Helmulainen 11 vkoa!

Niin se aika vaan menee. Ensiks hirvee odotus, että nyytti tulee kotiin ja sitten viikot alkaakin vierähtämään kovalla vauhdilla eteen päin. :) Niin ja toistaiseksi ei ole vielä tullut semmoista fiilistä, että hajoisin aivan totaalisesti. Ööö, paitsi eilen aamuna hajotti hetkellisesti aivan suunnattomasti, kun neiti oli kusaissut päiväpeiton reunalle. :D Kun se päiväpeitto on niin järkyttävän kokoinen ja paksu, niin se ei ole mikään maailman helpoin pestä. Jos oikein muistan, niin pahin hajoaminen Brandyn kanssa tuli hänen ollessaan about 5-6 kk ikäinen. Brandy oli tuolloin melkoinen apina luonteeltaan ja tuntui, ettei hän millään opi sisäsiistiksi. Sitten asiat rauhoittui ja neiti oppi sisäsiistiksi melkein kuin sormia napsauttamalla. Näillä mielen tsemppauksilla mennään eteen päin... ;)

Aloitin eilen pikku-neidille matokuurin, sillä ensi viikolla on eka rokotus. Masu taisi mennä lääkkeistä vähän löysälle, mutta muistelisin, että Brandyllakin meni vaavina maha sekaisin kuurin aikana. Helmulainen muuten sairasti ensimmäisen vatsatautinsa, kun olimme siskoni luona viime viikolla. Hän oksenteli yhden yön putkeen ja masu oli ruikulilla muutaman päivän ajan. :( Onneksi se meni ohi!

Helmin paino 2,0 kg

Nyt vasta tuli punnittua neiti ekan kerran, tuon matolääkityksen takia. Punnasin kahdella eri vaa'alla ja kummastakin tuli sama lukema. Brandy painoi 12 vkoa vanhana 3,1 kg. :/

Helmin ruokahalut ovat sen sijaan kasvaneet viime aikoina aivan älyttömästi. Ekoina viikkoina safka upposi neitiin melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Nyt menee ruokaa kuin hevoselle! Ja neiti on aivan hulluna kaikkiin spesiaali nameihin ja kinkkuun. ;D Helmi sekoaa aivan kirjaimellisesti niistä. Helmille on varmasti helppo opettaa "tasajalkahyppy" ja "tassun antaminen", sillä mm. näitä tempauksia neiti tarjoaa kovasti, kun kinkkupaketti alkaa rapisemaan. Helmissä on myös semmoinen piirre, että hän tykkää istumisesta ihan hirveesti... Toisin kuin mutsinsa pentuaikana, hohhoh... :D Helmulainen istua nököttää ja kattelee ympäriinsä, ihan niinku ei ois kiire minnekään. Onhan hänessä se duracell-puolikin, mutta välillä on vaan niin hassun näköinen, kun hän vaan istua töröttää ja ihmettelee maailman menoa. Olemmekin jo vähän harjoitelleet istu-komentoa, kun se luonnistuu neidiltä myös hyvin. ;)

Tällä kertaa en jaksa vielä laittaa niitä kuvatuksia, mutta lupaan laittaa pian...

Shelttikohelluksia riittää

Blogi on jäänyt päivittämättä hirmuisen kevätväsymyksen ja koulukiireiden takia, vaikka oli tarkoitus laittaa kunnon stooreja tosta meidän pikku-neidistä. Olen nyt viikon majaillut siskoni luona hoitamassa koiruuksia, kun sisko lähti lomailemaan Gran Canarialle. Huomenna aamulla he kuitenkin palaavat reissusta, joten mekin pääsemme takas kotiin ja arkeen. Home sweet home! <3 Täällä siskon luona on myös "holhottavana" Selman vaavit, reilut 2 vkoa vanhoja. Aivan ihania otuksia. :) On ollut jännää seurata, kuinka Brandyn äidinvaistot meinaa aina herätä, kun pesästä kuuluu vinkumista. Brandy hätääntyy ja meinaa mennä pesään, mutta Selma kyllä on näyttänyt Brandylle (ja vähän muillekin), että hänen pesäänsä ja pentujen lähelle ei ole asiaa. Brandy on ollut vähän hämillään tästä asiasta... :P Ainii ja Helmi on imaissut Selmalta muutaman kerran maitoa, ihme kyllä Selma ei ole moisesta hermostunut. :D Helmi yrittää Brandyakin vielä imeä, mutta Brandy ei todellakaan lämpene siihen, että pikku-riiviö roikkuu naskaleiden kanssa tisseissä.

Mitäs muuta... Helmin ja Brandyn kanssa on mennyt ihan hyvin. Helmi kaunistuu päivä päivältä ja valloittaa joka päivä yhä enemmän mamman sydäntä hyväntuulisuudellaan ja kiltteydellään (koputan puuta). Päivittelen blogia tässä lähipäivinä paremmin, ihan kuvien kera.

Ainii, olimme Brandyn ja Helmin kanssa torstaina 17.3. shelttien näyttely- ja trimmausillassa. Myös ihana pikku-Pate ja siskoni osallistui iltaan. Pate on muuten melkoinen vintiö! Ei mistään helpoimmasta päästä, luonteensa puolesta siis. Äijä oli melkoinen drama queen, kun sisko liimasi hänen korvia, kun olivat nousseet pystyyn. Tämän herran kanssa pitää ottaa kunnon asenne, ettei myöhemmin tule ongelmia. :P Anyway, Helmi ja Pate riehui innoissaan sheltti-illassa ja Brandykin kävi säätämässä välissä. Ilta meni tosi hienosti, Brandy ja Helmi olivat kummatkin tosi reippaita, vaikka oli paljon koiria ja ihmisiä ympärillä. :) Helmi sai tietysti paljon rapsutuksia ja huomiota osakseen, tosi hyvä juttu että tottuu siihen jo pienestä pitäen. Siinä sivussa yritin oppia vähän trimmausjuttuja, kun en todellakaan ole hyvä trimmaamaan... Mutta kyllä se ilta meni suurimmaks osaks ihaillessa vintiöiden riekkumista.

Kuulumisia

Rakkaalla lapsella on monta nimeä... Tämmöisiä nimiä pikku-neitimme on tähän mennessä saanut: Lady gaga, ufosilmä, adhd, apinapinseri ja duracell-elukka. Brandylla on kans muutamia lempinimiä: Brandykkä, terminaattori ja hurrikaani. Näistä nimistä voi varmaan vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä... :P Helmin toinen silmä on sininen, joten Teemu risti neitimme "ufosilmäksi". :D Mut silti son meidän mussukka! <3 Mä luin yks aamu Koiramme-lehteä ja sieltä jostain rivienvälistä  bongasin rodun "apinapinseri". Repesin aivan totaalisesti, sillä en ollut aikasemmin kuullut sellaisesta rodusta. Lehdessä ei (ilmeisesti?) ollut kuvaa kys. rodusta, joten tietysti mielenkiintoni heräsi ja googletin "apinapinseri". Ja siis olenhan mä apinapinsereitä nähnyt, mutta en tiennyt rodulle nimeä. :) Apinapinseri on vaan niin mainio nimi meidän neidille, kun se on tommonen pieni ja pippurinen apinapää! Brandy on saanut lisänimensä "terminaattori" ja "hurrikaani" siitä, kun neiti rakastaa sydämensä kyllyydestä juosta, touhuta ja riehua. :D

Voi vitsit, kun tuo pikku-elukka nukkuu tossa niiiiin söpösti, että vieläkin ihmetyttää, että mitenkäs se nyt meidän elämään tupsahtikaan. Huoh. :) <3 Edelleen hänessä ihastuttaa eniten tuo hyväntuulisuus! Voiko päivä enää paremmin alkaa, kun nouset sängystä ja toisen häntä+pylly alkaa pyörimään niin kovaa vauhtia, että voin vaan todeta; zumbaajat, pistäkää paremmaksi! Uusi lempinimi listaan: Zumbutti. ;D Kyllähän siinä aamuhälinässä täytyy muutamat kikkareetkin poimia ja välillä kun oikeen väsyttää, niin tekis mieli laittaa postipaketti Timbuktuun ja lappu päälle "ei palautusoikeutta". Mutta plussia on kuitenkin niin paljon enemmän ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että kyllä tää kaikki lopussa palkitsee. :)

Helmin öinen ulina on alkanut vähän risomaan. Nyt me ei enää huomioida neitiä mitenkään, jos alkaa ulisemaan yöllä. Kyllä hän sen aina lopettaa, mutta kestää jonkin aikaa... Ja kohta se varmasti tajuaa (toivottavasti), että ei enää ulinat auta. Ainakin päiväulinat ovat vähentyneet aivan mielettömästi... Kun siis Helmi alkoi aina itkemään kovaan ääneen, kun mä, Teemu tai Brandy lähettiin käymään jossain. Nyt on sitten komennettu ja kehuttu heti, kun osaa olla hiljaa. Melkoisen komentavaa sorttia muutenkin tuo neiti, btw. Sitten käännetty huomio johonkin kivaan esim. leikkiin tai ruokaan. Ja tosiaan tulokset ovat erittäin hyviä jo nyt, tai sitten neiti on itse tajunnut, ettei ulinaan ole mtn aihetta?! Viime viikonloppuna laitoin kämppään piilokameran pyörimään useampaan kertaan, kun jätimme koiruudet kaksistaan. Ja osaavat kyllä olla todella hienosti. Aivan mahtavaa. :)

Ainii, viime postauksessa kerroin aitavirityksistä, joita rakentelin hiki hatussa tänne kämppään. Noh, Helmi keksi, että eteisessä olevan aidan voi alittaa, jos oikein kovasti tahtoo! Niinpä jouduin taas *askartelemaan uusia virityksiä ja nyt sitten eteisen kynnysmatto lensi roskiin, kun se tuoksui aika kovasti ammoniakilta. Aitasin kaikki pääsyt johtoihin ja kenkähyllyyn, tämä on nyt paras ratkaisu ja toistaiseksi (koputan puuta) aitaukset ovat pysyneet paikoillaan. Tosin yksi iso kukkapurkki, joka on lattialla, pitää vielä aidata. Välillä Helmi käy siellä kaivuuhommissa, ihan niinkuin mutsinsa aikoinaan. :P Voi vitsit, että mä tunnen itseni fiksuksi, kun osaan varautua kaikkeen mahdolliseen... Tuli nääs opittua ton yhden terminaattorin kanssa yhtä jos toista silloin aikoinaan. :)

Tässä tarpeeksi romaania tälle illalle ja lisää huomenna. ;)

Ensimmäiset päivät kotona

Niin se Brandyn mammaloma päättyi ja Brandyn pentuset lenti kaikki pesästä pois viime viikonloppuna. Nukuin to-pe välisen yön todella huonosti. Odotin pe-iltapäivää, kuin pikku-lapsi jouluaattoa. :) Me kävimme siis hakemassa omat riiviömme kotiin perjantaina. Kuljetusboxissamme oli yhden pennut sijasta kaksi pentua! Mr. Pate lähti mukaamme myös. ;)

Automatka meni kaikkien muiden osalta oikein hyvin, paitsi Helmin... Helmi-neitosemme itki aika paljon, mutta Pate ei ollut moksiskaan autoilusta. Kun pääsimme kotiin, niin Pate oli heti ekana häntä pystyssä tsekkaamassa paikkoja. Siis aivan mielettömän rohkea tyyppi! Helmi taas oli hiukan varautunut ja kyhjötti 15 minsaa kuljetusboxin vieressä. Vähitellen Helmikin uskaltautui tutkimaan paikkoja ja riehumaan broidinsa kanssa. Brandy asettautui heti "mukavasti" kotiin tultuaan; kävi tonkimassa pari romua lelukorista ja mussutti luita sängyn päällä. Ihanaa. :D Alla perjantaina otettuja kuvia...

Kaikkia vähän väsyttää. Ainakin Brandy nauttii olostaan. :)

Niinkään ihanaa ei ole ollut tuo Brandyn käytös täällä "sivistyksen parissa". Jälleen kerran neiti isottelee ja riehuu ihan kaikelle mahdolliselle tuolla ulkona. Ja vähän myös sisällä. Hohhoh... Onneksi tiedän, että kyseessä on jokin ihme räkytysvaihde, joka hänelle on jäänyt päälle siskoni luona oltuaan. Kun neitimme on saanut olla "sivistyksen parissa" muutaman päivän, niin räkytysvaihde alkaa kääntymään off-asentoon päin. Oikeastaan nyt onkin jo paljon helpompaa, kuin noina ekoina päivinä.

Viime postauksessa puhuin siitä, kun Paten tarinalla saattaa olla onnellinen loppu... Ja niinhän siinä kävi. :) Eli Pate pääsi maailman ihanimman perheen luokse, 10 minuutin ajomatkan päähän meidän luota. Paten uusi perhe on meinaan Teemun vanhemmat! Heilläkin on ollut jonkin aikaa hauva-vauva-haaveita ja nyt he saivat pienokaisensa. Oli tosi haikeeta, kun Teemun perhe tuli hakemaan Patea lauantaina. Toisaalta olin maailman onnellisin, koska tiesin Paten pääsevän ihanaan ja rakastavaan kotiin tuohon ihan lähelle. Paten nimeksi tuli Rocky, mutta mulle se on aina pikku-Pate. <3 Ja Patesta kuulemme varmasti lisää tässä blogissa! :) Pate on sopeutunut uuteen perheeseensä hyvin; hän ei kuulemma ole ollut yhtään surullinen, vaan jälleen häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja. Pate on kyllä luonteeltaan aika "äijä"; hän on koko ajan naskalit kiinni varpaissa ja käsissä. Ja jos Pate päättää, että hän ei halua, niin hän pistää kyllä aika paljon hanttiin. Sanoinkin Teemun perheelle, että sitten vaan hellän varmasti luuloja pois siitä ukkelista. :) Etteivät sitten myöhemmin ole pulassa Mr. Paten kanssa.

Helmi on luonteeltaan melkoinen termiitti ja touhupakkaus (eipä tullu yllätyksenä), mutta hän uskoo yllättävän hyvin, jos kieltää nätisti. Helmi malttaa välillä nauttia rapsutuksista, toisin kuin broidinsa. Ja hän on aina häntä heiluen joka paikassa. Siis ihan mieletön ilopilleri! Helmi on aika hyvin jo oppinut nimensä ja tulee (lähes) aina luokse, kun kutsuu. Helmi nukkuu yönsä tosi hyvin, paitsi että yhden kerran yleensä herättää ulisemalla. Silloinkin riittää, kun vähän paijaa ja höpöttää. Aaawww, ihan ku vauvaa hoitais. <3

Silloin kun Brandy oli vauva, niin hänellä oli tapa pissata ihan minne sattuu. Siis aina matolle, kenkien päälle ja varsinkin omaan petiin! Helmi taas tekee pissat joka kerta alustoille. Yhden kerran tuli vahinko eteisen kynnysmatolle. Mutta tosi kiva siis, että noita petipaikkojakin uskaltaa pitää tuolla, ettei tarvitse pelätä sitä, että joutuu pesemään niitä 10 krt päivässä. Tosin kakkaa tämä neiti on tosi hyvä jemmaamaan. Muutaman kerran hän on onnistunut tekemään kakat alustalle ja loput on menny mitä ihmeellisempiin paikkoihin ja rakoihin, mistä on tosi vaikea siivota. Esim. tänä aamuna kakat oli väännetty tämän toimistotuolin pyörän päälle. Siitä se oli sitten levitetty pyörän "kotelon" sisään ja ympäri eteistä. KIVA... Rakentelin viikonloppuna ja tänään aitauksia pitkin kämppää. Tai siis aitasin semmosella muovisella puutarhaverkolla kaikki pistorasiat ja johdot. Kehittelin myös samaisesta verkosta aidan, jonka pitäisi estää termiittimme pääsyn eteiseen, jossa on hirmuisesti johtoja. Niin ja halusin myös suojata termiitiltämme kynnysmaton ja kengät. En jaksais aina hinkkaa mattoa puhtaaksi, jos neiti ottaa tuon kynnysmaton pissapaikakseen. Ja kengät näyttää maistuvan tuolle neidille aika hyvin... Kämppä on nyt aika friikin näköinen seuraavien kuukausien ajan. :D

Helmin eka ulkoilureissu (sunnuntaina) täällä kotosalla meni tosi hyvin. Pantaankin neiti tottui tosi nopeasti ja ilman suurempia ongelmia. Anyway, Helmi kirjaimellisesti pomppi aivan riemuissaan ulkona. Hän on vissiin ollut pupu edellisessä elämässään?! Hihnakaan ei haitannut menoa melkeen ollenkaan. Välillä neidin oli vaikea tajuta, että hihnan päästä ei pääse irti millään, mutta muuten siis aivan loistavasti mennyt tuo ulkoilu. Jos sitä nyt ulkoiluksi voi sanoa, kun ei hirveen kauaa voi tuolla kylmässä pitää ja muutenkaan ei voi tehdä pitkiä lenkkejä. Ainii ja yhdet pissatkin on tehty onnistuneesti ulos. :)

Helmin ja Paten leikkejä... :)

Ja välillä päikkäreitä. <3

Btw, nyt kun meille ei tullutkaan äijävahvistusta taloon, niin tän nettipäiviksenki vois taas muuttaa takas ihqux pinkix! :P Tai sitten pysytään hetki näissä väreissä. Vaihtelu virkistää myöskin... Teemu sanoi yks aamu, kun me kaikki makoiltiin sängyssä, että: "Mulla on oikeen haaremi täällä." Hahaa. :D

Ei nyt menny ihan niinku piti...

Eilinen oli ihan hirveä päivä; siskoni kävi pentujen kanssa terveystarkeissa ja Paten toisessa silmässä todettiin ablaatio!!! :( Muilla oli CRD ja yhdellä terveet silmät... Siis mä en voi sanoinkuvailla sitä tunnetta, kun sain kuulla Patesta! En voinut uskoa sitä todeksi, suretti ja suoraan sanoen v*tutti. Miten just meille sattui näin??? Sitten piti ruveta miettimään, että mikä on oikein ja mikä väärin... Patesta oli tarkoitus tulla mun ja siskon yhteinen jalostuskoira. Nämä haaveet täytyi tietenkin unohtaa. Pahimmassa tapauksessa Pate sokeutuu myös toisestakin silmästä, tai sitten elää aivan hyvän elämän yhden silmän kanssa.

Me pohdittiin, käänneltiin ja väänneltiin tätä asiaa... Ja päätöksiä piti tehdä nopeasti, sillä pennut ovat jo luovutusikäisiä... Ja asia on nyt niin, että Pate ei nyt valitettavasti "voi" meille tulla. Kun tässä nyt on monta asiaa, jotka painaa päälle ja kyse ei ole pelkästään mun mielipiteestä. Pate on aivan ihana ja harmittaa tosi paljon, kun me kerettiin tähän pikku-herraan jo kovasti kiintymään. On hirveen huono omatunto, kun me käännettiin selkämme tuolle pikku-herralle. :/ Paten tarinalla saattaa tosin olla onnellinen loppu! Kerron siitä myöhemmin lisää, kunhan asiat selkiintyy ja varmentuu. ;)

Anyway, me oltiin jo "asennoiduttu" haikaran saapumista varten ja kaikki vauvajutut on jo ostettuina. Pettymys ois ollut aika suuri, jos nyt perheenlisäystä ei tuliskaan... Mutta kävi nyt niin, että pentueen ainoa merle tyttönen onkin siellä meidän haikaran nyytissä huomenna! Tyttönen sai jo nimenkin, joka on siis Helmi. <3 Turkin väristä sen keksin ja neidin kokonimi (Deep Blue Sea) sopii myös Helmin kanssa. Syvästä sinisestä merestä voi löytyä helmiä. :) Tää juttu kääntyi nyt aivan toisin päin, miten oltiin Teemun kanssa sovittu... Kun Teemu on aina halunnut nartun, joka on tricolor värinen. Minä taas olen halunnut merlen/soopelin, joka on uros. Noh, meillä on taas kompromissi kasassa, että minä saan merleni ja Teemu tyttönsä. Teemu ja siskoni puhui siitä, että kaikella on tarkoitus ja Pate ei nyt vaan ollutkaan se meidän koira...

Eilen illalla, kun katselin meidän pikku-tyttösen kuvia ja koitin keksiä hänelle nimeä, niin yhtäkkiä mieleeni juolahti ti-ke välisen yön uni, jonka olin nähnyt... Ke-aamuna siskoni siis vei pennut sinne silmätarkkiin. Ke-aamuna muistin vain nähneeni unta koirista... Anyway, siinä unessa olin lenkillä Brandyn ja Helmin kanssa!!! Se oli tosi häiritsevää muistaa! Ja se uni tuli niin elävästi takas mun mieleen. Muistan vielä, kun siinä unessakin ihmettelin, että miksi Helmi on meidän kanssa... Missä Pate on... Olen joo taikauskoinen, mutta tuon täytyy olla joku enneuni/merkki jostain. Kaikella on ihan varmasti tarkoitus! Nyt on jo vähän paremmat fiilikset kaiken suhteen. Huomenna koittaa vihdoin se päivä, jota olemme yli kaksi kuukautta odottaneet; Brandy kotiutuu! Ja meidän Helmi-vaavi. =) Hmm, pikkasen vaan ketuttaa, kun tuli ostettua kaikki tarvikkeet "äijä-väreissä"... Mut jospa meidän Helmi on vaan vähän rock. :P

<3 Helmi 4 vko <3