Eka mätsäri

Jeiii!

Helmi ja herra Pate olivat tänään ekaa kertaa match show'ssa. Helmi sijoittui hienosti PUN4 ja Pate vielä hienommin PUN2! Voitto ei silti ollut tärkeintä tässä päivässä, vaan se että saatiin hyvää harjoitusta ja kokemuksia. Niin ja ennen kaikkea viettää hauskaa aikaa koirulien kanssa. :) Helmi oli vähän hämillään kaikesta hälinästä ja snadisti muut koirat jänskätti, mutta onneksi neiti rrrakastaa(!!!) namipaloja, että tosi hyvin sain kontaktia. Mun mielestä tosi hyvä suoritus ensimmäiseksi näyttelykerraksi! Niin ja seisomistahan me oltiin jo harjoteltu etukäteen, mutta ravaamista ei oltu treenattu olleskaa. :D Noh, lisää vaan tommosia siedätyshoitoja neidille, niin toivotaan, että joskus menee vielä paremmin. ;)

Veikka ja systeri

Perjantaikohelluksia

Eilen illalla Helmi sähelsi lelujen kanssa ja sitten kuului omituinen, mutta tutun kuuloinen "kalahdus"... Helmun leego tippui lattialle! :D <3 Jeiii, nyt on ainakin yks leego tallessa. Brandyn leegoja meillä on jopa 5 kpl tallessa.

Oikeesti, miten tää aika meneekin näin nopeesti? Vastahan toi vaavi meille tuli! Nyt se jo hyppelee kevyesti sohvalle ja vahtii äippänsä kanssa meidän kämppää, kuin vanha tekijä. Huoh...

Tänään käytiin neitokaisten kanssa koirapuistossa, mutta siellä ei ollut muita koiria. Höh. Joku toinen päivä uudestaan... Sitten törmättiin neljään(!!!) ei-niin-kivaan koiraan ja Brandy kävi vähän kierroksilla. Niin ja meidän neitien uusi tavaramerkki on omaan *****kasaan astuminen. Joka päivä (tänäänkin!!!) jompikumpi talsii omassa *****ssaan. Aina pitää pyöriä ja hyöriä, kun vääntää sitä jööttiä. Ei vaan voi pysyä paikallaan. Semmosta kivaa...

Tein Blogilistaan uudet tunnarit ja poistin vanhat, niinpä kohellukset voi tilata painamalla nappulaa tosta oikealta. ;) Rekisteröidyin myös Bloglovin' -käyttäjäksi, joten sitäkin kautta on mahdollista meidän kohelluksia seurata. :)

Metsässä

Tässä taas vähän jälkijunassa äidin ja tyttären kohelluskuvia metsästä... Eräänä kauniina päivänä kun siellä oltiin siis. Ja se päivä oli torjantai 12.5. :D Oikeastaan me käydään tuolla metsässä lähes joka päivä juoksuttamassa noita kaahareita. Ovat sen verran energisiä tapauksia nääs. Tosin nyt en tiiä uskallanko enää mennä ilman Teemua tonne, kun alkoi noi käärmeet pelottaa eilisen jälkeen. Viime kesänä näin tuolla metsässä kyykäärmeen, että ihan varmasti niitä siellä on. :/

Kivaa (karva)mamman kaa... :)


Helmi ei ihan vielä pysy (karva)mammansa perässä. :P

Pieni kaahari vauhdissa...

Ja iso kaahari vauhdissa!

Brandyn karvanlähtö on vihdoin loppunut ja uusi hieno turkki on ruvennut kasvamaan! Neiti ei ole enää niin kapisen rakin näkönen, kun on saanut niin kivan pohjavillan. :)

Tänään ei käyty kaahailemassa metsässä. Sen sijaan mentiin taas Helmin kanssa kahdestaan ihmettelemään Lidlin pihaan. Ja aattelin "hemmotella" myös Brandya kahdenkeskeisellä lenkillä. Brandyn kanssa voi nääs ihan huoletta tehdä pitkiä ja reippaampia lenkkejä, neiti B. vaan nauttii semmoisesta. :) Helmi on varastanu kaiken huomion tässä viime aikoina, joten aattelin, että pitäähän meidän "vanhustakin" vähän huomioida. <3 Käytiin tunti reippailemassa tuolla pelto- ja metsäpoluilla. Täällä on aivan mahtavat lenkkipolut ja maisemat! Jopa Teemukin nautti lenkkeilystä, kun viime viikolla käytiin samassa metsikössä koko köörin kanssa reippailemassa. Nyt kummatkin neitokaiset ovat ihan väsyneitä ja vetää zetaa tossa lattialla. :)

Ainii, Brandyn flexi sanoi yhteistyösopimuksensa irti juuri tuolla metsälenkillä viikko sitten. Yhtäkkiä flexistä kuului vaan napsahdus ja se ei enää kelautunut sisään. Siitä oli juuri kerennyt menemään takuu umpeen. Flexi teki aika *****maisen tempun, kun oltiin just päästy sinne lenkkipolulle nauttimaan. Kiva oli säätää koko lenkki sen pitkän ohuen narun kanssa, kun Helmi sähelsi siinä vieressä vielä... Flexi-raukka oli kyllä joutunu kokemaan vaikka mitä ikäviä juttuja viime aikoina. Mm. mä onnistuin tipputtamaan sen Brandyn vääntämään tuoreeseen *****kasaan eräänä aamuna, joka itseasiassa oli perjantai 13. pvä! Ja Teemukin onnistui sen sotkemaan ***kaan yks päivä. Että semmosta, ehkä sille tosiaan riitti. R.I.P. flexi...

Rokotukset ookoo

Laivareissu tuli ja meni. Harmi, kun ne ovat joka kerta liian lyhyitä. Mutta kivaa oli! Syötiin vähän turhankin hyvin ja shoppailtiin kaikkea mukavaa. Oikein leppoisa reissu. :) Hitto, kun botskilla ei ollu paljo yhtään svenssoneita. Meillä meinaan oli Teemun kanssa hienot paidat päällä ja paperituttejakin ois löytyny repusta... ;)





Koirilla oli kuulemma ollut oikein kivaa siskon luona tuon meidän reissun aikana. Olivat "bilettäneet" melkeen ympäri vuorokauden, joka päivä. Hahaa, YLLÄRI! Mä menin siskon luokse kyläilemään botskireissun jälkeen ja heitin talviturkin menemään. :D Lauantaina papski tuli hakemaan ja oli siis koiruuksillakin kotiinlähdön aika. Tosin ajelimme suoraan Temen porukoitten luo kyläilemään. Neitokaisemme olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet riekkua herra Paten kanssa melkeen ollenkaan. Sitten vielä seuraavanakin päivänä neidit potivat doggy hangoveria, olivat siis aivan koomassa.

Nyt on muuten vihdoin rokotukset kunnossa! Käytiin tänään (siis keskiviikkona, vaikka postaus on torjantain puolella) Helmulaisen ja Mr. Paten kanssa hakemassa rabies piikit pyllyyn. :P Helmi sai vihdoin passinkin, mutta eläinlääkäri oli kiireessä unohtanut merkata rokotukset passiin. Huomattiin tämä vasta kotona ja piti lähteä piipahtamaan lääkärissä uudestaan. Asemalla oli kyllä melkoinen härdelli päällä. Yksi ell paikalla ja hirveä ruuhka! Mekin pääsimme piikille puoli tuntia myöhässä aikataulusta. Asemalla oli kyykäärmeen pureman saanut koiruli, joka ilmeisesti hiukan ruuhkautti tuota menoa. Ell-täti kertoi, että viime päivinä vastaanotolle on tullut monta kyykäärmeen puremaa koiraa. Ja juuri kun olimme lähdössä pois, niin seuraava puremapotilas kiikutettiin paikalle. Ihan kamalaa. Hyi, että mä vihaan käärmeitä yli kaiken! :/

Painot

Helmi 4,0 kg
Pate 4,3 kg

Btw, Helmillä on nyt hieno valkoinen rivi pysyviä hampaita edessä ylhäällä. :) Toisin kuin Patella ne leegot vasta heiluu, eikä ainakaan vielä nähty uusia hampaita puskevan läpi.

Anyway, nyt kun on rokotukset kondiksessa, niin alkaa olla jo kova himo päästä harjoittelemaan mätsäreihin Helmun kanssa. :) Ja koirapuistossakin ois kiva päästä piipahtamaan. Treenii, treenii... Toi tän päivän piikkireissu oli kyllä hyvää harjoitusta, kun pieni odotuskoppi oli täynnä koiria ja ihmisiä. Tällä kertaa kaikki koirat oli vielä isoja. Ei Helmu niitä lämmennyt haistelemaan, mutta toisaalta ei hän niitä pelännytkään. Paitsi silloin, kun ne hauvat kävi vähän "kuumana" siellä. Meillä kun oli siinä aikaa odotella vuoroamme, niin harjoteltiin siinä pienessä odotuskopissa seisomista näyttelyitä varten. Helmi on ihan luonnonlahjakkuus! Tosi hyvä vielä, että neiti on niin ahne herkuille. Hän tekee, mitä vaan, että saa namin. ;) On Helmi reipastunut selvästi, ettei ole kakat housussa enää läheskää niin paljoa, kuin ennen. Mutta vieraita kohtaan (koirat ja ihmiset) on vielä aristeleva. Ja tässä vähän "asiasta poiketen" voin mainita, että Brandynkin raivostuttava käyttäytyminen tuolla ulkona on taas oudosti loppunut?! Jo pari viikkoa mennyt aivan mainiosti, välillä käytetään namuja ulkona ja välillä ei. :)

Meidän neitokaisten masut ovat olleet nyt ihmeen hyvässä kunnossa! *Koputtaa jälleen kerran puuta* Kokeiltiin tosiaan antaa ruokaa ilman piimää, mutta sillä ei ollut mtn positiivista vaikutusta masuongelmiin. Syy tuohon masun löysäilyyn on tainnut olla hyvinkin runsas heinän mutustaminen. Helmi nyt on vielä semmonen imuri, että vetää ihan kaikkea muutakin tuolta maasta, kuin vaan heinää. :/ En edes tiennyt, että heinä aiheuttaa masuvaivoja, ennen kuin sisko siitä mainitsi. Nyt ollaan oltu enemmän kärppänä tuolla ulkona, että eivät mutustele sitä ihan koko ajan. Ennen ei oikein olla siitä välitetty, kun en tiennyt siitä olevan mitään sen kummempaa haittaa... Mutta katellaan. Jos näin hyvänä masut pysyvät, niin sitten ruokaakaan ei tarvii vaihtaa.

P.S. Helmillä oli tänään niin hirvee adhd-kohtaus, että se loikkas meidän sängylle! Ja meidän sänky on oikeesti tosi korkea. :D

Leego heiluu!

Unohdin edellisessä postauksessa mainita, että ainakin yksi Helmin leegoista on nyt virallisesti nähty vuotavan verta ja heiluvan. Hampu roikkuu sen verran, että tipahtaa varmasti minä hetkenä hyvänsä, mutta se on yksi noista eturivin pikku-leegoista, niin tuskinpa saadaan sitä talteen. Tarkemmin kun vielä katsoin Helmulaisen suukkiin, niin tuleva hampu näkyy tuon irtoavan maitohampun vieressä! :) <3 Niin se vaavi vaan kasvaa, huoh.

Helmin hassuja kohelluksia

IHANAA, JELLONAT, IHANAA!!!

En oo todellakaan mikään urheilufani, eikä lätkäkään yleensä kiinnosta pätkän vertaa, mutta kun Suomi pääsi fiinaaliin Ruotsia vastaan, niin lupauduin katsomaan Teemun kanssa ensimmäistä kertaa koko matsin alusta loppuun. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että jotain merkittävää Suomen voittoa pääsee todistamaan vaan kerran tai pari elämässä. Olin siis ihan varma, että Ruotsi jyrää jälleen kerran Suomen. Kolmannessa erässä, kun Suomi rupes niitä maaleja lätkimään, niin oli se vaan kerrankin myönnettävä, että kyllä Suomi taitaa tällä kertaa voittaa. :) Ja tottakai fiilikset oli aivan mahtavat, kun tämmöistä tapahtuu niiiiin harvoin!!! Mä oon ainakin ihan meiningeissä mukana ja pitkästä aikaa voi huutaa HYVÄ SUOMI!!!

Anyway, sitten koiruleihin. Tai oikeastaan Helmiin. ;) Oon tässä jonkin aikaa listannut hauskoja kohelluksia, joita meidän Helmi-tyyppi on saanut päähänsä. Tässä siis muutamia juttuja...

Tästä on jo muutamia viikkoja aikaa, mutta Helmillä oli yks ilta (jälleen kerran) hirvee adhd-kohtaus päällä eli hän riehui ja kaahasi pitkin kämppää. Kesken kaahauksien neiti vaan pomppas kevyesti sohvalle! Neiti ei tainnut sitä itse hokata ollenkaan, vaan alkoi kaapimaan sohvaa ja tekemään siihen nukkupaikkaa. Itellä kyllä jäi vähän monttu auki, kun niin se pieni vaan maasta ponnistaa. Ei Helmi sinne sohvalle muuten pääse, ellei sillä tosiaan ole se adhd-kohtaus päällä. Välillä Helmi myös pomppaa meidän sohvapöydän toisen tason päälle, kun Brandy jahtaa häntä. Siellä on hyvä paikka lymyillä ja Brandya tietysti ottaa päähän, kun ei pääse löylyttämään Helmulaista. :D

Meidän Helmulainen tykkää välillä katsoa telkkaria. Siis ihan oikeesti istuu telkkarin eteen ja katsoo sitä jonkin aikaa. Varsinkin jos on paljon kirkkaita värejä ja omituisia ääniä. :) Eräänä yönä kattelin töllöstä jotain kauhusarjaa ja valot oli tietty pois päältä. Helmi ihmetteli töllöstä vilkkuvia valoja ja sitten sieltä kuului vielä kauhun kiljahduksia. Helmulainen säikähti ohjelmaa niin kovasti (vaikka töllö ei todellakaan ollut kovalla), että juoksi sohvan taakse piiloon. Hän ei millään meinannut uskaltaa tulla sieltä pois, kurkisteli ja kuunteli vaan ihmeissään telkkaria. Väsymys kuitenkin voitti pelon ja jonkin ajan kuluttua neiti uskaltautui raahaaman pyllynsä omaan pehkuunsa, joka on töllön vieressä.

Helmi on aika hyvin oppinut pidättämään yön yli tarpeitaan, mutta yks aamu (klo 4:30) heräsin siihen, kun Helmi kömpi punkastaan vääntämään jööttiä. Kyllä, mun alitajunta on jotenkin ohjelmoitu heräämään siihen, kun Helmi herää tarpeilleen. :D Anyway, Helmi meni kakalle ja päätti sitten kakata ihan joka puolelle kämppää. Enkä yhtään väritä tätä tarinaa. Neidillä on sama tyyli, kuin mutsillaan, että koskaan ei voi kakata yhteen paikkaan vaan samalla pitää aina kävellä. Tällä kertaa neiti sitten veti rundia pitkin kämppää ja kakkanapuroita tipahteli ihan joka puolelle. Kyllä siis ennenkin napuroita on aina tipahdellut minne sattuu, mutta tää oli jo aika kympin suoritus! Btw, yhdessä vaiheessa neidin lempi kakkapaikka oli meidän sängyn alla. Sieltä oli jokseenkin hankala aina niitä pökäleitä siivota. Pointsit kyllä tosta mielikuvituksesta neitosellemme! Luojan kiitos, Helmi on sentään lopettanut oman kakkansa syönnin... Tosin mutsillensa se näyttää välillä vielä maistuvan.

Helmi tykkää Wii Fittailla...

...ja syödä nakkeja. :D Tämä nakkilelu on itseasiassa Brandyn vauva-ajoilta. Se on yksi semmoisista leluista, joilla Brandy ei ole leikkinyt ollenkaan. Oletin, ettei Helmikään siitä välittäisi, mutta aina silloin tällöin Helmulainen käy tämän nakkiketjun tuolta lelukorista kaivamassa. Itseasiassa Helmi on leikkinyt monella sellaisella lelulla, jolla Brandy ei ole koskaan leikkinyt. :)

Päätin alkaa totuttamaan Helmiä kevythäkkiin tulevia näyttelyitä varten. Laitoin Helmin punkan häkin sisälle, jotta neiti tuntisi olonsa mukavaksi ja kotoisaksi häkissä. Neiti omaksui aika nopeasti häkin pesäkseen ja tykkää koisia siellä. :) Toivottavasti neiti tajuaa myös näyttelyissä, että tuo häkki on semmoinen mukava ja turvallinen paikka, missä voi rauhoittua. Brandylla en tajunnut tämmöistä "koulutusta" tehdä. Sen takia varmaankin Brandy ei oikeen osaa tuolla häkissä rauhoittua. Tosin nyt kun häkki meillä tuossa olkkarissa on koko ajan, niin Brandykin käy siellä aina välillä nukkumassa. Toivottavasti Brandykin vähän "tottuisi" tuohon häkkiin paremmin. :)

Teemu on saanut nauttia kesälomastaan yli viikon ajan ja päätimme lähteä uudestaan risteilylle. Lähtö on ylihuomenna, jeiii! :) Meillä oli tosi hauskaa siellä Tallinnan risteilyllä, mutta ne menevät niin nopeasti ohi. Lisäksi Ruotsin laivalla on paremmat safkat. :P Siispä suuntaamme kohti "tuttua ja turvallista" Stokista. Risteilyihin, varsinkaan Tukholman risteilyihin, ei voi koskaan kyllästyä! Tällä kertaa koirulit menevät siskolle hoitoon. Viime kerralla oli kyllä tosi huojentavaa saada paussia koirista ja raksujen jälleennäkeminen oli ihanaa. <3 Nyt kerkeää tulemaan ikävä jo kolmen päivän ajan. Sitten on taas hetken uutta puhtia täynnä. ;)

Sen oikean sapuskan metsästys

Eilen aamulenkillä jälleen kerran ihmettelin, että miksi ihmeessä Brandyn kakka on taas niin pehmeetä. Oon joskus lukassu noita kaiken maailman keskustelupalstoja, joissa on käyty keskusteluja erilaisista koirien pöperöistä ja niiden sopivuudesta jne. Täytyy sanoa, että tässä viime aikoina on alkanu tulemaan semmonen ahaa-elämys, kun mietin niitä keskusteluja ja Brandya... Sillä noita masuongelmia on riittäny. Lisäksi ihon kutinaa, kuonokarvojen irtoamista ja silmien rähmimistä. Laadukkaan ruuan löytäminen Brandylle on tuottanut tässä viime aikoina hiukkasen pään vaivaa, joten aattelin tehdä tämmösen koiransapuskapostauksen.

Meillä on syöty vaikka mitä ruokaa; Royal Caninia, Virbacin aikuis- ja allergiapöperöö, Masterya ja nyt Taste of the Wildia... Näistä kaikista ehdottomasti paras oli tuo Virbacin allergiapöperö. Silloin kun neiti söi sitä, niin kaikki nuo edellä mainitsemani oireet hävisi. Muistaakseni tuo Virbacin aikuispöperö oli myös vatsaystävällinen, mutta noiden muiden ongelmien takia vaihdettiin siihen allergiapöperöön. Tänä keväänä ollaan syöty Masterya ja Taste of the Wild -nappuloita. Tuntuu, että noilla otuksilla on koko ajan jotain masuongelmia. Lisäksi jätökset ovat aivan järkyttävän kokosia, verrattuna siihen aikaan kun syötiin Virbacia.

Voipi hyvin olla mahdollista, että kun näitä vatsaongelmia on tässä ollut näinkin usein, niin ruoka on ollut se ongelma... Ainakin joissain tapauksissa?! Se riplatauti meni muuten ohi kummallakin, onneksi. Se kyllä tais olla ihan joku pöpö, kun masut meni niin kuralle, kun vaan olla ja voi. Anyway, tuo Taste of the Wild -sapuska pitäis olla myös todella laadukas ja on sillä sen mukainen hintakin. Juteltiin tossa Teemun kanssa yksi ilta ja puhuttiin siitä, että meille on kyllä tosi tärkeää, että koirat voi hyvin ja saa oikeasti laadukasta, niille sopivaa ruokaa. Sen verran hyviä kokemuksia oli siitä Virbacin allergiasapuskasta, että täytyy ihan vakavasti harkita kyseisen ruuan takaisin ottamista koirien ruokalistalle. Tosin me nyt vielä kokeillaan jättää koiruuksien ruokavaliosta kokonaan piimä pois. Lisäksi sisko sanoi, että nuo kutinat ym. saattaa johtua hormoneista. On kyllä tosi ihme, jos Brandyn juoksu ei kohta ala... Brandy on nyt niin kiinnostunu kaikista hajuista, ettei enää kiinnosta edes riehua Helmin kanssa. Se on todela outoa. :D

Sitten vähä muita enemmän ja vähemmän kiinnostavia juttuja... :P

Innostuin toissa yönä liimaamaan pikku-neidin korvia, kun toinen oli noussut taas pystyyn. Muutenkin neidin korvat on niin isot ja ne höröttää vähän miten sattuu, niin niiden asentoa pitää vähä korjata. Brandylla on luonnonkorvat, niille ei oo koskaan tarvinnu tehdä mtn. Ensimmäistä kertaa siis pääsin askartelemaan noiden korvien kanssa. Kai niistä ihan ookoot tuli, mut kyllä mä oppitunteja tarviin lisää. :D Eikä noi viritykset näytä kovin kauaa pysyvän (ainakaan mun taidoilla), ku Helmi raapii niitä koko ajan ja sitten vuorostaan Brandy pyörittää Helmiä lattialla ja roikkuu hänen korvissa.

Brandyn turkki on aika järkyttävässä kunnossa tuon synnytysurakan jälkeen. Muutamilta tyypeiltä tuolla lenkkipoluillakin on ensimmäistä kertaa tullu sanottavaa, että missä tuon sheltin turkki oikeen on, vaikka onhan neiti ennekin ollut vähän karvaton. :D Nyt alkaa jo vähän hellittämään tuo karvan tiputtelu, mutta parissa kolmessa päivässä lattiat on ihan täynnä karvoja. Pahimpaan aikaan lattiat pysyi siistinä ehkä puoli päivää. Teemua häiritsee ihan hirveesti kaikki karvat ja niinpä hän riehuu melkeen joka päivä imurin kanssa täällä. :P Vappuna oltiin käymässä Teemun vanhempien luona, jotka kysyi, että onko Brandy saanut lisää turkkia... No, ehkä hän on ruvennut vähän saamaan pohjavillaa, mutta voi myös olla, että neiti on yksinkertasesti vaan saanu vähän lihaa luiden päälle. Tuota Taste of the Wildia pitäis annostella vähän vähemmän, kuin Masterya. Tarkotus olikin seurata, että lihooko Brandy tuolla sapuskalla, jos antaa saman verran kuin edellistä pöperöä. Ja nyt on myös tullu neidin ruokavalioon enemmän herkkuja, kun ollaan treenailtu tuolla ulkona. Pitäis käydä vaa'alla, mutta mamma ei oo yli viikkoon uskaltautunu menemään, ku on vaan lojunu flunssaisena sohvalla. On aika todennäköistä, että mammakin on saanu "vähä" lihaa luiden päälle. Not good... Pappa saa hoitaa Brandyn punnauksen lähipäivinä. :P

Brandy 10 vkoa synnytyksen jälkeen...

Brandy 13 vkoa synnytyksen jälkeen! :D

Ainii, me lähdetään huomenna vähä Baltic Rinsessalle risteilemään. Koirat menee Teemun vanhemmille hoitoon. Ihanaa päästä pieneksi hetkeksi noista terminaattoreista eroon. On se rankkaa. :D Sit ehkä jaksaa taas paremmin...

Kaikenlaista tilitystä

Tää mamma on ollut yli viikon aivan järkyttävässä flunssassa. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä taas voimat aivan totaalisesti pois. Nyt taas jotenkin hengissä ja voi vähän päivittää blogia. :P Kiitokset Tanjalle kommentista ja lämpimästi tervetuloa seuraamaan näiden kahden terminaattorin elämää!

Eilen oltiin tehosterokotuksessa Helmulaisen ja Paten kanssa. Luulin, että pentusille laitettaisiin samalla myös rabies (Brandylle laitettiin rabies tehosteen yhteydessä), mutta tämä eläinlääkäri oli sitä kovasti vastaan, joten parin viikon päästä sitten taas uudestaan. Eläinlääkäri ujoustutti Helmiä ehkä vähän enemmän, kuin viime kerralla. Mutta ihan hyvin se meni.

Painot

Helmi 3,45 kg

Pate 3,5 kg

Koska sairastuin, niin ei olla yli viikkoon käyty Helmin kanssa kahdestaan lenkillä, eikä ihmettelemässä julkisilla paikoilla. Muutamina päivinä ollaan törmätty about 10-vuotiaisiin lapsiin tuolla pihalla, jotka haluais kovasti Helmiä silittää, mutta Helmi ei lämmennyt edes haistelemaan niiden kättä. Ei vaikka minä tai ne lapset tarjottais namuja. Edelleen myös esim. kovat äänet, rattaat ja vieraat koirat saavat neidin kauhusta kankeaksi. Neiti on suostunut vain kahden koiran kanssa tekemään tuttavuutta, toinen oli tosi kiltti ja vanha mäyräkoira narttu ja toinen 9 vkoa vanha kääpiösnautseripentu. Tuon snautseripennun kanssa Helmillä oli kyllä todella hauskat leikkihetket, vaikka kestikin hetken, ennen kuin neiti uskaltautui edes haistamaan kaveria. Helmi juoksi aivan fiilareissa sen pennun kanssa. :) Niin fiilareissa, että kaahasi suoraan tuoreeseen kakkaläjään. Helmulaisen valkoiset tassut oli aika ruskeat sen jälkeen... Ja niimpä neiti pääsi shampoopesulle ekaa kertaa tuon lenkin jälkeen. Anyway, oon kyllä niin neuvoton tässä arkuusasiassa, kun Brandy oli aivan toista luokkaa vauvana. :/ Hän oli niin rohkea ja ihan kaikkien kaveri. Mikään ei pelottanu... Paitsi sitten, kun tuli mörköikä. Ehkä se siitä, kun vaan jaksaa kuskata neitiä tonne ihmisten ilmoille...

Brandykaan ei mielestäni anna huonoa mallia Helmille, paitsi silloin kun iso koira tulee vastaan. Brandy pelkää isoja koiria, varsinkin mustia sellaisia, koska täällä on niin moni iso koira päässyt sen pelästyttämään. Muuten Brandy on siis reipastunut tosi paljon ja tullut huomattavasti avoimemmaksi. Luulis, että kun mutsinsakin käy moikkaamaassa koiria/ihmisiä tuolla ulkona, niin Helmi tulis perässä... Mut ei se näytä menevän niin. :/ Kerettiin Brandyn kanssa aloittaa ne namutreenit tuolla ulkona ja sit tuli tää perkuleen lentsu. Treenit siis vähän jäi, mutta nyt taas yritetään treenailla. Ja voin jo nyt sanoa, että kaikki sujuu paljon paremmin tuolla ulkona, kun on namupussi mukana. Se on ihan varma juttu.

Pikkasen taas nousi verenpaine eilen illalla, kun oltiin lenkillä... On taas vaihteeks niin urveloita koiran omistajia liikenteessä, että voi hyvää päivää! Oon muutamana päivänä törmännyt samaan koiraan ja omistajaan, joiden kanssa meillä oli ei-niin-kiva episodi joulukuussa. Se iso (karhu?)koira, joka oli vapaana kävelytiellä ja syöksyi kauhealla vauhdilla meitä päin. Omistajat yrittivät huudella koiransa perään, mutta se ei totellut. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta Brandy tietysti pelästyi kun se koira syöksyi niin hirveetä vauhtia meitä kohti ja vastaavanlaisia kokemuksia isoista koirista meillä on enemmänkin... Anyway, tää koira ja omistaja kävelee usein samalla niityllä, jonka läpi me aika usein lenkkeillään. Niityn halki menee selvä polku, mutta me yleensä aina kävellään siellä niityn reunassa. Joka kerta oon nähny sen omistajan kävelevän siinä polulla, kunnes hän näkee meidät... Sitten on aivan pakko poiketa siitä polulta, kävellä aivan suoraa meitä kohti ja ohittaa meidät ihan vierestä. Ja Brandy pelkää sitä koiraa ja tietysti haukkuu. Voi kiesus, saakohan se omistaja jotain sairasta mielihyvää siitä, että näkee kun mun koira pelkää sitä sen koiraa?! Ja en yhtään ihmettele, miksi Brandy pelkää sitä. Eikä se niiden koirakaan mitenkään mallikkaasti käyttäydy remmissä; ei se koskaan oo haukkunu, mutta aina se kiskoo ja riuhtoo hulluna. Huoh.

Sitten toinen koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Aluks kaikki näytti menevän hyvin... Brandy käveli oikein mallikkaasti ja hiljaa, niin myös se toinen koira. Sitten kun oltiin ihan niiden kohdalla, niin se koira päätti syöksyä meitä kohti ja räkytti. Ei siinä muuten mitään, mutta se omistaja ei torunut koiraa tai vetänyt sitä takaisin luokseen. Antoi sen koiran vielä kaiken lisäksi tulla ihan Brandyn perseen taakse räkyttämään ja haistelemaan. Kyllä ois taas tehny mieli sanoa jotain, hohhoh...