Bridget Jones's Diary: Meillä on nyt agility B-kurssilainen :)

Tein päätöksen siitä, että ehdottomasti jatketaan tuota agilitya, vaikka se tekeekin loven lompakkoon. Olen vaan niin rakastunut tuohon puuhasteluun Helmin kanssa ja sydämeni pakahtuu onnesta, kun nään että toinen nauttii tuosta lajista. :) Ja se tunne, että mä ja Helmi kuulutaan yhteen, vahvistuu kerta kerralta. Ihan käsittämätöntä. Ja kyllähän mä olin siitä kuullut, että mitä enemmän koiran kanssa harrastaa ja puuhastelee, niin sitä enemmän se vahvistaa omistajan ja koiran välistä suhdetta... Mutta pakko se oli vaan itse kokea, ennen kuin tavallaan "uskoin" siihen. Mutta siis tosiaan, ens viikolla on viimeinen agility A-kerta. Mutta ilmotin Helmuskan siis B-kurssille, joka alkaa sunnuntaina 12.2. Nyt on sitten taas puuhasteltavaa seuraavaksi kuukaudeksi, jeiii!

Helmi oli ihan fiilareissa koko eilisen illan, ja niin olin itsekin. Agitreenit meni meinaan ihan nappiin ja olin onneni kukkuloilla. On se jännä, kun se oma hyväntuulisuus tarttuu myös koiraan. Brandykin oli meinaan koko eilisen illan ihan fiilareissa ja heilutteli häntäänsä koko ajan. :D

Kaikki esteet sujui ongelmitta... Ja niillä namuilla, voi sentäs, niillä on niin suuri vaikutus siihen suoritukseen! Se aivan kauhea rengaskaan ei ollut enää yhtään kauhea, kun käytin palkkana naudan jauhelihaa. :) Kokeiltin ekaa kertaa myös pussia ja Helmi meni siitä läpi kuin vanha tekijä. Ohjaaja oli kuulemma ihan varma, ettei Helmi suostu menemään sinne pussiin. Hahaa, näin ne koirat vaan yllättää. :D Käytin myös pussissa palkkana jauhelihaa. Tunnin lopuksi oli vuorossa kolmen aitaesteen hyppysarja... Sillä tavalla, etten ollut ohjaamassa Helmiä niille esteille, vaan ohjaajamme oli toisessa päässä namipussin kanssa rapistelemassa ja sitten käskysanalla "hyppy" pyydetään koira hyppäämään esteiden yli namipussin luokse... Sillai että itse jäin toiseen päähän. Tosi selvästi taas selitetty. :P No mutta, olin ihan varma ettei tuosta tule mtn, mutta ei siis niinku minkäänlaista ongelmaa ollut havaittavissa. Helmi paineli esteitten yli ihan innoissaan! Ohjaaja kehui tunnin päätteeksi, että Helmi on reipastunut aivan mielettömästi. Se oli todella kiva kuulla, hih. :> Ainii, ja en enää IKINÄ vie Helmiä pitkälle lenkille ennen agitreenejä. Neiti näyttää "toimivan" parhaiten duracellit täyteen ladattuina!

No mutta, siinäpä taas agilityjuttuja kerrakseen. Sitten muita juttuja... Maanantai-iltana kotiuduttiin siskon luota ja vähän kyllä jäi ikävä niitä karvakasoja siellä päässä. <3 Hoitohommelit meinaan sujui ongelmitta ja näin. :) Tuolla siskoreissulla muuten selvisi yks ikävä juttu, josta en nyt tällä kertaa kerro enempää, koska se ei ole 100 % varmaa... Mutta se asia kyllä huolestuttaa ja mietityttää kovasti. :( Toivon mukaan saadaan siihen asiaan selvyys piakkoin! Anyway, maanantaina oli myös periaatteessa viimenen mahdollisuus saada Brandy astutettua, mutta valitettavasti ei saatu sitä onnistumaan. :( Tarkotuksena oli siis käyttää siskoni koiraa, Ottoa, Brandyn sulhona. Mutta Otto oli vissiin vielä sen verran nuori ja kokematon, että ei päässyt "tositoimiin", vaikka todella kovasti yritti... Ja parilla kemiat kohtas ja lempi leiskui, ettei tosiaankaan siitä ollut kiinni. Ehkäpä seuraavasta juoksusta sitten...

Nyt on sitten mahdollisuus aloittaa jokin harrastus myös Brandynkin kanssa. Jotain positiivista! :) Pitäähän sitä yh-mammanki kanssa hieman laatuaikaa viettää. <3 Brandyn kanssa ei muuta ollakaan yhdessä puuhasteltu, kuin käyty pentukoulussa ja näyttelyissä. Eilen illalla lenkillä mietin, että mahtaako sillä harrastamattomuudella (kauhea sanahirviö, en keksinyt tähän muuta) oikeesti olla vaikutusta asiaan, että mun ja Brandyn välinen suhde on aivan erilainen verrattuna Helmiin... Toisaalta, Brandy oli jo pentuna aivan erilainen kuin Helmi. Brandy viihtyi aina omissa puuhissaan ja oli jotenkin "itsenäisemmän olonen"... Niin ja itsepäinen, sellainen Brandy osaa myös olla jos sille päälle sattuu! Helmi taas on aina ollut tommonen miellyttäjä ja mamman & papan sylissä viihtyvä vintiö. Who knows... Anyway, täytyypä ruveta selailee noita koirakoulujen sivuja, josko sieltä jotain kivaa löytyis! Esim. koiratanssi tai joku temppukoulu tmv. :)

Ajattelin tähän lopuksi koota kuvasarjan siskoni ihanista karvakasoista... Kun niitä niin ikävä on. <3

Hugo, vanha herra. <3 Tuntuu, että Hugo on ollut kuvioissa ikuisuuden... Ja tottahan se on, sillä Hugo on siskoni eka sheltti ja hän täytti viime viikolla 8 vuotta! Hugolla on todettu synnynnäinen sydänvika, mutta porskuttaa vieläkin ilman lääkkeitä. Hugo on todella ihmisrakas ja pusutteleva tapaus. :)

Siiri, Brandyn siskopuoli eli Helmin tätipuoli. Brandylla ja Siirillä on siis sama isä. Siiri on myös to-del-la ihmisrakas tapaus ja aina heiluttamassa häntäänsä. :) Siiri on saanut hiljattain pennut, joten turkki on tällä hetkellä vähän kadoksissa. :D

Kerttu, Siirin tytär. Elikkäs Helmin serkkupuoli.

Kerttu on aina hyväntuulinen ja tykkää ulkoilemisesta. :)

Clara, Brandyn siskopuolen tytär. Elikkäs tämäkin myös Helmin serkkupuoli. :) Clara on minusta niiin kaunis nuori neitonen! Clara on nyt siinä iässä, että testailee kuka on pomo ja osaa olla välillä melkoisen itsepäinen. Persoonallinen tapaus. ;) Clara tykkää ulkona riekkumisesta.

Sitten Selma, the grandmother! Brandyn äiti, eli Helmin mummeli. Brandy on saanut nuo Selman ylisöpöt silmät! Selmallakin on erityinen paikka mun sydämessä, sillä muistan sen päivän kuin eilisen, kun kävimme siskon kanssa hakemassa tämän rinsessan kotiin. <3 Selma on myös hyvin persoonallinen tapaus... Eli luonnetta löytyy, mutta se tekee Selmasta Selman. Ihana "pikku-riiviö". :)

Otto-herra, jonka piti siis olla Brandyn sulho. Aivan mielettömän söpö, kiltti ja rauhallinen tapaus! Otto on kotoisin Puolasta. Jos Ottoa erehtyy rapsuttamaan, niin sitten hän kerjää rapsutuksia koko ajan. :D