Eilen oltiin tehosterokotuksessa Helmulaisen ja Paten kanssa. Luulin, että pentusille laitettaisiin samalla myös rabies (Brandylle laitettiin rabies tehosteen yhteydessä), mutta tämä eläinlääkäri oli sitä kovasti vastaan, joten parin viikon päästä sitten taas uudestaan. Eläinlääkäri ujoustutti Helmiä ehkä vähän enemmän, kuin viime kerralla. Mutta ihan hyvin se meni.
Painot
Helmi 3,45 kg
Pate 3,5 kg
Koska sairastuin, niin ei olla yli viikkoon käyty Helmin kanssa kahdestaan lenkillä, eikä ihmettelemässä julkisilla paikoilla. Muutamina päivinä ollaan törmätty about 10-vuotiaisiin lapsiin tuolla pihalla, jotka haluais kovasti Helmiä silittää, mutta Helmi ei lämmennyt edes haistelemaan niiden kättä. Ei vaikka minä tai ne lapset tarjottais namuja. Edelleen myös esim. kovat äänet, rattaat ja vieraat koirat saavat neidin kauhusta kankeaksi. Neiti on suostunut vain kahden koiran kanssa tekemään tuttavuutta, toinen oli tosi kiltti ja vanha mäyräkoira narttu ja toinen 9 vkoa vanha kääpiösnautseripentu. Tuon snautseripennun kanssa Helmillä oli kyllä todella hauskat leikkihetket, vaikka kestikin hetken, ennen kuin neiti uskaltautui edes haistamaan kaveria. Helmi juoksi aivan fiilareissa sen pennun kanssa. :) Niin fiilareissa, että kaahasi suoraan tuoreeseen kakkaläjään. Helmulaisen valkoiset tassut oli aika ruskeat sen jälkeen... Ja niimpä neiti pääsi shampoopesulle ekaa kertaa tuon lenkin jälkeen. Anyway, oon kyllä niin neuvoton tässä arkuusasiassa, kun Brandy oli aivan toista luokkaa vauvana. :/ Hän oli niin rohkea ja ihan kaikkien kaveri. Mikään ei pelottanu... Paitsi sitten, kun tuli mörköikä. Ehkä se siitä, kun vaan jaksaa kuskata neitiä tonne ihmisten ilmoille...
Brandykaan ei mielestäni anna huonoa mallia Helmille, paitsi silloin kun iso koira tulee vastaan. Brandy pelkää isoja koiria, varsinkin mustia sellaisia, koska täällä on niin moni iso koira päässyt sen pelästyttämään. Muuten Brandy on siis reipastunut tosi paljon ja tullut huomattavasti avoimemmaksi. Luulis, että kun mutsinsakin käy moikkaamaassa koiria/ihmisiä tuolla ulkona, niin Helmi tulis perässä... Mut ei se näytä menevän niin. :/ Kerettiin Brandyn kanssa aloittaa ne namutreenit tuolla ulkona ja sit tuli tää perkuleen lentsu. Treenit siis vähän jäi, mutta nyt taas yritetään treenailla. Ja voin jo nyt sanoa, että kaikki sujuu paljon paremmin tuolla ulkona, kun on namupussi mukana. Se on ihan varma juttu.
Pikkasen taas nousi verenpaine eilen illalla, kun oltiin lenkillä... On taas vaihteeks niin urveloita koiran omistajia liikenteessä, että voi hyvää päivää! Oon muutamana päivänä törmännyt samaan koiraan ja omistajaan, joiden kanssa meillä oli ei-niin-kiva episodi joulukuussa. Se iso (karhu?)koira, joka oli vapaana kävelytiellä ja syöksyi kauhealla vauhdilla meitä päin. Omistajat yrittivät huudella koiransa perään, mutta se ei totellut. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta Brandy tietysti pelästyi kun se koira syöksyi niin hirveetä vauhtia meitä kohti ja vastaavanlaisia kokemuksia isoista koirista meillä on enemmänkin... Anyway, tää koira ja omistaja kävelee usein samalla niityllä, jonka läpi me aika usein lenkkeillään. Niityn halki menee selvä polku, mutta me yleensä aina kävellään siellä niityn reunassa. Joka kerta oon nähny sen omistajan kävelevän siinä polulla, kunnes hän näkee meidät... Sitten on aivan pakko poiketa siitä polulta, kävellä aivan suoraa meitä kohti ja ohittaa meidät ihan vierestä. Ja Brandy pelkää sitä koiraa ja tietysti haukkuu. Voi kiesus, saakohan se omistaja jotain sairasta mielihyvää siitä, että näkee kun mun koira pelkää sitä sen koiraa?! Ja en yhtään ihmettele, miksi Brandy pelkää sitä. Eikä se niiden koirakaan mitenkään mallikkaasti käyttäydy remmissä; ei se koskaan oo haukkunu, mutta aina se kiskoo ja riuhtoo hulluna. Huoh.
Sitten toinen koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Aluks kaikki näytti menevän hyvin... Brandy käveli oikein mallikkaasti ja hiljaa, niin myös se toinen koira. Sitten kun oltiin ihan niiden kohdalla, niin se koira päätti syöksyä meitä kohti ja räkytti. Ei siinä muuten mitään, mutta se omistaja ei torunut koiraa tai vetänyt sitä takaisin luokseen. Antoi sen koiran vielä kaiken lisäksi tulla ihan Brandyn perseen taakse räkyttämään ja haistelemaan. Kyllä ois taas tehny mieli sanoa jotain, hohhoh...
Koska sairastuin, niin ei olla yli viikkoon käyty Helmin kanssa kahdestaan lenkillä, eikä ihmettelemässä julkisilla paikoilla. Muutamina päivinä ollaan törmätty about 10-vuotiaisiin lapsiin tuolla pihalla, jotka haluais kovasti Helmiä silittää, mutta Helmi ei lämmennyt edes haistelemaan niiden kättä. Ei vaikka minä tai ne lapset tarjottais namuja. Edelleen myös esim. kovat äänet, rattaat ja vieraat koirat saavat neidin kauhusta kankeaksi. Neiti on suostunut vain kahden koiran kanssa tekemään tuttavuutta, toinen oli tosi kiltti ja vanha mäyräkoira narttu ja toinen 9 vkoa vanha kääpiösnautseripentu. Tuon snautseripennun kanssa Helmillä oli kyllä todella hauskat leikkihetket, vaikka kestikin hetken, ennen kuin neiti uskaltautui edes haistamaan kaveria. Helmi juoksi aivan fiilareissa sen pennun kanssa. :) Niin fiilareissa, että kaahasi suoraan tuoreeseen kakkaläjään. Helmulaisen valkoiset tassut oli aika ruskeat sen jälkeen... Ja niimpä neiti pääsi shampoopesulle ekaa kertaa tuon lenkin jälkeen. Anyway, oon kyllä niin neuvoton tässä arkuusasiassa, kun Brandy oli aivan toista luokkaa vauvana. :/ Hän oli niin rohkea ja ihan kaikkien kaveri. Mikään ei pelottanu... Paitsi sitten, kun tuli mörköikä. Ehkä se siitä, kun vaan jaksaa kuskata neitiä tonne ihmisten ilmoille...
Brandykaan ei mielestäni anna huonoa mallia Helmille, paitsi silloin kun iso koira tulee vastaan. Brandy pelkää isoja koiria, varsinkin mustia sellaisia, koska täällä on niin moni iso koira päässyt sen pelästyttämään. Muuten Brandy on siis reipastunut tosi paljon ja tullut huomattavasti avoimemmaksi. Luulis, että kun mutsinsakin käy moikkaamaassa koiria/ihmisiä tuolla ulkona, niin Helmi tulis perässä... Mut ei se näytä menevän niin. :/ Kerettiin Brandyn kanssa aloittaa ne namutreenit tuolla ulkona ja sit tuli tää perkuleen lentsu. Treenit siis vähän jäi, mutta nyt taas yritetään treenailla. Ja voin jo nyt sanoa, että kaikki sujuu paljon paremmin tuolla ulkona, kun on namupussi mukana. Se on ihan varma juttu.
Pikkasen taas nousi verenpaine eilen illalla, kun oltiin lenkillä... On taas vaihteeks niin urveloita koiran omistajia liikenteessä, että voi hyvää päivää! Oon muutamana päivänä törmännyt samaan koiraan ja omistajaan, joiden kanssa meillä oli ei-niin-kiva episodi joulukuussa. Se iso (karhu?)koira, joka oli vapaana kävelytiellä ja syöksyi kauhealla vauhdilla meitä päin. Omistajat yrittivät huudella koiransa perään, mutta se ei totellut. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta Brandy tietysti pelästyi kun se koira syöksyi niin hirveetä vauhtia meitä kohti ja vastaavanlaisia kokemuksia isoista koirista meillä on enemmänkin... Anyway, tää koira ja omistaja kävelee usein samalla niityllä, jonka läpi me aika usein lenkkeillään. Niityn halki menee selvä polku, mutta me yleensä aina kävellään siellä niityn reunassa. Joka kerta oon nähny sen omistajan kävelevän siinä polulla, kunnes hän näkee meidät... Sitten on aivan pakko poiketa siitä polulta, kävellä aivan suoraa meitä kohti ja ohittaa meidät ihan vierestä. Ja Brandy pelkää sitä koiraa ja tietysti haukkuu. Voi kiesus, saakohan se omistaja jotain sairasta mielihyvää siitä, että näkee kun mun koira pelkää sitä sen koiraa?! Ja en yhtään ihmettele, miksi Brandy pelkää sitä. Eikä se niiden koirakaan mitenkään mallikkaasti käyttäydy remmissä; ei se koskaan oo haukkunu, mutta aina se kiskoo ja riuhtoo hulluna. Huoh.
Sitten toinen koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Aluks kaikki näytti menevän hyvin... Brandy käveli oikein mallikkaasti ja hiljaa, niin myös se toinen koira. Sitten kun oltiin ihan niiden kohdalla, niin se koira päätti syöksyä meitä kohti ja räkytti. Ei siinä muuten mitään, mutta se omistaja ei torunut koiraa tai vetänyt sitä takaisin luokseen. Antoi sen koiran vielä kaiken lisäksi tulla ihan Brandyn perseen taakse räkyttämään ja haistelemaan. Kyllä ois taas tehny mieli sanoa jotain, hohhoh...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Koheltajaväki kiittää ja kumartaa! :)