13. lokakuuta 2011

Helmi 9 kk!

Hei vaan, eipä mulla mitään erikoista asiaa! Kunhan kirjottelen ajan kuluksi. :) Helmi täytti eilen 9 kk! <3 Ja tiedättekö mitä... Neitiä voisi jopa kutsua sisäsiistiksi, sillä hän ei ole pisutellut/kakitellut sisälle (kahta ripulikertaa lukuunottamatta) yli kuukauteen!!! Voitteko kuvitella?!? Ja mä kirosin ne monet kerrat, että ei toi koira ikinä opi... Ai että on ollut stressittömämpää tää elämä viimesen kuukauden ajan. Aaah. :D Ja nyt koputellaan taas sitä puuta, että en hypi ilosta taas liian ajoissa. Koputi-kop-kop. Helmi on myös saavuttanut mörköiän. Mm. ulkona heiluvat puskat on tosi pelottavia ja öiset kuralammikot, joista heijastuu katuvalot. Niin ja kotona jos vaihtaa jonku tavaran paikkaa, niin se on myös tosi jännää. Mutta Helmi ei onneksi räkytä! Toisin kuin Brandy... Brandy oli ihan hullu mörköiässä. Helmi osaa suhtautua noihin tilanteisiin 150 % rauhallisemmin, kuin äippänsä aikoinaan. Muutenkin Helmi on aivan eri maata mutsiinsa verrattuna... Brandy rakastaa räkyttämistä, kaikki asiat pitää ilmaista haukkumalla. Lisäksi Bridgetti on ihan hirrrveän itsepäinen! Helmi taas räkyttää todella harvoin ja uskoo helposti, jos komentaa. Ihmettelen kovasti, että miksi Helmi ei ole vieläkään imenyt noita huonoja piirteitä mutsistaan. o_O Ja taas KOP-KOP-KOP.

Brandylla alkoi karvanlähtö. Se niistä messarinäytelmistä sitten... Ei tarvii mennä, ku tolla karvantiputusvauhdilla neiti on tod.näk. aikas kalju joulukuussa. Hyvä, että kerkes kuitenkin siellä erkkarissa käydä! Taisin yhdessä postauksessa mainita, että Brandylla on taas joku ihme uhouskausi meneillään. En tajua, miten neiti B:n käytös voi muuttua noin totaalisesti... Taas ihme uhoomista kaikille esineille, lapsille, ihmisille jne. Koko ajan vilisee jotain tonttuja ympärillä. Huoh... Voiko toi karvanlähtökin viitata siihen, että on tosiaan jostain hormonijutuista kyse? Ja itseasiassa Brandylla oli outoa silmien rähmimistä jokin aika sitten. Ei kuitenkaan mtn silmätulehdukseen viittaavaa. Sillä on ennenkin muistaakseni ollut tuota silmien rähmimistä, aina kun alkaa tuo uhoomiskausi. Brandyn juoksut pitäisi alkaa ensi kuussa... En tiiä, alkaako siellä värkissä jotain tapahtumaan jo hyvissä ajoin vai mitä? En tosiaan keksi mtn muuta selitystä. :D

Painot


Helmi 5,4 kg (+ 700 g)
Brandy 5,8 kg (- 400 g)


Eilen oli tosiaan punnauspäivä. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Brandy-raukka on laihtunut, kun on joutunut noista ripuli-ökätaudeista kärsimään. :( Mutta Helmi sentään saanut tosi hyvin massaa, ihan muutamassa kuukaudessa. :) Ollaan lisätty Helmin nappulamäärää ja laitettu ruokaöljyä ruuan sekaan, että neitokainen rupeis lihomaan. Ehkä siitä on jotain hyötyä ollut.

Sitten vähä ihmisjuttuja... Herkkikset, älkää lukeko! :D

Aikani kuluksi surffailin erilaisia blogeja läpi, ja yleensä tykkäänkin lukea eri aihealueisia blogeja. Hirvee ällötys kuitenkin tuli, kun lueskelin muutamia nimeltämainitsemattomia vauvablogeja, joissa jengi hehkuttaa tyyliin, että: "Jee, nyt mulla on ovulaatio. Nyt ****skellaan koko viikko! Toivottavasti nyt siittiö ja munasolu kohtaavat." Siis YÖK! Tottakai jokainen saa päättää, mitä kirjoittaa ja pakko ei ole tuommoista lukea... MUTTA SILTI!!! Siis jotenki niissä vaan ällötti kaikki se vaaleenpunanen hehkutus ihan jokaisesta asiasta, mitä se vauvanteko/odotus/vauva tuo tullessaan. Ihan kaikkea ei mun mielestä tarvitse kertoa ja hehkuttaa. Vauveliinit on ihania, mut kuiteski ne on vaan pieniä ihmisiä ja normaali osa elämää/elämän jatkumista... Ja toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu, tää on vaan mun henk.koht. mielipide. Jotenki vaan teki mieli päästää tämä ulos. :D Varmasti kaikki ei myöskään tykkää mun koirahehkutuksista. Eikä tarviikaan... Niin ja toivottavasti en itse sorru samoihin "virheisiin", kun jonain kauniina päivänä meille tulee karvatonta perheenlisäystä. Ja tämä aihehan tuli mieleen juuri sen takia, kun kaikki koko ajan olettaa, että ollaan jo kovaa vauhtia muksuja vääntämässä! Kerran ollaan menty naimisiinkin. AAARGH!!! Ja Teemuhan on jo pidemmän aikaa toivonu haikaraa visiitille, semmosta minkä nyytistä löytyis tosiaan karvaton vauva. Mun on vaan pakko pistää stoppia Teemulle, vaikka haluankin lapsen/lapsia. Järki sanoo, et hoida koulu- ja työpaikkahommat (ja biletykset) kuntoon ennen sitä beibiä. ;D Lapsi kuitenkin "rajoittaa" ihan hirveesti elämää... Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö lapset toisi myös paljon hyviä asioita elämään! Niihin rajoihin vaan pitää olla valmis. Hirvee saarna.

Ainii, viime viikolla saatiin kuulla aivan mahtavia uutisia: Me saatiin uusi asunto, JEE!!! Harmi vaan, että me joudutaan ottamaan se vastaan ilman näkemistä, kun se nykyinen asukas ei suostunu antamaan yhteystietojaan meille. Käytiin eilen kattomassa sitä kämppää ulkopuolelta ja ihan mukavalta paikalta vaikutti. Pimpotettiin ovikelloakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. :/ Mutta me kyllä ollaan valmiita ottamaan vähä huonokuntosempikin kämppä vastaan, sillä tää missä me nyt asutaan on aivan JÄRKYTTÄVÄN kallis ja PIENI!!! Se meidän uusi kämppä on 11 neliöö isompi ja vuokra laskee melkein 150 eurolla. KELPAA! Lisäksi se kämppä on aivan Teemun työpaikan vieressä, voitais (jos Teemu haluis) jopa luopua autosta kokonaan, kun herra H. pääsis dösällä tosi kätsysti duuniin! :) Päästään muuttamaan sinne jo heti ens kuun alussa! Mii sou veri häpi. <3 Mä oon niin kyllästyny näihin nurkkiin, ku täällä näitä sekoja koiranomistajia riittää (taas viime aikoina jtn rakkeja juoksennellu vapaana kävelyteillä jne.) ja aina jotain homeleipiä puskissa. Aaargh... Niistä homeleivistä yleensä ripuli tuleekin, kun noi ahmatit hotkasee kaikki "herkut" silmänräpäyksessä kitusiinsa. Nyt ei sen Brandyn yrjöepisodin jälkeen oo ollu mtn kummempaa. Yks päivä oltiin pellolla juoksuttamassa koiria ja siellä ne veteli tyytyväisenä ruohoa naamaan. Siitä meni vähän masut löysälle, mutta ainoastaan yhdet kakat oli löysää. Ja TAAAAAS koputtamaan sitä puuta. :D

5. lokakuuta 2011

Brandyn ja Helmin näyttelyarvostelut 1.10.2011

Shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely, 1.10.2011 Lohja.

Looney Toonie's Deep Blue Sea "Helmi", PEK4. Tuomari Päivi Eerola:

"Tässä kehitysvaiheessa vielä kapea ja raajakas, hyvin tyylikäs narttu. Kapea pään kiila. Sopiva kallo. Vaatimaton eturinta. Rintakehä tarvitsee aikaa. Hyvä polvi- ja kinnerkulma. Voisi olla tasaisemmin marmoroitu. Hyvä karvanlaatu. Esiintyy edukseen."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Looney Toonie's Bridget Jones "Brandy", AVK4 + SA. Tuomari Mary Bathurst, Iso-Britannia:

"Very nice type. Very good for size and balance. Pretty feminine head. Dark eyes and neat ears. Well constructed both ends. Good tail. Good bone and feet. Side and near movements are very good. Keeps moving wide in front, different handling would change that."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Erkkarituloksia

Hih, on se kumma mitä muutama sidukka saa aikaseks... :) Ei kuulu mun tapoihin juoda edes yhtä saunasiideria, saatika sitten juoda v*tutukseen. Noh, päätinpä kuitenkin perjantaina tempaista muutamat sidukat naamaan samalla kun laittelin koiruuksia kuntoon. Painotan edelleen, että se ei todellakaan ole mun tapaista. Juon vaan seurassa. Noh, ajattelin sillon perjantaina, et v*tutus on nyt niin kova, et jotain rentouttavaa on keksittävä... Ja päätin kokeilla sidukkaa... Ja se toimi oikein mainiosti, vaikka en uskonut sen auttavan. Pipo ei kiristäny enää paljo ollenkaa sillon illemmalla. :D Ja lauantai-aamuna suuntasin oikein hyvillä mielin näyttelyyn, vaikka pitikin herätä jo kuuden aikaan ja lähtö himasta oli klo 8:00.

Erkkariin osallistui siis Brandy ja Brandyn lapsosista Helmi, Rocky ja Ansa. Pentujen tuomarina toimi Päivi Eerola ja Brandyn tuomarina Mary Bathurst (Iso-Britannia). Ekana kehään meni Rocky. En kerennyt paljoa kattelemaan, että miten herra esiintyi, mutta ilmeisesti ihan hyvin sillä Rocky nappasi PEK3 sijan. Uroksia pentuluokassa 7-9 kk oli 8 kpl.

Sitten oli Helmukan ja Ansan vuoro, narttujen pentuluokka 7-9 kk. Luokassa oli 9 osallistujaa. Helmi tuppas vähä kaahailemaan ja kehässä oli taas hirmuisesti kivoja tuoksuja, mutta aikas hyvin sain kuitenkin neidin hallintaan. Pöydällä ei mtn pahempia arkailuja, olen todella tyytyväinen! Ansa nyt on semmonen kehäkettu, että ei mtn ongelmaa. Vähän meinas vaan häntä nousta, mutta ei muuta. :) Oikein voitokas päivä Brandyn lapsosille, sillä Ansa oli PEK3 ja Helmi PEK4, JEE!!! Helmin eka sijotus oikeassa näyttelyssä.


Kuvat: Sirpa Saari

Sitten oli Brandyn vuoro avoimen luokan nartuissa. Luokassa oli huimat 31 narttua! Tuppasin Brandyn siskon kuoraan toivoen, että neiti esiintyis siskon kanssa paremmin, kuin meikäläisen kanssa... Mutta ei. Brandy nojaili pöydällä Annea vasten ja etuliikkeet meni aivan päin hanuria. Onneksi tuomari selvästi tykkäsi Brandysta, eikä sakottanut pöytäkäyttäytymisestä ja etuliikkeistä. Brandy oli ERI! Tuomari oli todella tarkka ja jakoi vaan 7 nartulle punaisen nauhan. Eli ei ollut edes mikään "säälinauha". :D Kilpailuluokassa Brandy otti neljännen sijan ja sai vielä SA:n! Ihan mahtava päivä Looney Toonie's karvaturreille! <3 PN kehässä Brandy ei sijoittunut, mutta se nyt ei mikään ylläri ollutkaan. Niin paljon oli upeita narttuja... Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen näihin tuloksiin. Tosi kiva päivä oli muutenkin, sai ihastella monia todella upeita shetlantilaisia. Pääsin kotiin vasta klo 16 jälkeen. Kyllä oli duracellit ihan lopussa niin itseltä kuin koiruuksiltakin. :)

Tässä vielä kuvatuksia meidän taitavista karvatassuista. <3

Kuva: Satu Tuominen

Kuva: Satu Tuominen

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Satu Tuominen

Hih, on kyllä jonnin verran samaa näköä äipässä ja tyttäressä. Siis ainakin päässä. :)
Alla vielä kuvia match show'sta (25.9.), jossa Teemu esitti Brandyn.



Sitten vähän huonompia uutisia... Tuossa perjantain postauksessa totesin, että tässä viime aikoina meidän huushollissa on ollut taas ripulirumbameininkejä ihan tarpeeksi. Itseasiassa se ripuli on vaivannut tällä kertaa ainoastaan Brandya, Helmi on ollut terveenä (IHME!!!). Noh, maanantai-iltana huomasin, että Brandylla on TAAS paha olo, kun se pyöri hermostuneena pitkin kämppää ja päästeli pahanhajuisia kaasuja kummastakin päästä. Neitiä ihan selkeesti oksetti, mutta mitään ei silti tullut. Yö meni ihan ookoosti, mutta tiistai-aamuna Brandy kävi ripuloimassa... Ja sitten alkoi monta tuntia kestävä oksentelu, jossa oli verta seassa! :( Se oli todella hurjan näköstä ja harvinaisen pahan hajuista! Pelästyin aivan mielettömästi ja soitin kaikki lähistöllä olevat ell-asemat läpi, mutta missään ei ollut ilta-aikoja vapaana. Kun ei ole ajokorttia/autoa ja mies oli töissä, niin oli vähän avuton olo... Viimeisenä soitin kaupungin ell, jossa vastasi joku harvinaisen tyly ämmä tyyliin, että: "Ei sillä mitään vakavaa ole. Ei teidän tarvii tulla, mutta tulkaa jos haluatte." Pisti kyllä niin vihaksi! >:/ Lähinnä se ärsytti, kun muilla ell-asemilla sanottiin, että: "Ei oo aikoja, mutta kannattaa viedä johonki muualle näytille." Et niinku toiset sanoo toista ja toiset toista. Ja siellä kunnallisessa se hoitsu heitti arvion, että joku pöpö voi ärsyttää sitä vatsakalvoa niin pahasti, että tulee verta. Hohhoh, ketä ja mitä pitäis uskoa?! Mutta joo, sain onneksi miehen kiinni töistä ja sovittiin, että viedään Brandy sinne päivystykseen, kun hän pääsee kotiin. Tunteja vierähti ja Brandy ei ollut enää oksennellut... o_O Mies tuli töistä ja ihmetteli, että: "Tämäkö on meidän sairas koira?" Kun Brandy vaan riehui lelujen ja Helmin kanssa. Sitä itsekin ihmettelin. Kello oli jo niin paljon, että ajateltiin seurata asiaa aamuun ja jos tarve vaatii, niin vietäis Brandy aamulla lääkäriin. Noh, nythän onkin jo iltapäivä ja Brandy ei ole oksentanut/ripuloinut melkeen vuorokauteen. Neiti huolehtii nesteytyksestään ja jaksaa leikkiä... Ja kerjätä ruokaa. Eli ruokahalujakin olisi. Mutta nyt on pakko pitää neiti paastolla, ettei ärsytetä vatsaa yhtään enempää (kaikista ell tuli tämmöinen neuvo). Tänä iltana kokeillaan ihan vähän riisiä ja raejuustoa. Toivotaan, että ei tule heti ulos. Huoh...

Tästä onkin jo jonnin verran aikaa, mutta yhtenä viikkona oli sekä Brandyn että Helmin masut enemmän ja vähemmän sekaisin... Yks ilta meinas palaa käpy, kun Helmi päätti käydä vääntämässä kunnon kurashaibat sängylle. Ja seuraavana iltana yrjöt! Ah, kuinka ihanaa... Ja samana iltana Brandy oksensi koirapetiin. Ei ollu tylsää noina iltoina. Pyykkikone vaan pyöri, ja pyöri, ja pyöri...