Ei nyt menny ihan niinku piti...

Eilinen oli ihan hirveä päivä; siskoni kävi pentujen kanssa terveystarkeissa ja Paten toisessa silmässä todettiin ablaatio!!! :( Muilla oli CRD ja yhdellä terveet silmät... Siis mä en voi sanoinkuvailla sitä tunnetta, kun sain kuulla Patesta! En voinut uskoa sitä todeksi, suretti ja suoraan sanoen v*tutti. Miten just meille sattui näin??? Sitten piti ruveta miettimään, että mikä on oikein ja mikä väärin... Patesta oli tarkoitus tulla mun ja siskon yhteinen jalostuskoira. Nämä haaveet täytyi tietenkin unohtaa. Pahimmassa tapauksessa Pate sokeutuu myös toisestakin silmästä, tai sitten elää aivan hyvän elämän yhden silmän kanssa.

Me pohdittiin, käänneltiin ja väänneltiin tätä asiaa... Ja päätöksiä piti tehdä nopeasti, sillä pennut ovat jo luovutusikäisiä... Ja asia on nyt niin, että Pate ei nyt valitettavasti "voi" meille tulla. Kun tässä nyt on monta asiaa, jotka painaa päälle ja kyse ei ole pelkästään mun mielipiteestä. Pate on aivan ihana ja harmittaa tosi paljon, kun me kerettiin tähän pikku-herraan jo kovasti kiintymään. On hirveen huono omatunto, kun me käännettiin selkämme tuolle pikku-herralle. :/ Paten tarinalla saattaa tosin olla onnellinen loppu! Kerron siitä myöhemmin lisää, kunhan asiat selkiintyy ja varmentuu. ;)

Anyway, me oltiin jo "asennoiduttu" haikaran saapumista varten ja kaikki vauvajutut on jo ostettuina. Pettymys ois ollut aika suuri, jos nyt perheenlisäystä ei tuliskaan... Mutta kävi nyt niin, että pentueen ainoa merle tyttönen onkin siellä meidän haikaran nyytissä huomenna! Tyttönen sai jo nimenkin, joka on siis Helmi. <3 Turkin väristä sen keksin ja neidin kokonimi (Deep Blue Sea) sopii myös Helmin kanssa. Syvästä sinisestä merestä voi löytyä helmiä. :) Tää juttu kääntyi nyt aivan toisin päin, miten oltiin Teemun kanssa sovittu... Kun Teemu on aina halunnut nartun, joka on tricolor värinen. Minä taas olen halunnut merlen/soopelin, joka on uros. Noh, meillä on taas kompromissi kasassa, että minä saan merleni ja Teemu tyttönsä. Teemu ja siskoni puhui siitä, että kaikella on tarkoitus ja Pate ei nyt vaan ollutkaan se meidän koira...

Eilen illalla, kun katselin meidän pikku-tyttösen kuvia ja koitin keksiä hänelle nimeä, niin yhtäkkiä mieleeni juolahti ti-ke välisen yön uni, jonka olin nähnyt... Ke-aamuna siskoni siis vei pennut sinne silmätarkkiin. Ke-aamuna muistin vain nähneeni unta koirista... Anyway, siinä unessa olin lenkillä Brandyn ja Helmin kanssa!!! Se oli tosi häiritsevää muistaa! Ja se uni tuli niin elävästi takas mun mieleen. Muistan vielä, kun siinä unessakin ihmettelin, että miksi Helmi on meidän kanssa... Missä Pate on... Olen joo taikauskoinen, mutta tuon täytyy olla joku enneuni/merkki jostain. Kaikella on ihan varmasti tarkoitus! Nyt on jo vähän paremmat fiilikset kaiken suhteen. Huomenna koittaa vihdoin se päivä, jota olemme yli kaksi kuukautta odottaneet; Brandy kotiutuu! Ja meidän Helmi-vaavi. =) Hmm, pikkasen vaan ketuttaa, kun tuli ostettua kaikki tarvikkeet "äijä-väreissä"... Mut jospa meidän Helmi on vaan vähän rock. :P

<3 Helmi 4 vko <3