyt! Periaatteessa se 100 eskoa ei tunnu enää missään, kun nyt tietää, ettei tarvitse herätä öisin kuskaamaan koiria sonnalle ja pesemään niitten pyllyjä. :) Mutta on se vaan kumma, kun se TOTWild ei sopinutkaan, vaikka ennen sopi... Todella, todella outoa.

Vuosi 2012

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! :)

Vuosi sitten tein yhteenvedon vuoden 2011 tapahtumista... Nyt ajattelin tehdä samanlaisen vuodesta 2012. Ja se näyttää tällaiselta:

- Brandy täytti 3 vee ja Helmi 1 vee.
- Minulla ja miehelläni tuli neljännes vuosisata mittariin.
- Vuoden näyttelysaldo oli onneton 1 kpl. Mätsäritkin taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla... :( Mutta Helmin kanssa harrasteltiin kevät-talven aikana agilitya. :)
- Aloitin työt serkkuni tilitoimistossa kesäkuun alussa.
- Siskoni häät 7.7.2012, jossa sain kunnian olla kaasona. <3 Ja häiden jälkeen sain kuulla, että minusta tulee täti! <3
- Jonna <3 Teemu... Vietimme pumpulihääpäiväämme 7.9.2012. <3
- Sain ajokortin!!! Jee... :)
- Helmi sairastui märkäkohtuun ja hänet oli leikattava. :( Onneksi pieni parantui. <3
- Olimme Teemun kanssa häämatkalla Tunisiassa marraskuun alussa. <3
- Elämäni kamalin Joulu... Siskoni poika, tädin pieni myttyrä, syntyi enkelinä tähän maailmaan. :'(
- Ja vuoden ehdoton kohokohta: Isänpäivänä raskaustesti näytti plussaa, eli tällä kertaa meille on tulossa vähemmän karvaista perheenlisäystä! Laskettu aika on 13.7.2013. <3

Brandy täytti Uudenvuodenpäivänä 4 vuotta!!! <3 Ja Helmi tulee kovaa vauhtia perässä... Hänellä on synttärit tasan viikon päästä ja mittariin neidillä tulee 2 vuotta. :) Sen kunniaksi päästään aloittamaan koiratanssi koirakoulu Koirakeitaalla.

Ja sitten vielä vähän vuodatusta koiruuksien ruokinnasta, josta jo viime postauksessakin jauhoin... Brandyn ja Helmin masut ovat EDELLEEN oikkuilleet enemmän ja vähemmän tuon ruuan vaihtamisen jälkeen. Useimmiten tulee "kauniita" kasoja, sitten taas päivä tai pari aivan löysää kakkaa. Tuo TOTWildin nappula näyttää ja haiskahtaa ihan erilaiselta, mitä se oli silloin about vuosi sitten... Herääkin kysymys, onko siinä menty muuttamaan jotain ainesosia. Todella harmillista, kun ei nyt tiedä johtuuko tämä ruuasta vai mistä. Ja jos johtuu ruuasta, niin mitäs sitten syötetään noille? Huoh. Oltiin niin tyytyväisiä silloin aikoinaan tuohon TOTWildiin ja sen laadukkuuteen. Kauhea prosessi alkaa taas kokeilemaan eri vaihtoehtoja ja kuitenkin halutaan syöttää OIKEASTI laadukasta ruokaa noille. :/ Täytyy nyt vielä jonnin aikaa seurailla tytsien masujen toimintaa ja pitää ihan päiväkirjaa siitä...

Silmätarkissa

Vähän ollut taas hiljaista täällä blogissa, mutta eipä tässä kovin kummosia ole tapahtunutkaan.

Kävimme tänään Brandyn kanssa silmätarkissa Ahma eläinklinikalla, Viikissä. Silmät olivat "ennallaan", eli crd ja muutama ylimääräinen ripsi. Sisko pyysi käyttämään tuolla tarkissa, josko tuossa ensi kuussa päästäis laittamaan sheltti-vaaveja aluille... ;) Tuitui. <3

Vaihdoimme neitokaisten ruuan Virbacin Dermasta takaisin Taste Of The Wild Wetlands Canineen. Syynä vaihtoon oli tuo Virbacin hinta ja saatavuus... :/ Virbacia saa siis vain eläinlääkäriltä. Onhan tuo TOTWildkin aika hintava, mutta ei kuiteskaan niin kallista, kuin Virbacin Derma. TOTWild on kuitenkin todella laadukas ruoka, että periaatteessa ihan turhaan tässä harmitellaan. Syötimme tosiaan ennen Virbacia TOTWildia ja ainakin silloin se sopi meidän neitokaisille hyvin. Vähän meinasi masut oikkuilla tuossa viikko sitten, mutta nyt näyttää taas masut toimivan hyvin. Jätökset ovat pieniä ja kiinteitä. Koputellaan puuta, ettei masuvaivat palaa enää.

Ainii, semmoista vielä, että ilmoitin Helmin tammikuussa alkavalle koiratanssi-kurssille. :) Ja helmi-maaliskuussa jatketaan taas agilitya. Voi vitsit, meikäläinen on ihan kikseissä, kun saa taas viikottaisen harrastuksen. Tätä mä oon niin kaivannut! Ja luulen, että Helmikin on tekemistä kaivannut. ;) Jee, jee... Oisin Brandyn kanssa mennyt tuonne koiratanssiin, mutta hänellä pitäisi tosiaan alkaa juoksut tammikuussa ja sitten on astutushommat tiedossa, niin ehkä parempi mennä sitten mahdollisten pentusien jälkeen.

Erkkarituloksia

Hih, on se kumma mitä muutama sidukka saa aikaseks... :) Ei kuulu mun tapoihin juoda edes yhtä saunasiideria, saatika sitten juoda v*tutukseen. Noh, päätinpä kuitenkin perjantaina tempaista muutamat sidukat naamaan samalla kun laittelin koiruuksia kuntoon. Painotan edelleen, että se ei todellakaan ole mun tapaista. Juon vaan seurassa. Noh, ajattelin sillon perjantaina, et v*tutus on nyt niin kova, et jotain rentouttavaa on keksittävä... Ja päätin kokeilla sidukkaa... Ja se toimi oikein mainiosti, vaikka en uskonut sen auttavan. Pipo ei kiristäny enää paljo ollenkaa sillon illemmalla. :D Ja lauantai-aamuna suuntasin oikein hyvillä mielin näyttelyyn, vaikka pitikin herätä jo kuuden aikaan ja lähtö himasta oli klo 8:00.

Erkkariin osallistui siis Brandy ja Brandyn lapsosista Helmi, Rocky ja Ansa. Pentujen tuomarina toimi Päivi Eerola ja Brandyn tuomarina Mary Bathurst (Iso-Britannia). Ekana kehään meni Rocky. En kerennyt paljoa kattelemaan, että miten herra esiintyi, mutta ilmeisesti ihan hyvin sillä Rocky nappasi PEK3 sijan. Uroksia pentuluokassa 7-9 kk oli 8 kpl.

Sitten oli Helmukan ja Ansan vuoro, narttujen pentuluokka 7-9 kk. Luokassa oli 9 osallistujaa. Helmi tuppas vähä kaahailemaan ja kehässä oli taas hirmuisesti kivoja tuoksuja, mutta aikas hyvin sain kuitenkin neidin hallintaan. Pöydällä ei mtn pahempia arkailuja, olen todella tyytyväinen! Ansa nyt on semmonen kehäkettu, että ei mtn ongelmaa. Vähän meinas vaan häntä nousta, mutta ei muuta. :) Oikein voitokas päivä Brandyn lapsosille, sillä Ansa oli PEK3 ja Helmi PEK4, JEE!!! Helmin eka sijotus oikeassa näyttelyssä.

Kuvat: Sirpa Saari

Sitten oli Brandyn vuoro avoimen luokan nartuissa. Luokassa oli huimat 31 narttua! Tuppasin Brandyn siskon kuoraan toivoen, että neiti esiintyis siskon kanssa paremmin, kuin meikäläisen kanssa... Mutta ei. Brandy nojaili pöydällä Annea vasten ja etuliikkeet meni aivan päin hanuria. Onneksi tuomari selvästi tykkäsi Brandysta, eikä sakottanut pöytäkäyttäytymisestä ja etuliikkeistä. Brandy oli ERI! Tuomari oli todella tarkka ja jakoi vaan 7 nartulle punaisen nauhan. Eli ei ollut edes mikään "säälinauha". :D Kilpailuluokassa Brandy otti neljännen sijan ja sai vielä SA:n! Ihan mahtava päivä Looney Toonie's karvaturreille! <3 PN kehässä Brandy ei sijoittunut, mutta se nyt ei mikään ylläri ollutkaan. Niin paljon oli upeita narttuja... Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen näihin tuloksiin. Tosi kiva päivä oli muutenkin, sai ihastella monia todella upeita shetlantilaisia. Pääsin kotiin vasta klo 16 jälkeen. Kyllä oli duracellit ihan lopussa niin itseltä kuin koiruuksiltakin. :)

Tässä vielä kuvatuksia meidän taitavista karvatassuista. <3

Kuva: Satu Tuominen

Kuva: Satu Tuominen

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Satu Tuominen

Hih, on kyllä jonnin verran samaa näköä äipässä ja tyttäressä. Siis ainakin päässä. :)

Alla vielä kuvia match show'sta (25.9.), jossa Teemu esitti Brandyn.

Sitten vähän huonompia uutisia... Tuossa perjantain postauksessa totesin, että tässä viime aikoina meidän huushollissa on ollut taas ripulirumbameininkejä ihan tarpeeksi. Itseasiassa se ripuli on vaivannut tällä kertaa ainoastaan Brandya, Helmi on ollut terveenä (IHME!!!). Noh, maanantai-iltana huomasin, että Brandylla on TAAS paha olo, kun se pyöri hermostuneena pitkin kämppää ja päästeli pahanhajuisia kaasuja kummastakin päästä. Neitiä ihan selkeesti oksetti, mutta mitään ei silti tullut. Yö meni ihan ookoosti, mutta tiistai-aamuna Brandy kävi ripuloimassa... Ja sitten alkoi monta tuntia kestävä oksentelu, jossa oli verta seassa! :( Se oli todella hurjan näköstä ja harvinaisen pahan hajuista! Pelästyin aivan mielettömästi ja soitin kaikki lähistöllä olevat ell-asemat läpi, mutta missään ei ollut ilta-aikoja vapaana. Kun ei ole ajokorttia/autoa ja mies oli töissä, niin oli vähän avuton olo... Viimeisenä soitin kaupungin ell, jossa vastasi joku harvinaisen tyly ämmä tyyliin, että: "Ei sillä mitään vakavaa ole. Ei teidän tarvii tulla, mutta tulkaa jos haluatte." Pisti kyllä niin vihaksi! >:/ Lähinnä se ärsytti, kun muilla ell-asemilla sanottiin, että: "Ei oo aikoja, mutta kannattaa viedä johonki muualle näytille." Et niinku toiset sanoo toista ja toiset toista. Ja siellä kunnallisessa se hoitsu heitti arvion, että joku pöpö voi ärsyttää sitä vatsakalvoa niin pahasti, että tulee verta. Hohhoh, ketä ja mitä pitäis uskoa?! Mutta joo, sain onneksi miehen kiinni töistä ja sovittiin, että viedään Brandy sinne päivystykseen, kun hän pääsee kotiin. Tunteja vierähti ja Brandy ei ollut enää oksennellut... o_O Mies tuli töistä ja ihmetteli, että: "Tämäkö on meidän sairas koira?" Kun Brandy vaan riehui lelujen ja Helmin kanssa. Sitä itsekin ihmettelin. Kello oli jo niin paljon, että ajateltiin seurata asiaa aamuun ja jos tarve vaatii, niin vietäis Brandy aamulla lääkäriin. Noh, nythän onkin jo iltapäivä ja Brandy ei ole oksentanut/ripuloinut melkeen vuorokauteen. Neiti huolehtii nesteytyksestään ja jaksaa leikkiä... Ja kerjätä ruokaa. Eli ruokahalujakin olisi. Mutta nyt on pakko pitää neiti paastolla, ettei ärsytetä vatsaa yhtään enempää (kaikista ell tuli tämmöinen neuvo). Tänä iltana kokeillaan ihan vähän riisiä ja raejuustoa. Toivotaan, että ei tule heti ulos. Huoh...

Tästä onkin jo jonnin verran aikaa, mutta yhtenä viikkona oli sekä Brandyn että Helmin masut enemmän ja vähemmän sekaisin... Yks ilta meinas palaa käpy, kun Helmi päätti käydä vääntämässä kunnon kurashaibat sängylle. Ja seuraavana iltana yrjöt! Ah, kuinka ihanaa... Ja samana iltana Brandy oksensi koirapetiin. Ei ollu tylsää noina iltoina. Pyykkikone vaan pyöri, ja pyöri, ja pyöri...

Brandyn kanssa mätsäreissä ja Helmin kanssa näyttelykurssilla

Käytiin viime viikon keskiviikkona ja torstaina mätsäröimässä Brandyn kanssa. Kummassakin mätsärissä pieniä aikuisia sattui tuomaroimaan miespuolinen henkilö. Keskiviikon mätsärin tuomari oli snadisti (ei millään pahalla!!!) pelottavan näkönen ja kuuloinen... Ja aika ronski otteissaan. Brandy ei yhtään tykännyt ja oli ihan kakat housussa pöydällä. :/ Saatiin sininen nauha, mutta päästiin loppukehässä kuuden parhaan joukkoon. Palkintopalleja oli kuitenkin vain neljä (niinku yleensä) ja tiputtiin sitten pois.

Torstain mätsärin tuomari oli oikein mukava, rauhallinen ja tuntui tajuavan vähän enemmän koko hommasta. ;) Brandy oli huomattavasti reippaampi pöydällä, mutta en tiiä jäikö siitä keskiviikosta niin hirveet traumat, koska kuitenkin oli vähän semmonen kakkajäykkä. Saatiin punainen nauha, mutta ei sijotuttu loppukehässä.

Sain muuten ilmoitettua Helmin sinne näyttelykurssille ja eka kerta oli tän viikon maanantaina. Oon kyllä jo ton ekan kerran perusteella tosi tyytyväinen, että ilmotin Helmin sinne. Jokainen koira saa yksilöityä pöytätreeniä, Helmille kävi kaksi eri "tuomaria" syöttämässä paljon nakkia ja sitten vähitellen vähän siliteltiin jne. Lisäksi sain todella hyviä vinkkejä esittämiseen ja siihen Helmin kaahaus(ravaus)ongelmaan. Niin ja sekin vielä, että saatiin ekaa kertaa makua sisänäyttelystä. Tuo kurssi pidetään semmosessa hallin tapasessa rakennuksessa, jossa kaikuu hirveesti, niin olihan se vähän jänskä paikka aluks. Mutta ihanaa huomata, että Helmi rauhottuu tosi nopeasti. Aivan huima edistysaskel! Innolla odotan jo seuraavaa kertaa. :)

Helmillä alkoi TAAS ripuli viime yönä. Huoh, oon ihan rättiväsy, kun heräsin ainakin tuhat kertaan kakan käryyn. Muutenkin ottaa niiiiin päähän, ettei Helmi ei vieläkään ole sisäsiisti! Brandy oli jo 6 kk ikäisenä täysin sisäsiisti. Tuntuu, että Helmi ei edes yritä pidättää... :/ Eikä hän osaa pyytää uloskaan. Hän vaan tyytyväisenä käy lorottamassa alustoille ja jatkaa leikkejään normaalisti jne. Siis ihan oikeesti tota pissistä sais olla kuskaamassa 2-3 tunnin välein ulos tarpeilleen! Ei voi käsittää... Tää oli mun pahin painajainen, et pentu ei opikaan sisäsiitiks ihan niin helpolla kuin Brandy. :( Välillä tekis mieli lähettää Helmi raketilla kuuhun, mutta kyllä hän meille sen verran rakas on, ettei hänestä luovuta. Pitää vaan toivoa ja uskoa parempaan!!!

Niin ja Brandylle ja Helmille on kehittynyt aivan uskomaton side. Ei niitä vois mitenkään erottaa! Sillonkin kun Helmi tuli kotiin ja Nera lähti takas Annelle, niin voi vitsit mikä riemuparaati täällä kämpässä oli pari tuntia... Brandy oli ihan fiiliksissä kun Helmi tuli kotiin ja se pikku-termiitti lähti pois ärsyttämästä. Mä en tajua, miten Brandy kestää Helmin kaikkia kiusantekoja... Brandy ei suutu melkeen ikinä, toisin oli Neran kanssa. :P Nera ei paljoo pystyny hyppimään Brandyn nenille, Brandy kyllä näytti kuka on talon emäntä. :D Mut joo... Noilla kahdella on aivan käsittämätön äititytärsuhde. <3

Hyviä uutisia

Helmin masu on kunnossa! Siis ihan niinku kunnolla kunnossa, piiitkästä aikaa. :) Aiemmassa postauksessa totesin, että en edes muista milloin viimeksi neiti olisi vääntänyt kiinteää kakkaa. Tämmöinen ihme on nyt kuitenkin käynyt useamman kerran pe-aamusta alkaen, OMG I'm so happy!!! Niin ja to-pe välisestä yöstä alkaen ollaan nukuttu kuin tukit. Ei siis ole tarvinnut herätä siivoomaan kakkaa kesken unien.

Elikkä juttuhan meni nyt näin, että emme vieneetkään Helmulaista sinne tohtorin vastaanotolle. Meillä oli tosiaan se aika varattuna torstaina klo 19 ja Helmi oli käynyt edellisen kerran riplaamassa/ökäämässä klo 12 aikoihin torstai-päivällä. Iltaa kohden neiti piristyi huomattavasti, eli jaksoi taas leikkiä ja kiusata Brandya ihan kuin ennenkin. Soitimme eläinlääkärille about klo 18 aikoihin ja kysyimme vastaanottohoitsulta, että mitä mieltä hän on tilanteesta. Hoitsu sanoi, että ei oo ihan välttämätöntä tulla, jos neidin vointi näyttää paremmalta. Toki tilannetta täytyy tarkkailla ja sitten tulla näytille, jos vointi taas pahenee...

Suuntasimme puhelun jälkeen Mustiin & Mirriin ostamaan Inupekt Fortea. Brandyllahan oli aikoinaan hyvin sitkas vatsatauti ja jouduimme käymään useaan kertaan tohtorin vastaanotolla. Tuona aikana syötimme neiti B:lle tuota Inupekt Fortea, jonka totesin hyvin tehokkaaksi. Niinpä Helmulainen on nyt saanut tupla-annoksen tuota droppia ja lisäksi vielä Canikur-pastaa. Siis olikohan sattumaa, vai oliko dropit sen verran tehokkaita - kuka tietää - mutta Helmin masu koki ihmeparanemisen! Siis mä en tod. halua taas pettyä, että menee taas pari päivää hyvin ja sitten taas tulee riplaa, mutta siinä mielessä tilanne näyttää aivan mielettömän hyvältä ja ERILAISELTA, kun Helmin hanurista ei ole tullut kiinteitä pökäleitä aikoihin! :D Olis niin unelma juttu, kun tää nyt pysyis tällaisena ja saatais neiti H lihomaan. Helmi onkin saanut lisänimen "skeleton"... Ja Brandyn kanssa he muodostavat parivaljakon "ohukainen ja paksukainen". Vaikka Brandy onkin ihan hyvässä kunnossa, ei siis mikään läski. :P Mutta Brandylle on tuota karvaa tullut sen verran lisää, että näyttää vähän paksulta. Naapurin tätikin kyseli ihmeissään, että onko Brandy lihonut, hahahaa...

Brandyllakin oli tuossa pe-la välissä kiinteää kakkaa, mutta tänään on taas ollut masu löysällä. Huoh. Mutta ei kuiteskaan ripulia. Brandy on saanut normiannoksen tuota Inupekt Fortea ja myös Canikur-pastaa. Jos Brandy on tiineenä, niin tuo masun löysäily pitäis olla ihan normia just tässä vaiheessa tiineyttä. Nyt olisi siis menossa 3. tiineysviikko ja viimeksi Brandylla esiintyi masun löysäilyä about 3. tiineysviikolla. Eli se menis niinku ihan nappiin. Kävin kurkkaamassa noita vanhoja postauksia ja 3. viikolla olin havainnut myös, että nisät olivat hiukan punaisemmat ja neiti oli hyvin apaattinen. Joo, nisät ovat nytkin ihan hiukan punaisemmat ja pinkeemmät, mutta sehän voi hyvin myös olla valeraskautta. Brandyllahan oli ainakin yhden juoksun jälkeen hyvin vahva valeraskaus... Anyway, apaattinen neiti ei tällä kertaa ole ollut, vaan päinvastoin aivan mielettömän hellyydenkipeä! <3 Tai oikeastaan ne pahimmat päivät oli about viikko sitten. Neiti B oli ihan koko ajan tuppaamassa hanuriaan mun viereen ja vaati rapsutuksia. Niin ja neiti sai noita halipulakohtauksia kesken lenkinkin! Teemukin huomasi saman jutun muutamana iltana, kun oli ollut Brandyn kanssa ulkona. Brandy on muuten rauhoittunut aivan järkyttävän paljon, eli tarkoitan siis, että hänestä on tullut hirmuinen sohvaperuna! En valita, kaksi adhd-koiraa olisi jo EHKÄ liikaa. :D Enkä mä nyt puhu, että Brandy ois ihan hiljattain rauhottunut, vaan huomasin kierrosten tipahtavan jo toukokuun aikana. Silloinhan me käytiin tosi useasti metsässä juoksuttamassa noita riiviöitä, mutta vähitellen Brandyn kiinnostus juoksemiseen ja riehumiseen alkoi hiipumaan. Ja silloin kun Helmi oli aivan vaavi, niin Brandy biletti tyttärensä kanssa 24/7. Nyt ei enää kiinnosta juosta, leikkiä Helmin kanssa, eikä oikeastaan mitään... "Vanhuus" ei taida tulla yksin?! :P

Jos Brandy on tiineenä, niin 4. viikolla saattapi olla odotettavissa pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta... Jos siis saman kaavan mukaan mennään kuin viimeksi. Tässähän tätä juttua oli taas tälle kerralle. Muitakin juttuja olisi, mutta säästän ne ensi kertaan. ;)

Helmi 6 kk! Ja ei niin juhlavat tunnelmat...

Huh, hirveet helteet!!! Ei oo paljoo jaksanu hikoilla tässä koneen ääressä. Taas ois vaikka mitä kerrottavaa, mutta niistä postailen joku toinen kerta.

Helmi täytti tiistaina puoli vuotta! <3 Jälleen kerran täytyy todeta, että niin se aika vaan menee. Nyyh. Meillä onkin ollut tosi juhlavat tunnelmat täällä; Helmi ja Brandy ovat parin viikon sisään olleet useamman kerran vatsataudissa. Mä oon niin kypsä tähän!!! :( Tää ripulirumba menee aina saman kaavan mukaan; Helmi tulee ekana kipeeks ja Brandy about päivän viivellä perässä. Brandylla ollaan saatu tuo ripuli tosin hyvin kuriin "kotikonstein", samoin Helmillä myös saatu vähän masua rauhoittumaan paastoamalla ja Canikurilla. Helmillä on silti jo pidemmän aikaa ollut masu löysällä. En edes muista milloin viimeksi Helmiltä olisi tullut kovaa kakkaa!

Tässä ollaan pähkäilty päät puhki, että mikä hitto nyt on ongelmana. Yhdessä vaiheessa syötettiin koiruuksille aika paljon NEU:ta, se voi toki olla yksi syy ripuliin. Sitten lopetettiin NEU:n antaminen ja silti masuvaivat jatkuivat. Tai siis silleen, että välissä oli aina pari OK päivää ja sitten taas jatkui. Neitokaiset eivät ole viime aikoina syöneet pihaltakaan mitään ruohoa tmv. Sitten tuli mieleen, että voisko noilla olla matoja? Helmi silloin yhdessä vaiheessa söi tuolta pihalta ihan hirveesti ruohoa, pupun papanoita jne. Sitten taas mietin, että voisko se sittenkin olla vaan joku todella sitkeä vatsatauti, kun se tulee tommosina aaltoina... Että ensiks Helmi sairastuu ja sitten Brandy perässä. Niin ja jos Brandy on tiineenä, nii sillon on normaalia, että sattaa olla masu löysällä. En tiiä, mutta tosi raivostuttavaa tää on. Tiistaina (just hienosti 6 kk kunniaks) Helmillä alkoi taas ihan kunnolla tulemaan ripulia, eikä se ole yhtään hellittänyt. Brandyllakin on masu löysällä, mutta ei läheskään niin pahasti kuin Helmillä. Tänään aamulla Helmi oksensi joka kerta, kun kävi juomassa. :/ Lisäksi neiti ei ole ollut yhtään oma itsensä, eli ei yhtään semmonen ärsyttävä adhd-tapaus. Niin ja kyllä neidistä näkee, että hänellä on paha olla, kun koko ajan vaihtaa levottomasti paikkaa ja kävelee pitkin kämppää.

Niinpä päätettiin Teemun kanssa varata Helmille aika tohtorin vastaanotolle. Saatiin aika tälle illalle klo 19. Mulla on niin paljon kysymyksiä mielessä, toivottavasti saadaan vastauksia ja selvyyttä tähän asiaan. Tosi kurjaa katsoa, kun toinen on niin kipeä. Ja kohta alkaa varmaan itelläkin terveys pettämään, kun tässä ollaan samoilla silmillä menty jo kaksi yötä. Kattoo, jos huomenna jaksais postailla siitä, mitä tohtori sanoi ja miten Helmi jakselee.

Painot

Helmi 4,3 kg (+ 300 g)
Brandy 6,2 kg

Tätä meidän huolta lisäsi se, kun kävin Helmin kanssa vaa'alla ja huomattiin, ettei painoa ole tullut kovin paljoa lisää (viimeksi toukokuun lopussa punnittu). Helmi on tosi laiha, luut törröttää joka paikasta, vaikka sapuskaa uppoo kuin pieneen armeijaan. :( Rocky sentään painaa kilon enemmän! Brandy on hyvässä "lihassa" just nyt. Mutta saahan tuo meidän yh-mamma lihoa, jos on tiineenä. ;)

Sen oikean sapuskan metsästys

Eilen aamulenkillä jälleen kerran ihmettelin, että miksi ihmeessä Brandyn kakka on taas niin pehmeetä. Oon joskus lukassu noita kaiken maailman keskustelupalstoja, joissa on käyty keskusteluja erilaisista koirien pöperöistä ja niiden sopivuudesta jne. Täytyy sanoa, että tässä viime aikoina on alkanu tulemaan semmonen ahaa-elämys, kun mietin niitä keskusteluja ja Brandya... Sillä noita masuongelmia on riittäny. Lisäksi ihon kutinaa, kuonokarvojen irtoamista ja silmien rähmimistä. Laadukkaan ruuan löytäminen Brandylle on tuottanut tässä viime aikoina hiukkasen pään vaivaa, joten aattelin tehdä tämmösen koiransapuskapostauksen.

Meillä on syöty vaikka mitä ruokaa; Royal Caninia, Virbacin aikuis- ja allergiapöperöö, Masterya ja nyt Taste of the Wildia... Näistä kaikista ehdottomasti paras oli tuo Virbacin allergiapöperö. Silloin kun neiti söi sitä, niin kaikki nuo edellä mainitsemani oireet hävisi. Muistaakseni tuo Virbacin aikuispöperö oli myös vatsaystävällinen, mutta noiden muiden ongelmien takia vaihdettiin siihen allergiapöperöön. Tänä keväänä ollaan syöty Masterya ja Taste of the Wild -nappuloita. Tuntuu, että noilla otuksilla on koko ajan jotain masuongelmia. Lisäksi jätökset ovat aivan järkyttävän kokosia, verrattuna siihen aikaan kun syötiin Virbacia.

Voipi hyvin olla mahdollista, että kun näitä vatsaongelmia on tässä ollut näinkin usein, niin ruoka on ollut se ongelma... Ainakin joissain tapauksissa?! Se riplatauti meni muuten ohi kummallakin, onneksi. Se kyllä tais olla ihan joku pöpö, kun masut meni niin kuralle, kun vaan olla ja voi. Anyway, tuo Taste of the Wild -sapuska pitäis olla myös todella laadukas ja on sillä sen mukainen hintakin. Juteltiin tossa Teemun kanssa yksi ilta ja puhuttiin siitä, että meille on kyllä tosi tärkeää, että koirat voi hyvin ja saa oikeasti laadukasta, niille sopivaa ruokaa. Sen verran hyviä kokemuksia oli siitä Virbacin allergiasapuskasta, että täytyy ihan vakavasti harkita kyseisen ruuan takaisin ottamista koirien ruokalistalle. Tosin me nyt vielä kokeillaan jättää koiruuksien ruokavaliosta kokonaan piimä pois. Lisäksi sisko sanoi, että nuo kutinat ym. saattaa johtua hormoneista. On kyllä tosi ihme, jos Brandyn juoksu ei kohta ala... Brandy on nyt niin kiinnostunu kaikista hajuista, ettei enää kiinnosta edes riehua Helmin kanssa. Se on todela outoa. :D

Sitten vähä muita enemmän ja vähemmän kiinnostavia juttuja... :P

Innostuin toissa yönä liimaamaan pikku-neidin korvia, kun toinen oli noussut taas pystyyn. Muutenkin neidin korvat on niin isot ja ne höröttää vähän miten sattuu, niin niiden asentoa pitää vähä korjata. Brandylla on luonnonkorvat, niille ei oo koskaan tarvinnu tehdä mtn. Ensimmäistä kertaa siis pääsin askartelemaan noiden korvien kanssa. Kai niistä ihan ookoot tuli, mut kyllä mä oppitunteja tarviin lisää. :D Eikä noi viritykset näytä kovin kauaa pysyvän (ainakaan mun taidoilla), ku Helmi raapii niitä koko ajan ja sitten vuorostaan Brandy pyörittää Helmiä lattialla ja roikkuu hänen korvissa.

Brandyn turkki on aika järkyttävässä kunnossa tuon synnytysurakan jälkeen. Muutamilta tyypeiltä tuolla lenkkipoluillakin on ensimmäistä kertaa tullu sanottavaa, että missä tuon sheltin turkki oikeen on, vaikka onhan neiti ennekin ollut vähän karvaton. :D Nyt alkaa jo vähän hellittämään tuo karvan tiputtelu, mutta parissa kolmessa päivässä lattiat on ihan täynnä karvoja. Pahimpaan aikaan lattiat pysyi siistinä ehkä puoli päivää. Teemua häiritsee ihan hirveesti kaikki karvat ja niinpä hän riehuu melkeen joka päivä imurin kanssa täällä. :P Vappuna oltiin käymässä Teemun vanhempien luona, jotka kysyi, että onko Brandy saanut lisää turkkia... No, ehkä hän on ruvennut vähän saamaan pohjavillaa, mutta voi myös olla, että neiti on yksinkertasesti vaan saanu vähän lihaa luiden päälle. Tuota Taste of the Wildia pitäis annostella vähän vähemmän, kuin Masterya. Tarkotus olikin seurata, että lihooko Brandy tuolla sapuskalla, jos antaa saman verran kuin edellistä pöperöä. Ja nyt on myös tullu neidin ruokavalioon enemmän herkkuja, kun ollaan treenailtu tuolla ulkona. Pitäis käydä vaa'alla, mutta mamma ei oo yli viikkoon uskaltautunu menemään, ku on vaan lojunu flunssaisena sohvalla. On aika todennäköistä, että mammakin on saanu "vähä" lihaa luiden päälle. Not good... Pappa saa hoitaa Brandyn punnauksen lähipäivinä. :P

Brandy 10 vkoa synnytyksen jälkeen...

Brandy 13 vkoa synnytyksen jälkeen! :D

Ainii, me lähdetään huomenna vähä Baltic Rinsessalle risteilemään. Koirat menee Teemun vanhemmille hoitoon. Ihanaa päästä pieneksi hetkeksi noista terminaattoreista eroon. On se rankkaa. :D Sit ehkä jaksaa taas paremmin...

Huolia ja murheita

Jäänyt taas kohellukset päivittämättä, mutta päivitellään sitten vähän myöhässä. :)

Sisko kävi kylässä viime viikon torjantaina ja toi Brandylle vähän droppeja, kun vatsa oli neidillä vieläkin ihan vellillä. Heti seuraavana päivänä kakka oli ihan normaalia ja on siis edelleenkin. Huokaisin helpotuksesta, että ihanaa, yksi huoli poissa... Mutta eihän se mee niinku elokuvissa! Helmi on nyt vuorostaan kipeä. Eilisestä illasta lähtien kakannut vuorotellen velliä ja verta. :( Kokeillaan saada samaisilla dropeilla pikku-neidin masu kuntoon.

Toinenkin "huoli" jatkuu, kun tuo Brandy jatkaa raivostuttavaa käyttäytymistään ulkona. Tai siis aina välillä sattuu olemaan yksi tai kaksi hyvää päivää välissä, ja sitten se taas jatkuu... Huoh. Ihan oikeesti alkaa hermot menemään ja keinot loppumaan. Tosin uskon ja toivon, että se nyt johtuisi siitä juoksusta... Kun noita merkkejä on ollut, että se vois myös olla juoksunkin syytä?! Täytyy nyt vielä uudemman kerran alkaa testaamaan namuhoukutuksia tuolla ulkona. Meinaan kieltämisestä ei ole hyötyä, sitruunapannasta ei ole hyötyä, eikä myöskään siitä että yritän olla välittämättä. Itseasiassa vähän jo tossa testailinkin namuja ulkona ja aika hyvin neiti muistaa miten seurataan kiltisti vierellä! Kovaa treeniähän se vaatii, määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä.

Helmillä on välillä huonoja ja hyviä päiviä siinä mielessä, että joskus hän saattaa pistää aika paljonkin hanttiin, jos näkee ulkona jotain pelottavaa ja siitä pitäis mennä ohi. Joku toinen päivä taas neiti on kovinkin utelias kaikkea mahdollista kohtaan. Mä olen nyt päättänyt kuskata Helmiä niin useasti kuin vaan pystyn kaiken maailman julkisille alueille, ilman Brandya. Eilen käytiin Lidlin pihassa pyörähtämässä. :D Yks kiva täti ihasteli Helmulaista ja Helmiä kovasti ujostutti... Mutta sitten uteliaisuus voitti ujouden ja neiti uskaltautui haistelemaan tädin kättä. :) Tällä alueella on niin paljon koiria, että ihmisiä ei oikeesti edes kiinnosta tulla ihastelemaan Helmiä. Ovat kai niin tottuneita näkemään näitä riiviöitä joka nurkassa?! Mulla ei kuitenkaan oo pokkaa mennä sanomaan tyypeille tuolla ulkona, että hei voisitko pliide silittää mun koiraa. :D Siitähän neiti sais niitä kokemuksia, kun ihmiset ihastelis ja silittelis, mutta kun kukaan ei halua... Koirapuistossakin pitää ruveta käymään, kunhan neidillä on kummatkin rokotukset kunnossa. En vielä uskalla viedä neitiä sinne, kun kuulin kaverilta, mitä heidän eläinlääkäri oli sanonut pk-seudun virus- ja tautitilanteesta... :/

Helmin broidi, Mr. Pate, on aivan eri maata systeriinsä verrattuna... Kävästiin moikkaamassa pikku-herraa viime sunnuntaina ja kuultiin taas stooria siitä, kuinka reippaana hän morjestaa kaikkia ihmisiä, koiria jne. Herralla ei kuulemma ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. :D

Painot 15.3.

Helmi 2,8 kg
Brandy 6,0 kg

Semmonen romaani tällä kertaa.

Hermoromahdus

Tänään ei ollut kiva aamu. Ei ollenkaan. Nyt on pahin hajoaminen tähän mennessä. Ja se johtuu varmasti siitä, kun ihan kaikki sattui menemään kerralla päin pyllyä. Ja nyt mä kihisen kiukusta täällä, kun oon semmonen ihminen, että jos aamu menee pilalle, niin sitten on koko päivä pilalla. :( Pitäis koiruuksien kynnetkin leikata, kun ovat niin pitkät... Mutta tietäen millainen show se on Helmin kanssa, niin ei kyllä kiinnosta yhtään! Sen verran pitkä on toi uloke tossa otsassa just nyt... Plus, että Brandylla on ollut sunnuntai-iltapäivästä asti vatsa ihan sekasin. Eilen näytti jo paremmalta, kun neiti ei kakannut ollenkaan, mutta niinhän se vaan menee, ettei kaikki mee niinku elokuvissa. Aaargh... Anyway, tässä vähän selvennystä meidän "ihanasta" aamusta:

1. Herään aamulla mussutusäänin. Helmi ja Brandy söi aamupalaksi Helmin kakkaa. Nam, nam.
2. Mennään aamulenkille ja Brandyn ripuli jatkuu. Hohhoh. Ihan turhaan taas hehkutin, että masu ois paranemaan päin. :/
3. Helmin masu oli myös ihan kuralla. Jee...
4. Helmi on viime päivinä ollut ulkona tosi pelokas. Kaikki ihmiset, lastenvaunut, pyörät, koirat jne. saavat neidin kauhistumaan. Oon yrittänyt vaan mennä ohi muina miehinä ja vähän rohkaista neitiä kehuilla. Tänään sitten kävikin niin, että neiti päätti pistää jarrut pohjaan ja olla liikkumatta minnekään, jos edessä sattui olemaan jtn pelottavaa. Tuntuu, että oon epäonnistunut jossain?! Brandy ei koskaan ole ollut tuollainen... :(
5. Helmi onnistuu joka lenkillä sotkemaan remmit ihan solmuun, kun neiti ei oikeen osaa päättää, että kummalla puolella tietä kävelis. Noh, selvittelin kävelytiellä taas vaihteeks vähän flexisotkua ja tiputin sitten vahingossa Helmin flexin maahan. Helmi säikähti flexiä niin paljon, että lähti juoksemaan häntä koipien välissä karkuun... Juoksi vähän siinä autotienki vieressä. Juoksin sydän kurkussa neidin perässä ja onneksi sain lopulta kiinni. Onneks mitään vakavaa ei sattunut ja autotielläkään ei ajellut autoja ollenkaan just silloin. Uusi hieno flexi oli tosin tämän episodin jälkeen täynnä kaikenlaista tavaraa tien vierestä... Kuraa, kakkaa, ruohoa... Huoh.

Niin kaiken kruunaa Brandy-rinsessan ailahteleva mieliala viime päivinä! Vissiin on juoksu tulossa tai sitten neiti tarvii rillit?! Brandy on välillä niiiiin raivostuttava tuolla ulkona, että voi hyvää päivää... Kaikki rattaat, pyörät, rasahdukset aiheuttaa hirveen räkytyksen. Sitten taas saattaa mennä muutama päivä ilman mtn ongelmia, ilman mtn haukahduksia ja sitten se taas alkaa. Olis kiva ymmärtää, että mitä sen päässä liikkuu... Tosi hyvää esimerkkiä antaa Helmille! Pitänee ruveta viemään erikseen ulos niitä... En tajua, en jaksa just nyt... Nyt on oikeesti semmonen total-hajoaminen, että voisin lähettää jomman kumman pikalähetyksenä Timbuktuun. Aaaaargh!!! En mä oikeesti halua sitä tehdä, mutta semmoset on vaan fiilikset just tällä hetkellä. Voisin mennä vähä hajottamaan paikkoja tai mennä johonki stressinhallintakurssille. :P

Helmulainen 11 vkoa!

Niin se aika vaan menee. Ensiks hirvee odotus, että nyytti tulee kotiin ja sitten viikot alkaakin vierähtämään kovalla vauhdilla eteen päin. :) Niin ja toistaiseksi ei ole vielä tullut semmoista fiilistä, että hajoisin aivan totaalisesti. Ööö, paitsi eilen aamuna hajotti hetkellisesti aivan suunnattomasti, kun neiti oli kusaissut päiväpeiton reunalle. :D Kun se päiväpeitto on niin järkyttävän kokoinen ja paksu, niin se ei ole mikään maailman helpoin pestä. Jos oikein muistan, niin pahin hajoaminen Brandyn kanssa tuli hänen ollessaan about 5-6 kk ikäinen. Brandy oli tuolloin melkoinen apina luonteeltaan ja tuntui, ettei hän millään opi sisäsiistiksi. Sitten asiat rauhoittui ja neiti oppi sisäsiistiksi melkein kuin sormia napsauttamalla. Näillä mielen tsemppauksilla mennään eteen päin... ;)

Aloitin eilen pikku-neidille matokuurin, sillä ensi viikolla on eka rokotus. Masu taisi mennä lääkkeistä vähän löysälle, mutta muistelisin, että Brandyllakin meni vaavina maha sekaisin kuurin aikana. Helmulainen muuten sairasti ensimmäisen vatsatautinsa, kun olimme siskoni luona viime viikolla. Hän oksenteli yhden yön putkeen ja masu oli ruikulilla muutaman päivän ajan. :( Onneksi se meni ohi!

Helmin paino 2,0 kg

Nyt vasta tuli punnittua neiti ekan kerran, tuon matolääkityksen takia. Punnasin kahdella eri vaa'alla ja kummastakin tuli sama lukema. Brandy painoi 12 vkoa vanhana 3,1 kg. :/

Helmin ruokahalut ovat sen sijaan kasvaneet viime aikoina aivan älyttömästi. Ekoina viikkoina safka upposi neitiin melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Nyt menee ruokaa kuin hevoselle! Ja neiti on aivan hulluna kaikkiin spesiaali nameihin ja kinkkuun. ;D Helmi sekoaa aivan kirjaimellisesti niistä. Helmille on varmasti helppo opettaa "tasajalkahyppy" ja "tassun antaminen", sillä mm. näitä tempauksia neiti tarjoaa kovasti, kun kinkkupaketti alkaa rapisemaan. Helmissä on myös semmoinen piirre, että hän tykkää istumisesta ihan hirveesti... Toisin kuin mutsinsa pentuaikana, hohhoh... :D Helmulainen istua nököttää ja kattelee ympäriinsä, ihan niinku ei ois kiire minnekään. Onhan hänessä se duracell-puolikin, mutta välillä on vaan niin hassun näköinen, kun hän vaan istua töröttää ja ihmettelee maailman menoa. Olemmekin jo vähän harjoitelleet istu-komentoa, kun se luonnistuu neidiltä myös hyvin. ;)

Tällä kertaa en jaksa vielä laittaa niitä kuvatuksia, mutta lupaan laittaa pian...

Brandy 2 vee!

Oikein mahtavaa alkavaa vuotta kaikille! :) Meidän rakkauspakkauksellamme oli eilen 2-vuotis synttärit. <3 Veimme Brandyn siskoni luo Uuden Vuoden aattona, koska neitimme pelkää uuden vuoden pauketta. Brandy tosiaan jäi sinne pysyvästi ja nyt on aivan hirmuinen ikävä. Koti on jälleen kovin tyhjän oloinen ilman Brandya. Miten ihmeessä mä selviän yli kaksi kuukautta ilman mun vaavia? :(

Neitimme masu vaan paisuu ja hänen selkä taitaa olla aikamoisella koetuksella... Tein meinaan semmoisen havainnon, että Brandyn selkäranka on vähän liiankin hyvin tunnusteltavissa. Voi toista, ei oo helppoo... Brandylla on viime aikoina ollut vaikka minkälaisia vaivoja! Mitkä lie sitten liittyvätkään tiineyteen, sitä en osaa sanoa... Silmät ovat taas pitkän tauon jälkeen alkaneet rähmimään, korvantaustat kutisee kummasti ja pientä köhääkin ollut havaittavissa. Ei auta muuta kuin viedä neiti lääkäriin, jos vaivat eivät ala katoamaan!

Niin ja ikävin juttu kaikista oli, kun Brandyn viimeiset päivät kotona meni taistellessa ripulia vastaan. Brandylla oli maha niin sekaisin, kun vaan olla ja voi. En voinut siis hemmotella neitiämme herkuilla, kuten olin suunnitellut tekeväni viimeisten päivien ajan. :P Tällä kertaa neitimme täytyi tyytyä pelkkiin rapsutuksiin ja leikkituokioihin. Tosin Brandyn leikkisyys on kummasti vähentynyt ja mahtavat unenlahjat ovat tulleet tilalle. Brandyn hellyydenkipeys on myös jatkunut ja nyt hän on oppinut, että kun tarpeeksi kauan tökkii kuonolla mamman kättä, niin alkaa saamaan rapsutuksia. Siskoni ilmoitti eilen, että ainakin vatsavaivat näyttäisi menneen ohi...

En muuten kerennyt postailemaan meidän joulutunnelmia... Noh, tässähän niitä tulee ihan kuvien kera!

Aattoillan vietimme Teemun vanhempien luona. Syötiin, juotiin ja availtiin lahjoja… Siellä kävi ihan oikee joulupukki, suoraan Korvatunturilta! :D

Brandykin sai maistella luomukinkkua… Ja sai siitäkin akuutin ripulin. Kyllähän mä olin sen kuullut, että kinkku ei välttis sovi koiran masulle, koska siinä on niin paljon suolaa ja rasvaa... Jostain syystä en kuitenkaan tätä aattona muistanut?!

Brandy sai joululahjaksi Nina Ottossonin muistipelin, namusia, pyyhkeen, pinkit tossut ja vinkulelun. Oikealla ylhäällä Brandy poseeraa uusien tossujen ja lelun kanssa. Brandy (yllättäen) rakastui ihan täpönä tuohon leluun, joka on siis melkein samanlainen, kuin se millä Brandy leikki siskoni luona ihan fiilareissa. Brandy ei ole viime aikoina ollut kovin leikkisä, mutta tuota lelua hän on kyllä jaksanut vinguttaa. Brandy ei ole enää muilla leluilla leikkinytkään. Nuo töppösetkin tuli alkuviikosta testattua lenkillä ja neiti suostuu oikein mainiosti pitämään niitä. Jospa meidän rinsessan tassut eivät enää palelisi niin paljoa kovilla pakkasilla?!

Muistipeliä emme pystyneet vielä testaamaan, koska Brandylla tosiaan oli niitä masuvaivoja, enkä oikeen uskaltanut antaa hänelle mitään herkkuja.

Joulupäivänä kävimme isäni, äitini ja siskon luona kyläilemässä. Semmoinen Joulu meillä oli.

Jouluterveiset

Jonna, Teemu ja Brandy toivoo kaikille oikein ihanaa Joulua

ja mahtavaa Uutta Vuotta 2011! :) <3

Meikäläinen odottaa Joulua joka vuosi ihan innolla. Joulu on mielestäni yksi parhaimmista juhlapäivistä! Saa kokea antamisen ja vastaanottamisen riemun, saa syödä ihania ruokia ja saa vain olla rauhassa ystävien ja perheen kanssa. Eipä sitä muuta tarvita.

Tänään käymme Teemun vanhempien luona syömässä ja huomenna sitten mun vanhempien luokse. Samalla reissulla käydään myös siskon luona. Voi vitsit, että odotan iltaa innolla, ihan ku lapsena! Pääsee syömään kinkkua ja muita herkkuja... Ja josko pukkikin eksyisi kylään?! Ainakin Brandylle on paketteja. :)

Käytiin tosiaan pyörähtämässä Tukholmassa viime viikolla ja lauantaina olin siskoni luona hoitamassa koiruuksia. Siskoni oli tosiaan näyttelyreissussa Liettuassa ja Brandyn veljestä, Eetusta (Looney Toonie's Bachelor), tuli Liettuan muotovalio! Ihan mahtavaa, onnittelut Eetulle ja siskolleni! :) Sunnuntaina tulimme Brandyn kanssa kotiin.

Brandyn paino 7,4 kg!

Brandy on kyllä voinut todella paksusti ja tisut ovat paisuneet aikalailla. Brandysta näkee, että hänellä on vähän tukalat oltavat ja hänen on vaikea löytää mukavaa köllöttelyasentoa. Niin ja Brandy tuhisee ihan hirveesti! :D Voi, voi... Raukka ei tiedä, että olotila tuosta vaan pahenee. Brandyn ruokahalut ovat palanneet ja nyt hän varmaan söisi vaikka kokonaisen hevosen, jos saisi. Heti kun jossain rapisee ja kolisee, niin Brandy on ensimmäisenä paikalla. Brandy on myös ollut todella väsynyt ja hellyydenkipeä; koko ajan pitäisi olla rapsuttelemassa ja hän tulee öisin viereen nukkumaan, mitä hän tekee vain tooodella harvoin. Brandylla on myös ollut vatsa hiukan löysällä. Ei nyt varsinaista ripulia, mutta kakka on hiukan pehmeämpää, kuin normaalisti. Tämäkin varmaan johtuu vauveleista?! Eilen meinas pariin kertaan jäädä mamman monttu auki pahemman kerran; Brandy söi omaa kakkaansa! Ööö, viimeksi neiti on tehnyt tuota pentuna. Kyllä mä tiesin, että odottavilla äideillä on mielihaluja ja kova nälkä, mutta kakka... Hyyyi...

Näillä näkymin Brandy menee siskoni luo "pysyvästi" jo Uutena Vuotena, koska Brandy pelkää raketteja ja pauketta... Niin ja silloin Brandyn laskettuun aikaan on enää pari viikkoa. Pennut pitäisi siis syntyä viikolla 2. Nyt täytyy vaan viettää laatuaikaa rinsessan kanssa ja nauttia yhdessä näistä "viimeisistä" päivistä ennen lähtöä. Tulee kova ikävä! <3

Järki jäässä?

Tytsit kävi kyläilemässä tuolla kehä kolmosen ulkopuolella ja reissu meni ihan hyvin. Mitä nyt Brandy päätti nolata mamman juna-asemalla vääntämällä jöötit keskelle laituria. Onneksi oli kakkapusseja mukana!

Brandy menee 13.12. ultraäänitutkimukseen. Sitten selviää, onko rinsessa paksuna ja ei tartte enää pohdiskella sitäkään asiaa. Koko ajan yritän löytää rinsessasta uusia merkkejä, jotka saattaa viitata tiineyteen.

Ihan pakko listata kaikki ne asiat, joita olemme siskoni kanssa huomanneet:

- En tarvitse silmälaseja, sillä siskoltakin tuli kommenttia, että Brandyn tisut on hiukan tavallista punaisemmat.
- Siskoni urokset yritti astua Brandya useaan kertaan. Sisko sanoi, että tiineät nartut tuoksuu poikien mielestä ihanalle.
- Brandylla oli pari päivää maha aika löysällä, joka myöskin voi olla merkki tiineydestä. Niin ja aikas paljon on rinsessamme kärsinyt myös ilmavaivoista, vaikka ei ole saanut mitään erikoisia ruokia. :D
- Rinsessamme on ollut muutaman päivän ajan todella väsynyt. Ei jaksa innostua edes leikkimisestä entiseen malliin. En tiedä, voiko sitten tämäkin olla yksi merkki?!

Mulla alkaa vähitellen kasvamaan aika iso uloke tossa otsassa, kun olen muutaman päivän aikana taas jälleen kerran törmännyt harvinaisen urpoihin koiranomistajiin. Tällä seudulla on todella paljon koiria, joten tänne mahtuu myös muutamia idiootteja, jotka pitävät koiriaan parkkipaikoilla ja kävelykaduilla vapaina, vaikka koirat eivät tottele omistajiaan ollenkaan. Toissapäivänä iso koira syöksyi Brandya kohden kävelykadulla ja omistajat huusivat hädissään perään. Eihän se totellut. Brandylle on meinannut muutaman kerran käydä huonosti vastaavissa tilanteissa, kun vapaana olleet koirat ovat syöksyneet hampaat irvessä Brandya kohden. Ei ihme, että Brandy pelkää isoja ja "villejä" koiria. Tämä koira oli sentään ihan kiltti, mutta tottakai tilanne oli meille kummallekin aika hurja. Kun omistajat tulivat hakemaan koiraansa luotamme, niin sanoin heille suorat sanat. Anteeksipyyntö olisi ollut ihan kiva, mutta eniten toivon, että jatkossa ottaisivat pikkasen enemmän muita huomioon.

Tänään aamulenkille lähtiessä ulkona odotti aika yllätys; lunta oli tullut ihan hirveesti yön aikana. Kävelykadut olivat tietty auraamatta, joten oli pakko tarpoa jonkun muun tekemiä kengänjälkiä pitkin. Joku tosi fiksu tyyppi seisoi puudelinsa kanssa keskellä sitä "polkua", eikä suostunut yhtään väistämään, vaikka näki meidän lähestyvän. Vähän ihmetytti, että mitä helvataa se siinä seisoo ja odottaa... Ilmeisesti luuli, että meidän neiti menisi sitä puudelia moikkaamaan. Se tyyppi meinaan lähti kävelemään heti, kun olimme päässeet ohi. En tiedä, kuinka moni koira hirveen mielellään menee moikkaamaan sellaista koiraa, joka riuhtoo remmissä, on hampaat irvessä ja hirvee räkytys päällä. Hohhoijaa!

Ja niin kauan kuin vaan muistan, niin täällä on yks koiranomistaja, joka on ihan kuutamolla. Muutaman kerran oon sen kanssa jutellu ja joo... Hitusen outo tapaus kaikin puolin. Eikä se varmaan tiedä, mitä sen pitäis tehdä koiransa kanssa. Joka kerta, kun se koira näkee toisen koiran lähestyvän, se joko alkaa vaanimaan jossain puskassa tai sitten saa hirveen räkytyskohtauksen. Räkyttämisen mä vielä ymmärrän, mutta sitä omistajaa ei näytä yhtään haittaavan, että se koira vaanii muita koiria maassa tai puskassa ja sitten hyökkää sieltä esiin, kun "uhrit" sattuvat kohdalle. Tää omistaja vaan kattelee maisemia ja antaa tän kaiken tapahtua. Nyt viime aikoina olen nähnyt, että se yrittää saada koiransa huomion nameilla ohitustilanteessa. Ihan jees, mutta aika usein ja viimeks tänäänkin tämä täti palkitsi koiransa heti sen jälkeen, kun se räkytti Brandylle ja kiskoi hihnassa. Tekis mieli sanoa jotain, mutta ei oo tarpeeks pokkaa.

Että sitä punaista tupaa ja perunamaata odotellessa! Menee varmaan ainakin 10 vuotta. Huoh...