Järki jäässä?

Tytsit kävi kyläilemässä tuolla kehä kolmosen ulkopuolella ja reissu meni ihan hyvin. Mitä nyt Brandy päätti nolata mamman juna-asemalla vääntämällä jöötit keskelle laituria. Onneksi oli kakkapusseja mukana!

Brandy menee 13.12. ultraäänitutkimukseen. Sitten selviää, onko rinsessa paksuna ja ei tartte enää pohdiskella sitäkään asiaa. Koko ajan yritän löytää rinsessasta uusia merkkejä, jotka saattaa viitata tiineyteen.

Ihan pakko listata kaikki ne asiat, joita olemme siskoni kanssa huomanneet:

- En tarvitse silmälaseja, sillä siskoltakin tuli kommenttia, että Brandyn tisut on hiukan tavallista punaisemmat.
- Siskoni urokset yritti astua Brandya useaan kertaan. Sisko sanoi, että tiineät nartut tuoksuu poikien mielestä ihanalle.
- Brandylla oli pari päivää maha aika löysällä, joka myöskin voi olla merkki tiineydestä. Niin ja aikas paljon on rinsessamme kärsinyt myös ilmavaivoista, vaikka ei ole saanut mitään erikoisia ruokia. :D
- Rinsessamme on ollut muutaman päivän ajan todella väsynyt. Ei jaksa innostua edes leikkimisestä entiseen malliin. En tiedä, voiko sitten tämäkin olla yksi merkki?!

Mulla alkaa vähitellen kasvamaan aika iso uloke tossa otsassa, kun olen muutaman päivän aikana taas jälleen kerran törmännyt harvinaisen urpoihin koiranomistajiin. Tällä seudulla on todella paljon koiria, joten tänne mahtuu myös muutamia idiootteja, jotka pitävät koiriaan parkkipaikoilla ja kävelykaduilla vapaina, vaikka koirat eivät tottele omistajiaan ollenkaan. Toissapäivänä iso koira syöksyi Brandya kohden kävelykadulla ja omistajat huusivat hädissään perään. Eihän se totellut. Brandylle on meinannut muutaman kerran käydä huonosti vastaavissa tilanteissa, kun vapaana olleet koirat ovat syöksyneet hampaat irvessä Brandya kohden. Ei ihme, että Brandy pelkää isoja ja "villejä" koiria. Tämä koira oli sentään ihan kiltti, mutta tottakai tilanne oli meille kummallekin aika hurja. Kun omistajat tulivat hakemaan koiraansa luotamme, niin sanoin heille suorat sanat. Anteeksipyyntö olisi ollut ihan kiva, mutta eniten toivon, että jatkossa ottaisivat pikkasen enemmän muita huomioon.

Tänään aamulenkille lähtiessä ulkona odotti aika yllätys; lunta oli tullut ihan hirveesti yön aikana. Kävelykadut olivat tietty auraamatta, joten oli pakko tarpoa jonkun muun tekemiä kengänjälkiä pitkin. Joku tosi fiksu tyyppi seisoi puudelinsa kanssa keskellä sitä "polkua", eikä suostunut yhtään väistämään, vaikka näki meidän lähestyvän. Vähän ihmetytti, että mitä helvataa se siinä seisoo ja odottaa... Ilmeisesti luuli, että meidän neiti menisi sitä puudelia moikkaamaan. Se tyyppi meinaan lähti kävelemään heti, kun olimme päässeet ohi. En tiedä, kuinka moni koira hirveen mielellään menee moikkaamaan sellaista koiraa, joka riuhtoo remmissä, on hampaat irvessä ja hirvee räkytys päällä. Hohhoijaa!

Ja niin kauan kuin vaan muistan, niin täällä on yks koiranomistaja, joka on ihan kuutamolla. Muutaman kerran oon sen kanssa jutellu ja joo... Hitusen outo tapaus kaikin puolin. Eikä se varmaan tiedä, mitä sen pitäis tehdä koiransa kanssa. Joka kerta, kun se koira näkee toisen koiran lähestyvän, se joko alkaa vaanimaan jossain puskassa tai sitten saa hirveen räkytyskohtauksen. Räkyttämisen mä vielä ymmärrän, mutta sitä omistajaa ei näytä yhtään haittaavan, että se koira vaanii muita koiria maassa tai puskassa ja sitten hyökkää sieltä esiin, kun "uhrit" sattuvat kohdalle. Tää omistaja vaan kattelee maisemia ja antaa tän kaiken tapahtua. Nyt viime aikoina olen nähnyt, että se yrittää saada koiransa huomion nameilla ohitustilanteessa. Ihan jees, mutta aika usein ja viimeks tänäänkin tämä täti palkitsi koiransa heti sen jälkeen, kun se räkytti Brandylle ja kiskoi hihnassa. Tekis mieli sanoa jotain, mutta ei oo tarpeeks pokkaa.

Että sitä punaista tupaa ja perunamaata odotellessa! Menee varmaan ainakin 10 vuotta. Huoh...