Hoitohommissa

Moikka vaan täältä lumen keskeltä! :) Oon nyt tosiaan keskiviikko-illasta lähtien ollut täällä siskon luona hoitamassa koiruuksia, kun sisko lomailee Gran Canarialla. Olin ihanaisen ystäväni kanssa ratsastamassa suomenhevosilla perjantaina ja paikat on ollu ihan p*skana sen jälkeen. Skidinä ja teinivuosina tuli ridattua ihan säännöllisesti, mutta sitten se rakas harrastus jäi... :S En tosiaan muistanut, että ridaus on noin rankkaa! Tosin käytiinhän me mun polttareissa ridaamassa issikoilla, mutta ne oli semmosia automaattikoneita, että sen jälkeen ei kyllä ollut paikat näin jumissa. Ja se satulaan nouseminen, OMG, siitä ei puhuta. :D Se oli oma operaationsa se. Ystäväni on kokeneempi ratsastaja ja veti meikäläiselle ihan kunnon ridaustunnin. Eikä päästäny mua helpolla; yritettiin tosissaan keskittyä siihen, että kaikki käskyt hevoselle annetaan lähinnä istunnan kautta. Tuntuu ihan ku ois käyny salilla piiitkän tauon jälkeen. En kyllä pariin kolmeen kuukauteen ookaan tehny mtn lihaskuntotreeniä. Sisäreidet, pohkeet, alavatsalihakset, rintalihakset ja habat huutaa hoosiannaa. :D Niin ja tosiaan tuota lunta on tullut niin paljon, että oli P-A-K-K-O tehdä lumitöitä, että pääsi edes roskiksella käymään. Ja ööö, lumitöitä on tullut tehtyä viimeks varmaan 6-7 vuotta sitten. Ja sitten vasta paikat olikin jumissa! :P

Brandy on ollut taas ihana raivostuttava itsensä täällä siskon luona. Siis ihan koko ajan pitää räkyttää ja touhottaa. Mahtaa olla duracellit taas lopussa parin päivän ajan, kun huomenna lähetään takas kotia päin. Ainii, huomenna saapi sitten nähdä, miten käypi tuon Brandyn astutuksen kanssa. Siitä palailen myöhemmin. ;)

Helmillä on tosiaan joku ihme murkkuikä meneillään, sillä hänenkin käyttäytyminen on ollut jtn aivan tajutonta... Esim. Helmi uhoo koko ajan lauman pienokaiselle, Zorrolle, ilman mtn kummempaa syytä. Pikku-miäs saattaa vaan kävellä Helmin ohi ja sitten neiti päättää vetästä vaavia turpaan. Enpä oo tommosta käytöstä Helmistä ennen nähnyt! Ihan kauhia mini-hitleri tuokin. :S Ja muutenki tuntuu, että neidillä nuo mielialat vaihtelee hirmuisesti. Yhtenä päivänä meinaan ollaan niin maailman rohkein koira ja mikään ei pelota, toisena päivänä taas kaikki pelottaa ja on aivan kauhee maailma. Esim. yks ilta kun oltiin lenkillä, niin semmonen shelttiä huomattavasti pienempi koira tuli vastaan. Se koira oli myöskin vähän ujo, mutta halusi tulla varovasti haistelemaan... Ja yleensä nuo kummatkin käy ainakin nuuhkasemassa, mutta Helmi oli aiiivan paniikissa siitä pienestä koirasta. Ja Brandy kattoi ihan ihmeissään, et miksi Helmi on ihan kuset housussa ja niinpä Brandykin meni ihan paniikkiin. Nii-i, siitä onnettoman kokosesta koirasta! :D Voi hyvää päivää... Niin ja niistä rohkeista päivistä voin mainita mm. semmoiset ihmeet, että muutamat vieraat ihmiset ovat tulleet Helmiä rapsuttamaan ja Helmi on antanut niiden rapsuttaa, ilman että pötkisi pakoon tavalliseen tapaansa. Että tämmöstä meillä välillä. Toivotaan, että nuo rohkeat päivät tulisi jäädäkseen.

Sitten voisin taas vähän kertoa meidän agitreeneistä, jotka oli siis normitapaan keskiviikkona. Nyt ei menny ihan putkeen treenit. Ensinnäkin taisi olla suuri virhe, että raahasin koiruudet metsäriehulenkille n. 3 tuntia ennen treenejä. Helmi meinaan ekaa kertaa väsähti tuolla agitreeneissä! Muutenkin kun tuo kerta oli Helmuskalle aika jänskä, koska nyt me harjoteltiin renkaasta hyppyä ja voi kauhistus, mikä hirveä meteliä pirtävä häkkyrä se olikaan! Siinä saatiin tovi hinkata, että saatiin neitokainen edes jotenkin sen renkulaisen läpi. Ja saatiin kuin saatiinkin hänet ihan hyppäämään siitä läpi pariin kertaan, mutta sitten Helmuska tosiaan väsähti, eikä oikein jaksanut enää mtn. Muissa esteissä meni kyllä tosi hyvin, onneksi näitä hiottiinkin ennen tuota rengasta. Mutta sitten sen renkaan jälkeen tuli takapakkia aitaesteessäkin, koska ilmeisesti neiti oli niin väsynyt, ettei jaksanut enää hypätä kunnolla ja puomit vaan lenteli. :/ Toivottavasti Helmuskalle ei nyt tullu mtn traumoja, vaikka aina onnistumiseen lopetettiinkin... Vaikka siinä aina kesti tovi hinkata. Hitsit, toivottavasti ens kerta menis taas paremmalla meiningillä. Nyt en vie neitiä pitkälle lenkille ennen treenejä! Opinpahan jotain.

Ainii, nyt meillä oli muuten vähän haastavampi ratakokeilu tunnin päätteeksi. Ensiksi putkeen (mutkalla), sitten kahden aitaesteen yli hyppy ja sitten taas putkeen (mutkalla). Sitten käännös takaisin aitaesteisiin ja toisessa päässä olevaan putkeen. Tosi selvästi selitetty. :D Helmi sai onneksi relata ennen tuota ratakokeilua, koska me oltiin viimeisenä vuorossa. Mielestäni suoritus meni ihan ookoosti. Palkkaa vaan pitää antaa vielä useasti, ettei neitokaisen motivaatio lopahda kesken tuolla radalla. Itse sähelsin myös tuolla radalla, kun yhdessä vaiheessa ohjasin väärältä puolelta ja sitten vaihdoin kesken Helmin suorituksen ohjauspuolta. Stupid me. :D Mutta tällä agikerralla muistin antaa jokaisella esteellä käskysanan. Wow. Siis kukapa oisi uskonut, että tämä laji vaatii jtn älyllisiä kykyjä myös ohjaajalta. :P

Siis voi kääk, ihan oikeesti oon jääny ihan koukkuun tohon agilityyn, kun ihan hirvee polte päästä hiomaan noita juttuja lisää. Noi takapakit vaan lisää sitä himoa mennä tekemään asiat paremmin. Miks ei voi olla jo keskiviikko? :D Ainii, mulla muuten oli se sykemittari tuolla agitunnilla mukana. Siellä paloi 176 kcal, keskisyke oli 120 ja maxsyke 158. Ihan jees. :P Otan jatkossakin sykemittarin tunneille mukaan. :)

Nyt nukkumaan. Tosiaan ens viikolla palailen niistä astutusjutuista ja agitreeneistä.