Sisko kävi kylässä viime viikon torjantaina ja toi Brandylle vähän droppeja, kun vatsa oli neidillä vieläkin ihan vellillä. Heti seuraavana päivänä kakka oli ihan normaalia ja on siis edelleenkin. Huokaisin helpotuksesta, että ihanaa, yksi huoli poissa... Mutta eihän se mee niinku elokuvissa! Helmi on nyt vuorostaan kipeä. Eilisestä illasta lähtien kakannut vuorotellen velliä ja verta. :( Kokeillaan saada samaisilla dropeilla pikku-neidin masu kuntoon.
Toinenkin "huoli" jatkuu, kun tuo Brandy jatkaa raivostuttavaa käyttäytymistään ulkona. Tai siis aina välillä sattuu olemaan yksi tai kaksi hyvää päivää välissä, ja sitten se taas jatkuu... Huoh. Ihan oikeesti alkaa hermot menemään ja keinot loppumaan. Tosin uskon ja toivon, että se nyt johtuisi siitä juoksusta... Kun noita merkkejä on ollut, että se vois myös olla juoksunkin syytä?! Täytyy nyt vielä uudemman kerran alkaa testaamaan namuhoukutuksia tuolla ulkona. Meinaan kieltämisestä ei ole hyötyä, sitruunapannasta ei ole hyötyä, eikä myöskään siitä että yritän olla välittämättä. Itseasiassa vähän jo tossa testailinkin namuja ulkona ja aika hyvin neiti muistaa miten seurataan kiltisti vierellä! Kovaa treeniähän se vaatii, määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä.
Helmillä on välillä huonoja ja hyviä päiviä siinä mielessä, että joskus hän saattaa pistää aika paljonkin hanttiin, jos näkee ulkona jotain pelottavaa ja siitä pitäis mennä ohi. Joku toinen päivä taas neiti on kovinkin utelias kaikkea mahdollista kohtaan. Mä olen nyt päättänyt kuskata Helmiä niin useasti kuin vaan pystyn kaiken maailman julkisille alueille, ilman Brandya. Eilen käytiin Lidlin pihassa pyörähtämässä. :D Yks kiva täti ihasteli Helmulaista ja Helmiä kovasti ujostutti... Mutta sitten uteliaisuus voitti ujouden ja neiti uskaltautui haistelemaan tädin kättä. :) Tällä alueella on niin paljon koiria, että ihmisiä ei oikeesti edes kiinnosta tulla ihastelemaan Helmiä. Ovat kai niin tottuneita näkemään näitä riiviöitä joka nurkassa?! Mulla ei kuitenkaan oo pokkaa mennä sanomaan tyypeille tuolla ulkona, että hei voisitko pliide silittää mun koiraa. :D Siitähän neiti sais niitä kokemuksia, kun ihmiset ihastelis ja silittelis, mutta kun kukaan ei halua... Koirapuistossakin pitää ruveta käymään, kunhan neidillä on kummatkin rokotukset kunnossa. En vielä uskalla viedä neitiä sinne, kun kuulin kaverilta, mitä heidän eläinlääkäri oli sanonut pk-seudun virus- ja tautitilanteesta... :/
Helmin broidi, Mr. Pate, on aivan eri maata systeriinsä verrattuna... Kävästiin moikkaamassa pikku-herraa viime sunnuntaina ja kuultiin taas stooria siitä, kuinka reippaana hän morjestaa kaikkia ihmisiä, koiria jne. Herralla ei kuulemma ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. :D
Painot 15.3.
Helmi 2,8 kg
Brandy 6,0 kg
Semmonen romaani tällä kertaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Koheltajaväki kiittää ja kumartaa! :)