Viikko on taas vierähtänyt ja näyttäisi siltä, että talvi on tullut pysyäkseen?! Eilen kävimme Brandyn kanssa metsässä lenkkeilemässä ja nappasin muutamia kuvia neidistämme. Brandyssa taitaa asua pieni diiva, sillä jos ulkona vähänkin tuiskuttaa tai jos maassa on "liikaa" lunta, niin Brandy kirjaimellisesti näyttää kovin kärsivältä ja katsoo silmiini kysyvän näköisenä: "Onko mun ihan pakko olla täällä ulkona?" Hyvin kummallista, mutta kärsimykset unohtuvat hetkessä, jos koirakaverit temmeltävät lumihangessa. Silloin lumi ei haittaa ollenkaan ja on pakko päästä mukaan riehumaan.
Brandy tykkää olla melkoinen riehu-peikko aina kun olemme siskoni luona kylässä. Eipä ihme, että neitimme aina nukkuu muutaman päivän putkeen kyläilyn jälkeen. Olen viime aikoina huomannut myös sellaisen asian, että se Brandyn sisäinen riehu-peikko ei millään meinaa jäädä siskoni luo, vaan se tulee mukaamme kotiin. Eli aina silloin kun olemme kotiutuneet siskoni luota, Brandy käyttäytyy muutaman päivän ajan ulkona kuin mörköikäinen junnu. Toisin sanottuna kaikelle mahdolliselle pitää räkyttää kuin mielipuoli. Nyt kun olen tiedostanut tämän asian, olen yrittänyt ottaa asian mahdollisimman rennosti ja kehun neitiä kovasti, jos hän osaa pitää kuononsa kiinni. Olen huomannut hyvin positiivisia tuloksia lyhyessä ajassa; riehu-peikko ei viihdy enää niin kauaa luonamme, kun olen itse rentona lenkillä. Muiden koirien ja "mörköjen" ohitukset menevät paljon hienommin ja räkytyskohtauksia tulee enää vain harvoin. Yleensä vain silloin, jos tulee jokin todella yllättävä tilanne tai jos toinen koira riehuu remmissä. Oikein ihanaa talven alkua kaikille ja muistakaa nauttia lumesta! :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Koheltajaväki kiittää ja kumartaa! :)