kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä vain.
Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.
Usein mä tunsin,
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.
Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.
Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en.
Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.
Tää lasten laulu on tosi ihana mun mielestä, vaikka hitusen surullinen. :') Kuuntelin sitä tänään YouTubessa ja Brandyhan siitä tuli mieleen, vaikka säde viimeinen ei ole (toivon mukaan) sammumassa vielä pitkään aikaan. Ikävä! <3
Selmakin lähti eilen illalla takas kotiin, kun se vaikutti kipeältä... Siskolta tuli tänään terkkuja, että onneksi Selma-Solmu voi jo paremmin.
Ainii, sisko julkaisi tänään Brandyn vauvoista 1 vk kuvat. Linkki löytyy alta. Voi että, ne pikkuiset pötköt muuttuu koko ajan vaan suloisimmiksi! Mehän tultiin Teemun kanssa siihen ratkaisuun, että emme tällä kertaa ota pentua. Nyt on valitettavasti kaikin puolin huono hetki pennun hankintaan. Tosin ei pitäis katsoa noita Brandyn vauvojen kuvia ollenkaan, kun toi päätös alkaa muuten kaduttamaan... :P
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Koheltajaväki kiittää ja kumartaa! :)