Paimennuspäivä

Viime lauantaina (11.8.) olimme Etelä-Suomen Sheltit Ry:n järjestämässä paimennustapahtumassa Somerolla. Paikalla oli about kymmenkunta shelttiä. Suurimmalle osalle tämä oli ensimmäinen kerta, jotkut olivat kokeilleet ennenkin. Yksi oli ilmeisesti harrastanut pidempäänkin, kun oli niin stara. Paimennusta sai siis kokeilla useemman kerran tuon päivän aikana. Me kokeiltiin Helmin kanssa kolme kertaa. Ekalla kerralla mentiin aitaukseen koira kytkettynä liinaan. Niin kuin vähän arvelinkin, Helmi oli VÄHÄN turhan innokas. :D Hän syöksähteli lampaita kohden ihan hirmuisaa vauhtia. Ohjaajamme sanoi, että siinä oli enemmän saalisviettiä kuin paimennusviettiä. :P Mutta koska intoa ei puutu, niin harjoittelemalla Hempasta voisi tulla ihan kelpo lammaskoira. Hän tarvitsee vain malttia. :)

Aamu alkoi kääntymään päivän puolelle ja aloin huomaamaan koirissamme pieniä väsymyksen merkkejä. Brandykin oli siis "turistina" tuolla tapahtumassa. Eikä mikään ihme, että uupumus alkoi iskemään, sillä päivä oli tooodella pitkä. Herätys oli jo puoli kuudelta ja lähtö puoli seitsemän paikkeilla. Anyway, toisella kerralla aitauksessa kokeiltiin hetki liinassa ja sitten ilman liinaa. Hemppa oli tosiaan jo sen verran uupunut, että enää ei nähty semmosia hirmusyöksymisä lampaita kohden. Muutamat melko hyvät kierrokset hän veti ja ajoi laumasta erkaantuneet kasaan (mun avustuksella tietysti) ja siihen lopetettiin.

Kolmannella kerralla Helmi jolkotteli muutaman kerran lammaslauman perässä ja taisi yhden kerran pyörähtää katraan ympäri. Muuten hän keskittyi vaan haistelemaan kaikkia mukavia hajuja siellä aitauksessa ja syömään lampaiden jätöksiä. Siinä oli neidin effortit siltä kerralta. Hemppa oli ihaaan väsy. :D Niimpä ajattelimme päättää paimennuspäivän siihen ja lähteä ajelemaan mökkiä kohden.

Ilman liinaa kuvia

Keppi pitää olla, että koira tottuu siihen alusta lähtien,

jos haluaa jatkaa harrastusmielessä tuota paimennusta. :)

Lampaat olivat ERITTÄIN tuttavallisia. Ne liimaantui ihan kiinni ihmiseen

ja seurasi joka puolelle kuin hai laivaa.

Mutta oli kyllä tosi mielenkiintoinen päivä! Jotkut oli ihan staroja siinä paimentamisessa ja muut sitten veti ns. "hyviä alkeita"... Niinkuin Hemppa. Oli kyllä todella jännä nähdä, kuinka ne koirien paimennusvietit heräsi sieltä jostain sisimmästä. Ihan mieletöntä! Voin kyllä suositella kaikkia paimenkoiran omistajia kokeilemaan "just 4 fun" tuota paimennusta. Ja siinä muuten saa koiran todella uuvuksiin. En ollut ainoa joka kertoi, että koira oli aivan naatti tuon päivän jälkeen. ;) Ja ehdottomasti suosittelen paikkana tuota Someron paimennuskoulua. Siellä oli todella mukava henkilökunta ja saimme myös nauttia ihan mielettömän hyvistä tarjoiluista! Hintaan sisätyi siis aamupala, lounas ja kahvitukset. Ihan ku ois laivan buffetissa ollut syömässä, todella hyvät ruuat. :>

Tässä vielä linkki sen paimennuskoulun sivuille: http://www.paimennuskoulu.fi/paimennuskoulu.htm

Mun kaverin porukoilla on muuten mökki tuolla Somerolla ja hän sattui juuri samana viikonloppuna olemaan mökkireissulla. Heidän mökiltä tuonne paimennuskoululle oli noin 5 km matka ja hän tuli moikkaamaan meitä sinne. Kaverini on meinaan hiljattain saanut perheenlisäystä... Semmoisen 14 vkoa (muistaakseni) vanhan italianvinttikoira poitsun, jonka nimi on Vili. Ihan pakkohan se pikku-miäs oli nähdä. <3 Ja ai vitsit, että oli muuten ihmisrakastapaus! Ja muutenkin pienten alkujänskätysten jälkeen todella reipas. :) Meijän tytsit ja Vili tulee varmaan treffaamaan aika usein, kun kaveri asuu aika lähellä meitä. Kivaa saada meidän tytseille koirakavereita ja lenkkiseuraa!

Vili ja tytöt treffaa ekaa kertaa

Yhteispotretti

Meijän gimmat

Papan namipussi rapisee

Noh, mutta matkamme tosiaan jatkui mökille tuon paimennuspäivän päätteeksi. Hemppa ja Brandy makasivat ihan lahnoina takapenkillä koko matkan, joten ajattelin että heillä olisi energiaa sitten mökillä riehua Neran ja Rockyn kanssa... Mutta ei. Tytöt olivat aivan totaalisen poikki-katki ja eivät jaksaneet riekkua normaaliin tapaan. Todella outoa! :D Sunnuntaina jouduttiinkin jo lähteä ajelemaan kotia kohti, sillä aviomiähellä oli töitä ma-aamuna. Että semmonen viikonloppu. Toivottavasti päästäis vielä yhden kerran tälle kesälle mökille. Kesä alkaa meinaan kohta kääntyä syksyksi. Nyyh. Ensi lauantaina olisi tarkoitus lähteä mätsäilemään ekaa kertaa tälle kesälle. Vai onko se jo syksy? No mutta toivottavasti saisin järkättyä itseni ja koirat Lohjalle jotenkin. Ajokortti on vielä vaiheessa, mutta loppusuoralla. Damn. Semmosta tällä kertaa.

Koomassa takapenkillä

Väsynyt matkustaja ja väsynyt kuski