Pennut 2 vko

Alempaa löytyy taas linkki Brandyn pentukuviin. Palleroiset ovat nyt yli 2 viikkoa vanhoja. Aattelin myös postata kuvan tuosta Brandyn sulhosta. Aika komea tapaus. :)

http://looneytoonies.kuvat.fi/kuvat/D-pennut+s.12.1.11/2+weeks/

Maanantaina tuli ihan hirvee dokkari telkusta, joka käsitteli pentutehtailua. Siis ihan kamalaa, että maailmasta löytyy niin sydämettömiä ihmisiä, jotka kohtelevat eläimiä niin julmasti! Eniten painui mieleen tuosta dokkarista se, kun niissä pentutehtaissa nartut elivät pienissä häkeissä ulosteiden seassa ja niillä teetettiin pentuja tyyliin jokaisesta juoksusta. Pennut vieroitettiin äipästä jo neliviikkoisina ja ne olivat saastaisia ja kaikinpuolin sairaita. :( Teemukin katsoi tuota dokkaria ihan kauhuissaan. Ennen Teemu ei ollut juuri moksiskaan tuommoisesta, mutta asiat ovat aika paljon muuttuneet Brandyn tultua perheeseemme. Nykyään Teemua suututtaa tuollainen eläinrääkkäys ja pienet säälittävät pennut sulattivat Teemu-köriläänkin sydämen. Teemu on viime päivinä useamman kerran maininnut ikävöivänsä Brandya paljon. Awww. <3 Vitsit, että tää aika menee hitaasti, huoh...

Pieni ystäväin

Pieni mä vielä olin itsekin,
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä vain.

Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.

Usein mä tunsin,
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.

Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.

Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.

Tää lasten laulu on tosi ihana mun mielestä, vaikka hitusen surullinen. :') Kuuntelin sitä tänään YouTubessa ja Brandyhan siitä tuli mieleen, vaikka säde viimeinen ei ole (toivon mukaan) sammumassa vielä pitkään aikaan. Ikävä! <3

Selmakin lähti eilen illalla takas kotiin, kun se vaikutti kipeältä... Siskolta tuli tänään terkkuja, että onneksi Selma-Solmu voi jo paremmin.

Ainii, sisko julkaisi tänään Brandyn vauvoista 1 vk kuvat. Linkki löytyy alta. Voi että, ne pikkuiset pötköt muuttuu koko ajan vaan suloisimmiksi! Mehän tultiin Teemun kanssa siihen ratkaisuun, että emme tällä kertaa ota pentua. Nyt on valitettavasti kaikin puolin huono hetki pennun hankintaan. Tosin ei pitäis katsoa noita Brandyn vauvojen kuvia ollenkaan, kun toi päätös alkaa muuten kaduttamaan... :P

http://looneytoonies.kuvat.fi/kuvat/D-pennut+s.12.1.11/1+week/

Brandy ja pennut

Kävimme lauantaina katsomassa Brandya ja pentuja. Oli niiiiin ihanaa nähdä, rapsuttaa ja halia Brandya. <3 Oli neiti pikkusen "kuihtunut"... :) Pennut olivat tietenkin aivan ihania palleroita ja Brandy hoiti niitä tunnollisesti. Brandy oli heti huolissaan, jos pentuihin koski tai jos niitä nosti kopasta pois. En olisi uskonut neidistämme löytyvän semmoisia äidinvaistoja. Siinä ihmetellessä niitä ihanuuksia unohdin aivan kokonaan ottaa valokuvia. Alla olevasta linkistä pääsee kuitenkin katsomaan siskoni ottamia kuvia rakkauspakkauksista.

http://looneytoonies.kuvat.fi/kuvat/D-pennut+s.12.1.11/

Nyt meillä täällä kotona pohditaankin, että voisiko yksi pallero saada kodin luotamme. Päätös ei ole ihan helppo, vaikka haluammekin kovasti perheenlisäystä. Mm. ajoitus ja raha-asiat eivät ole parhaimmillaan tällä hetkellä... :/

Lähdimme siskoni luota kotiin Brandyn Selma-äippä kainalossa. Pyysin saada Selman kyläilylle, jotta "vierotusoireet" ja ikävä Brandysta edes vähän lievittyisivät. Ja oikeastaan Selmasta on ollutkin tosi paljon iloa! Ei oo enää niin tyhjä olo, kun on joku jonka kanssa käydä lenkillä, joku joka odottaa iloisena kotona ja jota voi helliä mielin määrin. Selma onkin todella hellyydenkipeä tapaus. Selma on ollut todella kiltti ja rauhallinen. Lenkilläkin Selma on tosi rento, toisin kuin Brandy saattaa välillä stressata kaikkia hassuja juttuja.

Silti kovasti toivoisimme Brandy-neitimme olevan jo kotona. Milloin se päivä koittaa? Huoooh... <3

Brandysta tuli äiti!

Koko eilisen päivän odottelin kuumeisesti synnytysuutisia. Siskoni epäili synnytyksen ajoittuvan aamuyöhön, joten viime yö tuli tosiaan nukuttua melkoisen huonosti... Mutta ei, Brandy päätti pitää meitä jännityksessä viimeiseen saakka ja pennut eivät siis syntyneet aamuyöllä... Vaan tänään aamupäivällä! Huuuh, nyt se suurin jännitys on sitten ohi. :) Ja siis neljä palleroa putkahti, joista 1 on blue merle narttu, 2 tricolour narttua ja 1 tricolour uros. Brandy ja pennut voivat mainiosti, mitä nyt neitimme on tietenkin hyvin väsynyt ponnistelujen jälkeen. Siskoni kehui, kuinka rauhallinen Brandy oli ollut koko synnytyksen ajan ja vielä sen jälkeenkin. Ja kaikki meni muutenkin aivan nappiin. I'm sooo happy! En malta odottaa Brandyn ja pentujen näkemistä. <3

Synnytys lähestyy

Ihan hirvee ikävä Brandya! Mä en voi katsoa edes neitimme kuvia ilman, että mulla tulee tippa linssiin... :( Edelleen on ihan outo tunne, kun Brandy ei ole täällä. Mun sisäinen kellokin on rytmitetty Brandyn tarpeiden mukaan ja nyt se kello on mennyt ihan sekaisin, kun ei ole tarvetta lähteä ulos tai huolehtia ruokkimisesta. Toisin sanottuna päivä- ja unirytmit ovat menneet ihan sekaisin sen jälkeen, kun Brandy jäi siskoni luo...

Brandyn paino 8,0 kg! (noin viikko sitten)

Tänä aamuna sisko lähetti viestin, että Brandyn lämpötila on lähtenyt laskuun, joka kovasti enteilee synnytyksen olevan lähellä. Neidin lämpötila on tällä hetkellä 36,8 asteen hujakoilla. Siskoni heitti arvion, että pennut syntyy viimestään 24 tunnin sisällä, OMG! Brandylla tulee 58 vrk täyteen keskiviikkona, joka olis niinku virallisesti laskettu aika... Mutta sisko on kertonut semmosii kuulumisii, että Brandy on hirvee tankki ja hän on ollut todella kovilla, joten ei oo ihme, jos pennut putkahtaa maailmaan jo aikasemmin. Alla on muutama uunituore kuva neidistä ja neidin masusta. Huomaa pelkästään Brandyn ilmeestä, että reppanalla on tosiaan tukalat oltavat...

Brandyn äidinvaistotkin ovat hiukan heräilleet tuon lämpötilan laskemisen myötä. Neiti kuulemma makoilee rauhallisena ja välillä sisustaa koppiaan. <3 Toisin kuin omistaja täällä toisessa päässä hikoilee ja panikoi, että meneekö nyt varmasti kaikki hyvin jne... Miten ihmeessä mä saan nukuttua ens yön?! Mulla on huomenna ensimmäinen koulupäivä AMK:ssakin. Huoh...

Brandy on voinut tiineysaikana ihan hyvin, mutta hänellä on kuulemma ollut vähän liiankin usein kakkahätä. :D Tämäkin on siis ihan normaalia tiineellä nartulla. :) Huomasin tuon kakkahädän lisääntyvän jo silloin, kun Brandy oli vielä täällä meillä. Siskon koirilla on ollut pientä köhää viime aikoina ja nyt Brandykin on muutaman päivän ajan köhinyt jonkin verran. Onneksi kyse ei ole mistään pahasta köhästä, mutta suurin harmi tässä on se, että jos pennut tulevat kipeäksi... Sitten voi käydä huonosti. :(

Anyway, nyt ei auta muuta kuin odotella uutisia siskolta päin, että milloin ensimmäinen pienokainen putkahtaa maailmaan. Uutistoimituksia seuraavan kerran, kun pienokaiset ovat maailmassa. Menemme aika varmasti lauantaina katsomaan pentuja, heti kun olemme palanneet Stokiksen risteilyltä. :)

Brandy 2 vee!

Oikein mahtavaa alkavaa vuotta kaikille! :) Meidän rakkauspakkauksellamme oli eilen 2-vuotis synttärit. <3 Veimme Brandyn siskoni luo Uuden Vuoden aattona, koska neitimme pelkää uuden vuoden pauketta. Brandy tosiaan jäi sinne pysyvästi ja nyt on aivan hirmuinen ikävä. Koti on jälleen kovin tyhjän oloinen ilman Brandya. Miten ihmeessä mä selviän yli kaksi kuukautta ilman mun vaavia? :(

Neitimme masu vaan paisuu ja hänen selkä taitaa olla aikamoisella koetuksella... Tein meinaan semmoisen havainnon, että Brandyn selkäranka on vähän liiankin hyvin tunnusteltavissa. Voi toista, ei oo helppoo... Brandylla on viime aikoina ollut vaikka minkälaisia vaivoja! Mitkä lie sitten liittyvätkään tiineyteen, sitä en osaa sanoa... Silmät ovat taas pitkän tauon jälkeen alkaneet rähmimään, korvantaustat kutisee kummasti ja pientä köhääkin ollut havaittavissa. Ei auta muuta kuin viedä neiti lääkäriin, jos vaivat eivät ala katoamaan!

Niin ja ikävin juttu kaikista oli, kun Brandyn viimeiset päivät kotona meni taistellessa ripulia vastaan. Brandylla oli maha niin sekaisin, kun vaan olla ja voi. En voinut siis hemmotella neitiämme herkuilla, kuten olin suunnitellut tekeväni viimeisten päivien ajan. :P Tällä kertaa neitimme täytyi tyytyä pelkkiin rapsutuksiin ja leikkituokioihin. Tosin Brandyn leikkisyys on kummasti vähentynyt ja mahtavat unenlahjat ovat tulleet tilalle. Brandyn hellyydenkipeys on myös jatkunut ja nyt hän on oppinut, että kun tarpeeksi kauan tökkii kuonolla mamman kättä, niin alkaa saamaan rapsutuksia. Siskoni ilmoitti eilen, että ainakin vatsavaivat näyttäisi menneen ohi...

En muuten kerennyt postailemaan meidän joulutunnelmia... Noh, tässähän niitä tulee ihan kuvien kera!

Aattoillan vietimme Teemun vanhempien luona. Syötiin, juotiin ja availtiin lahjoja… Siellä kävi ihan oikee joulupukki, suoraan Korvatunturilta! :D

Brandykin sai maistella luomukinkkua… Ja sai siitäkin akuutin ripulin. Kyllähän mä olin sen kuullut, että kinkku ei välttis sovi koiran masulle, koska siinä on niin paljon suolaa ja rasvaa... Jostain syystä en kuitenkaan tätä aattona muistanut?!

Brandy sai joululahjaksi Nina Ottossonin muistipelin, namusia, pyyhkeen, pinkit tossut ja vinkulelun. Oikealla ylhäällä Brandy poseeraa uusien tossujen ja lelun kanssa. Brandy (yllättäen) rakastui ihan täpönä tuohon leluun, joka on siis melkein samanlainen, kuin se millä Brandy leikki siskoni luona ihan fiilareissa. Brandy ei ole viime aikoina ollut kovin leikkisä, mutta tuota lelua hän on kyllä jaksanut vinguttaa. Brandy ei ole enää muilla leluilla leikkinytkään. Nuo töppösetkin tuli alkuviikosta testattua lenkillä ja neiti suostuu oikein mainiosti pitämään niitä. Jospa meidän rinsessan tassut eivät enää palelisi niin paljoa kovilla pakkasilla?!

Muistipeliä emme pystyneet vielä testaamaan, koska Brandylla tosiaan oli niitä masuvaivoja, enkä oikeen uskaltanut antaa hänelle mitään herkkuja.

Joulupäivänä kävimme isäni, äitini ja siskon luona kyläilemässä. Semmoinen Joulu meillä oli.