Kuulumisia

Rakkaalla lapsella on monta nimeä... Tämmöisiä nimiä pikku-neitimme on tähän mennessä saanut: Lady gaga, ufosilmä, adhd, apinapinseri ja duracell-elukka. Brandylla on kans muutamia lempinimiä: Brandykkä, terminaattori ja hurrikaani. Näistä nimistä voi varmaan vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä... :P Helmin toinen silmä on sininen, joten Teemu risti neitimme "ufosilmäksi". :D Mut silti son meidän mussukka! <3 Mä luin yks aamu Koiramme-lehteä ja sieltä jostain rivienvälistä  bongasin rodun "apinapinseri". Repesin aivan totaalisesti, sillä en ollut aikasemmin kuullut sellaisesta rodusta. Lehdessä ei (ilmeisesti?) ollut kuvaa kys. rodusta, joten tietysti mielenkiintoni heräsi ja googletin "apinapinseri". Ja siis olenhan mä apinapinsereitä nähnyt, mutta en tiennyt rodulle nimeä. :) Apinapinseri on vaan niin mainio nimi meidän neidille, kun se on tommonen pieni ja pippurinen apinapää! Brandy on saanut lisänimensä "terminaattori" ja "hurrikaani" siitä, kun neiti rakastaa sydämensä kyllyydestä juosta, touhuta ja riehua. :D

Voi vitsit, kun tuo pikku-elukka nukkuu tossa niiiiin söpösti, että vieläkin ihmetyttää, että mitenkäs se nyt meidän elämään tupsahtikaan. Huoh. :) <3 Edelleen hänessä ihastuttaa eniten tuo hyväntuulisuus! Voiko päivä enää paremmin alkaa, kun nouset sängystä ja toisen häntä+pylly alkaa pyörimään niin kovaa vauhtia, että voin vaan todeta; zumbaajat, pistäkää paremmaksi! Uusi lempinimi listaan: Zumbutti. ;D Kyllähän siinä aamuhälinässä täytyy muutamat kikkareetkin poimia ja välillä kun oikeen väsyttää, niin tekis mieli laittaa postipaketti Timbuktuun ja lappu päälle "ei palautusoikeutta". Mutta plussia on kuitenkin niin paljon enemmän ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että kyllä tää kaikki lopussa palkitsee. :)

Helmin öinen ulina on alkanut vähän risomaan. Nyt me ei enää huomioida neitiä mitenkään, jos alkaa ulisemaan yöllä. Kyllä hän sen aina lopettaa, mutta kestää jonkin aikaa... Ja kohta se varmasti tajuaa (toivottavasti), että ei enää ulinat auta. Ainakin päiväulinat ovat vähentyneet aivan mielettömästi... Kun siis Helmi alkoi aina itkemään kovaan ääneen, kun mä, Teemu tai Brandy lähettiin käymään jossain. Nyt on sitten komennettu ja kehuttu heti, kun osaa olla hiljaa. Melkoisen komentavaa sorttia muutenkin tuo neiti, btw. Sitten käännetty huomio johonkin kivaan esim. leikkiin tai ruokaan. Ja tosiaan tulokset ovat erittäin hyviä jo nyt, tai sitten neiti on itse tajunnut, ettei ulinaan ole mtn aihetta?! Viime viikonloppuna laitoin kämppään piilokameran pyörimään useampaan kertaan, kun jätimme koiruudet kaksistaan. Ja osaavat kyllä olla todella hienosti. Aivan mahtavaa. :)

Ainii, viime postauksessa kerroin aitavirityksistä, joita rakentelin hiki hatussa tänne kämppään. Noh, Helmi keksi, että eteisessä olevan aidan voi alittaa, jos oikein kovasti tahtoo! Niinpä jouduin taas *askartelemaan uusia virityksiä ja nyt sitten eteisen kynnysmatto lensi roskiin, kun se tuoksui aika kovasti ammoniakilta. Aitasin kaikki pääsyt johtoihin ja kenkähyllyyn, tämä on nyt paras ratkaisu ja toistaiseksi (koputan puuta) aitaukset ovat pysyneet paikoillaan. Tosin yksi iso kukkapurkki, joka on lattialla, pitää vielä aidata. Välillä Helmi käy siellä kaivuuhommissa, ihan niinkuin mutsinsa aikoinaan. :P Voi vitsit, että mä tunnen itseni fiksuksi, kun osaan varautua kaikkeen mahdolliseen... Tuli nääs opittua ton yhden terminaattorin kanssa yhtä jos toista silloin aikoinaan. :)

Tässä tarpeeksi romaania tälle illalle ja lisää huomenna. ;)