Helmulainen 11 vkoa!

Niin se aika vaan menee. Ensiks hirvee odotus, että nyytti tulee kotiin ja sitten viikot alkaakin vierähtämään kovalla vauhdilla eteen päin. :) Niin ja toistaiseksi ei ole vielä tullut semmoista fiilistä, että hajoisin aivan totaalisesti. Ööö, paitsi eilen aamuna hajotti hetkellisesti aivan suunnattomasti, kun neiti oli kusaissut päiväpeiton reunalle. :D Kun se päiväpeitto on niin järkyttävän kokoinen ja paksu, niin se ei ole mikään maailman helpoin pestä. Jos oikein muistan, niin pahin hajoaminen Brandyn kanssa tuli hänen ollessaan about 5-6 kk ikäinen. Brandy oli tuolloin melkoinen apina luonteeltaan ja tuntui, ettei hän millään opi sisäsiistiksi. Sitten asiat rauhoittui ja neiti oppi sisäsiistiksi melkein kuin sormia napsauttamalla. Näillä mielen tsemppauksilla mennään eteen päin... ;)

Aloitin eilen pikku-neidille matokuurin, sillä ensi viikolla on eka rokotus. Masu taisi mennä lääkkeistä vähän löysälle, mutta muistelisin, että Brandyllakin meni vaavina maha sekaisin kuurin aikana. Helmulainen muuten sairasti ensimmäisen vatsatautinsa, kun olimme siskoni luona viime viikolla. Hän oksenteli yhden yön putkeen ja masu oli ruikulilla muutaman päivän ajan. :( Onneksi se meni ohi!

Helmin paino 2,0 kg

Nyt vasta tuli punnittua neiti ekan kerran, tuon matolääkityksen takia. Punnasin kahdella eri vaa'alla ja kummastakin tuli sama lukema. Brandy painoi 12 vkoa vanhana 3,1 kg. :/

Helmin ruokahalut ovat sen sijaan kasvaneet viime aikoina aivan älyttömästi. Ekoina viikkoina safka upposi neitiin melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Nyt menee ruokaa kuin hevoselle! Ja neiti on aivan hulluna kaikkiin spesiaali nameihin ja kinkkuun. ;D Helmi sekoaa aivan kirjaimellisesti niistä. Helmille on varmasti helppo opettaa "tasajalkahyppy" ja "tassun antaminen", sillä mm. näitä tempauksia neiti tarjoaa kovasti, kun kinkkupaketti alkaa rapisemaan. Helmissä on myös semmoinen piirre, että hän tykkää istumisesta ihan hirveesti... Toisin kuin mutsinsa pentuaikana, hohhoh... :D Helmulainen istua nököttää ja kattelee ympäriinsä, ihan niinku ei ois kiire minnekään. Onhan hänessä se duracell-puolikin, mutta välillä on vaan niin hassun näköinen, kun hän vaan istua töröttää ja ihmettelee maailman menoa. Olemmekin jo vähän harjoitelleet istu-komentoa, kun se luonnistuu neidiltä myös hyvin. ;)

Tällä kertaa en jaksa vielä laittaa niitä kuvatuksia, mutta lupaan laittaa pian...