Kuulumiset taas vähän jäljessä

Taas jäänyt blogi päivittämättä. No mutta, korjataas asia nyt.

17. lokakuuta oltiin tytsyjen kanssa tutustumassa koirakoulu Heiluvan Hännän virikeluolastoon. Yhteen huoneeseen on rakennettu useita tunneleita, joista löytyy kaikkea kivaa haisteltavaa. Ideana on siis se, että koirat päästetään vapaaksi ja saavat työskennellä itsenäisesti. Omistajan tehtävänä on vain katsoa vierestä ja nauttia koiran puuhasteluista. Ohjaajamme sanoi, että on täysin normaalia, että koira ei ensimmäisellä kerralla mene ollenkaan tunneliin ja tekeekin jotain itsellensä tuttua, esim. pyytää leikkimään. Huone on meinaan täynnä kaikenmoisia uusia hajuja, joista koirat saattavat mennä aivan "sekaisin" ja käyttäytyä hyvin yllättävästi. Noh, Helmihän tosiaan oli aivan päästänsä pyörällä... Hän oli todella jännittynyt, pyöri hermostuneesti ympäriinsä ja repi Brandya korvasta jne. Brandy sen sijaan oli aiiivan fiiliksissä; heti ensimmäisenä huoneeseen päästyämme alkoi neidin nenä vipattaa ja reippaasti paineli haistelemaan tunnelin aukkoa. Tiesin, että tämä olisi Brandylle mieluinen kokemus, sillä lenkkipoluillakin neidin pitää pysähtyä joka hiton puskaan haistelemaan. Niin ja arvatkaas mitä; meni muutama minuutti, niin neiti paineli nenä kiinni maassa yhden tunnelin päästä päähän. Ja sama homma vielä uudestaan. Ohjaajamme sanoi, että Brandy oli hänen urallaan ensimmäinen koira, joka meni ensimmäisellä kerralla alle 10 minuutissa koko tunnelin läpi! Jee, hyvä Brandyyy. :) Mä luulen, että Brandy meni tyyliin "vahingossa" sen tunnelin läpi, koska on varmasti vaan antanut nenänsä viedä. :P Tunnelireissujen jälkeen ohjaajamme antoi neitokaistemme haistella mm. peuran jalkaa ja supikoiran taljaa. Voi vitsit, Brandy kyllä oli niin fiiliksissä. Nenä vipatti aivan vimmatusti. Helmiä ei kyllä ihan hetkeen tarvitse tuonne enää viedä, mutta Brandyn kanssa käytiin heti seuraavalla viikolla uudestaan! Brandyn äippä, Selma, oli myös mukana. Brandy oli vähän tyyliin semmosilla fiiliksillä, että: "Mä oon jo nähnyt tän paikan." Ja oli enemmän kiinnostunut siskoni rapsutuksista. ;) Siskollani oli myös kovat odotukset, että paikka olisi kovin mieluisa Selmalle, sillä Selma on myös innokas kaikenmoisten hajujen perään... Mutta ihme ja kumma, Selma ei ollutkaan kovin innoissaan virikeluolaston tuoksuista. Kyllä hän juu haisteli, mutta aika nopeasti kyllästyikin. Brandyn kanssa mennään vielä joskus uudestaan tuonne, mutta nyt pidetään pieni muistitauko, niin sitten on taas tuplaten hauskempaa.

Täältä voit lukea lisää tuosta virikeluolastosta: http://www.heiluvahanta.fi/virikeluolasto.php

Selma haistelemassa virikeluolaston tuoksuja...

Brandy ihmettelee minkin taljaa...

Mitäs muuta... Helmin haava on parantunut todella hienosti. Ihan hailakasti näkyy semmonen vaalea viiva masussa. Eli kaikki hyvin. :) Hitsit, kummatkin neitokaiset tiputtavat turkkiansa kovaa vauhtia tällä hetkellä. Kämppä on aiiivan täynnä pohjavillatupsuja ja irtokarvaa. Huoh... Noh, josko tää karvanlähtö rauhottuis ainakin Hempalla vähäksi aikaa. ;)

Ainii... Siskoni koira, Kerttu, oli täällä kylässä lokakuussa! Kerttuhan on meillä aikaisemmin visiitillä olleen Siirin tytär, eli näin ollen Brandyn siskon tyttö ja Helmin serkku. Kertulla oli juoksut, joten tehtiin taas vaihtokauppa, eli Helmi meni vaihtariksi siskolle. Kerttu oli kyllä vallan ihana tapaus! <3 Niin kiltti ja rauhallinen koira kuin vaan olla ja voi. :) Muutaman viikon Kerttu-neiti täällä kyläili ja sitten lähdimme viemään sekä Kerttua että Brandya siskolleni, sillä lähdimme isännän kanssa viikoksi Tunisiaan häämatkalle! <3 Häämatka jäi tosiaan reilu vuosi sitten turhan lyhyeksi, kun kyseessä oli Ruotsin risteily. ;) Olimme varanneet tammikuulle AirFinlandilta matkan Egyptiin, mutta kuten varmasti kaikki tietää, niin koko AirFinlandin pulju meni nurin... Rahoja emme ole vielä saaneet takaisin, mutta meille onneksi sattui rahallisesti ja ajallisesti sopiva rako karata etelään. Palasimme viikko sitten reissusta. Oli kyllä mukava matka! Aurinkoa ja lämpöä riitti, saimme uusia ystäviä, kävimme eläintarhassa ja minä pääsin kokeilemaan parasailingia. Siinä loman kohokohdat. :)

Brandy ja Kerttu... Brandy piti huolen romuistaan. :P

Kerttua ei nyt muutenkaan oikeen kiinnostanut. :D

Sitten muutama lomakuva... Meidän hotelli.

Näkymä meidän partsilta...

Isäntä allasalueen liukumäessä! :D

Meidän biitsiä...

Parasailingia... Minä en oo tuossa kyydissä, mutta tuollasella jokatapauksessa menin. :)

Lonkka- ja kyynärkuvauksissa

On ollu vähän kiiruksia ja motivaation puutetta tän blogin päivittämiseen...

No mutta, viime viikon lauantaina käytiin Hempan kanssa lonkka- ja kyynärkuvauksissa eläinlääkärikeskus SoVetissa. Kaikki näytti terveeltä, nyt sitten jännitellään lopullista tuomiooo. Sydänkin kuunneltiin ja hyvin pumputti. :) Silmät ja polvet pitää vielä tutkia, sitten olis neitokaisen pevisa-tarkit pulkassa.

Aika koominen tilanne oli tuolla eläinlääkärissä, kun Hemppa oli juuri saanut herätepiikin ja hänet laitettiin patjan päälle heräilemään. Yritimme höpötellä kaikkea Helmille ja rapsutella häntä jne, mutta neiti vaan vetää zetaa. Sitten sanoin: "Ruokaa, ruokaa!" Niin Helmin pää nousi samantien pystyyn. :D Mutta laskeutui myös yhtä nopeasti alas. Hahahaa...

Helmi meinas olla vähän pökkyrässä koko päivän noitten kuvausten jälkeen. Meidän adhd yritti ihan väkisin pysyä hereillä, vaikka hänestä näki, että väsymys on todella suuri. Siis kirjaimellisesti neiti meinas nukahtaa pystyyn! Tässä kuva siitä. :D

Lopulta Helmi luovutti ja uni vei voiton!

On kyllä ollut vähän orpo-olo, kun meillä loppui vuorot siellä agihallilla ja nyt joudutaan venailee kesään asti, kun seuraavan kerran (toivon mukaan) päästään treenailemaan. Siellä koirakoululla olis tosiaan tarkoitus jatkaa, seuraavaksi siis C-kurssille.

Viimenen treenikerta meillä oli 19.4. Meillä oli tuplatunti, niin otin Brandynkin mukaan. Otettiin ihan "just 4 fun" kannalta toi vika kerta. Helmi ja Brandy kumpikin veti ihan kybällä, ei mitään valittamista mistään. Mamman taitavat karvapyllyt! <3

Ei muuten vieläkään olla onnistuttu korkkaamaan mätsärikautta avatuksi, höh... Mutta kattelin tossa koirat.com -sivuilta, että kyllähän noita riittää. Josko vaikka vkonloppuna tai ens viikolla? Brandy tarttis "VÄHÄN" pöytätreeniä. :P Tosin näyttelyyn Brandya ei kannata ilmottaa, sillä neiti päätti alkaa tiputtamaan turkkiaan! Huoh, just kun Helmi lopetti sen turkkinsa tiputtamisen, niin eiköhän sitten toisella ala heti perään...

Ei kait tässä tän kummempaa tällä kertaa. Mulla on muutamia kivoja kuvia tuolta aksasta, niin teen niistä tässä lähipäivinä kuvapostauksen. Mukavaa helatorstaita kaikille!

Niin ja hei kivaa; ollaan taas saatu yksi lukija lisää! Teretulemast Anoona! :)

Karvoja, karvoja, agilitya...

Just kun kerkesin innoita, että Brandyn karvanlähtö loppui, niin tietysti Helmi alkoi tiputtamaan (olematonta) turkkiaan ja kämppä on täynnä pumpulin näköisiä tupsuja. Niin ja huomasin myös, että Brandynkin persauksista irtoaa pohjavillatupsuja. Ei kiva. :( Varsinkin, jos johonki näytelmiin haluaisi osallistua...

Meillä oli lauantaina vika kerta agi B-kurssia. Nyt on tullut tutuiksi termit "edestä-, takaa- ja sokkoleikkaus". Eli tämmöisiä ollaan harjoiteltu. Päätinpä muuten repäistä ja otin meille vakkarivuoron yhdestä agihallista. Ollaan nyt käyty siellä muutaman kerran sähläämässä. Eka kerta oli vähän semmonen "just 4 fun", kun Brandykin oli mukana! Voi vitsit, kyllä toi muorikin olis varmaan aikas hyvä agilityssa; jaksaa meinaan enempi keskittyä kaikkeen ja tosi nopeasti oppi eri esteitä (jopa nopeammin kuin Helmi). Niin ja näki, että Brandy nautti siitä puuhailusta! Eipä siinä mtn, päästiin Brandyn kanssa jopa kokeilemaan pientä radantynkääkin ja oikein hienosti meni. Eipä voi muuta kuin kehua. <3 Ehkäpä otan Brandyn vielä joskus toistekin aksailee meijän kaa. ;)

Tuolla hallilla treenatessa otettiin Helmin kanssa edistysaskel pussissa... Neiti meinana suhahtaa siitä läpi, ilman että pussia pidetään enää raollaan! Silloin ekalla kerralla otettiin myös vähän takapakkia... :S Meinaan keinussa. Helmihän on ihan alusta asti tosi itsevarmana mennyt keinuun. Niinpä ajattelin hiukan lisätä "vaikeustasoa" ja antaa keinun mennä hiukan nopeampaa vauhtia maahan ja niin, että siitä pääsee myös pieni kolahdus. En tiedä oliko toi nyt ymmärrettävästi selitetty, eli siis olen aina avustanut keinussa ja avustin vielä nytkin, mutta en ihan niin paljoa. :D Anyway, neiti ei aluksi näyttänyt säikähtäneen mitenkään vauhtia/ääntä, sillä niin keskittyneesti söi namipalaa siinä keinussa. Noh, kuitenkin kävi niin, että Helmi ei sitten enää kauheen mielellään mennyt sinne keinuun. :S Tosi harmillista...

Kun päästiin kotiin, otin ystäväni juutuubin avuksi ja selasin erilaisia neuvoja, miten opettaa koiralle askel askeleelta se keinu. Ja aika monessa videossa oli ensiks opetettu koira menemään semmoselle tasapainolaudalle. Ihan sika hyvä idea! Niimpä pöllin Ikean Lack -sohvapöytämme alatason, jonka alle laitoin muovisen pakastepurkin. TA-DAA, tasapainolauta värkätty! Aluksi treenailtiin matolla, että ei pääse pelästymään ääntä, mutta oppii kuiteski sen tasapainoilun. Meillä on meinaan laminaattilattia, elikkäs voitte vaan kuvitella mikä mekkala käy, kun puu kolisee puuta vasten. Itseasiassa siinä meni aika kauan (alle viikko, onko se kauan???), että Helmi kipitteli siinä laudalla itsevarmasti. Mutta siis joo, kyllä me siinä onnistuttiin, jes! Sitten lisäsin vaikeustasoa, eli pistin laudan laminaattilattiallle... Pelkäsin jo pahinta, mutta Helmiä ei haitannutkaan yhtään se ääni. Tosi hienoa! Nyt neiti siis kipittelee/tasapainoilee tuolla kovaa meteliä pitävällä ja huojuvalla lankulla tosi itsevarmasti. :) Tuo tasapainoiluhan on mahtavaa treeniä koiralle muutenkin! Vähän sama idea kuin dobo-palloilussa (ei nyt ehkä ihan niin tehokas), eli koira joutuu keskittymään ja samalla käyttämään syvää lihaksistoa. Tosi hyvää mieli- ja kehojumppaa siis! Neiti H oli ainakin IHAN VÄSY (todella harvinaista!!!) 10 minuutin treenaamisen jälkeen. ;)

Eilen oltiin taas tuolla agihallilla ja ajattelin, että parempi unohtaa keinu kokonaan vähäksi aikaa... Mutta hetken aikaa siinä sählätessä, Helmi meni innoissaan haistelemaan nurkassa seisovaa keinua ja muutenkin kovasti halusi sinne kiivetä. Niimpä mietin, että: "Josko nyt kuiteski ihan vähän..." Ja en tiedä oliko siitä tasopainolaudasta oikeesti jtn hyötyä vai oliko Helmi vaan unohtanut sen keinusäikähdyksen, mutta päästiin takaisin siihen pisteeseen, missä oltiinkin: Eli neiti kipittää keinun läpi ihan mielellään, kunhan minä vaan varmistan ettei keinu pääse yllättämään liian kovalla vauhdilla ja äänellä. Oon T-O-S-I iloinen, että keinusta ei tullutkaan kammoa. Ja pidän jatkossa huolen, ettei niin käykään... Eli pienen pienin vauvanaskelin edetään keinun kanssa, itsevarmuutta hiljaa kasvattaen. ;)

Tuolla hallilla treenatessa oon huomannut, että Helmi hirveen mielellään fuskaa noissa kontakteissa. :( Eli joko ylös- tai alastulossa jää se kontakti kokonaan, useimmin kuitenkin alastulossa. Ollaan sitä hiirimattotargettia hiottu ja se on nyt siinä pisteessä, että neiti kyllä tajuaa 100 % mistä on kyse. Tuolla meidän koirapuistossa on puinen taso, johon menee semmoinen kävelyramppi. Siellä ollaan käyty harjottelemassa hiirimaton kanssa "koske" käskyä ja tosi hyvin on mennyt! Jopa niin hyvin, että ilman mattoa ollaan sitä "koske" käskyä hiottu ja senkin neiti jo osaa... Mutta tietysti unohdin sen hiton hiirimaton himaan ja eipä se kontakti onnistunutkaan pelkällä käskyllä tuolla hallissa! Tai sitten neiti tarvii vaan lisää toistoja. Niin ja muutenkin neiti H oli eilen tosi levoton, aivan kauhea meno&meininki päällä ja sähelsi kaikkea omaa... Ei paras päivä siis tommoselle aivojumpalle. Noh, ens kerralla paremmin sit. Ainakin toivottavasti. :P

Ainii, mulla näyttää olevan ensimmäinen virallinen lukija. Hih, tervetuloa Rauhaisa! :) Kyllähän tuo kävijälaskuri on tuossa ihan kivasti raksuttanut, mutta todella harvoin kukaan mitään kommentoi. Tosi harmillista, olis kiva jos joku viittis sanoa edes "moi". :D Niin ja hei, aina voi (pliiis) laittaa palautetta; oli se sitten risuja tai ruusuja... Tai postausehdotuksia, MITÄ HALUATTE LUKEA?!?!?

Aurinkoista maaliskuun loppua kaikille!

Kaikkee vanhaa juttuu

Hei, mukavaa ja keväistä maaliskuun alkua kaikille! Eilen oli ihanan aurinkoinen ja "lämmin" sää. Ja tänään myös "lämmintä". :)

Noista agipostauksista tulee aina hirmuisen pitkiä, niin en oikeen muita juttuja ole niitten yhteydessä viittiny sepostaa. No, nyt sitten niitä muita sepostuksia:

Oltiin viime viikolla siskon luona kyläilemässä kolme päivää (mulla oli siis talviloma). B & H viipotti taas ku viimestä päivää! Niin ja sisko trimmasi Helmin korvat. Son niin kaunis nyt. <3 Ja tosi nätisti antoi trimmata, mutta sitten jos mä trimmaan, niin hän tekee kuolemaa siinä trimmipöydällä. OMG. :D Brandy oli kotona taas aikas väsynyt (haha ylläri), mutta Helmi ei! Ajattelin, että olis ollut agissakin rauhallisempi, mutta ei... Ihan mahoton duracell-elukka! Mutta joo, kotiuduttuamme Brandy kävi kyllä aina ulkona ollessaan melkosen kierroksilla. Siis ihan bimbo, kaikelle mahdolliselle haukkui ja koko ajan oli näkevinään tonttuja puskissa. Voi jumpe, piti kyllä laskea aika moneen kertaan kymmeneen. Nyt neiti B on taas rauhallisempi, mutta jotain tonttuja se vielä näkee/kuulee. Sisko sanoi, että B saattaa olla valeraskaana, sillä Otto-herra kuiteski niin kovasti yritti astua. Eipä muuten juolahtanut mieleen! Niinpä katoin B:n masun alle ja onhan ne tissit punaisemmat ja semmoset pinkeet. Ja sehän selittää myös sen, kun neiti on sisällä niin väsynyt ja huomionkipeä, että voi sentäs... Hohhoh. Ei oo helppoo olla nainen nääs. :>

Ainii, siskoni on nyt rakastunut chihuihin... Ja nyt myös mä. <3 Kiitti vaan Anne. :D Anyway, siskolle tuli Martta-Justiina eli "Martsa" niminen chihu pari viikkoa sitten. Mä oon niin lovessa siihen pikku-neitiin! Ja mä oon sen kummitäti. Jee, mä oon ekaa kertaa elämässäni kummitäti. :D <3 Alla olevassa kuvassa siis Martsa. Martsa on todella ihmisrakas, rakastaa sylissä istumista/nukkumista ja nauttii rapsutuksista.

En tiedä olenko jo maininnut, mutta Brandyn karvanlähtö loppui jo jokin aika sitten. Silloin kun Brandy alkoi sitä karvaa tiputtamaan, niin vaihdoimme siihen Virbac Dermal -sapuskaan ja samalla rupesin antamaan taas tovin tauon jälkeen Mirra Coat -jauhetta kummallekin. En tiedä johtuuko Mirra Coatista vai ruuasta, mutta B:n turkki ei mielestäni päässyt läheskään niin pahaan kuntoon, kuin yleensä karvanlähdön aikana. Ja turkissa on ihan mieletön kiilto! Todella kaunis Brandy. <3

Nää kuvat oli niin AAAW! <3

Tämäkin on jo aika vanha juttu, mutta saatiin muuttohommat vihdoin ja viimein päätökseen. Eli muutamat muuttolootat oli vielä purkamatta ja matot laittamatta lattialle, mutta nyt on nämäkin operaatiot suoritettu. Nyt on ihana koti. <3 Paitsi, että verhot puuttuu keittiön ikkunasta, ku en oo oikeen mieluisia ja kohtuuhintaisia mistään löytänyt... No mutta arvatkaapa minkä riemun mattojen laittaminen lattialle noissa karvakasoissa aiheutti: Piehtarointia, tuoksuttelua, raaputtamista ja painia kaikilla matoilla. Niin ja juoksivat ympäri kämppää. Ja tämä kaikki riemu/riehu pelkistä matoista. :D

Brandyn piehtarointia/päiväunia ihanan pehmoisella matolla. <3

Helmi fiilareissa matosta! :D

Ja on siinä hyvä nukkuakin. <3

Ja näin lopuksi mainostan tuota oikealla olevaa sivupalkkia, jonka sisältöä olen päivitellyt. Eräänä kauniina päivänä ehdin tutustua kunnolla muiden shetlantilaisten/koirien blogeihin, joista muutamat olivat minusta oikein mukavaa luettavaa. Eli käykääpä kurkkaamassa tuonne blogilistaani! ;)

Helmi 9 kk!

Hei vaan, eipä mulla mitään erikoista asiaa! Kunhan kirjottelen ajan kuluksi. :) Helmi täytti eilen 9 kk! <3 Ja tiedättekö mitä... Neitiä voisi jopa kutsua sisäsiistiksi, sillä hän ei ole pisutellut/kakitellut sisälle (kahta ripulikertaa lukuunottamatta) yli kuukauteen!!! Voitteko kuvitella?!? Ja mä kirosin ne monet kerrat, että ei toi koira ikinä opi... Ai että on ollut stressittömämpää tää elämä viimesen kuukauden ajan. Aaah. :D Ja nyt koputellaan taas sitä puuta, että en hypi ilosta taas liian ajoissa. Koputi-kop-kop. Helmi on myös saavuttanut mörköiän. Mm. ulkona heiluvat puskat on tosi pelottavia ja öiset kuralammikot, joista heijastuu katuvalot. Niin ja kotona jos vaihtaa jonku tavaran paikkaa, niin se on myös tosi jännää. Mutta Helmi ei onneksi räkytä! Toisin kuin Brandy... Brandy oli ihan hullu mörköiässä. Helmi osaa suhtautua noihin tilanteisiin 150 % rauhallisemmin, kuin äippänsä aikoinaan. Muutenkin Helmi on aivan eri maata mutsiinsa verrattuna... Brandy rakastaa räkyttämistä, kaikki asiat pitää ilmaista haukkumalla. Lisäksi Bridgetti on ihan hirrrveän itsepäinen! Helmi taas räkyttää todella harvoin ja uskoo helposti, jos komentaa. Ihmettelen kovasti, että miksi Helmi ei ole vieläkään imenyt noita huonoja piirteitä mutsistaan. o_O Ja taas KOP-KOP-KOP.

Brandylla alkoi karvanlähtö. Se niistä messarinäytelmistä sitten... Ei tarvii mennä, ku tolla karvantiputusvauhdilla neiti on tod.näk. aikas kalju joulukuussa. Hyvä, että kerkes kuitenkin siellä erkkarissa käydä! Taisin yhdessä postauksessa mainita, että Brandylla on taas joku ihme uhouskausi meneillään. En tajua, miten neiti B:n käytös voi muuttua noin totaalisesti... Taas ihme uhoomista kaikille esineille, lapsille, ihmisille jne. Koko ajan vilisee jotain tonttuja ympärillä. Huoh... Voiko toi karvanlähtökin viitata siihen, että on tosiaan jostain hormonijutuista kyse? Ja itseasiassa Brandylla oli outoa silmien rähmimistä jokin aika sitten. Ei kuitenkaan mtn silmätulehdukseen viittaavaa. Sillä on ennenkin muistaakseni ollut tuota silmien rähmimistä, aina kun alkaa tuo uhoomiskausi. Brandyn juoksut pitäisi alkaa ensi kuussa... En tiiä, alkaako siellä värkissä jotain tapahtumaan jo hyvissä ajoin vai mitä? En tosiaan keksi mtn muuta selitystä. :D

Painot

Helmi 5,4 kg (+ 700 g)
Brandy 5,8 kg (- 400 g)

Eilen oli tosiaan punnauspäivä. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi. Brandy-raukka on laihtunut, kun on joutunut noista ripuli-ökätaudeista kärsimään. :( Mutta Helmi sentään saanut tosi hyvin massaa, ihan muutamassa kuukaudessa. :) Ollaan lisätty Helmin nappulamäärää ja laitettu ruokaöljyä ruuan sekaan, että neitokainen rupeis lihomaan. Ehkä siitä on jotain hyötyä ollut.

Sitten vähä ihmisjuttuja... Herkkikset, älkää lukeko! :D

Aikani kuluksi surffailin erilaisia blogeja läpi, ja yleensä tykkäänkin lukea eri aihealueisia blogeja. Hirvee ällötys kuitenkin tuli, kun lueskelin muutamia nimeltämainitsemattomia vauvablogeja, joissa jengi hehkuttaa tyyliin, että: "Jee, nyt mulla on ovulaatio. Nyt ****skellaan koko viikko! Toivottavasti nyt siittiö ja munasolu kohtaavat." Siis YÖK! Tottakai jokainen saa päättää, mitä kirjoittaa ja pakko ei ole tuommoista lukea... MUTTA SILTI!!! Siis jotenki niissä vaan ällötti kaikki se vaaleenpunanen hehkutus ihan jokaisesta asiasta, mitä se vauvanteko/odotus/vauva tuo tullessaan. Ihan kaikkea ei mun mielestä tarvitse kertoa ja hehkuttaa. Vauveliinit on ihania, mut kuiteski ne on vaan pieniä ihmisiä ja normaali osa elämää/elämän jatkumista... Ja toivottavasti kukaan ei tästä loukkaannu, tää on vaan mun henk.koht. mielipide. Jotenki vaan teki mieli päästää tämä ulos. :D Varmasti kaikki ei myöskään tykkää mun koirahehkutuksista. Eikä tarviikaan... Niin ja toivottavasti en itse sorru samoihin "virheisiin", kun jonain kauniina päivänä meille tulee karvatonta perheenlisäystä. Ja tämä aihehan tuli mieleen juuri sen takia, kun kaikki koko ajan olettaa, että ollaan jo kovaa vauhtia muksuja vääntämässä! Kerran ollaan menty naimisiinkin. AAARGH!!! Ja Teemuhan on jo pidemmän aikaa toivonu haikaraa visiitille, semmosta minkä nyytistä löytyis tosiaan karvaton vauva. Mun on vaan pakko pistää stoppia Teemulle, vaikka haluankin lapsen/lapsia. Järki sanoo, et hoida koulu- ja työpaikkahommat (ja biletykset) kuntoon ennen sitä beibiä. ;D Lapsi kuitenkin "rajoittaa" ihan hirveesti elämää... Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö lapset toisi myös paljon hyviä asioita elämään! Niihin rajoihin vaan pitää olla valmis. Hirvee saarna.

Ainii, viime viikolla saatiin kuulla aivan mahtavia uutisia: Me saatiin uusi asunto, JEE!!! Harmi vaan, että me joudutaan ottamaan se vastaan ilman näkemistä, kun se nykyinen asukas ei suostunu antamaan yhteystietojaan meille. Käytiin eilen kattomassa sitä kämppää ulkopuolelta ja ihan mukavalta paikalta vaikutti. Pimpotettiin ovikelloakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. :/ Mutta me kyllä ollaan valmiita ottamaan vähä huonokuntosempikin kämppä vastaan, sillä tää missä me nyt asutaan on aivan JÄRKYTTÄVÄN kallis ja PIENI!!! Se meidän uusi kämppä on 11 neliöö isompi ja vuokra laskee melkein 150 eurolla. KELPAA! Lisäksi se kämppä on aivan Teemun työpaikan vieressä, voitais (jos Teemu haluis) jopa luopua autosta kokonaan, kun herra H. pääsis dösällä tosi kätsysti duuniin! :) Päästään muuttamaan sinne jo heti ens kuun alussa! Mii sou veri häpi. <3 Mä oon niin kyllästyny näihin nurkkiin, ku täällä näitä sekoja koiranomistajia riittää (taas viime aikoina jtn rakkeja juoksennellu vapaana kävelyteillä jne.) ja aina jotain homeleipiä puskissa. Aaargh... Niistä homeleivistä yleensä ripuli tuleekin, kun noi ahmatit hotkasee kaikki "herkut" silmänräpäyksessä kitusiinsa. Nyt ei sen Brandyn yrjöepisodin jälkeen oo ollu mtn kummempaa. Yks päivä oltiin pellolla juoksuttamassa koiria ja siellä ne veteli tyytyväisenä ruohoa naamaan. Siitä meni vähän masut löysälle, mutta ainoastaan yhdet kakat oli löysää. Ja TAAAAAS koputtamaan sitä puuta. :D