Shelttilenkillä

Helmin masuvaivat meni (ONNEKSI!!!) tosi nopeasti ohi, selvittiin siis ihan kotikonsteilla... Joten päätimme torstai-iltana lähteä shelttilenkkeilemään Brandyn, Helmin ja Rockyn kanssa. :) Viimeksi olen ollut shelttilenkillä joskus vuonna nakki ja peruna, silloin ei ollut edes Brandysta tietoa, vaan olin siskoni mukana lenkillä. Elikkäs tämä oli meijän koiruuksille ensimmäinen shelttilenkki.

Lenkki tehtiin Espoon Kalajärven suunnalla, Tremanskärrin luontopolulla. Siellä oli mahtavia maisemia! Lenkille osallistui tooosi monta shelttiä ja meno oli sen mukaista. Koirilla oli siis tooodella hauskaa, kun saivat kaahata vapaana metsässä. :D Lenkillä oli mukana myös Brandyn siskopuoli Daisy (Looney Toonie's Amazing Babe). En tiedä kuvittelinko vaan, mutta Brandy oli ihan fiilareissa kun näki Daisyn. :) Ehkä he jotenkin muisti toisensa?! Harmi, ettei tullut kameraa mukaan... Helmi, Brandy ja Rocky oli aivan fiilareissa. Koko ajan painelivat jonon kärjessä. Ja kotona uni taas maistui... Ylläri. :P

Lenkillä osa koirista (mukaan lukien Brandy, Helmi ja Rocky) järjesti meille jännittävän tilanteen, kun saavuimme Kurkijärven läheisyyteen. Olimme kallion päällä, josta oli jyrkkä pudotus alas järven rantaan. Tuo kohta oli kyllä aidattu, mutta koirat meni aidan ali ja siitä vaan sitä ERITTÄIN jyrkkää kallionrinnettä alas. Vähän kyllä hyppäs sydän kurkkuun, että nyt joku loukkaantuu pahasti! Noh, onneksi kenellekään ei käynyt mitenkään, mutta sitten seuraava ongelma olikin, että miten koirat pääsee ylös. Onneksi ketterät shelttikamumme, myös Rocky ja Helmi, punnersivat itsensä ylös... Mutta Brandyllä oli hitusen vaikeuksia. :D Teemun pikkusisko, Tiina, kävi kannustamassa Brandya ylös ja onneksi Brandy sai lopulta punnerrettua itsensä sen verran lähelle Tiinaa, että Tiina sai napattua Brandyn syliinsä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja seuraavaa shelttilenkkiä odotellessa. :)

Brandyn kanssa mätsäreissä ja Helmin kanssa näyttelykurssilla

Käytiin viime viikon keskiviikkona ja torstaina mätsäröimässä Brandyn kanssa. Kummassakin mätsärissä pieniä aikuisia sattui tuomaroimaan miespuolinen henkilö. Keskiviikon mätsärin tuomari oli snadisti (ei millään pahalla!!!) pelottavan näkönen ja kuuloinen... Ja aika ronski otteissaan. Brandy ei yhtään tykännyt ja oli ihan kakat housussa pöydällä. :/ Saatiin sininen nauha, mutta päästiin loppukehässä kuuden parhaan joukkoon. Palkintopalleja oli kuitenkin vain neljä (niinku yleensä) ja tiputtiin sitten pois.

Torstain mätsärin tuomari oli oikein mukava, rauhallinen ja tuntui tajuavan vähän enemmän koko hommasta. ;) Brandy oli huomattavasti reippaampi pöydällä, mutta en tiiä jäikö siitä keskiviikosta niin hirveet traumat, koska kuitenkin oli vähän semmonen kakkajäykkä. Saatiin punainen nauha, mutta ei sijotuttu loppukehässä.

Sain muuten ilmoitettua Helmin sinne näyttelykurssille ja eka kerta oli tän viikon maanantaina. Oon kyllä jo ton ekan kerran perusteella tosi tyytyväinen, että ilmotin Helmin sinne. Jokainen koira saa yksilöityä pöytätreeniä, Helmille kävi kaksi eri "tuomaria" syöttämässä paljon nakkia ja sitten vähitellen vähän siliteltiin jne. Lisäksi sain todella hyviä vinkkejä esittämiseen ja siihen Helmin kaahaus(ravaus)ongelmaan. Niin ja sekin vielä, että saatiin ekaa kertaa makua sisänäyttelystä. Tuo kurssi pidetään semmosessa hallin tapasessa rakennuksessa, jossa kaikuu hirveesti, niin olihan se vähän jänskä paikka aluks. Mutta ihanaa huomata, että Helmi rauhottuu tosi nopeasti. Aivan huima edistysaskel! Innolla odotan jo seuraavaa kertaa. :)

Helmillä alkoi TAAS ripuli viime yönä. Huoh, oon ihan rättiväsy, kun heräsin ainakin tuhat kertaan kakan käryyn. Muutenkin ottaa niiiiin päähän, ettei Helmi ei vieläkään ole sisäsiisti! Brandy oli jo 6 kk ikäisenä täysin sisäsiisti. Tuntuu, että Helmi ei edes yritä pidättää... :/ Eikä hän osaa pyytää uloskaan. Hän vaan tyytyväisenä käy lorottamassa alustoille ja jatkaa leikkejään normaalisti jne. Siis ihan oikeesti tota pissistä sais olla kuskaamassa 2-3 tunnin välein ulos tarpeilleen! Ei voi käsittää... Tää oli mun pahin painajainen, et pentu ei opikaan sisäsiitiks ihan niin helpolla kuin Brandy. :( Välillä tekis mieli lähettää Helmi raketilla kuuhun, mutta kyllä hän meille sen verran rakas on, ettei hänestä luovuta. Pitää vaan toivoa ja uskoa parempaan!!!

Niin ja Brandylle ja Helmille on kehittynyt aivan uskomaton side. Ei niitä vois mitenkään erottaa! Sillonkin kun Helmi tuli kotiin ja Nera lähti takas Annelle, niin voi vitsit mikä riemuparaati täällä kämpässä oli pari tuntia... Brandy oli ihan fiiliksissä kun Helmi tuli kotiin ja se pikku-termiitti lähti pois ärsyttämästä. Mä en tajua, miten Brandy kestää Helmin kaikkia kiusantekoja... Brandy ei suutu melkeen ikinä, toisin oli Neran kanssa. :P Nera ei paljoo pystyny hyppimään Brandyn nenille, Brandy kyllä näytti kuka on talon emäntä. :D Mut joo... Noilla kahdella on aivan käsittämätön äititytärsuhde. <3

Helmin näyttelyarvostelu 14.8.2011

Kaikkien rotujen pentunäyttely, 14.8.2011 Helsinki. Helmi PEK4. Tuomari Gwen Beaden, Iso-Britannia:

"7 months blue merle who has good colour which is a little heavily marked. Good reach of neck and pleasing outline. Moved well for age, just needs to fill out in body!"

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Lyhyt ja ytimekäs arvostelu. ;) Kehua tuli siis hyvästä väristä, kaulasta, "profiilista" ja liikkeistä. Helmuskalla onkin tosi kaunis kaula ja rakenne. Mutta lihhoo tosiaan tarvittais luitten päälle! :D

Helsingin kaikkien rotujen pentunäyttely

Showpäivän aamu (sunnuntai 14.8.) alkoi ei-niin-kivasti, kun herätessä olo oli kuin haudasta nousseella. Mulla meinaan iski viime viikon loppupuolella aivan tajuton lentsu. Kuumettakin oli ihan kiitettävästi, kurkku kipeä, yskitti ja räkä lensi... Lentää itseasiassa vieläkin. Niinpä ei siis ollut mikään mahtavin fiilis tuona aamuna ja unikaan ei oikein meinannut edeltävänä yönä maistua, kun yskitti niin paljon. :/ Noh, nyt tämä näyttäisi onneksi helpottavan. Anyway, kököin olo on aina herätessä, joten onneksi fiilikset oli paremmat päivää kohden. Ja tottakai olin fiilareissa siitä, että näen Helmuskan viikon erossa olon jälkeen. Iiiks. <3 Tais olla Helmuskallakin ikävä mammaa, kun oli niin fiilareissa nähdessään mut. Se oli niin ihquu. Sydän, sydän, sydän.

Näyttely oli siis Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, Helsingissä. Shelttien tuomarina oli Gwen Beaden (Iso-Britannia). Shelttipentuja oli ilmoitettu 12. Olimme näyttelypaikalla joskus kymmenen jälkeen. Shelttien oli määrä alkaa klo 11 jälkeen, mutta kehät oli yllättäen myöhässä ainakin tunnin verran. Ja nyt oli siis koko Brandyn pentue kasassa. Oli kyllä hauska tavata kaikki pentuset isompina... :)

Rocky ja Ansa (Looney Toonie's Devil Wears Prada) ovat kuin kaksi marjaa, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Kummatkin ovat melko rauhallisia tapauksia, jos siis verrataan esim. Helmiin. :D Tosin Rocky osaa välillä olla myös vähän "drama queen". ;) Demi (Looney Toonie's Dare To Dazzle) oli taas aivan kuin Brandy pienenä, siis luonteeltaan. Hyvin vilkas tapaus, mutta ihana. :D Kaikista pennuista löytyi vähän Brandyn näköä. <3 Rocky, Ansa ja Demi ovat kaikki hyvin samannäköisiä keskenään. Helmi on kuin ruma ankanpoikanen siinä joukossa. Kaikilla oli suht. hyvä turkki, paitsi Helmillä. Kaikilla oli söpöt pienet korvat, mutta ei Helmillä. Kaikki oli "hyvässä lihassa", mutta Helmi on skeleton.

Helmi 4,7 kg (pari viikkoa sitten). Oho, + 400 g! :D

Täytyy sanoa, että olin aivan pihalla koko näyttelytouhusta. En edes muista milloin viimeksi olen ollut kehässä oikeassa näyttelyssä?! Ja viime pentunäyttelystä on vierähtänyt ainakin kaksi vuotta. Tuntuu, että jotkut kehän laidalla olevat katsoivat kuin halpaa makkaraa, kun en oikeen tajunnut mistään mtn... En tajua, miksi jotkut ottaa noi näyttelythommat niin vakavissaan. Jopa mätsäreissä törmännyt tämmösiin tapauksiin. Voi hohhoh, sanon minä. :/ Vähän tietysti jänskätti ennen meidän vuoroa, mutta sitten kun sinne kehään piti mennä, niin ei sitä jännitystä kerkeä edes miettimään, kun keskittyy niin kovasti koiraan. Elikkä ensiks kävin esittämässä Rockyn. Kaikki meni suht. hyvin. Rocky voitti kilpailuluokan ja sai kunniapalkinnon. Sitten mentiin kehään Helmin kanssa. 7-9 kk nartuissa oli neljä pentua. Helmi esiintyi suht. mainiosti, tällä kertaa ei vetänyt niin hirveesti ravatessa ja seisoi myös kauniisti. Varmasti teki hyvää tuo kaahausloma siskon luona, että neiti sai enimmät energiat pois ennen show'ta. ;) Pöydällä neiti seisoi to-del-la kauniisti ja antoi tuomarin katsoa hampaatkin ilman mitään kommelluksia... Mutta sitten kun tuomari siirtyi Helmin taakse hiplailemaan, niin sitten oli taas jänskät housussa. :/ Olipa vaikea arvata, Helmi oli tietysti viimeinen eli PEK4, Demi PEK2+KP ja Ansa PEK1+KP. Elikkäs ROP-PENTU kehässä nähtiin kummatkin Brandyn vaaveista. Ei huono. :) Ansa vei voiton ja oli siis ROP ja Rocky näin ollen VSP. Todella hienoa! Kaikki sai hyvät arvostelut, Helmillä tosin huomattavasti lyhyempi lista hyvistä asioista kuin muilla. Siihen täytyy tyytyä. :P Kyllä tietysti vähän harmittaa, ois voinut mennä paremminkin, mutta ihan riittävän hyvä tää nyt oli. Uskotaan kovasti siihen, että jonain päivänä Helmu puhkeaa kukkaan. Vielä semmoinen asia melkeen pääsi unohtumaan, että ystäväni Vilman beauceronpentu oli myös ROP! :)

Turkin kasvua ja seuraavia näytelmiä odotellessa. *Syvä huokaisu* Seuraavaks ois sitten Brandyn vuoro. Ja huomenna ois yks mätsäri, johon aattelin jomman kumman koheltajan kanssa mennä. Katotaan jos myös saisin jostain roposet pierastua Helmin näytelmäkouluun, joka alkaisi ensi maanantaina. Semmosia tällä kertaa.

Täällä on oudon rauhallista

Käytiin viikko sitten kyläilemässä Herra Paten ja Helmin kanssa siskoni luona. Sisarukset tarvitsivat hiukkasen trimmausta tämän viikon pentunäyttelyä varten. Ja huomennahan ois sitten se showday. =)

Anyway, tehtiin sitten semmoinen vaihtokauppa tuolla siskon luona, että Helmi jäi sinne kyläilemään ja se Puolan pikku-rinsessa Nera ("Yoga") tuli sitten tänne katselemaan cityelämää. Kylläpä on ollut rauhallista, kun se yks adhd ei oo ollu pyörimässä jaloissa!!! Koti tuntuu niin "oudolta"... :/ Tuo pikku-rinsessa on tosi kiltti. Hän vain nukkuu, syö ja vähän leikkii... Ja tietysti kakkaa ja pissaa. Mutta kakkaa ja pissaa tulee vähemmän kuin Helmiltä! Mitä ihmettä??? :D Kyllä tuosta pikku-rinsessasta löytyy myös melkoisia emännän piirteitä, kun hän sille päälle sattuu. ;) Mutta muuten on siis aivan ihana tapaus. <3 Täällä "cityssäkin" Nera on tosi reipas, mutta hänellä on välillä ihme tapa kävellä ihan mun jaloissa kiinni. On taas saanu varoa 24/7, ettei talsi pienokaisen päälle! Tänään vähän harjoiteltiin kaikenlaisia temppuja ym. Neran kanssa ja neitokainen on melkoisen oppivainen tapaus. :) On kyllä tosi ikävä Helmiä, mutta täytyy sanoa, että tulee myös ikävä Neraakin. Nyyh. Huomenna siis näyttelyn jälkeen neidit vaihtavat paikkoja. Syyskuussa Nera muuttaakin sitten Teemun siskon luokse!

Nera lähdössä kyläilemään meidän luokse...

Nera meillä! <3

Brandy on ollut vähän mustis tuosta Nera-vaavista. ;) Brandy ei meinaan oo Helmistä lähes ollenkaan mustis... Anyway, muuten näillä kahdella on mennyt tosi kivasti. Brandy tykkää välillä jopa leikkiä Neran kanssa, mutta pitää myös kuria yllä. Toisin on Helmin kanssa... :P

Brandy ja mini-Brandy päikkäreillä <3

Mamman mussukoille uudet vetimet

Tilasin viime viikolla PetNetstoresta Helmille nimilaatat (sekä pantaan että valjaisiin) ja kosketuskepin (pentukoulussa suositeltiin kovasti). Eilen kävin hakemassa paketin postista, ihmettelin suuresti näin nopeaa toimitusaikaa! :) Avasin paketin ja huomasin, että toiseen laattaan oli kaiverrettu puhelinnro väärin. Voi itku. Noh, soitin kauppaan ja lupasivat laittaa uuden laatan tulemaan tilalle. Ei siis tarvinnut lähettää sitä virheellisesti kaiverrettua laattaa takaisin. Tänään postiluukusta kilahti uusi laatta, siis heti seuraavana päivänä kun olin soittanut asiasta! Täytyy todeta, että aivan mahtavaa, ystävällistä ja ennen kaikkea nopeaa palvelua! Tänään käytiin ostamassa kummallekin rinsessalle uudet hianot pannat. Helmille ostettiin myös Hurtan pehmustetut valjaat. Ostettiin sellainen koko, joka oli sopiva Brandylle, mutta Helmille vielä hiukan iso. Toivotaan, että valjaat istuvat myöhemmin paremmin Helmulaisen päälle... Sitten jonain kauniina päivänä, kun Helmu saa hiukan lihaa luitten päälle ja karvaa???!!! Brandylla onkin jo pehmustetut Brava-merkkiset valjaat. Kyllä nyt kelpaa neitokaisten tassutella!

Helmin uudet Hurtta-valjaat, luunmuotoinen nimilaatta ja flexi.

Helmin väri on musta/harmaa. ;)

Brandyn Brava-valjaat, tassunmuotoinen nimilaatta, flexi ja Bon Ton-kakkapussipidike. Brandyn väri on punainen/pinkki. ;)

Helmin uusi puolikiristävä Top Canis-pehmopanta.

Pääkallokuvioinen talutin onkin Brandyn vanha, ostettu muistaakseni Stockmannilta.

Brandyn uusi puolikiristävä Top Canis-pehmopanta ja Top Canis Baby-talutin.

Menee sheltillä myös aikuisenakin. ;)

Trixie-kosketuskeppi, jonka "antennin" pituutta voi säätää. Kepukassa on myös naksutin ja klipsi esim. vyöhön kiinnitystä varten. "Jojo-mekanismin" ansiosta kepukka voi olla kiinnitettynä vyöhön koko treenailujen ajan.

Nyt sitten alotetaan Helmin kanssa treenaamaan kaikkea kivaa tuolla kosketuskepillä. Ihanaa, kun ei enää tarvii selkä vääränä kumarrella namipalat kädessä. Kunhan neiti nyt vaan oppisi koko keppihomman idean... ;) Unohdin muuten kokonaan postailla meidän pentukoulukuulumisista. Elikkä kouluhan on ajat sitten suoritettu loppuun, sehän oli 5 krt kurssi. Noh, mitäs kaikkea me opittiin? Ihan perushoitohommeleita ja peruskomentoja... Mm. nätisti remmissä käyttäytymistä, koiran pois lähettämistä, nätisti kädestä syömistä... Ja irti, seuraa ja sivulle... Helmi on aika hyvin alkanut tajuamaan tuon sivulle-käskyn, mutta seuraaminen on vielä ihan hakusessa. Siinäkin treenissä saattaisi auttaa tuo kosketuskeppi?! Yleisesti aika tylsä kurssi ja hirveesti saman asian hinkkaamista, kun kurssin ohjaajalta loppui vissiin ideat kesken... :/ Mutta hirvittävän tärkeää oli, että me osallistuttiin Helmun kanssa tuonne!!! Ohjaaja kehui ihan hirmuisesti, että Helmi on reipastunut TODELLA paljon. Ja niinpä taitaapi olla. :) Kun miettii muutama kuukausi taaksepäin, niin elämä oli aivan toisenlaista... Mm. rattaista/pyöristä ei menty ohi, lapsia juostiin häntä kopien välissä karkuun, kaikki koirat+ihmiset oli maailman pelottavimpia otuksia... Nyt Helmi uskaltaa käydä haistelemassa muita koiria ja ihmisiä, ja ulkona hän ohittaa "pelottavat" asiat ihan rentona. Siis mieletön muutos! Tosin Helmi ei anna kenenkään vieraan koskea itseensä, se on vielä pienoinen ongelma, mutta ehkä se siitä... Saatiin tuon pentukurssin ohjaajalta hyvä vinkki jo alussa tuohon Helmin arkailuun; heti kun neitiä kiinnostaaa edes vähän jokin "pelottava" asia, niin hirveesti kehuja ja nameja. Ja kaiken maailman arkailut jätetään totaalisen huomioimatta, ihan  uin koiraa ei olisi olemassakaan niissä tilanteissa. Ohjaaja sanoi, että tässä treenissä on hirveä duuni, mutta palkitsee lopussa varmasti. Ohjaaja ehdotti meille myös agilityharrastusta, YLLÄRI. :D Helmi varmasti olisi hyvä siinä, kun tykkää niin kovasti touhuta ja juosta. Ja ohjaaja sanoi, että kaikella tuommoisella harrastamisella voi kohottaa koiran itseluottamusta hirmuisesti. Heti kun jonain kauniina päivänä on rahallisesti saumaa, niin varmasti ilmoitan Helmin johonki agilitykurssille tai koiratanssiin tmv. Oon niin kauan itsekin haaveillut jostain koiraharrastuksesta, että sillai. Alla vanhoja kuvatuksia pentukoulusta...

Helmin mieleisin temppu: HYPPY, HYPPY, HYPPY... :D

Brandy "kerjää"... :P

Jee, olin sirkuselukka entisessä elämässä...

Sitten vielä pari "vanhaa", mutta ihanaa yhteiskuvaa Helmistä ja Brandy-mammasta.

LOVE. <3

Ujui, pusu! <3

Kääk!

Taas näyttelylöpinää... Ja ihania vaaveja! :)

Oltiin muutama päivä mökkireissussa, kun ei ole tullut käytyä yhtään kertaa siellä tälle kesälle. La-su välisenä yönä tultiin takaisin kotiin. Koirat ainakin nautti reissusta sydämiensä kyllyydestä; saivat vapaasti juosta, riehua ja haistella. Voi miten hauskaa! :) Myös herra Pate oli mukana. Helmi ja Pate kävivät myös uimassa! Tai no, kahlattiin vedessä hauvelit sylissä ja sitten päästettiin uimaan rantaan. Vähän viilennystä kesäpäivään. Helmi kuullosti ihan pieneltä porsaalta, kun polskutteli rantaa päin... :P

Eilen oltiin taas Helmun kanssa mätsäilemässä Helsingissä. Ystäväni Vilma oli oman vaavinsa kanssa mukana. Hänellä on 7 kk vanha beauceroninpaimenkoira nimeltään Hulk. :) Täytyypä heti todeta, että oli harvinaisen p**ka mätsäri!!! Isot ja pienet pennut arvosteltiin erikseen, ja kummassakin luokassa tuomari pyysi aluksi kaikki samaan aikaan kehään. Osallistujoita oli jälleen kerran todella paljon ja kehät oli aivan törkeen pieniä! Yritä siinä saada koirasi seisomaan, kun ei oo minkäänlaista hajurakoa vieressä oleviin koiriin. Toisin sanottuna kaikki haistelee kaikkien perseitä. Sitten piti yrittää saada siinä tungoksessa koira ravaamaan, voi kiesus... Sitten tuomari "arvosteli" jokaisen koiran yksitellen, ei siis pareittain. Näin ollen ei myöskään jaettu sinisiä tai punasia nauhoja. Sitten lopuksi tuomari pyysi JÄLLEEN kaikki kehään ja valitsi kuusi parasta. Helmi ei yllättäen sijoittunut, koska oli taas vaihteeksi kakat housussa pöydällä. :( Niin ja neitiä ei oikeen meinannut kiinnostaa yhtään mikään. En tiedä johtuiko kuumuudesta vai mökkireissuväsymyksestä vai huonoista nameista vai kaikesta vai mistä... Ei ollut meidän päivä ollenkaan. :/ Ystäväni koiruuskaan ei sijoittunut tällä kertaa. Ihan kökköä, kun ei voi edes sanoa, että oltiinko sinisiä vai punasia!

Siskoni ilmoitti Brandyn kansalliseen kaikkien rotujen näyttelyyn, joka on Vantaalla 3.9. Jee... :) Nyt täytyy tosissaan raahata myös Brandyakin noihin mätsäreihin. Katotaan jos ensi sunnuntaina innostuis lähtee, kun ois taas yks mätsäri...

Löysin muuten vihdoin kuvia siitä VPY:n mätsäristä, joka oli Helsingissä 16.6. Siellähän Helmu sijoittui SIN4. Alla linkit kuviin. :)

http://katjamaarit.kuvat.fi/kuvat/MatchShow%2016062011/IMG_2336.JPG
http://katjamaarit.kuvat.fi/kuvat/MatchShow%2016062011/IMG_2124.JPG

Nyt voisin vihdoin ja viimein laittaa myös vähän kuvia tämän tylsän tekstin väritykseksi. Eli tässä vähän kuvia Helsingin mätsäristä (20.7.)... :P

Oho, Helmi seisoo pöydällä! Namipalan avustuksella tietenkin. :D

Viimeiset "silaukset" ennen sinisten kehää...

Sisko toi Latvian reissun tuliaisina kaksi AIVAN YLI-IHANAA trikki pentua, uroksen ja nartun (sisaruksia)! <3 Pienokaiset ovat kotoisin Puolasta, josta siskoni ystävä kävi hakemassa ne ja toi Latviaan. Anyway, olin tosiaan vielä siskoni luona, kun he palasivat reissusta ja näin nuo ihanaiset karvapallerot. :) Vaavit ovat 3 kk vanhoja ja kummallakin on jo nyt aivan mahtava luonne! Siis todella reippaita tapauksia. Helmi oli aluksi vähän hämillään, että mitä ihmeen otuksia nuo pienet vilistävät karvakasat oikeen ovat... Mutta sitten ihmetys vaihtui hurjaksi leikkituokioksi! Helmi sai uusia, samalla aaltopituudella olevia, kamuja! :D Ihan mahtavinta tässä on se, että Temen sisko on luvannut tarjota tuolle nartulle sijoituskodin. <3 Hänkin asuu tuossa ihan meidän lähellä, n. 15 minuutin kävelymatkan päässä. Kivaa, saadaan lisää shelttikamuja lähelle! Ja ennen kaikkea ihanaa tietää, että tyttö saa hyvän kodin. :) Tyttöä on kutsuttu Puolassa "Yogaksi", mutta hänen nimeksi tulee Nera. Menemme katsomaan pikku-neitiä uudestaan ensi lauantaina, Teemun sisko tulee tietysti mukaan. Alla kuvia Helmin ja Puolan vaavien biletyksistä. "Yogalla" on valkoiset etujalat. Siitä voi nuo palleroiset erottaa.

Kivaa kiusata pienempiä... :P

"Yoga" mukkelis-makkelis lattialla...