Jouluterveiset

Jonna, Teemu ja Brandy toivoo kaikille oikein ihanaa Joulua

ja mahtavaa Uutta Vuotta 2011! :) <3

Meikäläinen odottaa Joulua joka vuosi ihan innolla. Joulu on mielestäni yksi parhaimmista juhlapäivistä! Saa kokea antamisen ja vastaanottamisen riemun, saa syödä ihania ruokia ja saa vain olla rauhassa ystävien ja perheen kanssa. Eipä sitä muuta tarvita.

Tänään käymme Teemun vanhempien luona syömässä ja huomenna sitten mun vanhempien luokse. Samalla reissulla käydään myös siskon luona. Voi vitsit, että odotan iltaa innolla, ihan ku lapsena! Pääsee syömään kinkkua ja muita herkkuja... Ja josko pukkikin eksyisi kylään?! Ainakin Brandylle on paketteja. :)

Käytiin tosiaan pyörähtämässä Tukholmassa viime viikolla ja lauantaina olin siskoni luona hoitamassa koiruuksia. Siskoni oli tosiaan näyttelyreissussa Liettuassa ja Brandyn veljestä, Eetusta (Looney Toonie's Bachelor), tuli Liettuan muotovalio! Ihan mahtavaa, onnittelut Eetulle ja siskolleni! :) Sunnuntaina tulimme Brandyn kanssa kotiin.

Brandyn paino 7,4 kg!

Brandy on kyllä voinut todella paksusti ja tisut ovat paisuneet aikalailla. Brandysta näkee, että hänellä on vähän tukalat oltavat ja hänen on vaikea löytää mukavaa köllöttelyasentoa. Niin ja Brandy tuhisee ihan hirveesti! :D Voi, voi... Raukka ei tiedä, että olotila tuosta vaan pahenee. Brandyn ruokahalut ovat palanneet ja nyt hän varmaan söisi vaikka kokonaisen hevosen, jos saisi. Heti kun jossain rapisee ja kolisee, niin Brandy on ensimmäisenä paikalla. Brandy on myös ollut todella väsynyt ja hellyydenkipeä; koko ajan pitäisi olla rapsuttelemassa ja hän tulee öisin viereen nukkumaan, mitä hän tekee vain tooodella harvoin. Brandylla on myös ollut vatsa hiukan löysällä. Ei nyt varsinaista ripulia, mutta kakka on hiukan pehmeämpää, kuin normaalisti. Tämäkin varmaan johtuu vauveleista?! Eilen meinas pariin kertaan jäädä mamman monttu auki pahemman kerran; Brandy söi omaa kakkaansa! Ööö, viimeksi neiti on tehnyt tuota pentuna. Kyllä mä tiesin, että odottavilla äideillä on mielihaluja ja kova nälkä, mutta kakka... Hyyyi...

Näillä näkymin Brandy menee siskoni luo "pysyvästi" jo Uutena Vuotena, koska Brandy pelkää raketteja ja pauketta... Niin ja silloin Brandyn laskettuun aikaan on enää pari viikkoa. Pennut pitäisi siis syntyä viikolla 2. Nyt täytyy vaan viettää laatuaikaa rinsessan kanssa ja nauttia yhdessä näistä "viimeisistä" päivistä ennen lähtöä. Tulee kova ikävä! <3

Iltani piristys

Siskoni lähetti eilen illalla mulle sähköpostia, jossa oli Brandyn terkut mammalle, että hyvin pyyhkii! Sähköpostin liitteenä oli kuva ja video, jossa Brandy esittelee ylpeänä uutta "ystäväänsä". Alla on siis se eilinen kuva, jonka sain.

Tuo siskon meili kyllä piristi mukavasti iltaani. :D Brandy oli rakastunut tuohon leluun aivan täysin ja ominut sen kokonaan itselleen. Hän oli myös jaksanut vinguttaa sitä melkoisen tovin... Hmm, kuullostaa aika tutulle... Neitimme on muistaakseni täällä kotonakin vinguttanut leluja aiiika piiitkäään! :P Brandylla on samantapainen kettulelu, joka on Brandylle kovin rakas. Kettu-parka on joutunut kokemaan kovia; sillä on reikä kyljessä, siltä on nypitty karvoja ja häntäkin on melkein lähtenyt irti. Kettu myös tuoksahtaa aika aromikkaalta, sillä se on aika moneen otteeseen uinut Brandyn kuolassa. Olen hiplannut noita leluja (jota Brandy kantaa tuossa kuvassa) useaan kertaan eläinkaupoissa. Arvasin ihan oikein, että Brandy varmasti tykkäisi tuollaisesta lelusta... Ehkäpä joulupukki tuo Brandylle semmoisen?! ;)

Olen vähän hassu, mutta halusin paketoida kaikki Brandyn lahjat. Aika turhaa?! Tällä hetkellä näyttää siltä, että pukki tuo Brandylle kolme pakettia, mutta voihan olla, että niitä tulee lisääkin...

Ja tässä kuvia siitä Brandyn rakkaasta kettulelusta. <3

Brandy siis tykkää useimmiten tuhota lelunsa. Tuo liilan värinen narukasa oli pari päivää ennen kuvan ottamista semmoinen köysilelu, jonka Teemu-pappa oli juuri ostanut Brandylle. Brandyn ilme on just sen näköinen, että: "Hahaa, sainpas silputtua tämänkin!" :)

Välillä pitää vähän relatakin, jotta jaksaa taas riehua... Mukaan alla olevaan kuvaan ovat päässeet kärsimysten kettu, entinen narupallo eli nykyinen lankakasapallo ja Ikeasta ostettu hiiri, jolta lähti sattuneista syistä häntä ja viikset irti.

Asiasta kukkaruukkuun; sain kuulla, että tällä hetkellä neidillemme maistuu ruoka oikein mainiosti. Isossa koiralaumassa on pakko syödä silloin kun sapuskaa on tarjolla, muuten murkinat menee parempiin suihin. Kotonahan ei ole kiire minnekään. Brandy oli kuulemma löylyttänyt muutamaan otteeseen siskopuoltansa, Siiriä. Sen jälken hän oli liittoutunut terroristi äitinsä, Selman, kanssa yhdessä Siiriä vastaan. Illemmalla neitiä olikin sitten väsyttänyt ihan kunnolla. Jos nyt noita terrorisointi episodeja ei lasketa, niin muuten neiti on käyttäytynyt kylässä kiltisti. Ei oo helppoo olla odottava äippä, kun hormoonit hyrrää ja kauhee väsymyskin iskee aina välillä! :) <3

Brandy on tiineenä!

Kymmenen jälkeen aamulla sain kuulla uutiset, että rakkauspakkauksemme odottaa ainakin neljää, ehkä jopa viittä vauvaa! En siis ole ollut luulosairas noiden Brandyn oireiden takia. Päällimmäiset fiilikset ovat tietenkin hienot, koska meidän raksu saa vauvoja, mutta toisaalta on myös muitakin sekavia fiiliksiä. Huoh, kaiken ihanan takana on myös "huonojakin" juttuja... Esim. yksi huoli on synnytyksen aikaiset ja jälkeiset komplikaatiot. Siitä fiiliksestä on vaikea päästä eroon, että: "Entä jos...?" :/

Brandyn tiineys tarkoittaa sitä, että neiti menee siskoni luokse synnyttämään ja asustamaan siihen asti, kunnes pennut ovat luovutusiässä eli noin muutamaksi kuukaudeksi. Nuo kaksi kuukautta tuntuu varmasti ikuisuudelta, sillä mulla on jo nyt ihan hirmuinen ikävä Brandya, vaikka neiti on ollut vasta yhden päivän siskoni luona kylässä. Koti tuntuu niin tyhjältä paikalta ilman Brandya! <3 Aamullakin pomppasin paniikissa sängystä ylös ja ihmettelin, että miksi Brandy ei ole tullut herättämään, vaikka kello oli jo puoli yhdeksän. Teemukin sanoi eilen, että on ihan outo tunne, kun Brandy ei ole kotona "viihdyttämässä"... Niin ja koko ajan takaraivossa koputttaa huoli siitä, että neidin pitää päästä tarpeilleen, vaikka Brandy ei olekaan täällä...

Anyway, Brandy oli kuulemma käyttäytynyt lääkärin luona oikein mallikkaasti, vaikka epäilin hiukan toisenlaista käytöstä. Brandy meinaan sairasteli viime kevät-talvena paljon ja joutui käymään eläinlääkärissä useasti. Brandy rupesi yhdistämään pöydälle nostamisen kaikkeen ikävään, esim. piikkeihin ja kuumeen mittaamiseen. Kuten voitte arvata, neitimme "pöytäkäyttäytyminen" muuttui siis aikalailla tuon sairastelun jälkeen. Oli ihan kiva uutinen, että Brandy on hellittänyt kaunaansa "ilkeitä" lääkäreitä kohtaan. :D

Voittaja 2010

Tänä aamuna tuli herättyä jo ennen kuutta, sillä lupasin lähteä siskoni kanssa Voittaja 2010 koiranäyttelyyn. Brandy ei siis osallistunut, mutta siskoni koiruudet Kaitsu (Sunsweet Highway To Heaven) ja Brandyn veli Eetu (Looney Toonie's Bachelor) kävivät heittämässä kierrokset kehässä. Tällä kertaa ei ihan palkintopallille asti päädytty. :) Psst, törmäsin näyttelyssä joulupukkiin ja hän kertoi, että Brandy on tänä vuonna ollut kiltti tyttö... Toisin sanottuna löysin Brandylle kyseisestä tapahtumasta muutamat tosi ihkut joululahjat! ;)

Brandy on edelleen voinut "huonosti". Sapuska maistuu vaihtelevalla menestyksellä ja neiti on muutenkin ollut kovin apaattinen. Lisäksi olen huomannut, että hän juo ihan älyttömästi vettä! Tosin tuo apaattisuus taisi kadota tuhkana tuuleen, kun neiti pääsi tänään kyläilemään siskoni luo. Ainakin neiti veti parkkipaikalla aikamoiset kierrokset, kun tajusi pääsevänsä kylään. Siskoni vie Brandyn huomenna ultraäänitutkimukseen ja sitten selviää, onko Brandyn masussa elämää. Brandy saakin kyläillä koko viikon siskoni luona, sillä olemme Teemun ja isukkini kanssa lähdössä Tukholman risteilylle keskiviikkona. Lauantaina menen hoitamaan siskoni koiruuksia, sillä sisko lähtee näyttelyreissulle rapakon toiselle puolelle.

Väliaikatietoja

Eilen illalla Brandy söi ruokansa, mutta ei todellakaan "hyvällä ruokahalulla". Normaalisti ihan tavallinen pöperö uppoaa neitiin parissa minuutissa, eilen illalla meni varmaan 10 minsaa kipon tyhjentämisessä. Tänä aamuna jäi taas puolet ruuasta syömättä. Että semmosta.

Pahoinvointia ja raskauskiloja?

Tänään Brandy yllätti mamman aivan täysin! Brandylla on aina ollut todella hyvä ruokahalu, kuten varmasti monella muullakin koiralla. Aamulla neiti näytti siltä, kuin olisi syönyt ihan kamalan makuista ruokaa, vaikka mitään uutta ja erikoista en laittanut ruuan sekaan. Brandy pyöritteli nappuloita suussaan ja räki niitä lattialle. Lopulta sitten jäikin puolet ruuasta syömättä. Tällaista on viimeksi tapahtunut about 9 kk sitten, kun Brandylla oli paha vatsatauti. Ihan hetki sitten leikkasin neidiltä kynnet ja kynsienleikkauksen jälkeen Brandy saa aina jonkun herkun palkinnoksi. Tällä kertaa annoin Brandylle pihvitikun, joka on yksi Brandyn lemppariherkuista. Pihvitikku on normaalisti tuhottu muutamassa minuutissa, mutta tällä kertaa neiti vaan kanniskeli sitä ympäriinsä ja nuoleskeli sitä. Vasta kymmenen minuutin kuluttua Brandy oli saanut sen kirjaimellisesti hitaasti mussutettua. Todella outoa! Raskauspahoinvointia? :D Tosin mitään oksentelua ei ole ollut...

Brandyn paino 7,0 kg!

Muutama viikko sitten punnitsimme Brandyn ja neiti oli lihonut aikalailla. Paino oli noussut 6,8 kiloon, kun normaalisti hän painaa suurin piirtein 6,2 kg. Eilen oli puntaripäivä ja paino oli taas noussut 200 g! Mä vähän ihmettelin tossa yks päivä, kun valjaat oli hiukan kireät Brandyn päällä. Emme meinaan ole käyttäneet kyseisiä valjaita Brandyllä moneen kuukauteen. :P Vähän on ihmetyttänyt tämä lihominen, kun meillä herkutellaan vain maltillisesti ja muutenkaan elämäntavoissa ei ole tapahtunut muutoksia. Ihan noin paljoa ei varmasti koiran paino voi raskauden takia nousta näin lyhyessä ajassa, mutta voisko ees vähän syyttää raskauskiloja? :D

Järki jäässä?

Tytsit kävi kyläilemässä tuolla kehä kolmosen ulkopuolella ja reissu meni ihan hyvin. Mitä nyt Brandy päätti nolata mamman juna-asemalla vääntämällä jöötit keskelle laituria. Onneksi oli kakkapusseja mukana!

Brandy menee 13.12. ultraäänitutkimukseen. Sitten selviää, onko rinsessa paksuna ja ei tartte enää pohdiskella sitäkään asiaa. Koko ajan yritän löytää rinsessasta uusia merkkejä, jotka saattaa viitata tiineyteen.

Ihan pakko listata kaikki ne asiat, joita olemme siskoni kanssa huomanneet:

- En tarvitse silmälaseja, sillä siskoltakin tuli kommenttia, että Brandyn tisut on hiukan tavallista punaisemmat.
- Siskoni urokset yritti astua Brandya useaan kertaan. Sisko sanoi, että tiineät nartut tuoksuu poikien mielestä ihanalle.
- Brandylla oli pari päivää maha aika löysällä, joka myöskin voi olla merkki tiineydestä. Niin ja aikas paljon on rinsessamme kärsinyt myös ilmavaivoista, vaikka ei ole saanut mitään erikoisia ruokia. :D
- Rinsessamme on ollut muutaman päivän ajan todella väsynyt. Ei jaksa innostua edes leikkimisestä entiseen malliin. En tiedä, voiko sitten tämäkin olla yksi merkki?!

Mulla alkaa vähitellen kasvamaan aika iso uloke tossa otsassa, kun olen muutaman päivän aikana taas jälleen kerran törmännyt harvinaisen urpoihin koiranomistajiin. Tällä seudulla on todella paljon koiria, joten tänne mahtuu myös muutamia idiootteja, jotka pitävät koiriaan parkkipaikoilla ja kävelykaduilla vapaina, vaikka koirat eivät tottele omistajiaan ollenkaan. Toissapäivänä iso koira syöksyi Brandya kohden kävelykadulla ja omistajat huusivat hädissään perään. Eihän se totellut. Brandylle on meinannut muutaman kerran käydä huonosti vastaavissa tilanteissa, kun vapaana olleet koirat ovat syöksyneet hampaat irvessä Brandya kohden. Ei ihme, että Brandy pelkää isoja ja "villejä" koiria. Tämä koira oli sentään ihan kiltti, mutta tottakai tilanne oli meille kummallekin aika hurja. Kun omistajat tulivat hakemaan koiraansa luotamme, niin sanoin heille suorat sanat. Anteeksipyyntö olisi ollut ihan kiva, mutta eniten toivon, että jatkossa ottaisivat pikkasen enemmän muita huomioon.

Tänään aamulenkille lähtiessä ulkona odotti aika yllätys; lunta oli tullut ihan hirveesti yön aikana. Kävelykadut olivat tietty auraamatta, joten oli pakko tarpoa jonkun muun tekemiä kengänjälkiä pitkin. Joku tosi fiksu tyyppi seisoi puudelinsa kanssa keskellä sitä "polkua", eikä suostunut yhtään väistämään, vaikka näki meidän lähestyvän. Vähän ihmetytti, että mitä helvataa se siinä seisoo ja odottaa... Ilmeisesti luuli, että meidän neiti menisi sitä puudelia moikkaamaan. Se tyyppi meinaan lähti kävelemään heti, kun olimme päässeet ohi. En tiedä, kuinka moni koira hirveen mielellään menee moikkaamaan sellaista koiraa, joka riuhtoo remmissä, on hampaat irvessä ja hirvee räkytys päällä. Hohhoijaa!

Ja niin kauan kuin vaan muistan, niin täällä on yks koiranomistaja, joka on ihan kuutamolla. Muutaman kerran oon sen kanssa jutellu ja joo... Hitusen outo tapaus kaikin puolin. Eikä se varmaan tiedä, mitä sen pitäis tehdä koiransa kanssa. Joka kerta, kun se koira näkee toisen koiran lähestyvän, se joko alkaa vaanimaan jossain puskassa tai sitten saa hirveen räkytyskohtauksen. Räkyttämisen mä vielä ymmärrän, mutta sitä omistajaa ei näytä yhtään haittaavan, että se koira vaanii muita koiria maassa tai puskassa ja sitten hyökkää sieltä esiin, kun "uhrit" sattuvat kohdalle. Tää omistaja vaan kattelee maisemia ja antaa tän kaiken tapahtua. Nyt viime aikoina olen nähnyt, että se yrittää saada koiransa huomion nameilla ohitustilanteessa. Ihan jees, mutta aika usein ja viimeks tänäänkin tämä täti palkitsi koiransa heti sen jälkeen, kun se räkytti Brandylle ja kiskoi hihnassa. Tekis mieli sanoa jotain, mutta ei oo tarpeeks pokkaa.

Että sitä punaista tupaa ja perunamaata odotellessa! Menee varmaan ainakin 10 vuotta. Huoh...