Brandyn kohtalo

On tullut syystä jos toisesta taukoa tämän blogin päivittämiseen... Viime aikoina tämä blogini on kuitenkin pyörinyt kovasti mielessäni ja nyt päätin palata takaisin näpyttelemään.

Viimeisen postauksen oon tehnyt ennen joulua, vuonna 2013. Silloin vielä oli mysteeri, mikä meidän pientä Brandya vaivasi. No nyt on aika kertoa "tarina" loppuun.

Saimme patologille lähetetyt ohutneulanäytteiden tulokset jo ennen joulua. Tässä suora kopio patologin tekstistä:

"Tutkimustulos: Pyörösoluproliferaatio, suspekti voimakasasteinen imukudoksen reaktiivinen hyperplasia. Kummastakin tuumorista peräisin olevat näytteet ovat runsassoluiset ja sytologisesti arvioiden vaikuttavat olevan samantyyppisestä muutoksesta. Levitteisiin on eksfolioitunut runsaasti pyörösoluja, jotka ovat solukuvaltaan varsin yhtenäisiä. Solut ovat keskikokoisia. Niillä on kohtalaisesti basofiilisesti värjäytyvää sytoplasmaa ja korostuneet multippelit tumajyväset. Muutokseen liittyy alhainen mitoottinen aktiviteetti. Mukana erityisesti leuanalusmuutoksessa on lisäksi lymfosyyttejä ja plasmasoluja. Löydökset yhdistettynä kliiniseen kuvaan viittaavat ensisijaissti imukudoksen reaktiiviseen hyperplasiaan todennäköisesti aksessorisessa imusolmukkeessa. Aksessorista imukudosta esiintyy erityisesti nuorilla koirilla ja tavallisimmin pään alueella. Pyörösolukasvaimen mahdollisuutta ei voida varmuudella sulkea pois ja mikäli uudismuodostumien koko kasvaa seuraavien viikkojen aikana, suosittelen ainakin toisen muutoksen kirurgista poistamista ja histopatologista tutkimusta muuttuneesta kudoksesta."

Tässä vaiheessa meillä oli vielä hitusen toivoa. Hyvän- ja pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuudet olivat fifty-sixty. Kävin keskustelua eläinlääkärin ja tutkimuksen tehneen patologin kanssa, että tilannetta kannattaa nyt vaan seurailla. Eipä kauaa mennyt, kun kasvaimet alkoivat kasvaa... Heti uuden vuoden jälkeen olimme uudestaan eläinlääkärissä. Päätimme poistaa kaikki kasvaimet ja lähettää ne patologille. Eläinlääkäri oli toiveikas Brandyn suhteen, koska hänen mielestään kasvaimet eivät näyttäneet "normi syöpäkasvaimilta". Aika pian kasvainten poistamisen jälkeen rupesi ilmaantumaan uusia kasvaimia pään ja kaulan alueelle... Joka oli aika huono merkki tietysti. Kaksi viikkoa pattien poistamisen jälkeen saimme patologin lausunnon...

"Näytteenä on neljä uudismuodostumaa. Kaikissa näytteissä todettiin syvällä ihossa, kohtalaisen hyvin rajoittunut pahanlaatuinen rauhaskasvain, joka muodostaa paikoin tubulaarisia rakenteita, mutta pääosin kasvu on diffuusia. Pleomorfisuus ja mitoottinen aktiivisuus on kohtalaista. Yksi kasvain on kuolioitunut. Löydökset viittaavat karsinooman etäpesäkkeisiin. Primääri kasvain voi olla esimerkiksi maitorauhasessa, ihossa, munasarjassa tai anaalirauhasessa. Ihoon levinneen karsinooman ennuste on yleensä huono." :'(

Sitten alkoi kova pohtiminen, mitä seuraavaksi... Meidän hoitava eläinlääkäri ehdotti, että voisimme röntgenillä/ultraäänellä yrittää etsiä pääkasvainta ja mahdollisia muita etäpesäkkeitä ja sitten mahdollisesti leikkaus. Siskollani on muutama eläinlääkäri tuttava... Heidän mielipiteensä poikkesi hiukan... He eivät elätelleet kovinkaan paljoa toiveita, koska ennuste on jo patologin mukaan huono ja Brandyn oireet viittasivat siihen, että kasvaimia on suolistossa (painon putoaminen) ja keuhkoissa (yskiminen). Sisäelimiin levinneille kasvaimille ei pääsääntöisesti voida tehdä mitään. Meillä oli elämämme vaikein päätös edessä... Ryhdymmekö taisteluun syöpää vastaan, vai emme. Asiaa piti pohtia kaikelta kannalta, valitettavasti myös lompakon sisältö piti ottaa huomioon. Meillä ei ollut vakuutusta Brandylle. :( Ystävien, perheen ja läheisten tuella teimme päätöksen, että annamme Brandyn viettää leppoisia koiranpäiviä, niin kauan kuin niitä riittää. Päätökseen vaikutti se, että Brandyn sairaudelle oli jo annettu huono ennuste ja riittävän hyvää taetta ei ollut, että leikkaus pelastaisi hänet. Minun mielestäni olisi ollut kauheaa, jos Brandyn olisi pitänyt kärsiä viimeiset päivänsä leikkauksesta toipuen ja sitten kuitenkin joutua lopetettavaksi.

Brandylla oli paljon elinvoimaisia päiviä aina tuonne huhtikuun (2014) alkuun asti. Hän jaksoi leikkiä ja riehua minun ja Helmin kanssa. Ja oli muutenkin suht. normaalin oloinen. Välillä söi todella hyvällä ruokahalulla, toisinaan ei maistunut ruoka ollenkaan. Paino tippui kyllä koko ajan hurjaa vauhtia alaspäin ja siitä syystä myös lihakset alkoi surkastumaan... Brandyllahan oli todettu toisessa takajalassa nivelrikkoa, niin välillä reppana sitten ontui takajalkaansa, jos oli "revitellyt" liikaa. Ihan loppuajasta meidän pitikin hidastaa vauhtia huomattavasti. Muutaman kerran jouduimme turvautumaan tulehduskipulääkkeeseen tuon jalkavaivan takia, mutta toisella kerralla Brandyn maha ei sietänyt sitä ollenkaan, vaan reppana alkoi kakkimaan verta. Olin jo kahteen kertaan varannut Brandylle eutanasia-ajan, mutta en vaan pystynyt siihen... Veriripuli meni onneksi ohi ja Brandy vietti vielä iloisia päiviä. Sitten alkoikin muori olemaan yleisesti ottaen aika apaattinen... Ei enää syönyt, ei leikkinyt, nukkui vaan. Ja ulkonakaan ei enää innostunut samalla tavalla kuin ennen, käveli perässä pää painuksissa. 14.4. illalla ihmettelin, että mitä muori oikein nuolee kauluksiaan... Oli kyllä hurja näky, kun valkoinen kaulus oli aivan veressä! :( Yksi kaulan kasvaimista oli jotenkin puhjennut ja sieltä lorotteli verta ihan kunnolla. Samoin päälaella olevasta kasvaimesta tihkusi verta. Sinä iltana katsoin karvaista kaveriani ja en voinut enää varmempi olla päätöksestäni... Nyt oli Brandyn aika tullut lähteä. Kyhäsin yöksi siteen Brandyn kaulalle ja aamulla Teemu soitti eläinlääkärille.

Brandy lähti viimeiselle matkalleen aivan innoissaan... Autossa matkustaminen oli aina ollut hänelle mieluisaa, koska päämääränä oli aina joku kiva paikka... Esim. siskon luokse kyläilemään tai harrastuksiin. Oli kyllä kurjaa, kun päämääränä olikin eläinlääkäri. :(

Brandy nukkui rauhallisesti pois mamman silittäessä turkkia. Myös pappa ja Aino olivat läsnä, ja saivat hyvästellä Brandyn. Vielä olisi voinut olla monen monta vuotta edessä, mutta olemme syvästi kiitollisia myös tästä ajasta, joka meille Brandyn kanssa suotiin. Onneksi Brandy elää ihanien lapsukaistensa kautta, jotka hän pyöräytti tähän maailmaan.

Brandy s. 1.1.2009 - k. 15.4.2014

Pieni Brandy pehmoinen,

juoksee yli niittyjen.
Kuulee kuiskeen tuulen hennon,
näkee pienen enkelin lennon.
Ajattelee et tää on tässä,
elämä ois päättymässä.
Nukkuu siellä rauhassa,
ilman murheen hiukkasta.
Hän on siellä onnellinen,
minä täällä murheellinen. :(

Jälleennäkemisiin pieni rakkaamme. On kova ikävä. <3

Rakas Joulupukki...

Minulla olisi vain yksi toive tänä Jouluna...

Koskaan ei vaan voi mennä putkeen!!! Nyt kun olemme saaneet Ainon "kuntoon" (joka tietysti kaikkein tärkeintä), niin sitten koira sairastuu ja sitten on taas uusi huolen aihe edellisen tilalla. :( Ainolla siis ruvennut refluksivaiva helpottamaan lääkityksen ja kiinteiden aloituksen myötä.

Mutta Brandyn yleiskunto on jo tovin ollut vähän huono... Masu reistaa vähän väliä ja Helmi on kuitenkin ollut ok. Ruokakaan ei meidän muorille maistu entiseen tapaan; mutustaa naama irvessä nappuloitaan ja joskus jopa jättää osan syömättä. Sama juttu myös herkkujen kanssa. Ennen hänelle upposi IHAN MIKÄ VAAN ja kaikki oli tuhottu nanosekunnissa. Jotenkin tuntuu myös, että Brandy ei enää heiluta häntäänsäkään niin usein, kuin ennen... Leikkimisestä ja Helmin kanssa riehumisesta tosin vielä innostuu!

Meillä oli myös nenäpunkki riesana (siis kummallakin koiralla) tuossa muutama kuukausi(?) sitten... Meikäläisen muisti ja ajantaju ei oikeen pelitä enää entiseen malliin... Anyways, nenäpunkki hoitui strongholdilla ja oireet hävisi. Nyt muutama viikko sitten alkoi taas omituiset "ryystämiset" kummallakin hurtalla, mutta sitten taas hävisi ihan yhtäkkiä. Sitten puskan takaa alkoi Brandyn yskimiset ja kakomiset... Ja ihan tässä viikon sisään Brandyn kaulaan on ilmestynyt kaksi pattia; toinen noin peukalonpään kokoinen, toinen pikkurillin pään kokoinen. Myös päälaelta löysin hieman pikkurillin päätä pienemmän patin. Sitten Brandy oksensi verta... :/ Tässä kun laskee näitä oireiluja 1 + 1, niin mielestäni siinä oli tarpeeksi aihetta lähteä käymään ell-vastaanotolla... Edes hakemaan punkkimömmöt mahdollisen uuden nenäpunkkitartunnan varalta.

Eläinlääkärissä vaaka kertoi karua totuutta... Brandy on laihtunut kilon! :O Viimeksi ollaan varmaan joskus puolisen vuotta sitten käyty vaa'alla. Silloin muori painoi 6,8 kg. Nyt hän painoi 5,75 kg. Okei, Brandy oli kyllä turhan tuhdissa kunnossa, mutta nyt hän on mielestäni jo vähän liian luinen. Brandyn ihannepaino olisi varmaan tuossa 6 kg tuntumissa. Eläinlääkäri tunnusteli Brandyn vatsaa, kuunteli keuhkot ja sydämen sekä mittasi kuumeen. Mistään näistä ei löytynyt mitään häikkää. Koitettiin saada verinäyte muorilta, mutta ei saatu kuin muutama hassu tippa, josta saatiin tulehdusarvot pyöräytettyä. Niissäkään ei ollut mitään häikkää. Lääkäri olisi toivonut, että oltais saatu verta kunnolla, että oltais saatu myös muita tutkimuksia tehtyä... Pateista ell sanoi, että hänen mielestään ei rasvapateilta vaikuta! Oli perjantai-ilta ja vastaanotolla oli aivan järkyttävä ruuhka. Eläinlääkäri pahoitteli, ettei nyt KERKEÄ tekemään enempää. >:( Meitä pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan otattamaan ohutneulanäytteet kaulan pateista. Saimme myös varuiksi advocate-kuurit (mahd. nenäpunkkia varten) kummallekin koiralle. Seuraavana päivänä sitten takaisin lääkäriin... Onneksi meidän ei tarvinnut enää maksaa klinikkamaksua, eikä vastaanottomaksua. Pateista otettiin näytteet ja uutiset eivät tosiaan olleet kovin mukavat; pateista löytyi soluja, eli eivät siis ole rasvapatteja. Nyt sitten alkoi huolettamaan TODELLA PALJON! Näytteet lähetettiin maanantaina patologille tutkittavaksi ja tuloksia joudumme odottamaan ainakin kaksi viikkoa! :( H**vetin Joulu sotkee nyt kaiken... Tällä välin emme voi tehdä muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Tai siis voisimme toki otattaa jo röntgenit ja uät, mutta päätimme nyt odottaa tuloksia ensin.

Joten... Rakas Joulupukki, tämän vuoden hartain toiveeni on, että saisimme meidän rakkaan karvamuorin takaisin kuntoon! :'( Maailmani romahtaa, jos saamme huonot uutiset patologilta. En tiedä, miten semmoiset uutiset kestäisin. Brandy on mun ensimmäinen koira, joten voitte vaan kuvitella, miten tärkeä hän on mulle! <3 Ja hänellä ei ole ikää kuin vaivaiset 5 vuotta! Vielä olisi monia yhteisiä vuosia edessä. Miten Helminkin kävisi, jos yksin jäisi?!?

Laumahierarkiamme on muuttunut

Täällä taas! :) Emme ole kuolleita, mutta elämämme on mullistunut täysin ja tietokone on jäänyt aivan taka-alalle.

Meidän laumamme on saanut uuden pomon... ;) Hän määrää ihan kaiken; mitä tehdään ja milloin tehdään ja mitä jätetään tekemättä.

Elikkäs masu-asukki poistui yksiöstään noin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, rv 37+2. Silloin oli siis kesäkuun 24. pvä ja kello näytti 5:03. Synnytys kesti 22 tuntia. Terve tyttömme painoi 2715 g ja oli 48 cm pitkä. 3. elokuuta hän sai nimekseen Aino Jadessa. Nyt pikku-pomo on jo 3,5 kk vanha, painaa 5360 g ja on 59 cm pitkä. Meidän vaaleanpunainen vauva-arki ei ole ollut niin vaaleanpunaista kuin kuvittelin... Synnytys itsessään oli jo draamanäytelmä ja sen jälkeen olemme taistelleet Ainon ja oman terveyteni kanssa. Ensinnäkin minä pääsin istukasta eroon vasta elokuun lopussa... Istukka ei meinannut synnytyksen jälkeen irrota millään ja sitten kun se saatiin ulos, niin kätilö epäili, että se ei ollut kokonainen. Ja niinhän siinä kävi, että kaksi kertaa jouduin kaavintaan, kun se pirun istukka ei vaan halunnut lähteä pois. Lisäksi olen joutunut kirjaimellisesti taistelemaan hemoglobiinini takaisin normaaliksi ja olin pari kuukautta aivan zombi. Mutta nyt näyttäisi siltä, että istukka on historiaa ja hemoglobiinikin on kohonnut 76 -> 126. Koputtelen puuta! Olemme tosiaan Ainon kanssa kummatkin sairaalan vakioasiakkaita... Aino sen sijaan kärsii rajusta refluksista, eli selkokielellä vatsalaukun sisällön takaisinvirtauksesta. Nyt kun olen kelannut asioita taakse päin, niin neiti on kärsinyt jo ensimmäisinä elintunteinaan refluksista. En vain sitä silloin tajunnut. Kyse ei siis ole mistään vauvan normaali pulauttelusta, vaan PALJON rajummista oireista. Aino on saanut pienen kokonsa vuoksi heti synnärillä korviketta. Lukuisien sairaalareissujen ja korvikekokeilujen jälkeen olemme tässä laskeneet 1 + 1 ja villi vaikkaus olisi, että neidin vaivat voisi olla allergiaperäisiä tai yliherkkyyttä... Maitoallergiaa?!? Tai jollekin korvikkeen ainesosalle allerginen?!? Mutta se jää nähtäväksi. Kohta meillä onkin taas neuvolalääkärin vastaanotto... Jos sieltä emme apua saa, niin sitten vaan asiansa osaavalle yksityiselle lääkärille. Mutta on meillä ollut hyviäkin jaksoja, niitä ihania vaaleanpunaisia pilviä ja päiviä. :) Ja olemme kaikki aivan pikku-pomon pyörteissä, siis sillai hyvällä tavalla.

Koirat muuten otti Ainon todella hyvin vastaan! Brandy ja Helmi olivat synnytyksen ja sairaalassa olomme ajan Teemun vanhemmilla hoidossa. Kotiuduimme koko perhe samana päivänä. Muistan kuinka ikävä minulla oli ollut meidän karvahanureita. <3 Ja jännitti, miten koirat ottaisivat Ainon vastaan... Teemun vanhemmat toivat Brandyn ja Helmin kotiin muutama tunti sen jälkeen, kun olimme kotiutuneet sairaalasta. Voi sitä nenän vipatusta, kun eivät vielä tajunneet, että mikä se ihmeen tuoksu on, mikä ilmassa leijaili. Koirat haisteli ihan kaikki tavarat, mihin Aino oli ollut kosketuksissa. Ja pyörivät ympäri kämppää kuonot ilmassa, nenät vipattaen. Sitten kun sängyltämme kuului tuhinaaa, niin juoksivat kauheeta vauhtia katsomaan, että mikä ihme siellä on. Ja koko ilta meni siinä, kun koirat olisivat vaan halunneet haistella ja maistella ja vielä kerran haistella Ainoa. Sitten muutama päivä meni niin, että koirat reagoi jokaiseen Ainon inahdukseen juoksemalla pinnasängyn viereen ihmettelemään ja Brandy myös haukkui. Viikon kuluttua koirat olivat jo täysin tottuneet Ainoon. Paitsi että Aino huusi aikalailla noin parin - kolmen viikon ikäisenä ja silloin Helmi oli aika stressaantunut. :P Mutta sekin hellitti muutamassa päivässä. Nykyään Brandy ei välitä Ainosta juur olleskaan... Välillä käy vähän nuuskasemassa ja maistelemassa Ainon kuolasia nyrkkejä. :D Helmi sen sijaan haluaisi kovastikin pusutella Ainoa ja aina tuppaa Ainon viereen köllimään. Pitää välillä ihan rajottaa hänen hoivaviettiään. :>

Täytyy kyllä myöntää, että välillä on ollut aika haastavaa vauva-arjen ja koira-arjen yhdistäminen. Karvaturreille ei vaan millään liikene samalla tavalla aikaa, kuin ennen. Mutta onneksi heillä on toisensa, joten eivät aivan totaalisesti tylsisty. Koirilla oli tosi pitkään masut hyvinä, mutta melkeen heti, kun Aino tuli, niin mahat on ollu ihan vähän väliä sekaisin. En vaan tajua miksi... Ja se on muuten ollu aikas rasittavaa, kun sillä hetkellä kun koirille iskee hätä, niin olen tietysti Ainoa syöttämässä tai Aino kiukuttelee ja en siis pääse viemään raukkoja ulos. Sitten on pommi räjähtäny ympäri kämppää. Tosi kivaa. :( Nyt on taas mennyt vähän mukavemmin... Koputtelen taas puuta.

Nyt vähän kuvatuksia...

Tässä minä rv 30. Tosi hehkeänä tietenkin. :P

Aino on tulossa, noin 7 h ennen syntymää.

Vielä hehkeämpänä, kuin äskeinen kuva. :D

Uunituore pullamme! <3 VÄHÄN turvoksissa... :P

Helmi vahtii Ainon unta <3

Koko perhe ulkoilemassa :)

Ainon ihku rinsessamekko <3

Aino 3 kk. Vähän erinäkönen kuin vastasyntyneenä, eikös?!? ;)

Tässä nyt tämmöiset välikuulumiset. Täytyy yrittää palailla tänne vähän useammin. :)

Brandyn 2. pentue!

Ensinnäkin nämä samat vanhat jauhamiset siitä, kuinka oon taas ollut niin laiska/kiireinen/huonomuistinen päivittämään tätä blogia... Paljon on taas kaikkea kerennyt tapahtumaan! :) Mutta pistetään nyt pääuutiset kehiin...

Elikkäs Brandy oli kuin olikin tiineenä! Noin puolessa välissä tiineyttä kävimme ultrassa hänen kanssaan ja masusta löytyi neljä pientä rypälettä. <3 Olimme melkein täysin varmoja siitä, että Brandy on tyhjä, sillä hänellä ei ollut lähes mitään tiineyden oireita... Nisät eivät olleet kovinkaan turvoksissa ja vain muutamana hassuna päivänä hän oli hiukan huonovointinen. Ihan hyvin olisi voinut olla pelkkää valeraskautta! Viime tiineydessä hänen oireet olivat aivan selkeät; ruoka/herkut eivät maistuneet, hän oksenteli kovasti, nisät olivat todella pinkeät ja hänen alapäästään tuli limaista rusehtavaa vuotoa. No okei, Brandy oli tavallista uneliaampi ja todella hellyydenkipeä (niin kuin myös edellisessä tiineydessä), mutta nämäkin olisivat voineet olla valeraskauden oireita.

Anyways, maaliskuun 19. päivänä Brandylle syntyi sektioleikkauksella 2 pientä palleroista; tricolor-narttu (Looney Toonie's Ice Princess) 200 g ja tricolor-uros (Looney Toonie's Indiana Jones) 200 g. <3 Masussa ei ollutkaan enempää vauvoja! :O Joko ultratutkimuksen tehnyt eläinlääkäri oli väärässä tai sitten 2 rypälettä imeytyi pois.

Brandyn synnytys oli käynnistynyt tuona päivänä ihan normaalisti, mutta kahden tunnin ponnistelut eivät tuottaneet tulosta ja hänen synnytyspoltot olivat koko ajan heikkenemään päin. Niimpä siskoni kiidätti Brandyn eläinlääkärille, jossa hänet ultrattiin ja masussa näkyi 2 pentua elossa, mutta niiden sydänäänet olivat jo heikentyneet. Brandy ei reagoinut synnytyskanavan paineluun ponnistamalla, joten eläinlääkäri päätyi sektioon. Leikkaus meni hienosti; Brandylla ja palleroisilla oli kaikki hyvin. Brandy oli herätessään ollut vähän ihmeissään, että mitä ihmeen otuksia hänen vieressään köllöttää, mutta hyvin äkkiä hänen äidin vaistot heräsivät ja palleroiset pääsivät hellään hoitoon ja juomaan maitoa. <3

Kävimme pääsiäisenä katsomassa Brandya ja pentuja ensimmäistä kertaa. Leikkaushaava oli parantunut älyttömän hienosti ja Brandy paineli sata lasissa muiden koirakavereiden kanssa. Ihan uskomattomia nuo elukat selviytymään kaikesta; ei taida ihmiseltä juoksuspurtit onnistua noin viikko hätäsektion jälkeen! ;) Brandy on kuulemma päivisin vähän laiskan puoleinen äiti... Hän haluaisi mielummin bilettää kavereiden kanssa, kuin hoitaa lapsosiaan. :P Sisko onneksi pitää huolen siitä, että Brandy hoitaa velvollisuutensa. Öisin Brandy sentään malttaa olla vaavien kanssa, ilman että täytyy pakottaa. :D

Sen narttupennun, eli jääprinsessan, elämän alku ei ole ollut ihan helppo... Hän on kova juomaan maitoa, mutta paino ei vaan ole noussut niin kuin pitäisi. Veikka on jo puolet isompi. :/ Sisko joutui käymään prinsessan kanssa eläinlääkärissä... Prinsessan keuhkot ja sydän olivat ok. Eläinlääkäri epäili prinsessan imutekniikan olevan heikko, joten nyt neiti saa lisämaitoa ja paino on alkanut nousemaan kovaa vauhtia! Pidetään peukkuja pienelle prinsessalle! <3

Laitan kuvia Brandysta ja pentusista, kunhan käydään niitä taas joku päivä uudestaan pällistelemässä. :)

Ja lopuksi vielä tämmöisiäkin uutisia, että Brandysta tuli VIRALLISESTI mummo! :D Brandyn lapsukainen, Looney Toonie's Devil Wears Prada, "Ansa", pyöräytti yhden suloisen rinsessan tähän maailmaan! <3 Tästäkin on jo tosin MOOONTA viikkoa aikaa, mutta pakkohan tämäkin oli nyt samalla kertoa. :)

Pieniä shetlantilaisia aluillaan?

Niin elikkäs Brandy astutettiin viime torstaina ja perjantaina. Neidin juoksut alkoivat 3.1. Unohdinkin siitä mainita viime postauksessa. Brandyn sulhona toimi erittäin komea Zorro-herra (Zarvo's Silverblue Sensation) ja parin kemiat kohtasivat todella hyvin. :) Voi vitsit, nyt jännitetään onko talossa kohta kaksi raskaana olevaa narttua. ;D Jos niin hyvä tuuri käy, niin tuosta yhdistelmästä tulee varmasti komeita lapsosia. <3

Helmi täytti viikko sitten 2 vee! <3 Samana päivänä (12.1.) meillä alkoi koiratanssikurssi. Helmi sai kyllä todella mieluisan synttärilahjan; hän oli aivan liekeissä ja nautti aivan täpönä kaikesta, mitä tuolla kurssilla harjoteltiin. Tuo koira kyllä osaa antaa itsestään 150 % joka kerta! Itsekin tykkään kovasti tuosta koiratanssista. Näissä vauhdikkaissa koiraharrastuksissa pääsee "nollaamaan" omatkin aivonsa. :) Eilen meillä oli toinen kerta tuota kurssia ja yksi kerta on vielä jäljellä. Normaalisti tuota kurssia on neljä kertaa, mutta ensi viikon kerran joudumme skippaamaan hautajaisten takia... :/ Menemme korvaamaan tuon yhden kerran helmikuun puolessa välissä rallytokon tutustumistunnille. Siinä on myös yksi harrastus, jota olen halunnut päästä kokeilemaan.

Hemppa lentoon lähdössä...

"I'm flying!"

Seuraamista ja käännöksiä harjoteltiin...

Pyörähdyksiä...

Houkuttelua...

Ja pujottelua!

Elikkäs nyt ollaan harjoiteltu mm. jalkojen välistä pujottelua, esineen kiertämistä, etuosakäännöstä, peruuttamista, erilaisia pyörähdyksiä, seuraamista ja käännöksiä.

Tultiin muuten isännän kanssa siihen tulokseen, että meidän koirien ruoka tulee olemaan Virbacin Dermal. Piste. Ei jaksettu enää pelleillä sen TOTWildin kanssa, kun kakkapäiväkirjan pitäminenkään ei tuottanut minkäänmoista tulosta... Koirat eivät saaneet kahteen viikkoon mitään extraa, ei edes luita, pelkkää nappulaa ja vettä. Silti masut olivat vähän väliä löysällä ja hirveitä leijoja päästelivät ilmoille. Käytiin viikko sitten ostamassa se Virbacin säkki Mevetistä ja kyllähän se kirpasee, kun lähemmäs 100 eskoa 13,5 kg säkki maksaa. Vaihdettiin ruoka aivan lennossa, eikä sen jälkeen ole ripuleita ym. vatsavaivoja näkynyt! Periaatteessa se 100 eskoa ei tunnu enää missään, kun nyt tietää, ettei tarvitse herätä öisin kuskaamaan koiria sonnalle ja pesemään niitten pyllyjä. :) Mutta on se vaan kumma, kun se TOTWild ei sopinutkaan, vaikka ennen sopi... Todella, todella outoa.

Vuosi 2012

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! :)

Vuosi sitten tein yhteenvedon vuoden 2011 tapahtumista... Nyt ajattelin tehdä samanlaisen vuodesta 2012. Ja se näyttää tällaiselta:

- Brandy täytti 3 vee ja Helmi 1 vee.
- Minulla ja miehelläni tuli neljännes vuosisata mittariin.
- Vuoden näyttelysaldo oli onneton 1 kpl. Mätsäritkin taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla... :( Mutta Helmin kanssa harrasteltiin kevät-talven aikana agilitya. :)
- Aloitin työt serkkuni tilitoimistossa kesäkuun alussa.
- Siskoni häät 7.7.2012, jossa sain kunnian olla kaasona. <3 Ja häiden jälkeen sain kuulla, että minusta tulee täti! <3
- Jonna <3 Teemu... Vietimme pumpulihääpäiväämme 7.9.2012. <3
- Sain ajokortin!!! Jee... :)
- Helmi sairastui märkäkohtuun ja hänet oli leikattava. :( Onneksi pieni parantui. <3
- Olimme Teemun kanssa häämatkalla Tunisiassa marraskuun alussa. <3
- Elämäni kamalin Joulu... Siskoni poika, tädin pieni myttyrä, syntyi enkelinä tähän maailmaan. :'(
- Ja vuoden ehdoton kohokohta: Isänpäivänä raskaustesti näytti plussaa, eli tällä kertaa meille on tulossa vähemmän karvaista perheenlisäystä! Laskettu aika on 13.7.2013. <3

Brandy täytti Uudenvuodenpäivänä 4 vuotta!!! <3 Ja Helmi tulee kovaa vauhtia perässä... Hänellä on synttärit tasan viikon päästä ja mittariin neidillä tulee 2 vuotta. :) Sen kunniaksi päästään aloittamaan koiratanssi koirakoulu Koirakeitaalla.

Ja sitten vielä vähän vuodatusta koiruuksien ruokinnasta, josta jo viime postauksessakin jauhoin... Brandyn ja Helmin masut ovat EDELLEEN oikkuilleet enemmän ja vähemmän tuon ruuan vaihtamisen jälkeen. Useimmiten tulee "kauniita" kasoja, sitten taas päivä tai pari aivan löysää kakkaa. Tuo TOTWildin nappula näyttää ja haiskahtaa ihan erilaiselta, mitä se oli silloin about vuosi sitten... Herääkin kysymys, onko siinä menty muuttamaan jotain ainesosia. Todella harmillista, kun ei nyt tiedä johtuuko tämä ruuasta vai mistä. Ja jos johtuu ruuasta, niin mitäs sitten syötetään noille? Huoh. Oltiin niin tyytyväisiä silloin aikoinaan tuohon TOTWildiin ja sen laadukkuuteen. Kauhea prosessi alkaa taas kokeilemaan eri vaihtoehtoja ja kuitenkin halutaan syöttää OIKEASTI laadukasta ruokaa noille. :/ Täytyy nyt vielä jonnin aikaa seurailla tytsien masujen toimintaa ja pitää ihan päiväkirjaa siitä...

Silmätarkissa

Vähän ollut taas hiljaista täällä blogissa, mutta eipä tässä kovin kummosia ole tapahtunutkaan.

Kävimme tänään Brandyn kanssa silmätarkissa Ahma eläinklinikalla, Viikissä. Silmät olivat "ennallaan", eli crd ja muutama ylimääräinen ripsi. Sisko pyysi käyttämään tuolla tarkissa, josko tuossa ensi kuussa päästäis laittamaan sheltti-vaaveja aluille... ;) Tuitui. <3

Vaihdoimme neitokaisten ruuan Virbacin Dermasta takaisin Taste Of The Wild Wetlands Canineen. Syynä vaihtoon oli tuo Virbacin hinta ja saatavuus... :/ Virbacia saa siis vain eläinlääkäriltä. Onhan tuo TOTWildkin aika hintava, mutta ei kuiteskaan niin kallista, kuin Virbacin Derma. TOTWild on kuitenkin todella laadukas ruoka, että periaatteessa ihan turhaan tässä harmitellaan. Syötimme tosiaan ennen Virbacia TOTWildia ja ainakin silloin se sopi meidän neitokaisille hyvin. Vähän meinasi masut oikkuilla tuossa viikko sitten, mutta nyt näyttää taas masut toimivan hyvin. Jätökset ovat pieniä ja kiinteitä. Koputellaan puuta, ettei masuvaivat palaa enää.

Ainii, semmoista vielä, että ilmoitin Helmin tammikuussa alkavalle koiratanssi-kurssille. :) Ja helmi-maaliskuussa jatketaan taas agilitya. Voi vitsit, meikäläinen on ihan kikseissä, kun saa taas viikottaisen harrastuksen. Tätä mä oon niin kaivannut! Ja luulen, että Helmikin on tekemistä kaivannut. ;) Jee, jee... Oisin Brandyn kanssa mennyt tuonne koiratanssiin, mutta hänellä pitäisi tosiaan alkaa juoksut tammikuussa ja sitten on astutushommat tiedossa, niin ehkä parempi mennä sitten mahdollisten pentusien jälkeen.

Kuulumiset taas vähän jäljessä

Taas jäänyt blogi päivittämättä. No mutta, korjataas asia nyt.

17. lokakuuta oltiin tytsyjen kanssa tutustumassa koirakoulu Heiluvan Hännän virikeluolastoon. Yhteen huoneeseen on rakennettu useita tunneleita, joista löytyy kaikkea kivaa haisteltavaa. Ideana on siis se, että koirat päästetään vapaaksi ja saavat työskennellä itsenäisesti. Omistajan tehtävänä on vain katsoa vierestä ja nauttia koiran puuhasteluista. Ohjaajamme sanoi, että on täysin normaalia, että koira ei ensimmäisellä kerralla mene ollenkaan tunneliin ja tekeekin jotain itsellensä tuttua, esim. pyytää leikkimään. Huone on meinaan täynnä kaikenmoisia uusia hajuja, joista koirat saattavat mennä aivan "sekaisin" ja käyttäytyä hyvin yllättävästi. Noh, Helmihän tosiaan oli aivan päästänsä pyörällä... Hän oli todella jännittynyt, pyöri hermostuneesti ympäriinsä ja repi Brandya korvasta jne. Brandy sen sijaan oli aiiivan fiiliksissä; heti ensimmäisenä huoneeseen päästyämme alkoi neidin nenä vipattaa ja reippaasti paineli haistelemaan tunnelin aukkoa. Tiesin, että tämä olisi Brandylle mieluinen kokemus, sillä lenkkipoluillakin neidin pitää pysähtyä joka hiton puskaan haistelemaan. Niin ja arvatkaas mitä; meni muutama minuutti, niin neiti paineli nenä kiinni maassa yhden tunnelin päästä päähän. Ja sama homma vielä uudestaan. Ohjaajamme sanoi, että Brandy oli hänen urallaan ensimmäinen koira, joka meni ensimmäisellä kerralla alle 10 minuutissa koko tunnelin läpi! Jee, hyvä Brandyyy. :) Mä luulen, että Brandy meni tyyliin "vahingossa" sen tunnelin läpi, koska on varmasti vaan antanut nenänsä viedä. :P Tunnelireissujen jälkeen ohjaajamme antoi neitokaistemme haistella mm. peuran jalkaa ja supikoiran taljaa. Voi vitsit, Brandy kyllä oli niin fiiliksissä. Nenä vipatti aivan vimmatusti. Helmiä ei kyllä ihan hetkeen tarvitse tuonne enää viedä, mutta Brandyn kanssa käytiin heti seuraavalla viikolla uudestaan! Brandyn äippä, Selma, oli myös mukana. Brandy oli vähän tyyliin semmosilla fiiliksillä, että: "Mä oon jo nähnyt tän paikan." Ja oli enemmän kiinnostunut siskoni rapsutuksista. ;) Siskollani oli myös kovat odotukset, että paikka olisi kovin mieluisa Selmalle, sillä Selma on myös innokas kaikenmoisten hajujen perään... Mutta ihme ja kumma, Selma ei ollutkaan kovin innoissaan virikeluolaston tuoksuista. Kyllä hän juu haisteli, mutta aika nopeasti kyllästyikin. Brandyn kanssa mennään vielä joskus uudestaan tuonne, mutta nyt pidetään pieni muistitauko, niin sitten on taas tuplaten hauskempaa.

Täältä voit lukea lisää tuosta virikeluolastosta: http://www.heiluvahanta.fi/virikeluolasto.php

Selma haistelemassa virikeluolaston tuoksuja...

Brandy ihmettelee minkin taljaa...

Mitäs muuta... Helmin haava on parantunut todella hienosti. Ihan hailakasti näkyy semmonen vaalea viiva masussa. Eli kaikki hyvin. :) Hitsit, kummatkin neitokaiset tiputtavat turkkiansa kovaa vauhtia tällä hetkellä. Kämppä on aiiivan täynnä pohjavillatupsuja ja irtokarvaa. Huoh... Noh, josko tää karvanlähtö rauhottuis ainakin Hempalla vähäksi aikaa. ;)

Ainii... Siskoni koira, Kerttu, oli täällä kylässä lokakuussa! Kerttuhan on meillä aikaisemmin visiitillä olleen Siirin tytär, eli näin ollen Brandyn siskon tyttö ja Helmin serkku. Kertulla oli juoksut, joten tehtiin taas vaihtokauppa, eli Helmi meni vaihtariksi siskolle. Kerttu oli kyllä vallan ihana tapaus! <3 Niin kiltti ja rauhallinen koira kuin vaan olla ja voi. :) Muutaman viikon Kerttu-neiti täällä kyläili ja sitten lähdimme viemään sekä Kerttua että Brandya siskolleni, sillä lähdimme isännän kanssa viikoksi Tunisiaan häämatkalle! <3 Häämatka jäi tosiaan reilu vuosi sitten turhan lyhyeksi, kun kyseessä oli Ruotsin risteily. ;) Olimme varanneet tammikuulle AirFinlandilta matkan Egyptiin, mutta kuten varmasti kaikki tietää, niin koko AirFinlandin pulju meni nurin... Rahoja emme ole vielä saaneet takaisin, mutta meille onneksi sattui rahallisesti ja ajallisesti sopiva rako karata etelään. Palasimme viikko sitten reissusta. Oli kyllä mukava matka! Aurinkoa ja lämpöä riitti, saimme uusia ystäviä, kävimme eläintarhassa ja minä pääsin kokeilemaan parasailingia. Siinä loman kohokohdat. :)

Brandy ja Kerttu... Brandy piti huolen romuistaan. :P

Kerttua ei nyt muutenkaan oikeen kiinnostanut. :D

Sitten muutama lomakuva... Meidän hotelli.

Näkymä meidän partsilta...

Isäntä allasalueen liukumäessä! :D

Meidän biitsiä...

Parasailingia... Minä en oo tuossa kyydissä, mutta tuollasella jokatapauksessa menin. :)

Hempan sairasloma päättyi

Maanantaina Hemppa sai viimeisen satsin antibioottia ja tiistaina poistettiin tikit... Ne mitä niistä oli jäljellä. :D Haava paranee hienosti, mutta tietysti sitä pitänee seurailla... Varsinki ku hää pääsi itte niitä tikkejä kiskomaan. Neiti on ihan onnesta omena, ku ei oo enää tylsää pukua ja/tai kauluria rajottamassa riekkumista. Hemppa ja Hempan kujeet are back again! :P

Ette kyllä muuten IKINÄ usko... Helmi on "sairaslomansa" aikana (eli kahden viikon sisään) lihonut 600 grammaa! Ennen leikkausta hän painoi 5,7 kg, nyt 6,3 kg. Hemppa ei oo ikuna ollu noin "fläsä"... xD Tajusin vaan tossa muutama päivä sitten, että herranjestas, mihin Hempan kylkiluut on hävinny. Sitten isäntä kävi Hempan kanssa vaa'alla ja yllätyttiin kovasti.

Samalla punnattiin myös meijän "Tankki", eli Brandy. Mude painaa nyt saman verran kuin tytär, eli 6,3 kg.

Brandyn näyttelyarvostelu 22.9.2012

Ryhmänäyttely, 22.9.2012 Turku. Brandy AVO EH. Tuomari Skallman Gunilla, Ruotsi:

"Mkt feminin vänligt uttr. Fina ögon men kunde vara betydligt mer parallel i sina linjer. Välkroppad. Kunde vara längre linjer. Tillr. vinklar och pals. Ngt korta steg. Mkt bredställd i fonten. Behagligt temp."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Eli se mitä tuosta ymmärrän, niin hyvin feminiininen ja ystävällinen ilme. Kauniit silmät, mutta jotain? Ja välkroppad google kääntäjän mukaan ois niinku hyvä runko? Voisi olla pidempi linjainen? Riittävät kulmaukset ja turkki. Jokseenkin lyhyt askel. Hyvin rodunomainen edestä tai etuosa? Miellyttävä käytös.

Vika lause oli positiivinen yllätys. :D Ja korjatkaa mua, jos tuossa on jotain väärin.

Brandy Turun ryhmiksessä

Kuva: Sari Sainio

Brandyn näytelmiä ja Hempan vointeja

Oltiin Brandyn kanssa eilen Vantaan Petikon match show'ssa. Neiti esiintyi mielestäni oikein mainiosti, mutta sai kuitenkin sinisen nauhan. Sinisten kehässä menikin sitten todella nappiin, sillä Brandy sijoittui ykköseksi! Jeiii. :) Palkinnoksi saimme ison laatikon Pedigree-koirankeksejä ja ruusukkeen. Lisäksi mätsärissä jaettiin Pedigree DentaStixejä ja Schmackoseja. Ei tarvinnut ihan takki tyhjänä kotiin lähteä. BIS-kehässä emme siis sijoittuneet. Mätsäripaikka oli pystytetty mutaiselle nurmikentälle, joka kuhisi pieniä hämähäkkejä, YYYH... Koira ja omistaja olivat kotiin tullessa niin mudan ja kuran peitossa, kuin vaan mahdollista. Hyhhyh. Tulipahan vihdoin ja viimein hyvä syy pestä tuo neiti B... Eli koira kainaloon ja suihkuun. Voi vitsit, että on ihanaa kun on puhdas koira! Brandyn turkki on todella upean näkönen, siis niin mahtava kiilto ja tuuheus... Ja ah, mikä raikas tuoksu! Kauluksen ja tassut jynssäsin Super White -shampoolla ja kyllä on nyt niin valkoset, että ihan silmiä häikäsee. :>

Unohdin muuten viime postauksessa mainita, että olimme Brandyn kanssa viime viikonloppuna Turun ryhmänäyttelyssä. Paikan päällä oli myös Brandyn veli ja äiti, Eetu ja Selma. Lisäksi Brandyn siskopuoli Vilma ja toisen siskopuolen, Siirin, tytär Koru. Kunnon sukukokous siis. :) Ruotsalainen tuomari-täti oli tiukka ja päivän väri oli pääosin sininen. Tässäpä Looney Toonie's shelttien tulokset: Vilma JUN EH, Koru JUN EH, Brandy AVO EH, Selma VAL ERI3 ja Eetu VAL ERI2. Brandy muuten esiintyi pöydällä yllättävän hyvin! :) Jokohan me pikkuhiljaa päästäis pöytäjänskätyksestä eroon? Luulen, että Brandy sai aikoinaan pöytäkammon eläinlääkärin pöydästä, kun joutui yhtenä keväänä useampaan kertaan käydä eläinlääkärissä jatkuvien ripuli-yrjötautiensa takia. Sitä ennenhän Brandy seisoi pöydällä vallan mainiosti! Anyway, muuten en sitten ollutkaan kauhean tyytyväinen neidin esiintymiseen... Koko ajan jalat sojotti minne sattuu ja ravi oli kaikkea muuta kuin ravia: Neiti kaahasi kehässä kuin viimestä päivää ja haisteli kaiken maailman hajuja. Ei ole kyllä yhtään Brandyn tapaista tuommoinen. :P

Äippä ja tytär matkalla näyttelyyn :)

Brandyn upea Eetu-veikka <3

Helmi paranee kovaa vauhtia leikkauksestaan... Neiti on löytänyt elämänilonsa takaisin ja riehuu lelujen kanssa, sekä peuhaa Brandyn kanssa. Välillä pitää ihan toppuutella, kun näyttää niin melkoiselta tuo meno. Jalkojen hiertymät ovat myös paranemaan päin, kun olen niitä kortisonivoiteella säännöllisesti rasvaillut. Huomenna muuten menee viimeinen satsi antibioottia ja menemme poistattamaan tikit. :) Ne mitä niistä on jäljellä, huoh... Keskiviikko-aamuna meinaan huomasin, että osa Helmin tikeistä oli jotenkin päässyt löystymään, ihan siitä haavan keskeltä siis. Sisko rauhotteli, että ei hätää, kun haava on muuten niin siistin näkönen. Seuraavana päivänä tikit olivat purkautuneet kokonaan, keskeltä melkein alas asti. :< Noh, ei siinä mitään... MUTTA lauantai-aamuna oli vähän kiire sinne mätsäriin ja koirat lenkitettyämme jäi Helmi muutamaksi minuutiksi ilman suojapukuaan. Aivan siis ajatusmoka kävi. Siinä ajassa Helmi oli kerennyt repimään tikkien "päättelyosan" irti ja se haavan toinen pää oli aivan punainen. :( Pahimmassa tapauksessa haavan sisään on jäänyt tikkejä ja haava tulehtuu jossain vaiheessa. Voi elämän kevät, että harmittaa. Mutta eipä tässä itkut ja harmitukset auta... Ei tässä oikeen muuta voi kuin jynssätä haavaa useammin betadinella, seurata tilannetta ja toivoa, että sinne haavan sisään ei ole mitään jäänyt. Tää on kyllä just niin meijän tuuria, hohhoh...

Keskiviikko-iltana haava näytti tältä...

Torstaina tältä...

Ja tänään tältä. Tohtori Helmi nyppinyt loppuosan irti

ja haava punoittaa alhaalta... :<

AINII, tässä on ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa viime aikoina, että unohdin ihan hehkuttaa, että sain sen hemmetin ajokortin VII-MEIN-KIN! Teoriakoe meni ekalla kerralla läpi pistein 1+4, kun suurin sallittu virhemäärä on 3+8. Että ihan kivasti. :) Inssi meni myös ekalla kerralla läpi, mutta se oli kyllä vähän siinä ja siinä. :D Eli 2,5 vkoa tässä ollaan jo körötelty itsenäisesti. Ihanaa, kun pääsee kulkemaan iha itte, eikä tarvii aina pummia kyytejä tai mennä dösällä!

Huhhuh...

Meillä kävi yksi pahimmista koiranomistajan painajaisista toteen: Helmi joutui kiireelliseen leikkaukseen viime perjantaina!!! :(

Noh, alotetaan siitä kun Siiri oli muutama viikko sitten juoksujensa takia meillä kylässä... Brandy lähti vaihtarina siskoni luokse kyläilemään ja myös Hemppa meni muutamaksi päiväksi visiitille. Oikeastaan kaikki lähtikin siitä, kun sisko sanoi, että hänen pojat olivat haistelleet Helmin alapäätä kovasti ja koittaneet jopa astua. Noh, Hempan alapäässä ei mitään ihmeempiä näkynyt, joten ajattelimme poikien olevan vielä sekaisin Siirin juoksuhajuista tmv.

Siiri kylässä

Sitten koitti aika, että Siiri lähti takaisin omaan kotiinsa ja meidän tytöt tuli takas. Sisko sanoi, että kannattaa seurata Hemppaa varmuuden vuoksi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut viikkoon. Viime torstaina ihmettelin, kun Helmi nuolee alapäätänsä todella tiuhaan tahtiin... Hempan pimpska oli ihan tulipunainen ja sieltä tuli harmaata limaa. Sama jatkui perjantaina, plus että se lima haisi aivan järkyttävän pahalle! Ei muuta kuin koira kainaloon ja eläinlääkärin vastaanotolle.

Eläinlääkäri ultrasi Helmin, kaikki oli samointein selvää ja sain kuulla hyvin ikäviä uutisia: Helmillä on märkäkohtu, joka on edennyt siihen pisteeseen, että koira on leikattava mahdollisimman pian. Antibioottikuuri ei olisi Helmiä enää pelastanut.

Lue lisää koiran kohtutulehduksesta, eli "märkäkohdusta", täältä: http://www.elainlaakariin.fi/koiran-kohtutulehdus/

Seuraavana aamuna Helmi sitten leikattiin ja leikkaus meni onneksi hyvin. Kävimme puoli kahden aikaan hakemassa Helmin kotiin ja ihmettelin monttu auki, kun toinen oli niin reippaana vastassa! Ajattelin, että eihän neiti varmaan jaksa edes nousta, mutta meidän duracell-elukka vaan jaksaa, jaksaa ja jaksaa. :> Kotihoito-ohjeemme olivat seuraavanlaiset: Antibiootti (Floxabactin) 2 tablettia kerran päivässä ja tulehduskipulääke (Loxicom) 0,57 mg kerran päivässä. Lääkkeitä annetaan siis 10 päivän ajan, tosin tuon kipulääkkeen antamisen voi lopettaa aikasemminkin. Haavateippi pitää poistaa kahden päivän kuluttua leikkauksesta, tai aikaisemmin jos se kastuu. Teipin poiston jälkeen haavaa puhdistetaan laimennetulla Betadine-paikallisantiseptillä päivittäin. Tikit poistetaan 10-12 pv leikkauksen jälkeen ja siihen asti Helmillä tulee käyttää haavapukua ja/tai kauluria. Helmin tulee ottaa rauhallisesti ainakin parin viikon ajan, eli kaikenmaailman riekkumiset kuriin. Ulkoilut ainoastaan kytkettynä.

Helmin kohtua poistetaan, joka btw pitäisi Helmin kokoisella koiralla

olla noin pikkurillin paksuinen... :< Kuva: Anne Rautelin

Kotimatkalla

Haavapuku

Helmin tukijoukko! <3 Brandy oli ihan onnesta soikeana, kun näki Helmin leikkauksen jälkeen... Ihan kuin olisi vaistonnut, että jotain on pielessä...

Kotiin päästyämme Helmistä kyllä huomasi, että on hän kipeä. :< Rassukka pyöri ympäriinsä ja ulisi... Ja TAAS näki, että neitiä väsyttää, kun jalat meinasi mennä alta, mutta ei sitten millään malttanut mennä maate! Ihan niinku niitten lonkkakuvausten jälkeen. Illalla Helmi kuitenkin yllätti positiivisesti, kun yritti vähän leikkiä kettu-lelulla. Ruokakin maistui todella hyvin.

Lauantaina Helmi alkoi jo virkistymään: Jaksoi jo häntäänsä heiluttaa ja vähän leikkiäkin. Sunnuntaina Helmi oli jo ihan "normaali" ja poistimme myös sen haavateipin. Ai kamala, taisi neitiä vähän kirpaista, vaikka varovasti sen irroitimmekin... Mutta sen verran liimassa se oli siinä ihossa ja muutama nännikin oli kiinni siinä teipissä, aaauts!!! Ihan kylmät väreet meni myötätunnosta. :S Iho punoitti vähän sen teipin poiston jälkeen, mutta se onkin ihan normaalia, kun tolleen joutuu ihoa kiskomaan. Haava näytti hurjalta, mutta siistiltä. Eli ei ainakaan ollut tulehtunut. Huomasin, että haavan vieressä on pieni mustelma, joka on myös vähän turvoksissa... Tämäkin on kuulemma ihan normaalia.

Haavateipin poiston jälkeen... Hih, huomattiin että Helmillä nuo nännit menee vähän epäsymmetrisesti ja toiselta puolelta puuttuu kokonaan nänni! Ei olla ennen huomattu tuota, kun karvat ovat peittäneet neidin masun. :P

Eilisestä asti Helmi on taas ollut vähän kipeän oloinen... Pyörii vaan levottomasti ympäriinsä tai menee johonki nurkkaan seisomaan korvat luimussa. Hän nukkuu ja juo aika paljon. Ruokahalut ovat kuitenkin tallella. Helmi ei vaan yhtään ole itsensälainen, kun sunnuntaina oli jo niin reippaana! Ihanku oltais otettu yksi askel taaksepäin tässä paranemisprosessissa. On sydäntä raastavaa katsella, kun toinen on kipeä. :((( Helmi ravistelee itseänsä todella usein, hinkkaa itseänsä tuolin jalkoihin ja vaatii rapsutuksia... Tikit ja turkki kutisee varmasti kovasti tuon haavapuvun alla. Eilen vaihdoin haavapuvun vauvan bodyyn ja huomasin, että Helmin turkissa oli jonnin verran hilsettä... Ei varmaan tee hyvää tuo puvun hautominen, mutta sitä on vähän pakko pitää, kun Brandykin on niin kovin kiinnostunut tuosta Hempan haavasta. Huomasin myös, että haavapuvun hihojen saumat ovat hinkanneet Helmin jalkoihin melkoiset nirhaumat ja nyt Helmi on lutkuttamassa niitä nirhaumia koko ajan. :S Täytyy varmaan jotku sidetaitokset niihin laittaa, ettei pääse nuolemaan niitä... Olen myös rasvaillut nirhaumia kortisonivoiteella.

Hempan uusi haavapuku! <3 Neiti ei oikeen tainnu tykätä

mamman valkkaamasta pinkistä "ugly duckling" -teemasta. :>

Hellyyttäviä kuvasarja, kun Brandy hoitaa kipeetä Hemppaa. Aaaws. <3

Brandy The Proud Mama!

Että semmoista meille kuuluu. :( Kyllä harmittaa kaikin puolin niin paljon! Tärkeintä kuitenkin, että Helmi selvisi hengissä ja voi nyt parantua. <3 On tässä ehkä jotain positiivistakin: Enää ei tarvitse elää pelko perseessä, että millon se kohtutulehdus iskee! Helmi toivon mukaan rahottuu mukavasti ja kasvattaa kivan turkin. :> Harmi vaan, että meijän rakas-Hemppa ei voikaan tehdä kauniita lapsosia tähän maailmaan... Niinku oli tarkoituskin. Tosin ne pennut on hyvin vähäpätöinen asia verrattuna siihen, että rakas perheenjäsenemme selvisi edes hengissä noinkin vakavasta sairaudesta! Täytyy kiitellä korkeampaa voimaa tästä hyvästä ja siitä, että tajusin viedä koiran ajoissa eläinlääkäriin! Pöydällä odottaa kiva lasku tuosta leikkauksesta, mutta O-N-N-E-K-S-I Helmillä on vakuutus Tapiolasta! Muuten lasku olisi ollut 1000 euron luokkaa, huhhuh... Kyllä maksoi vakuutusmaksut itsensä takaisin nyt. Lisäksi Helmillä on käyttökoiran vakuutus, että sieltä toivon mukaan tulee jotain roposia Helmin arvosta takaisin.

Päivittelen Helmin vointeja taas lähiaikoina!

Tämän vuoden viimeinen mökkireissu

Olimme viime viikonloppuna mökillä ja jäi kyllä vähän haikea fiilis, kun siellä oli ihan selkeet merkit syksyn tulosta. Se oli vissiin viimeinen reissu mökille tänä vuonna. :< Tai eihän sitä tiedä, jos syksyllä innostuu lähteä ihastelemaan pimeneviä iltoja ja puiden ruskaa...

Mökkeilemässä olivat myös Teemun vanhemmat, pikkusisko ja siskon poika. Ja tietysti myös Rocky! :) Hempalla ja Rockylla oli hauskaa, mitä nyt Rocky välillä uhosi Helmille, että hän on niinku paikan pomo. Brandyn käytös oli TODELLA omituista... Brandyn mökkielämä on yleensä pelkkää räkyttämistä, juoksemista ja valvomista, mutta nyt hän vaan kiersi jokaisen ihmisen läpi heiluttaen häntää, tyyliin että: "Rapsuta mua, rapsuta nyt vähän, rapsuta ku oon niin ihana!" Ja sitten vaan köllötteli ihmisten jalkojen juuressa tai sylissä. TOSI OUTOA. :D Kotonakin neiti B on ollut ihan yli-hellyydenkipeä ja ulkona puolestaan ihan skitsopelle... Näkee taas kaikenmaailman tonttuja puskissa. Noh, mitäs tästä nyt voi muuta päätellä, kuin että HORMONIT!?! Raukka taitaa olla valeraskaana tai jotain. :D

Mökille menossa. Hemppa haluaa aina matkustaa etupenkillä,

joko pelkääjän paikalla tai kuskin sylissä...

Hemppa haalii aina kaikenmaailman aarteet ja risut...

Teemun siskonpoika, Pyry, kävi varastamassa Hempan kepin! :D

Siinä on poitsu ja äippä! <3

Brandy räkyttää...

Kukkulan kuningatar!

Hemppa räkytti Pyrylle, joka yritti päästä sorakasan päälle... :P

Ja siinä toinen kukkulan kuningatar...

Brandyn lempipaikka koko mökkireissun aikana...

Ja sitten vähän tulevista jutuista: Siskoni koiran, Siirin, juoksut alkoivat ja sisko kysyi, josko huolisin Siirin meille hoitoon, kun hänellä alkaa tärppipäivät lähestymään... Ettei pojille nääs olis kauheeta kiusausta nenän edessä ja emäntäkin saisi ottaa iisimmin. Niimpä Siiri-neitokainen on ilmeisesti tänään tulossa meille hoitoon. :) Siirihän on Brandyn siskopuoli. Helmi taitaa mennä vaihdossa siskoni luokse kyläilemään, kun toi meijän isäntä on niin stressaavaa sorttia, jos on yksikin koira enempi talutettavana. :D Lauantaina olisi ESS Ry:n järkkäämä shelttien ulkoilupäivä Luukissa. Täytyy katsoa, jos jaksaisi lähteä sinne. Flunssa on meinaan vähän vaivannut ja on semmonen puolikuntoinen olo koko ajan. :/

Ainiin, tää emäntä on muuten kohta valmis autokoulunsa kanssa! Tai no, kaikkihan riippuu siitä meneekö teoriakoe ja inssi läpi. :P Eilen istuin viimeisen teoriatunnin ja tänään varasin ajan teoriakokeeseen. Iiik, jännää! :> Olen niin ahkerasti harjoitellutkin siihen kokeeseen ja joka kerta olen päässyt harjoituskokeen läpi. :> Huomenna pitää antaa ajo-opelle taidonnäyte, eli ajaa Kampista Korkeasaareen ja sieltä sitten Viikkiin... Ilman apua/ohjeita. Iiik. Olen kyllä katsonut jo reitin moneen kertaan, mutta silti iiik. :D Ei se kuiteskaan ole sama asia, kun tuolla oikeessa liikenteessä. Ensi tiistaina vielä pimeänajosimulaattoriin ja siinä pitäis sitten olla kaikki. Jos teoria menee maanantaina läpi, niin tiistaina simulaattorin jälkeen voisin varata jo inssinkin. Apuvaaa... Hitsit, en kyllä malttais enää ollenkaan oottaa sitä hiton ajokorttia. Kyllä mahtaa harmittaa, jos kämmään teoriassa ja/tai inssissä. Blaaah.

Ensi viikolla on muuten herrasväki Hakalan ensimmäinen hääpäivä. :> Lähdemme hääpäivänämme (7.9.) "tosi romanttiselle" päiväristeilylle Tallinnaan. :D Ja seuraavana päivänähän on myös merkkipäivä, meinaan meikäläisen 1/4 vuosisatasynttärit! Siis omg... Syyskuun lopussa vedämme kaason ja bestmanin kanssa hääristeily reunionin Tukholmaan. Mikäli se nyt kaasolleni passaa.

Semmosia löpinöitä tällä kertaa.