Brandyn 2. pentue!

Ensinnäkin nämä samat vanhat jauhamiset siitä, kuinka oon taas ollut niin laiska/kiireinen/huonomuistinen päivittämään tätä blogia... Paljon on taas kaikkea kerennyt tapahtumaan! :) Mutta pistetään nyt pääuutiset kehiin...

Elikkäs Brandy oli kuin olikin tiineenä! Noin puolessa välissä tiineyttä kävimme ultrassa hänen kanssaan ja masusta löytyi neljä pientä rypälettä. <3 Olimme melkein täysin varmoja siitä, että Brandy on tyhjä, sillä hänellä ei ollut lähes mitään tiineyden oireita... Nisät eivät olleet kovinkaan turvoksissa ja vain muutamana hassuna päivänä hän oli hiukan huonovointinen. Ihan hyvin olisi voinut olla pelkkää valeraskautta! Viime tiineydessä hänen oireet olivat aivan selkeät; ruoka/herkut eivät maistuneet, hän oksenteli kovasti, nisät olivat todella pinkeät ja hänen alapäästään tuli limaista rusehtavaa vuotoa. No okei, Brandy oli tavallista uneliaampi ja todella hellyydenkipeä (niin kuin myös edellisessä tiineydessä), mutta nämäkin olisivat voineet olla valeraskauden oireita.

Anyways, maaliskuun 19. päivänä Brandylle syntyi sektioleikkauksella 2 pientä palleroista; tricolor-narttu (Looney Toonie's Ice Princess) 200 g ja tricolor-uros (Looney Toonie's Indiana Jones) 200 g. <3 Masussa ei ollutkaan enempää vauvoja! :O Joko ultratutkimuksen tehnyt eläinlääkäri oli väärässä tai sitten 2 rypälettä imeytyi pois.

Brandyn synnytys oli käynnistynyt tuona päivänä ihan normaalisti, mutta kahden tunnin ponnistelut eivät tuottaneet tulosta ja hänen synnytyspoltot olivat koko ajan heikkenemään päin. Niimpä siskoni kiidätti Brandyn eläinlääkärille, jossa hänet ultrattiin ja masussa näkyi 2 pentua elossa, mutta niiden sydänäänet olivat jo heikentyneet. Brandy ei reagoinut synnytyskanavan paineluun ponnistamalla, joten eläinlääkäri päätyi sektioon. Leikkaus meni hienosti; Brandylla ja palleroisilla oli kaikki hyvin. Brandy oli herätessään ollut vähän ihmeissään, että mitä ihmeen otuksia hänen vieressään köllöttää, mutta hyvin äkkiä hänen äidin vaistot heräsivät ja palleroiset pääsivät hellään hoitoon ja juomaan maitoa. <3

Kävimme pääsiäisenä katsomassa Brandya ja pentuja ensimmäistä kertaa. Leikkaushaava oli parantunut älyttömän hienosti ja Brandy paineli sata lasissa muiden koirakavereiden kanssa. Ihan uskomattomia nuo elukat selviytymään kaikesta; ei taida ihmiseltä juoksuspurtit onnistua noin viikko hätäsektion jälkeen! ;) Brandy on kuulemma päivisin vähän laiskan puoleinen äiti... Hän haluaisi mielummin bilettää kavereiden kanssa, kuin hoitaa lapsosiaan. :P Sisko onneksi pitää huolen siitä, että Brandy hoitaa velvollisuutensa. Öisin Brandy sentään malttaa olla vaavien kanssa, ilman että täytyy pakottaa. :D

Sen narttupennun, eli jääprinsessan, elämän alku ei ole ollut ihan helppo... Hän on kova juomaan maitoa, mutta paino ei vaan ole noussut niin kuin pitäisi. Veikka on jo puolet isompi. :/ Sisko joutui käymään prinsessan kanssa eläinlääkärissä... Prinsessan keuhkot ja sydän olivat ok. Eläinlääkäri epäili prinsessan imutekniikan olevan heikko, joten nyt neiti saa lisämaitoa ja paino on alkanut nousemaan kovaa vauhtia! Pidetään peukkuja pienelle prinsessalle! <3

Laitan kuvia Brandysta ja pentusista, kunhan käydään niitä taas joku päivä uudestaan pällistelemässä. :)

Ja lopuksi vielä tämmöisiäkin uutisia, että Brandysta tuli VIRALLISESTI mummo! :D Brandyn lapsukainen, Looney Toonie's Devil Wears Prada, "Ansa", pyöräytti yhden suloisen rinsessan tähän maailmaan! <3 Tästäkin on jo tosin MOOONTA viikkoa aikaa, mutta pakkohan tämäkin oli nyt samalla kertoa. :)

Jänskättää!!!

Ollaan Helmin ja Brandyn kanssa oltu tänä viikonloppuna siskoni luona. Sisko on Latviassa näyttelyreissussa, joten minä pidän huushollin pystyssä ja kattelen koiruuksien+kissojen perään. :) Heidän pitäisi kotiutua reissusta ensi yönä.

Nyt en kyllä meinaa enää pysyä pöksyissäni mitenkään... Huomenna meinaan viemme Brandyn ultraäänitutkimukseen, josta sitten toivottavasti selviää, että onko Brandyn masussa vaaveja! Iiiks. <3 Mitään kummoisempia merkkejä ei ole ollut, paitsi että siskoni urokset olivat hyvin kiinnostuineista Brandyn "tuoksuista" ja yrittivät astua häntä. Tämä sama juttu kävi viime kerrallakin. ;)

Btw, Brandy on ollut ihan sekoboltsi ja harvinaisen raivostuttava... Taas vaihteeksi!!! Tai siis kotona Brandy on ollut tosi kiltti, mutta neiti B taisi vaihtaa JÄLLEEN vapaalle, kun pääsi tänne siskoni luo kylään. Brandy räkyttää IHAN KOKO AJAN kaikille rasahduksille ja ties mille peikoille puskissa. Huoh. Jopa Helmikin katsoo mutsiaan ihan kieroon, ei täällä kukaan ymmärrä mitä sen ämmän päässä liikkuu. Muut nukkuu, niin yks bimbo haukkuu kun kuulee, että radiossa kiekuu kukko! Hohhoh, pitäisköhän itkeä vai nauraa... Voi olla, että kotona nukutaan taas pari päivää putkeen. :P

Palailen ultratuloksista joko huomenissa tai ylihuomenissa! Pitäkee peukkuja. :)

Hyviä uutisia

Helmin masu on kunnossa! Siis ihan niinku kunnolla kunnossa, piiitkästä aikaa. :) Aiemmassa postauksessa totesin, että en edes muista milloin viimeksi neiti olisi vääntänyt kiinteää kakkaa. Tämmöinen ihme on nyt kuitenkin käynyt useamman kerran pe-aamusta alkaen, OMG I'm so happy!!! Niin ja to-pe välisestä yöstä alkaen ollaan nukuttu kuin tukit. Ei siis ole tarvinnut herätä siivoomaan kakkaa kesken unien.

Elikkä juttuhan meni nyt näin, että emme vieneetkään Helmulaista sinne tohtorin vastaanotolle. Meillä oli tosiaan se aika varattuna torstaina klo 19 ja Helmi oli käynyt edellisen kerran riplaamassa/ökäämässä klo 12 aikoihin torstai-päivällä. Iltaa kohden neiti piristyi huomattavasti, eli jaksoi taas leikkiä ja kiusata Brandya ihan kuin ennenkin. Soitimme eläinlääkärille about klo 18 aikoihin ja kysyimme vastaanottohoitsulta, että mitä mieltä hän on tilanteesta. Hoitsu sanoi, että ei oo ihan välttämätöntä tulla, jos neidin vointi näyttää paremmalta. Toki tilannetta täytyy tarkkailla ja sitten tulla näytille, jos vointi taas pahenee...

Suuntasimme puhelun jälkeen Mustiin & Mirriin ostamaan Inupekt Fortea. Brandyllahan oli aikoinaan hyvin sitkas vatsatauti ja jouduimme käymään useaan kertaan tohtorin vastaanotolla. Tuona aikana syötimme neiti B:lle tuota Inupekt Fortea, jonka totesin hyvin tehokkaaksi. Niinpä Helmulainen on nyt saanut tupla-annoksen tuota droppia ja lisäksi vielä Canikur-pastaa. Siis olikohan sattumaa, vai oliko dropit sen verran tehokkaita - kuka tietää - mutta Helmin masu koki ihmeparanemisen! Siis mä en tod. halua taas pettyä, että menee taas pari päivää hyvin ja sitten taas tulee riplaa, mutta siinä mielessä tilanne näyttää aivan mielettömän hyvältä ja ERILAISELTA, kun Helmin hanurista ei ole tullut kiinteitä pökäleitä aikoihin! :D Olis niin unelma juttu, kun tää nyt pysyis tällaisena ja saatais neiti H lihomaan. Helmi onkin saanut lisänimen "skeleton"... Ja Brandyn kanssa he muodostavat parivaljakon "ohukainen ja paksukainen". Vaikka Brandy onkin ihan hyvässä kunnossa, ei siis mikään läski. :P Mutta Brandylle on tuota karvaa tullut sen verran lisää, että näyttää vähän paksulta. Naapurin tätikin kyseli ihmeissään, että onko Brandy lihonut, hahahaa...

Brandyllakin oli tuossa pe-la välissä kiinteää kakkaa, mutta tänään on taas ollut masu löysällä. Huoh. Mutta ei kuiteskaan ripulia. Brandy on saanut normiannoksen tuota Inupekt Fortea ja myös Canikur-pastaa. Jos Brandy on tiineenä, niin tuo masun löysäily pitäis olla ihan normia just tässä vaiheessa tiineyttä. Nyt olisi siis menossa 3. tiineysviikko ja viimeksi Brandylla esiintyi masun löysäilyä about 3. tiineysviikolla. Eli se menis niinku ihan nappiin. Kävin kurkkaamassa noita vanhoja postauksia ja 3. viikolla olin havainnut myös, että nisät olivat hiukan punaisemmat ja neiti oli hyvin apaattinen. Joo, nisät ovat nytkin ihan hiukan punaisemmat ja pinkeemmät, mutta sehän voi hyvin myös olla valeraskautta. Brandyllahan oli ainakin yhden juoksun jälkeen hyvin vahva valeraskaus... Anyway, apaattinen neiti ei tällä kertaa ole ollut, vaan päinvastoin aivan mielettömän hellyydenkipeä! <3 Tai oikeastaan ne pahimmat päivät oli about viikko sitten. Neiti B oli ihan koko ajan tuppaamassa hanuriaan mun viereen ja vaati rapsutuksia. Niin ja neiti sai noita halipulakohtauksia kesken lenkinkin! Teemukin huomasi saman jutun muutamana iltana, kun oli ollut Brandyn kanssa ulkona. Brandy on muuten rauhoittunut aivan järkyttävän paljon, eli tarkoitan siis, että hänestä on tullut hirmuinen sohvaperuna! En valita, kaksi adhd-koiraa olisi jo EHKÄ liikaa. :D Enkä mä nyt puhu, että Brandy ois ihan hiljattain rauhottunut, vaan huomasin kierrosten tipahtavan jo toukokuun aikana. Silloinhan me käytiin tosi useasti metsässä juoksuttamassa noita riiviöitä, mutta vähitellen Brandyn kiinnostus juoksemiseen ja riehumiseen alkoi hiipumaan. Ja silloin kun Helmi oli aivan vaavi, niin Brandy biletti tyttärensä kanssa 24/7. Nyt ei enää kiinnosta juosta, leikkiä Helmin kanssa, eikä oikeastaan mitään... "Vanhuus" ei taida tulla yksin?! :P

Jos Brandy on tiineenä, niin 4. viikolla saattapi olla odotettavissa pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta... Jos siis saman kaavan mukaan mennään kuin viimeksi. Tässähän tätä juttua oli taas tälle kerralle. Muitakin juttuja olisi, mutta säästän ne ensi kertaan. ;)

Synnytys lähestyy

Ihan hirvee ikävä Brandya! Mä en voi katsoa edes neitimme kuvia ilman, että mulla tulee tippa linssiin... :( Edelleen on ihan outo tunne, kun Brandy ei ole täällä. Mun sisäinen kellokin on rytmitetty Brandyn tarpeiden mukaan ja nyt se kello on mennyt ihan sekaisin, kun ei ole tarvetta lähteä ulos tai huolehtia ruokkimisesta. Toisin sanottuna päivä- ja unirytmit ovat menneet ihan sekaisin sen jälkeen, kun Brandy jäi siskoni luo...

Brandyn paino 8,0 kg! (noin viikko sitten)

Tänä aamuna sisko lähetti viestin, että Brandyn lämpötila on lähtenyt laskuun, joka kovasti enteilee synnytyksen olevan lähellä. Neidin lämpötila on tällä hetkellä 36,8 asteen hujakoilla. Siskoni heitti arvion, että pennut syntyy viimestään 24 tunnin sisällä, OMG! Brandylla tulee 58 vrk täyteen keskiviikkona, joka olis niinku virallisesti laskettu aika... Mutta sisko on kertonut semmosii kuulumisii, että Brandy on hirvee tankki ja hän on ollut todella kovilla, joten ei oo ihme, jos pennut putkahtaa maailmaan jo aikasemmin. Alla on muutama uunituore kuva neidistä ja neidin masusta. Huomaa pelkästään Brandyn ilmeestä, että reppanalla on tosiaan tukalat oltavat...

Brandyn äidinvaistotkin ovat hiukan heräilleet tuon lämpötilan laskemisen myötä. Neiti kuulemma makoilee rauhallisena ja välillä sisustaa koppiaan. <3 Toisin kuin omistaja täällä toisessa päässä hikoilee ja panikoi, että meneekö nyt varmasti kaikki hyvin jne... Miten ihmeessä mä saan nukuttua ens yön?! Mulla on huomenna ensimmäinen koulupäivä AMK:ssakin. Huoh...

Brandy on voinut tiineysaikana ihan hyvin, mutta hänellä on kuulemma ollut vähän liiankin usein kakkahätä. :D Tämäkin on siis ihan normaalia tiineellä nartulla. :) Huomasin tuon kakkahädän lisääntyvän jo silloin, kun Brandy oli vielä täällä meillä. Siskon koirilla on ollut pientä köhää viime aikoina ja nyt Brandykin on muutaman päivän ajan köhinyt jonkin verran. Onneksi kyse ei ole mistään pahasta köhästä, mutta suurin harmi tässä on se, että jos pennut tulevat kipeäksi... Sitten voi käydä huonosti. :(

Anyway, nyt ei auta muuta kuin odotella uutisia siskolta päin, että milloin ensimmäinen pienokainen putkahtaa maailmaan. Uutistoimituksia seuraavan kerran, kun pienokaiset ovat maailmassa. Menemme aika varmasti lauantaina katsomaan pentuja, heti kun olemme palanneet Stokiksen risteilyltä. :)

Brandy 2 vee!

Oikein mahtavaa alkavaa vuotta kaikille! :) Meidän rakkauspakkauksellamme oli eilen 2-vuotis synttärit. <3 Veimme Brandyn siskoni luo Uuden Vuoden aattona, koska neitimme pelkää uuden vuoden pauketta. Brandy tosiaan jäi sinne pysyvästi ja nyt on aivan hirmuinen ikävä. Koti on jälleen kovin tyhjän oloinen ilman Brandya. Miten ihmeessä mä selviän yli kaksi kuukautta ilman mun vaavia? :(

Neitimme masu vaan paisuu ja hänen selkä taitaa olla aikamoisella koetuksella... Tein meinaan semmoisen havainnon, että Brandyn selkäranka on vähän liiankin hyvin tunnusteltavissa. Voi toista, ei oo helppoo... Brandylla on viime aikoina ollut vaikka minkälaisia vaivoja! Mitkä lie sitten liittyvätkään tiineyteen, sitä en osaa sanoa... Silmät ovat taas pitkän tauon jälkeen alkaneet rähmimään, korvantaustat kutisee kummasti ja pientä köhääkin ollut havaittavissa. Ei auta muuta kuin viedä neiti lääkäriin, jos vaivat eivät ala katoamaan!

Niin ja ikävin juttu kaikista oli, kun Brandyn viimeiset päivät kotona meni taistellessa ripulia vastaan. Brandylla oli maha niin sekaisin, kun vaan olla ja voi. En voinut siis hemmotella neitiämme herkuilla, kuten olin suunnitellut tekeväni viimeisten päivien ajan. :P Tällä kertaa neitimme täytyi tyytyä pelkkiin rapsutuksiin ja leikkituokioihin. Tosin Brandyn leikkisyys on kummasti vähentynyt ja mahtavat unenlahjat ovat tulleet tilalle. Brandyn hellyydenkipeys on myös jatkunut ja nyt hän on oppinut, että kun tarpeeksi kauan tökkii kuonolla mamman kättä, niin alkaa saamaan rapsutuksia. Siskoni ilmoitti eilen, että ainakin vatsavaivat näyttäisi menneen ohi...

En muuten kerennyt postailemaan meidän joulutunnelmia... Noh, tässähän niitä tulee ihan kuvien kera!

Aattoillan vietimme Teemun vanhempien luona. Syötiin, juotiin ja availtiin lahjoja… Siellä kävi ihan oikee joulupukki, suoraan Korvatunturilta! :D

Brandykin sai maistella luomukinkkua… Ja sai siitäkin akuutin ripulin. Kyllähän mä olin sen kuullut, että kinkku ei välttis sovi koiran masulle, koska siinä on niin paljon suolaa ja rasvaa... Jostain syystä en kuitenkaan tätä aattona muistanut?!

Brandy sai joululahjaksi Nina Ottossonin muistipelin, namusia, pyyhkeen, pinkit tossut ja vinkulelun. Oikealla ylhäällä Brandy poseeraa uusien tossujen ja lelun kanssa. Brandy (yllättäen) rakastui ihan täpönä tuohon leluun, joka on siis melkein samanlainen, kuin se millä Brandy leikki siskoni luona ihan fiilareissa. Brandy ei ole viime aikoina ollut kovin leikkisä, mutta tuota lelua hän on kyllä jaksanut vinguttaa. Brandy ei ole enää muilla leluilla leikkinytkään. Nuo töppösetkin tuli alkuviikosta testattua lenkillä ja neiti suostuu oikein mainiosti pitämään niitä. Jospa meidän rinsessan tassut eivät enää palelisi niin paljoa kovilla pakkasilla?!

Muistipeliä emme pystyneet vielä testaamaan, koska Brandylla tosiaan oli niitä masuvaivoja, enkä oikeen uskaltanut antaa hänelle mitään herkkuja.

Joulupäivänä kävimme isäni, äitini ja siskon luona kyläilemässä. Semmoinen Joulu meillä oli.

Jouluterveiset

Jonna, Teemu ja Brandy toivoo kaikille oikein ihanaa Joulua

ja mahtavaa Uutta Vuotta 2011! :) <3

Meikäläinen odottaa Joulua joka vuosi ihan innolla. Joulu on mielestäni yksi parhaimmista juhlapäivistä! Saa kokea antamisen ja vastaanottamisen riemun, saa syödä ihania ruokia ja saa vain olla rauhassa ystävien ja perheen kanssa. Eipä sitä muuta tarvita.

Tänään käymme Teemun vanhempien luona syömässä ja huomenna sitten mun vanhempien luokse. Samalla reissulla käydään myös siskon luona. Voi vitsit, että odotan iltaa innolla, ihan ku lapsena! Pääsee syömään kinkkua ja muita herkkuja... Ja josko pukkikin eksyisi kylään?! Ainakin Brandylle on paketteja. :)

Käytiin tosiaan pyörähtämässä Tukholmassa viime viikolla ja lauantaina olin siskoni luona hoitamassa koiruuksia. Siskoni oli tosiaan näyttelyreissussa Liettuassa ja Brandyn veljestä, Eetusta (Looney Toonie's Bachelor), tuli Liettuan muotovalio! Ihan mahtavaa, onnittelut Eetulle ja siskolleni! :) Sunnuntaina tulimme Brandyn kanssa kotiin.

Brandyn paino 7,4 kg!

Brandy on kyllä voinut todella paksusti ja tisut ovat paisuneet aikalailla. Brandysta näkee, että hänellä on vähän tukalat oltavat ja hänen on vaikea löytää mukavaa köllöttelyasentoa. Niin ja Brandy tuhisee ihan hirveesti! :D Voi, voi... Raukka ei tiedä, että olotila tuosta vaan pahenee. Brandyn ruokahalut ovat palanneet ja nyt hän varmaan söisi vaikka kokonaisen hevosen, jos saisi. Heti kun jossain rapisee ja kolisee, niin Brandy on ensimmäisenä paikalla. Brandy on myös ollut todella väsynyt ja hellyydenkipeä; koko ajan pitäisi olla rapsuttelemassa ja hän tulee öisin viereen nukkumaan, mitä hän tekee vain tooodella harvoin. Brandylla on myös ollut vatsa hiukan löysällä. Ei nyt varsinaista ripulia, mutta kakka on hiukan pehmeämpää, kuin normaalisti. Tämäkin varmaan johtuu vauveleista?! Eilen meinas pariin kertaan jäädä mamman monttu auki pahemman kerran; Brandy söi omaa kakkaansa! Ööö, viimeksi neiti on tehnyt tuota pentuna. Kyllä mä tiesin, että odottavilla äideillä on mielihaluja ja kova nälkä, mutta kakka... Hyyyi...

Näillä näkymin Brandy menee siskoni luo "pysyvästi" jo Uutena Vuotena, koska Brandy pelkää raketteja ja pauketta... Niin ja silloin Brandyn laskettuun aikaan on enää pari viikkoa. Pennut pitäisi siis syntyä viikolla 2. Nyt täytyy vaan viettää laatuaikaa rinsessan kanssa ja nauttia yhdessä näistä "viimeisistä" päivistä ennen lähtöä. Tulee kova ikävä! <3

Brandy on tiineenä!

Kymmenen jälkeen aamulla sain kuulla uutiset, että rakkauspakkauksemme odottaa ainakin neljää, ehkä jopa viittä vauvaa! En siis ole ollut luulosairas noiden Brandyn oireiden takia. Päällimmäiset fiilikset ovat tietenkin hienot, koska meidän raksu saa vauvoja, mutta toisaalta on myös muitakin sekavia fiiliksiä. Huoh, kaiken ihanan takana on myös "huonojakin" juttuja... Esim. yksi huoli on synnytyksen aikaiset ja jälkeiset komplikaatiot. Siitä fiiliksestä on vaikea päästä eroon, että: "Entä jos...?" :/

Brandyn tiineys tarkoittaa sitä, että neiti menee siskoni luokse synnyttämään ja asustamaan siihen asti, kunnes pennut ovat luovutusiässä eli noin muutamaksi kuukaudeksi. Nuo kaksi kuukautta tuntuu varmasti ikuisuudelta, sillä mulla on jo nyt ihan hirmuinen ikävä Brandya, vaikka neiti on ollut vasta yhden päivän siskoni luona kylässä. Koti tuntuu niin tyhjältä paikalta ilman Brandya! <3 Aamullakin pomppasin paniikissa sängystä ylös ja ihmettelin, että miksi Brandy ei ole tullut herättämään, vaikka kello oli jo puoli yhdeksän. Teemukin sanoi eilen, että on ihan outo tunne, kun Brandy ei ole kotona "viihdyttämässä"... Niin ja koko ajan takaraivossa koputttaa huoli siitä, että neidin pitää päästä tarpeilleen, vaikka Brandy ei olekaan täällä...

Anyway, Brandy oli kuulemma käyttäytynyt lääkärin luona oikein mallikkaasti, vaikka epäilin hiukan toisenlaista käytöstä. Brandy meinaan sairasteli viime kevät-talvena paljon ja joutui käymään eläinlääkärissä useasti. Brandy rupesi yhdistämään pöydälle nostamisen kaikkeen ikävään, esim. piikkeihin ja kuumeen mittaamiseen. Kuten voitte arvata, neitimme "pöytäkäyttäytyminen" muuttui siis aikalailla tuon sairastelun jälkeen. Oli ihan kiva uutinen, että Brandy on hellittänyt kaunaansa "ilkeitä" lääkäreitä kohtaan. :D

Voittaja 2010

Tänä aamuna tuli herättyä jo ennen kuutta, sillä lupasin lähteä siskoni kanssa Voittaja 2010 koiranäyttelyyn. Brandy ei siis osallistunut, mutta siskoni koiruudet Kaitsu (Sunsweet Highway To Heaven) ja Brandyn veli Eetu (Looney Toonie's Bachelor) kävivät heittämässä kierrokset kehässä. Tällä kertaa ei ihan palkintopallille asti päädytty. :) Psst, törmäsin näyttelyssä joulupukkiin ja hän kertoi, että Brandy on tänä vuonna ollut kiltti tyttö... Toisin sanottuna löysin Brandylle kyseisestä tapahtumasta muutamat tosi ihkut joululahjat! ;)

Brandy on edelleen voinut "huonosti". Sapuska maistuu vaihtelevalla menestyksellä ja neiti on muutenkin ollut kovin apaattinen. Lisäksi olen huomannut, että hän juo ihan älyttömästi vettä! Tosin tuo apaattisuus taisi kadota tuhkana tuuleen, kun neiti pääsi tänään kyläilemään siskoni luo. Ainakin neiti veti parkkipaikalla aikamoiset kierrokset, kun tajusi pääsevänsä kylään. Siskoni vie Brandyn huomenna ultraäänitutkimukseen ja sitten selviää, onko Brandyn masussa elämää. Brandy saakin kyläillä koko viikon siskoni luona, sillä olemme Teemun ja isukkini kanssa lähdössä Tukholman risteilylle keskiviikkona. Lauantaina menen hoitamaan siskoni koiruuksia, sillä sisko lähtee näyttelyreissulle rapakon toiselle puolelle.

Pahoinvointia ja raskauskiloja?

Tänään Brandy yllätti mamman aivan täysin! Brandylla on aina ollut todella hyvä ruokahalu, kuten varmasti monella muullakin koiralla. Aamulla neiti näytti siltä, kuin olisi syönyt ihan kamalan makuista ruokaa, vaikka mitään uutta ja erikoista en laittanut ruuan sekaan. Brandy pyöritteli nappuloita suussaan ja räki niitä lattialle. Lopulta sitten jäikin puolet ruuasta syömättä. Tällaista on viimeksi tapahtunut about 9 kk sitten, kun Brandylla oli paha vatsatauti. Ihan hetki sitten leikkasin neidiltä kynnet ja kynsienleikkauksen jälkeen Brandy saa aina jonkun herkun palkinnoksi. Tällä kertaa annoin Brandylle pihvitikun, joka on yksi Brandyn lemppariherkuista. Pihvitikku on normaalisti tuhottu muutamassa minuutissa, mutta tällä kertaa neiti vaan kanniskeli sitä ympäriinsä ja nuoleskeli sitä. Vasta kymmenen minuutin kuluttua Brandy oli saanut sen kirjaimellisesti hitaasti mussutettua. Todella outoa! Raskauspahoinvointia? :D Tosin mitään oksentelua ei ole ollut...

Brandyn paino 7,0 kg!

Muutama viikko sitten punnitsimme Brandyn ja neiti oli lihonut aikalailla. Paino oli noussut 6,8 kiloon, kun normaalisti hän painaa suurin piirtein 6,2 kg. Eilen oli puntaripäivä ja paino oli taas noussut 200 g! Mä vähän ihmettelin tossa yks päivä, kun valjaat oli hiukan kireät Brandyn päällä. Emme meinaan ole käyttäneet kyseisiä valjaita Brandyllä moneen kuukauteen. :P Vähän on ihmetyttänyt tämä lihominen, kun meillä herkutellaan vain maltillisesti ja muutenkaan elämäntavoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Ihan noin paljoa ei varmasti koiran paino voi raskauden takia nousta näin lyhyessä ajassa, mutta voisko ees vähän syyttää raskauskiloja? :D

Järki jäässä?

Tytsit kävi kyläilemässä tuolla kehä kolmosen ulkopuolella ja reissu meni ihan hyvin. Mitä nyt Brandy päätti nolata mamman juna-asemalla vääntämällä jöötit keskelle laituria. Onneksi oli kakkapusseja mukana!

Brandy menee 13.12. ultraäänitutkimukseen. Sitten selviää, onko rinsessa paksuna ja ei tartte enää pohdiskella sitäkään asiaa. Koko ajan yritän löytää rinsessasta uusia merkkejä, jotka saattaa viitata tiineyteen.

Ihan pakko listata kaikki ne asiat, joita olemme siskoni kanssa huomanneet:

- En tarvitse silmälaseja, sillä siskoltakin tuli kommenttia, että Brandyn tisut on hiukan tavallista punaisemmat.
- Siskoni urokset yritti astua Brandya useaan kertaan. Sisko sanoi, että tiineät nartut tuoksuu poikien mielestä ihanalle.
- Brandylla oli pari päivää maha aika löysällä, joka myöskin voi olla merkki tiineydestä. Niin ja aikas paljon on rinsessamme kärsinyt myös ilmavaivoista, vaikka ei ole saanut mitään erikoisia ruokia. :D
- Rinsessamme on ollut muutaman päivän ajan todella väsynyt. Ei jaksa innostua edes leikkimisestä entiseen malliin. En tiedä, voiko sitten tämäkin olla yksi merkki?!

Mulla alkaa vähitellen kasvamaan aika iso uloke tossa otsassa, kun olen muutaman päivän aikana taas jälleen kerran törmännyt harvinaisen urpoihin koiranomistajiin. Tällä seudulla on todella paljon koiria, joten tänne mahtuu myös muutamia idiootteja, jotka pitävät koiriaan parkkipaikoilla ja kävelykaduilla vapaina, vaikka koirat eivät tottele omistajiaan ollenkaan. Toissapäivänä iso koira syöksyi Brandya kohden kävelykadulla ja omistajat huusivat hädissään perään. Eihän se totellut. Brandylle on meinannut muutaman kerran käydä huonosti vastaavissa tilanteissa, kun vapaana olleet koirat ovat syöksyneet hampaat irvessä Brandya kohden. Ei ihme, että Brandy pelkää isoja ja "villejä" koiria. Tämä koira oli sentään ihan kiltti, mutta tottakai tilanne oli meille kummallekin aika hurja. Kun omistajat tulivat hakemaan koiraansa luotamme, niin sanoin heille suorat sanat. Anteeksipyyntö olisi ollut ihan kiva, mutta eniten toivon, että jatkossa ottaisivat pikkasen enemmän muita huomioon.

Tänään aamulenkille lähtiessä ulkona odotti aika yllätys; lunta oli tullut ihan hirveesti yön aikana. Kävelykadut olivat tietty auraamatta, joten oli pakko tarpoa jonkun muun tekemiä kengänjälkiä pitkin. Joku tosi fiksu tyyppi seisoi puudelinsa kanssa keskellä sitä "polkua", eikä suostunut yhtään väistämään, vaikka näki meidän lähestyvän. Vähän ihmetytti, että mitä helvataa se siinä seisoo ja odottaa... Ilmeisesti luuli, että meidän neiti menisi sitä puudelia moikkaamaan. Se tyyppi meinaan lähti kävelemään heti, kun olimme päässeet ohi. En tiedä, kuinka moni koira hirveen mielellään menee moikkaamaan sellaista koiraa, joka riuhtoo remmissä, on hampaat irvessä ja hirvee räkytys päällä. Hohhoijaa!

Ja niin kauan kuin vaan muistan, niin täällä on yks koiranomistaja, joka on ihan kuutamolla. Muutaman kerran oon sen kanssa jutellu ja joo... Hitusen outo tapaus kaikin puolin. Eikä se varmaan tiedä, mitä sen pitäis tehdä koiransa kanssa. Joka kerta, kun se koira näkee toisen koiran lähestyvän, se joko alkaa vaanimaan jossain puskassa tai sitten saa hirveen räkytyskohtauksen. Räkyttämisen mä vielä ymmärrän, mutta sitä omistajaa ei näytä yhtään haittaavan, että se koira vaanii muita koiria maassa tai puskassa ja sitten hyökkää sieltä esiin, kun "uhrit" sattuvat kohdalle. Tää omistaja vaan kattelee maisemia ja antaa tän kaiken tapahtua. Nyt viime aikoina olen nähnyt, että se yrittää saada koiransa huomion nameilla ohitustilanteessa. Ihan jees, mutta aika usein ja viimeks tänäänkin tämä täti palkitsi koiransa heti sen jälkeen, kun se räkytti Brandylle ja kiskoi hihnassa. Tekis mieli sanoa jotain, mutta ei oo tarpeeks pokkaa.

Että sitä punaista tupaa ja perunamaata odotellessa! Menee varmaan ainakin 10 vuotta. Huoh...