Silmätarkissa

Vähän ollut taas hiljaista täällä blogissa, mutta eipä tässä kovin kummosia ole tapahtunutkaan.

Kävimme tänään Brandyn kanssa silmätarkissa Ahma eläinklinikalla, Viikissä. Silmät olivat "ennallaan", eli crd ja muutama ylimääräinen ripsi. Sisko pyysi käyttämään tuolla tarkissa, josko tuossa ensi kuussa päästäis laittamaan sheltti-vaaveja aluille... ;) Tuitui. <3

Vaihdoimme neitokaisten ruuan Virbacin Dermasta takaisin Taste Of The Wild Wetlands Canineen. Syynä vaihtoon oli tuo Virbacin hinta ja saatavuus... :/ Virbacia saa siis vain eläinlääkäriltä. Onhan tuo TOTWildkin aika hintava, mutta ei kuiteskaan niin kallista, kuin Virbacin Derma. TOTWild on kuitenkin todella laadukas ruoka, että periaatteessa ihan turhaan tässä harmitellaan. Syötimme tosiaan ennen Virbacia TOTWildia ja ainakin silloin se sopi meidän neitokaisille hyvin. Vähän meinasi masut oikkuilla tuossa viikko sitten, mutta nyt näyttää taas masut toimivan hyvin. Jätökset ovat pieniä ja kiinteitä. Koputellaan puuta, ettei masuvaivat palaa enää.

Ainii, semmoista vielä, että ilmoitin Helmin tammikuussa alkavalle koiratanssi-kurssille. :) Ja helmi-maaliskuussa jatketaan taas agilitya. Voi vitsit, meikäläinen on ihan kikseissä, kun saa taas viikottaisen harrastuksen. Tätä mä oon niin kaivannut! Ja luulen, että Helmikin on tekemistä kaivannut. ;) Jee, jee... Oisin Brandyn kanssa mennyt tuonne koiratanssiin, mutta hänellä pitäisi tosiaan alkaa juoksut tammikuussa ja sitten on astutushommat tiedossa, niin ehkä parempi mennä sitten mahdollisten pentusien jälkeen.

Kuulumiset taas vähän jäljessä

Taas jäänyt blogi päivittämättä. No mutta, korjataas asia nyt.

17. lokakuuta oltiin tytsyjen kanssa tutustumassa koirakoulu Heiluvan Hännän virikeluolastoon. Yhteen huoneeseen on rakennettu useita tunneleita, joista löytyy kaikkea kivaa haisteltavaa. Ideana on siis se, että koirat päästetään vapaaksi ja saavat työskennellä itsenäisesti. Omistajan tehtävänä on vain katsoa vierestä ja nauttia koiran puuhasteluista. Ohjaajamme sanoi, että on täysin normaalia, että koira ei ensimmäisellä kerralla mene ollenkaan tunneliin ja tekeekin jotain itsellensä tuttua, esim. pyytää leikkimään. Huone on meinaan täynnä kaikenmoisia uusia hajuja, joista koirat saattavat mennä aivan "sekaisin" ja käyttäytyä hyvin yllättävästi. Noh, Helmihän tosiaan oli aivan päästänsä pyörällä... Hän oli todella jännittynyt, pyöri hermostuneesti ympäriinsä ja repi Brandya korvasta jne. Brandy sen sijaan oli aiiivan fiiliksissä; heti ensimmäisenä huoneeseen päästyämme alkoi neidin nenä vipattaa ja reippaasti paineli haistelemaan tunnelin aukkoa. Tiesin, että tämä olisi Brandylle mieluinen kokemus, sillä lenkkipoluillakin neidin pitää pysähtyä joka hiton puskaan haistelemaan. Niin ja arvatkaas mitä; meni muutama minuutti, niin neiti paineli nenä kiinni maassa yhden tunnelin päästä päähän. Ja sama homma vielä uudestaan. Ohjaajamme sanoi, että Brandy oli hänen urallaan ensimmäinen koira, joka meni ensimmäisellä kerralla alle 10 minuutissa koko tunnelin läpi! Jee, hyvä Brandyyy. :) Mä luulen, että Brandy meni tyyliin "vahingossa" sen tunnelin läpi, koska on varmasti vaan antanut nenänsä viedä. :P Tunnelireissujen jälkeen ohjaajamme antoi neitokaistemme haistella mm. peuran jalkaa ja supikoiran taljaa. Voi vitsit, Brandy kyllä oli niin fiiliksissä. Nenä vipatti aivan vimmatusti. Helmiä ei kyllä ihan hetkeen tarvitse tuonne enää viedä, mutta Brandyn kanssa käytiin heti seuraavalla viikolla uudestaan! Brandyn äippä, Selma, oli myös mukana. Brandy oli vähän tyyliin semmosilla fiiliksillä, että: "Mä oon jo nähnyt tän paikan." Ja oli enemmän kiinnostunut siskoni rapsutuksista. ;) Siskollani oli myös kovat odotukset, että paikka olisi kovin mieluisa Selmalle, sillä Selma on myös innokas kaikenmoisten hajujen perään... Mutta ihme ja kumma, Selma ei ollutkaan kovin innoissaan virikeluolaston tuoksuista. Kyllä hän juu haisteli, mutta aika nopeasti kyllästyikin. Brandyn kanssa mennään vielä joskus uudestaan tuonne, mutta nyt pidetään pieni muistitauko, niin sitten on taas tuplaten hauskempaa.

Täältä voit lukea lisää tuosta virikeluolastosta: http://www.heiluvahanta.fi/virikeluolasto.php

Selma haistelemassa virikeluolaston tuoksuja...

Brandy ihmettelee minkin taljaa...

Mitäs muuta... Helmin haava on parantunut todella hienosti. Ihan hailakasti näkyy semmonen vaalea viiva masussa. Eli kaikki hyvin. :) Hitsit, kummatkin neitokaiset tiputtavat turkkiansa kovaa vauhtia tällä hetkellä. Kämppä on aiiivan täynnä pohjavillatupsuja ja irtokarvaa. Huoh... Noh, josko tää karvanlähtö rauhottuis ainakin Hempalla vähäksi aikaa. ;)

Ainii... Siskoni koira, Kerttu, oli täällä kylässä lokakuussa! Kerttuhan on meillä aikaisemmin visiitillä olleen Siirin tytär, eli näin ollen Brandyn siskon tyttö ja Helmin serkku. Kertulla oli juoksut, joten tehtiin taas vaihtokauppa, eli Helmi meni vaihtariksi siskolle. Kerttu oli kyllä vallan ihana tapaus! <3 Niin kiltti ja rauhallinen koira kuin vaan olla ja voi. :) Muutaman viikon Kerttu-neiti täällä kyläili ja sitten lähdimme viemään sekä Kerttua että Brandya siskolleni, sillä lähdimme isännän kanssa viikoksi Tunisiaan häämatkalle! <3 Häämatka jäi tosiaan reilu vuosi sitten turhan lyhyeksi, kun kyseessä oli Ruotsin risteily. ;) Olimme varanneet tammikuulle AirFinlandilta matkan Egyptiin, mutta kuten varmasti kaikki tietää, niin koko AirFinlandin pulju meni nurin... Rahoja emme ole vielä saaneet takaisin, mutta meille onneksi sattui rahallisesti ja ajallisesti sopiva rako karata etelään. Palasimme viikko sitten reissusta. Oli kyllä mukava matka! Aurinkoa ja lämpöä riitti, saimme uusia ystäviä, kävimme eläintarhassa ja minä pääsin kokeilemaan parasailingia. Siinä loman kohokohdat. :)

Brandy ja Kerttu... Brandy piti huolen romuistaan. :P

Kerttua ei nyt muutenkaan oikeen kiinnostanut. :D

Sitten muutama lomakuva... Meidän hotelli.

Näkymä meidän partsilta...

Isäntä allasalueen liukumäessä! :D

Meidän biitsiä...

Parasailingia... Minä en oo tuossa kyydissä, mutta tuollasella jokatapauksessa menin. :)

Hempan sairasloma päättyi

Maanantaina Hemppa sai viimeisen satsin antibioottia ja tiistaina poistettiin tikit... Ne mitä niistä oli jäljellä. :D Haava paranee hienosti, mutta tietysti sitä pitänee seurailla... Varsinki ku hää pääsi itte niitä tikkejä kiskomaan. Neiti on ihan onnesta omena, ku ei oo enää tylsää pukua ja/tai kauluria rajottamassa riekkumista. Hemppa ja Hempan kujeet are back again! :P

Ette kyllä muuten IKINÄ usko... Helmi on "sairaslomansa" aikana (eli kahden viikon sisään) lihonut 600 grammaa! Ennen leikkausta hän painoi 5,7 kg, nyt 6,3 kg. Hemppa ei oo ikuna ollu noin "fläsä"... xD Tajusin vaan tossa muutama päivä sitten, että herranjestas, mihin Hempan kylkiluut on hävinny. Sitten isäntä kävi Hempan kanssa vaa'alla ja yllätyttiin kovasti.

Samalla punnattiin myös meijän "Tankki", eli Brandy. Mude painaa nyt saman verran kuin tytär, eli 6,3 kg.

Brandyn näyttelyarvostelu 22.9.2012

Ryhmänäyttely, 22.9.2012 Turku. Brandy AVO EH. Tuomari Skallman Gunilla, Ruotsi:

"Mkt feminin vänligt uttr. Fina ögon men kunde vara betydligt mer parallel i sina linjer. Välkroppad. Kunde vara längre linjer. Tillr. vinklar och pals. Ngt korta steg. Mkt bredställd i fonten. Behagligt temp."

Suhtautuminen tuomariin: Rodunomainen lähestyttäessä

Eli se mitä tuosta ymmärrän, niin hyvin feminiininen ja ystävällinen ilme. Kauniit silmät, mutta jotain? Ja välkroppad google kääntäjän mukaan ois niinku hyvä runko? Voisi olla pidempi linjainen? Riittävät kulmaukset ja turkki. Jokseenkin lyhyt askel. Hyvin rodunomainen edestä tai etuosa? Miellyttävä käytös.

Vika lause oli positiivinen yllätys. :D Ja korjatkaa mua, jos tuossa on jotain väärin.

Brandy Turun ryhmiksessä

Kuva: Sari Sainio

Brandyn näytelmiä ja Hempan vointeja

Oltiin Brandyn kanssa eilen Vantaan Petikon match show'ssa. Neiti esiintyi mielestäni oikein mainiosti, mutta sai kuitenkin sinisen nauhan. Sinisten kehässä menikin sitten todella nappiin, sillä Brandy sijoittui ykköseksi! Jeiii. :) Palkinnoksi saimme ison laatikon Pedigree-koirankeksejä ja ruusukkeen. Lisäksi mätsärissä jaettiin Pedigree DentaStixejä ja Schmackoseja. Ei tarvinnut ihan takki tyhjänä kotiin lähteä. BIS-kehässä emme siis sijoittuneet. Mätsäripaikka oli pystytetty mutaiselle nurmikentälle, joka kuhisi pieniä hämähäkkejä, YYYH... Koira ja omistaja olivat kotiin tullessa niin mudan ja kuran peitossa, kuin vaan mahdollista. Hyhhyh. Tulipahan vihdoin ja viimein hyvä syy pestä tuo neiti B... Eli koira kainaloon ja suihkuun. Voi vitsit, että on ihanaa kun on puhdas koira! Brandyn turkki on todella upean näkönen, siis niin mahtava kiilto ja tuuheus... Ja ah, mikä raikas tuoksu! Kauluksen ja tassut jynssäsin Super White -shampoolla ja kyllä on nyt niin valkoset, että ihan silmiä häikäsee. :>

Unohdin muuten viime postauksessa mainita, että olimme Brandyn kanssa viime viikonloppuna Turun ryhmänäyttelyssä. Paikan päällä oli myös Brandyn veli ja äiti, Eetu ja Selma. Lisäksi Brandyn siskopuoli Vilma ja toisen siskopuolen, Siirin, tytär Koru. Kunnon sukukokous siis. :) Ruotsalainen tuomari-täti oli tiukka ja päivän väri oli pääosin sininen. Tässäpä Looney Toonie's shelttien tulokset: Vilma JUN EH, Koru JUN EH, Brandy AVO EH, Selma VAL ERI3 ja Eetu VAL ERI2. Brandy muuten esiintyi pöydällä yllättävän hyvin! :) Jokohan me pikkuhiljaa päästäis pöytäjänskätyksestä eroon? Luulen, että Brandy sai aikoinaan pöytäkammon eläinlääkärin pöydästä, kun joutui yhtenä keväänä useampaan kertaan käydä eläinlääkärissä jatkuvien ripuli-yrjötautiensa takia. Sitä ennenhän Brandy seisoi pöydällä vallan mainiosti! Anyway, muuten en sitten ollutkaan kauhean tyytyväinen neidin esiintymiseen... Koko ajan jalat sojotti minne sattuu ja ravi oli kaikkea muuta kuin ravia: Neiti kaahasi kehässä kuin viimestä päivää ja haisteli kaiken maailman hajuja. Ei ole kyllä yhtään Brandyn tapaista tuommoinen. :P

Äippä ja tytär matkalla näyttelyyn :)

Brandyn upea Eetu-veikka <3

Helmi paranee kovaa vauhtia leikkauksestaan... Neiti on löytänyt elämänilonsa takaisin ja riehuu lelujen kanssa, sekä peuhaa Brandyn kanssa. Välillä pitää ihan toppuutella, kun näyttää niin melkoiselta tuo meno. Jalkojen hiertymät ovat myös paranemaan päin, kun olen niitä kortisonivoiteella säännöllisesti rasvaillut. Huomenna muuten menee viimeinen satsi antibioottia ja menemme poistattamaan tikit. :) Ne mitä niistä on jäljellä, huoh... Keskiviikko-aamuna meinaan huomasin, että osa Helmin tikeistä oli jotenkin päässyt löystymään, ihan siitä haavan keskeltä siis. Sisko rauhotteli, että ei hätää, kun haava on muuten niin siistin näkönen. Seuraavana päivänä tikit olivat purkautuneet kokonaan, keskeltä melkein alas asti. :< Noh, ei siinä mitään... MUTTA lauantai-aamuna oli vähän kiire sinne mätsäriin ja koirat lenkitettyämme jäi Helmi muutamaksi minuutiksi ilman suojapukuaan. Aivan siis ajatusmoka kävi. Siinä ajassa Helmi oli kerennyt repimään tikkien "päättelyosan" irti ja se haavan toinen pää oli aivan punainen. :( Pahimmassa tapauksessa haavan sisään on jäänyt tikkejä ja haava tulehtuu jossain vaiheessa. Voi elämän kevät, että harmittaa. Mutta eipä tässä itkut ja harmitukset auta... Ei tässä oikeen muuta voi kuin jynssätä haavaa useammin betadinella, seurata tilannetta ja toivoa, että sinne haavan sisään ei ole mitään jäänyt. Tää on kyllä just niin meijän tuuria, hohhoh...

Keskiviikko-iltana haava näytti tältä...

Torstaina tältä...

Ja tänään tältä. Tohtori Helmi nyppinyt loppuosan irti

ja haava punoittaa alhaalta... :<

AINII, tässä on ollut niin paljon kaikkea tapahtumaa viime aikoina, että unohdin ihan hehkuttaa, että sain sen hemmetin ajokortin VII-MEIN-KIN! Teoriakoe meni ekalla kerralla läpi pistein 1+4, kun suurin sallittu virhemäärä on 3+8. Että ihan kivasti. :) Inssi meni myös ekalla kerralla läpi, mutta se oli kyllä vähän siinä ja siinä. :D Eli 2,5 vkoa tässä ollaan jo körötelty itsenäisesti. Ihanaa, kun pääsee kulkemaan iha itte, eikä tarvii aina pummia kyytejä tai mennä dösällä!